Reserviläisten ylennyksiin tulee muutoksia

pstsika

Haukka
Suojeluskunnillahan oli harrastusmerkkijärjestelmä. Eikö tuossa olisi ideaa?

Sotilasarvoissa olisi tuolloinkin toki mahdollista nousta, mutta silloin erotettaisiin selkeästi sotilasarvot ja niiden merkitys osana esimiesjärjestelmää ja harrastuneisuus ja sen huomiointi silloinkin, ylennykseen ei ole perusteita harrastuneisuudesta huolimatta tai muusta syystä.

Kirjoitan tästä lisää ja kerron aikanaan käytössä olleet tunnit/merkki viimeistään huomenna ellen ehdi aiemmin...
 

kimmo.j

Respected Leader
Näin on. Kaikissa organisaatioissa pitää erottaa asema ja palkitseminen. Esimerkkinä asioiden sekoittumisesta on mm. valtiohallinto jossa on vaikka kuinka paljon tiiminvetäjiä ja esimiehiä jotka ovat saaneet paikkansa siksi koska ovat olleet töissä hallinnossa niin pitkään. Kun esimiehen paikka tulee vapaaksi niin, paikkaan nostetaan, ikään kuin palkinnoksi pitkästä urasta, joku ääliö vaikka parempi olisi esim kiittää häntä julkisesti tai antaa rannekello.

Tämä johtuu osaksi palkkaluokista. Hyvä työntekijä halutaan palkita paremmalla palkalla ja nostetaan ylemmäs.
Mutta olet oikeassa, joskus koetaan palvelusvuosien pätevöittävän tehtävään. Itse olen erimieltä.
 

pstsika

Haukka
Harrastusmerkki edellytti alempana ilmoitettua tuntimäärää ts harrastustuntia ja niiden osalta on rajattu mm. ampuma- ja urheiluharjoitukset pl. sotilaskilpailut, Pv:n käsketyt kh:t sekä kaikki vastiketta vastaan suoritettava toiminta pois. Kyse on siis ollut oikeastaan vain johdetusta sotilaskoulutuksesta esim. taisteluharjoitukset ja marssiharjoitukset. Harrastusmerkkejä suojeluskuntalaisille jaettiin vuosien 1927-44 välillä seuraavasti:

Ansioluokan harrastusmerkki 1500 tuntia (187 vrk). Näitä myönnettiin vuosien mittaan noin 2600 kpl.
Valioluokan harrastusmerkki 800 tuntia (100 vrk.). Näitä myönnettin noin 12 000 kpl.
1. lk harrastusmerkki 360 tuntia (45 vrk). Näitä taas selkeästi eniten eli noin 46 000 kpl
2. lk harrastusmerkki 240 tuntia (30 vrk), vuodesta 1934 alkaen 249 tuntia. Näitä noin 15 000 kpl.
3. lk harrastusmerkki 120 tuntia (15 vrk). Ja taas noin 35 000 kpl.


Yhteensä siis vähän yli 110 000 kappaletta. Harrastustuntien laskemisessa oli oma kaavansa ja se vähän muuttui vuosien saatossa. Päivän ja yön kestävästä harjoituksesta voitiin laskea max. 12 h vuodesta 1932 alkaen. Käytännössä laskentakaava on tainnut mennä siten, että siinä missä me katsomme nykyään harjoitusvuorokausia ja sellainen muodostuu jos vuorokauden aikana on vähintään 8 tuntia koulutusta, niin aikanaan on yhdestä harjoituspäivästä merkattu 8 tuntia. Tosiasiallisesti nuo tuntimäärät voidaan yksinkertaistaa sulkuihin merkittyihin vuorokausiin, jotta se saadaan helpommin ymmärrettäväksi.
 

Bodyguard

Kenraali
Tämä johtuu osaksi palkkaluokista. Hyvä työntekijä halutaan palkita paremmalla palkalla ja nostetaan ylemmäs.
Mutta olet oikeassa, joskus koetaan palvelusvuosien pätevöittävän tehtävään. Itse olen erimieltä.

Joihinkin tehtäviin ansiovuodet pätevöittävät, joihinkin eivät... Joskus se kokemus voi urauttaa, ts. ihminen jämähtää liikaa omiin toimintatapoihinsa, ja uudistuminen voi olla vaikeaa. Sieltä se muutosvastarinta yleensä kumpuaa, pelätään oppia uutta, pelätään poistua omista, totutuista toimintatavoista. Mutta kaikki on loppujen lopuksi siitä ihmisestä kiinni... hänen halustaan ja kyvystään uudistua... Tänän päivänä on aika yleistä, että se ura voi kehittyä ns. vaakatasossakin. Siirrytään uusiin haasteisiin ... tietty koskee lähinnä asiantuntijatehtäviä... Ainakaan isoissa yrityksissä ei tänä päivänä juurikaan palkalla palkita... Valitettavasti se yleisin palkitsemismuoto näinä päivinä on YT-neuvottelut.... OK, ehkä vähän kärjistetysti sanottu, mutta aika paljon sittä tapahtuu...
Sitä kokemusta ei kuitenkaan saa väheksyä, se vaan pitää osata hyödyntää oikein, oikeassa tehtävässä... Joskus ns ylennyksen myötä se kokemus voi mennä jopa hukkaan...
 

Umkhonto

Kenraali
Tämä johtuu osaksi palkkaluokista. Hyvä työntekijä halutaan palkita paremmalla palkalla ja nostetaan ylemmäs.

No joo, ehkäpä jos työpaikalla on palkkaluokat käytössä. Omalla tyopaikalla on tehtävät pisteytetty vaativuuden mukaan ja kutakin luokkaa vastaa tietty "palkkaikkuna". Tämä ikkuna on tyypillisesti minimipalkka....1,5 x minimipalkka eli ihan palkankorotuksella palkitseminen onnistuu kyllä kun kerran haitari on esim. 3000 - 4500 €.
 

Bodyguard

Kenraali
No joo, ehkäpä jos työpaikalla on palkkaluokat käytössä. Omalla tyopaikalla on tehtävät pisteytetty vaativuuden mukaan ja kutakin luokkaa vastaa tietty "palkkaikkuna". Tämä ikkuna on tyypillisesti minimipalkka....1,5 x minimipalkka eli ihan palkankorotuksella palkitseminen onnistuu kyllä kun kerran haitari on esim. 3000 - 4500 €.

Eiköhän nuo palkkaluokat ole tänä päivänä käytössä lähinnä julkisella puolella. Yksityisillä suuryrityksillä ( millaisessa itsekin työskentelen ), on työtehtävien palkat määritetty juurikin kuten Umkhonto tuossa sanoi, eli eräänlaisen pisteytyksen mukaan. Pohjana on peruspalkka, johon sitten lisätään päälle tehtävän vaativuuden mukaiset vaativuus- ja vastuulisät. Näissä myös huomioidaan hlön kokemus vastaavista tehtävistä ym. Eli kokenut voi saada hiukan parempaa liksaa kuin kokemattomampi. Arvioitavia osa-alueita ovat varmaankin koulutus, kokemus, hlön persoona, yhteistyökyky, kielitaito, erityisosaamiset ym ym...
 

Laamanator

Eversti
Hehheh. Kieltämättä esitin asian pirullisella tavalla. Koetan jatkossa suitsia tätä kieltämättä tympeää tapaa purkaa arkipäivän vitutusta foorumilla.

Tosiasia on kuitenkin se, että jos PVlla on erityisesti vähänkään pitempään palvellut hlö töissä jollain toimialalla, niin kyllä hänen osaamisensa on vaikea ylittää yhdenkään siviilistä tempaistun hlön tällä sektorilla. Otan esimerkiksi kuljetuksen ja ajo-opetuksen. Hämmästyneenä totesin aikanaan, miten pirun korkeatasoista opetusta pv pystyi aiheissa tarjoamaan.

On pakko myöntää oman kommenttini kehnous. Laamanator pystyi lyömään vaivattomasti jalat rakentamani telineen alta. Vilpittömästi myönnän tämän.

Kommentti ei ollut lainkaan kehno, vaan varsin osuva.

