proileri
Kenraali
Tämä aihe tuli mieleen kansalliskaartiketjun kuvasta - olen aiemminkin nähnyt ko. kuvan kun olen sivusilmällä liikuntatutkimuksia seurannut, mutta Dr. Lihastohtori oli huomaavaisesti nyt kääntänyt tämän suomeksi. Alkuperäinen artikkeli oli http://jap.physiology.org/content/94/6/2406 ja Lihastohtorin juttu https://lihastohtori.wordpress.com/2013/04/01/terveys_nuorekkuusabc/
Eli kestävyysharjoittelun vaikutuksesta maksimaaliseen hapenottokykyyn on kyse, aerobisella kapasiteetilla mitataan kykyä siirtää happea keuhkoista verenkiertoon maksimisuorituksessa eli maksimisykkeellä. Tässä testihenkilöinä ovat olleet kaikille avoimen 10km juoksutapahtuman ikäryhmien kärkihenkilöt.
Kuten kuvasta näkyy, viiva on laskeva mutta itseasiassa sen pitäisi olla kaksiosainen - noin 50. ikävuoteen asti tulokset ovat aika tasaisia, ja sen jälkeen alkaa reippaampi lasku. Tärkeimmiksi hapenottokykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi muodostuivat 1) maksimisyke ja 2) harjoittelun määrä. Maksimisyke laskee hitaasti ikävuosien myötä eikä liikunta juurikaan vaikuta siihen, mutta kestävyysharjoittelijaryhmässä näkyykin yhteisvaikutus maksimisykkeen lasku + harjoittelumäärän pieneneminen. Kyseisessä tutkimuksissa yli 50v osallistujat ilmoittivat että harjoittelivat lähes puolet vähemmän kuin nuoremmat, joka selittää miksi maksimihapenotto pienenee tässä kuvassa nopeammin 50v jälkeen.
Kun katsotaan hapenottokykyä muilla kuin maksimisykkeillä, esim. toiminnassa missä syke pyörii 130-140 tasolla, käppyrä on loivempi ja iän vaikutus näkyy hieman vähemmän:
Parhaiten oikeaa kuntoa voidaan varmaan analysoida 10k juoksun loppuaikojen perusteella. Tässä käppyrä on jaettu kahteen ikäryhmään, josta näkee miten tulosaika kasvaa ryhmissä 20-50 ikävuotta ja 50v+. Parikymppisillä ja viiskymppisillä ei ole lopulta montaa minuuttia eroa loppuajoissa, 50v+ alkaa sitten pakka levitä, lähinnä treenimäärän vaihteluiden takia.
Mitä tästä sitten voidaan päätellä? Vaikka kunto laskee iän myötä, vaikutus ei ole välttämättä älyttömän suuri, ja vielä 50-vuotiaat pystyvät lähes samoihin suorituksiin kuin parikymppiset. