Elävänä ihmisnerona, onnistuin treenaamaan itseni siihen malliin, että vasempaan hauikseen tuli aika kenkku ja pitkäkestoinen repeämä. Lihas ei mennyt veltoksi ts. katkennut, mutta näin ei-nuorena paraneminen otti +puoli vuotta. Pitkä tauko siis puntille. Ei pahimmillaan edes kahvikuppia pystynyt vasemmalla siirtelemään.
Nyt on taas treeni ihan hyvin maistunut. Olen ainakin näennäisesti pyrkinyt olemaan järki edellä. Maksimipainot ovat ohi, olen vetänyt useammassa osassa ja tyttöpainoilla. Ihan hyvältä tämäkin on tuntunut. Rasitusta olen korvannut toistojen määrällä ja muulla.
Meille hieman enemmän aikaa nähneille, kyllä kuusikymppisenäkin rauta nousee ja tulosta tulee.
Esikoinen vetää omapainolla n. 75-80kg leukoja 65kg lisäpainolla. Mikä on jo hyvä määrä.
Mutta eipä tuo epeli edelleenkään saa meikäläistä pystypainissa hallintaan. Tai sitten tuo on kohteliaisuutta.