Jos ymmärsin oikein, niin käsittääkseni tarkoitit, että sotilasyhteisössä siviilityöntekijä on virallisesti tasa-arvoinen sotilaan kanssa lain edellyttämällä tavalla, mutta kirjoittamattomien kulttuurisidonnaisten ja epävirallisten sääntöjen perusteella sellainen on yksiselitteisesti alempaa säätyä tai jopa säädytön.

Sotilaan talossa sotilas on isäntä ja siviili on palvelija. Lisäksi onhan se nyt pienimuotoinen kolaus sotilaskunnialle, mikäli suuri soturi joutuu jossain kysymyksessä kuuntelemaan jonkun säälittävän siviilin tai muun ruununraakin mielipidettä jostain asiasta, mistä se ei kuitenkaan tiedä hölkäsenpöläystä. Henkilön status ja arvomerkit ovat sotaväessä SE juttu, mikä monessa asiassa ratkaisee tai on vähintään vahva taustavaikutaja. Tämä kulttuuri heijastelee varmasti jollain tasolla myös reserviläisten keskinäiseen toimintaan.


Totta kai siellä PV:ssä on eri alojen kokeneita ammattilaisia, ja PV:n antama ajo-opetus esim lienee yksi maamme parhaista. Mutta millainen kokemus siellä on suurten materiaalivirtojen liikutteluun, aikatauluttamiseen, reittisuunnitteluun... ehkä sitäkin siellä on, mutta isoissa logistiikkayrityksissä siviilissä se on jokapäiväistä rutiinia, missä siihen kehittyy se silmä ihan eri tavalla... Ja tänä päivänä PV on ulkoistanut jo aika paljon tukitoimintoja, raskas korjaamotoiminta esim. Reservin ammattiosaaminenhan on yksi meidän vahvuuksistamme, Se vaan toki edellyttää, että sijoitukset ovat sitten oikein...
Toki on sitten olemassa logistiikan ja osa-alueita, joissa PV on se paras osaaja, panssariajoneuvoja kun ei muualla ole... Tosin siviilipuolella on lavettikuljetusfirmoja, jotka varmaan pienellä sparrauksella sen panssarinkin kuljettaisivat....

Kuljettajakoulutuksessa on viime vuosina ulkoistettu ammattipätevyys- ja ajo-opetusta ammattiopistojen sekä aikuiskoulutuskeskusten hoidettavaksi, mikä on kokemusten perusteella toiminut odotetusti varsin hyvin. Näiden opettajat ovat tavallisesti kokeneita ammattimiehiä, joilla on opetustehtävien lisäksi taustalla vuosien työkokemus kuljetusalalta. Samanlaista kokemusta ja osaamista ei sotaväki itse pysty kerryttämään.

Kaikkia tarpeellisia kuljetus- ja logistiikkatoimialan toimintoja ei Puolustusvoimien kannata tuottaa omatoimisesti itse, koska tarvittava kapasiteetti on jo olemassa muualla yhteiskunnassa yritysten ja strategisten kumppaneiden tuottamana. Kokonaismaanpuolustuksen ajatuksen mukaisesti tämä kapasiteetti on saatavilla myös Puolustusvoimien käyttöön kaikissa oloissa strategisilla kumppanuussopimuksilla sekä tuotantovarauksilla. Reservin ammattiosaaminen ja sen säilyvyys em. yrityksissä varmistetaan henkilövaraamisen (vap) avulla.

Panssariajoneuvojen kunnossapitoon ja korjaamiseen erikoistunut MILLOG on tämän valtakunnan paras osaaja.
 

Bodyguard

Kenraali
Sotilaan talossa sotilas on isäntä ja siviili on palvelija. Lisäksi onhan se nyt pienimuotoinen kolaus sotilaskunnialle, mikäli suuri soturi joutuu jossain kysymyksessä kuuntelemaan jonkun säälittävän siviilin tai muun ruununraakin mielipidettä jostain asiasta, mistä se ei kuitenkaan tiedä hölkäsenpöläystä. Henkilön status ja arvomerkit ovat sotaväessä SE juttu, mikä monessa asiassa ratkaisee tai on vähintään vahva taustavaikutaja. Tämä kulttuuri heijastelee varmasti jollain tasolla myös reserviläisten keskinäiseen toimintaan.

Kuljettajakoulutuksessa on viime vuosina ulkoistettu ammattipätevyys- ja ajo-opetusta ammattiopistojen sekä aikuiskoulutuskeskusten hoidettavaksi, mikä on kokemusten perusteella toiminut odotetusti varsin hyvin. Näiden opettajat ovat tavallisesti kokeneita ammattimiehiä, joilla on opetustehtävien lisäksi taustalla vuosien työkokemus kuljetusalalta. Samanlaista kokemusta ja osaamista ei sotaväki itse pysty kerryttämään.

Kaikkia tarpeellisia kuljetus- ja logistiikkatoimialan toimintoja ei Puolustusvoimien kannata tuottaa omatoimisesti itse, koska tarvittava kapasiteetti on jo olemassa muualla yhteiskunnassa yritysten ja strategisten kumppaneiden tuottamana. Kokonaismaanpuolustuksen ajatuksen mukaisesti tämä kapasiteetti on saatavilla myös Puolustusvoimien käyttöön kaikissa oloissa strategisilla kumppanuussopimuksilla sekä tuotantovarauksilla. Reservin ammattiosaaminen ja sen säilyvyys em. yrityksissä varmistetaan henkilövaraamisen (vap) avulla.

Panssariajoneuvojen kunnossapitoon ja korjaamiseen erikoistunut MILLOG on tämän valtakunnan paras osaaja.

Niin, isäntä on isäntä ja renki on renki. Silloin, kun puhutaan puhtaasti sotimisesta, niin ne sotilaat ovat niitä parhaita ammattilaisia ja siihen soppaan ei ressujen parane sitä lusikkaansa pistää. Tarkoitinkin enemmän tilanteita, ja osa-alueita, missä sillä siviilillä on se paras tieto... Niissä asioissa sotilaiden on parempi kuunnella. Heidän asiansa on sitten sovittaa se asiantuntijalta saamansa tieto siihen sotimiseen...

Niin, en nyt puhunut rauhan ajan toiminnoista, missä toki on jo jotain ulkoistettukin, mm. MILLOG on siitä hyvä esimerkki. Eiköhän kuitenkin PV ole se, joka siirtelee niitä panssareita, ja MILLOG sitten huoltaa/korjaa...
Kriisiaikana sitten määrätyt ammattilaiset otetaan sieltä siviilistä sinne PV:n riveihin ja silloin tulee näitä aiemmin mainitsemiani tilanteita, missä se reservin ammattilainen ja ammattisotilas toimivat yhdessä. Silloin se sotilasarvo ei ehkä olekaan niin määräävä... Ne napit eivät saa olla itsetarkoitus vaan tarvittaessa on voitava ohittaa.. Toki ne ovat merkkinä ko hlön sotilaallisesta kokemuksesta, joten yleensä ne määräävät sen hierarkian. Mutta joissain tukitoiminnoissa niihin ei saa liikaa tuijottaa....
 

kimmo.j

Respected Leader
Harrastusmerkki edellytti alempana ilmoitettua tuntimäärää ts harrastustuntia ja niiden osalta on rajattu mm. ampuma- ja urheiluharjoitukset pl. sotilaskilpailut, Pv:n käsketyt kh:t sekä kaikki vastiketta vastaan suoritettava toiminta pois. Kyse on siis ollut oikeastaan vain johdetusta sotilaskoulutuksesta esim. taisteluharjoitukset ja marssiharjoitukset. Harrastusmerkkejä suojeluskuntalaisille jaettiin vuosien 1927-44 välillä seuraavasti:

Ansioluokan harrastusmerkki 1500 tuntia (187 vrk). Näitä myönnettiin vuosien mittaan noin 2600 kpl.
Valioluokan harrastusmerkki 800 tuntia (100 vrk.). Näitä myönnettin noin 12 000 kpl.
1. lk harrastusmerkki 360 tuntia (45 vrk). Näitä taas selkeästi eniten eli noin 46 000 kpl
2. lk harrastusmerkki 240 tuntia (30 vrk), vuodesta 1934 alkaen 249 tuntia. Näitä noin 15 000 kpl.
3. lk harrastusmerkki 120 tuntia (15 vrk). Ja taas noin 35 000 kpl.


Yhteensä siis vähän yli 110 000 kappaletta. Harrastustuntien laskemisessa oli oma kaavansa ja se vähän muuttui vuosien saatossa. Päivän ja yön kestävästä harjoituksesta voitiin laskea max. 12 h vuodesta 1932 alkaen. Käytännössä laskentakaava on tainnut mennä siten, että siinä missä me katsomme nykyään harjoitusvuorokausia ja sellainen muodostuu jos vuorokauden aikana on vähintään 8 tuntia koulutusta, niin aikanaan on yhdestä harjoituspäivästä merkattu 8 tuntia. Tosiasiallisesti nuo tuntimäärät voidaan yksinkertaistaa sulkuihin merkittyihin vuorokausiin, jotta se saadaan helpommin ymmärrettäväksi.

Sopimuspalokunnissa on olemassa vastaava järjestelmä.
Samoin SPPL;llä, SSPL;llä, SPEK;llä ja lääninliitoilla on omia ansiomerkkejään. Onpa vanhoja ja yleensä isoja palokuntia joilla on omia mitallejaan.

Eri palokunnissa näitä mitalleja sitten haetaan eritavoin, mutta niiden tarkoitus on osoittaa hakijansa kiitollisuutta henkilön toimintaa kohtaan. Pääsääntöisesti nämä huomioonosoitukset otetaan vastaan hyvillä mielin.
Mitalleja myös arvostetaan, ei sillä, että ne kertoisivat kantajansa sammuttaneen isomman palon kuin muut, vaan hänen olleen aktiivinen omassa palokunta harrastuksessaan.
 

Laamanator

Eversti
Niin, isäntä on isäntä ja renki on renki. Silloin, kun puhutaan puhtaasti sotimisesta, niin ne sotilaat ovat niitä parhaita ammattilaisia ja siihen soppaan ei ressujen parane sitä lusikkaansa pistää. Tarkoitinkin enemmän tilanteita, ja osa-alueita, missä sillä siviilillä on se paras tieto... Niissä asioissa sotilaiden on parempi kuunnella. Heidän asiansa on sitten sovittaa se asiantuntijalta saamansa tieto siihen sotimiseen...

Niin, en nyt puhunut rauhan ajan toiminnoista, missä toki on jo jotain ulkoistettukin, mm. MILLOG on siitä hyvä esimerkki. Eiköhän kuitenkin PV ole se, joka siirtelee niitä panssareita, ja MILLOG sitten huoltaa/korjaa...
Kriisiaikana sitten määrätyt ammattilaiset otetaan sieltä siviilistä sinne PV:n riveihin ja silloin tulee näitä aiemmin mainitsemiani tilanteita, missä se reservin ammattilainen ja ammattisotilas toimivat yhdessä. Silloin se sotilasarvo ei ehkä olekaan niin määräävä... Ne napit eivät saa olla itsetarkoitus vaan tarvittaessa on voitava ohittaa.. Toki ne ovat merkkinä ko hlön sotilaallisesta kokemuksesta, joten yleensä ne määräävät sen hierarkian. Mutta joissain tukitoiminnoissa niihin ei saa liikaa tuijottaa....

MILLOG Oy on strateginen kumppani, joka palvelee Puolustusvoimia ja sotilaallista maanpuolustusta myös poikkeusolojen aikana. Se ei siis ole yksistään rauhanajan ulkoistettu tukitoiminto. Sen tarvitsema henkilöstö eli nämä ammattilaiset eivät kriisitilanteessa siirry PV:n palvelukseen, vaan pysyvät siviilityöpaikoissaan "vapitettuna" siviileinä. Toisinsanoen heidän sa-sijoituksensa on heidän työpaikkansa em. yrityksessä.

MILLOG on kuitenkin vain yksi esimerkki strategisesta kumppanista ja yrityksestä, johon Puolustusvoimat tukeutuu normaali- ja poikkeusolojen aikana. Yrityksinä nämä organisaatiot ovat siviiliorganisaatioita, jolloin niissä ei myöskään pääse syntymään tässä ketjussa käsiteltyjä tapauksia, joissa sotilaskäskyn mahtavalla taikatempulla luotu "asiantuntemus" jyräisi oikean todellisen asiantuntemuksen ja osaamisen.
 

Bodyguard

Kenraali
No, tottakai se MILLOG tekee sen hommansa myös kiisiaikana. Vaikka sen henkilöstö ei olisikaan PV;n riveissä, niin yhtiö on PV:n ohjauksessa. Puhuinkin enemmänkin muista kuin MILLOG:in henkilöstöstä... niitä on monilla aloilla. Niin, niitä yhtiöitä on toki muitakin, mutta siviilistä otetaan kyllä asiantuntijoita myös PV:n palvelukseen kriisiaikana... itsekin pari kolme sellaista tunnen henkilökohtaisesti...
 

Perde

Luutnantti
Minulle. No ehkä ei sentään miehen mitta, mutta jos mitään palkintoa työstä tämän maan puolustamisen eteen ei saisi, en varmasti olisi yhtä kiinnostunut maanpuolustuksesta. Ei se "palkinto" ole suuri, mutta minulle se on vähän sama asia kuin kiittäisi jostakin asiasta jonka on tehnyt toiselle. Minulle kiitos on tärkeämpää kuin esimerkiksi rahallinen palkkio. Jos ylennys on kerran viidessä vuodessa kiitos siitä että olet tehnyt jotain tämän maan eteen, ei se mielestäni ole liikaa pyydetty.

Eiköhän reserviläisillä, joilla on kiinnostusta maanpuolustukseen ja käyvät kursseilla, ole osaaminenkin pääosin paremmin hallussa kuin sellaisilla reserviläisillä, jotka eivät käy lainkaan harjoittelemassa. Kantahenkilökunnan porukka, joka on vuosia jo istunut toimistossa ei ehkä osaa tavallisen sotilaan perusasioita enää kovinkaan hyvin, varsinkin kun taistelutapa on muuttunut.



Nuo ovat mielestäni hyviä uutisia. Olisihan se hienoa nykysukupolvena toki hankkia kertausharjoituspäiviä omalta tietokoneelta käsin, mutta on siihen toinenkin syy. Omaa koulutustani vastaavia harjoituksia järjestetään vähemmän kuin esim. jalkaväelle, joten mahdollisuudet harjoitella ja kerrata eivät ole ihan samanlaiset. Lisäksi tietysti on materiaalia, jota voisi harjoitella teoriassakin.

Hei HALOO! Ylennys ei ole palkinto!!!!
 

Fencer

Eversti
Hei HALOO! Ylennys ei ole palkinto!!!!

Joillekin se on juuri sitä. Ja ylennys tulee pääpiirteissään samalla mekanismilla kuin tällä foorumilla: kun SA-sijoitetun harjoitusvrk-mittari on raksuttanut tietyn määrän, napsahtaa ylennys. Ja käytännössä riippumatta siitä millä poljennolla ne vuorokaudet on lusinut.

Jos ylennyksen kautta tulisi automaattisesti aimpaa vaativampi ja vastuullisempi SA-tehtävä, joka lähtökohtaisesti ei sujukaan ilman uuden oppimista ja ponnisteluja, niin häviäisikö ylennyksen perusteeton palkintostatus?
 

koponen

Kenraali
aimpaa vaativampi ja vastuullisempi SA-tehtävä, joka lähtökohtaisesti ei sujukaan ilman uuden oppimista ja ponnisteluja

Tässäpä homma pähkinänkuoressa. Ainakin oma ja lähipiirin kokemus on, että reserviläinen joutuu tekemään kohtuullisen paljon hommia pysyäkseen käytettävänä sijoitetussa tehtävässään, ja reserviläisen "urapolulla" edetessä pitää tehdä ihan pirusti hommia jos haluaa olla SA-paikkansa arvoinen. Siitä on palkintoluonteisuus kaukana, kun opiskelee / treenaa omalla ajallaan ilman palkkaa ja päähän taputtelua.

Itse olen vahvasti sitä mieltä, että reserviläisille on SA-sijoituksissa hyvin vähän paikkoja seurustelu-upseereille. Niitä on toki muutamille aidosti vahvasti verkottuneille, siviilielämässä hioutuneille, maanpuolustustahtoisille ja sosiaalisisti taitaville olemassaan, mutta äärimmäinen valtaosa tehtävistä vaatii kovaa työtä eikä ole glamourilla pilattu poikkeusoloissakaan. Kaikki odotukset muusta ja veljesverkostojen sekoittaminen SA-sijoituksiin, sotilasarvoihin jne. ovat saastaa joka pitää siivota pois järjestelmästä.

Tuollainen muutos olisi toki yhteiskunnallisesti haastava, kun reservissä oleminen tarkoittaisi oikeasti velvollisuuksia, eikä veljeskunnilla olisi yhtä keskinäisen kehumisen foorumia. Kertoisi ehkä paljonkin enemmän todellisesta maanpuolustustahdosta kuin nykytila.
 

Tykimies

Kapteeni
Hei HALOO! Ylennys ei ole palkinto!!!!

Kuten tuossa perustelin se on palkinto ja vastaa kiitosta palveluksesta tämän maan eteen. Ei minulla ainakaan olisi mitään kiinnostusta käydä kertaamassa jos siitä voisi saada silloin tällöin sitä "kiitosta" eli ylennystä. Se on melko pieni asia, mutta silti parempi kuin ei mitään. PV:ssä kun ei usein saa kiitosta mistään tekemästään, vaan enemmänkin pelkkää kettuilua, on ylennys todellakin palkinnon arvoinen.
 

Bodyguard

Kenraali
Kuten tuossa perustelin se on palkinto ja vastaa kiitosta palveluksesta tämän maan eteen. Ei minulla ainakaan olisi mitään kiinnostusta käydä kertaamassa jos siitä voisi saada silloin tällöin sitä "kiitosta" eli ylennystä. Se on melko pieni asia, mutta silti parempi kuin ei mitään. PV:ssä kun ei usein saa kiitosta mistään tekemästään, vaan enemmänkin pelkkää kettuilua, on ylennys todellakin palkinnon arvoinen.

Toki aika monet kaipaavat sitä ylennystä sen kertauksen jälkeen... joillekin se on yhdentekevää. Silloin, jos ylennykset napsahtavat automaattisesti, ollaan hiukan väärällä tiellä. Mielestäni se ylennys pitäisi antaa juurikin niille, ketkä sen ansaitsevat omalla toiminnallaan. Pitää olla hyvä ja ennen kaikkea kehityskelpoinen ja valmis siihen ylennyksen mukana tuomaan lisävastuuseen...
Itse en mennyt kertaamaan aikanaan ylennyksen toivossa, enemmänkin oppimaan ja tuomaan oman panokseni sinne ( joissain toimin pienessä määrin myös koulutushommissa yhdellä pienellä osa-alueella ). No, se ylennys napsahti sitten aika lailla silloin kun ne ajat ja kertaus-vrk:t olivat "kasassa"... Se nyt on aika lailla sama, onko kessu vai ylikessu... tehtävä kuitenkin pysyi samana...
 

Tykimies

Kapteeni
Mielestäni se ylennys pitäisi antaa juurikin niille, ketkä sen ansaitsevat omalla toiminnallaan. Pitää olla hyvä ja ennen kaikkea kehityskelpoinen ja valmis siihen ylennyksen mukana tuomaan lisävastuuseen...

Se nyt on aika lailla sama, onko kessu vai ylikessu... tehtävä kuitenkin pysyi samana...

Vastasit oikeastaan itse itsellesi. Ei se ylennys sitä tehtävää yleensä muuta. Ainakaan omalla kohdallani tehtävän ei pitäisi muuttua mihinkään, tuli ylennystä tai ei.

Ei tuo ylentäminen silti koske pelkästään reserviä. Ainakin omalla varusmieskaudellani ylennyksiä tuntui saavan helpoiten naaman perusteella ja ruskean kielen perusteella.
 

Bodyguard

Kenraali
No, ylennyksille vm-aikana oli omat perusteensa. Mun aikanani meitä tuli 5 kessua komppaniaan. Ensimmäinen sai jämänsä suunnistuskilpailun voitosta, minä sain SPolK:n pisteiden perusteella ja kolme muuta saivat sitten ihan ansioittensa mukaan. Ne kolme olivat kyllä ne parhaat rjohtajat silloin... Ainakaan silloin ei välttämättä ollut mitään automaatiota siihen ylennykseen ( nykypäivästä en tiedä ). Mun mielestäni ne jaettiin kyllä ansioiden mukaan... ressuille ne tuppaa tulemaan aika lailla automaattisesti... se on, mitä vierastan. Jossain kohtaa ylennyksiä se tehtävä voi pompata sen yhden pykälän ylöspäin ( tai sitten ei )...
 
Vai oikein suunnistuskilpailun voittaja?

Helpottaisi kummasti se, että eri sotilasarvoista julkaistaisiin kuvaukset siitä mitä pitää osata.

Esimerkiksi tyyliin jalkaväen alikersantin tulee hallita: .... Huollon sotilasmestarin tulee hallita:...

Tämä keskustelu on liika jumittunut nyt siihen, että alikessu, kessu ja ylikessu kaikki johtaa ryhmää! Suomessa järjestelmä nyt kuitenkin sattuu toimimaan niin, että kaikki puolat on kiivettävä matkalla ylöspäin.

Lisäksi niillä arvomerkeillä on sellainenkin funktio, että kun vaikka kertauksissa olen porukassa jonka jäseniä en vielä tunne, niin olisi mukava luottaa siihen, että jos joudun jättämään tilapäisesti alaiseni ja jättämään sen ryhmän komentoon jonkun miehistöön kuuluvan, niin olisi helvetin hyvä, että se korpraali olisi saanut natsansa osaamisen, aloitekykynsä ja luontaisen auktoriteetin takia. On aika kylmäävää jos niitä kulmarautoja jossain jaetaan urheilukilpailujen mitalien tai vaikka sotkussa tiskaamisen kaltaisista ansioista.
 

Bodyguard

Kenraali
Vai oikein suunnistuskilpailun voittaja?

Helpottaisi kummasti se, että eri sotilasarvoista julkaistaisiin kuvaukset siitä mitä pitää osata.

Esimerkiksi tyyliin jalkaväen alikersantin tulee hallita: .... Huollon sotilasmestarin tulee hallita:...

Tämä keskustelu on liika jumittunut nyt siihen, että alikessu, kessu ja ylikessu kaikki johtaa ryhmää! Suomessa järjestelmä nyt kuitenkin sattuu toimimaan niin, että kaikki puolat on kiivettävä matkalla ylöspäin.

Lisäksi niillä arvomerkeillä on sellainenkin funktio, että kun vaikka kertauksissa olen porukassa jonka jäseniä en vielä tunne, niin olisi mukava luottaa siihen, että jos joudun jättämään tilapäisesti alaiseni ja jättämään sen ryhmän komentoon jonkun miehistöön kuuluvan, niin olisi helvetin hyvä, että se korpraali olisi saanut natsansa osaamisen, aloitekykynsä ja luontaisen auktoriteetin takia. On aika kylmäävää jos niitä kulmarautoja jossain jaetaan urheilukilpailujen mitalien tai vaikka sotkussa tiskaamisen kaltaisista ansioista.

No, viittasin vain noihin Tykimiehen esille ottamiin vm-aikaisiin ylennyksiin, ei tarvii pillastua. Silloinen komppanianpäällikkö oli intohimoinen urheilumies, siirtyi sittemmin Kadikseen liikuntaupseeriksi. Upseeriylennykset reservissä on sitten aika lailla eri juttu... aliupseerit ovat "uransa huipulla", jos ovat joukkueen varajohtajia tai komppanian vääpeleitä. Taitaa ne varajojotkin olla tänä päivänä aika pitkälle upseereiita. Mun aikana ( siis silloin kun vielä olin kertauksissa ) aliupseereita oli vielä niissä tehtävissä...
 
Top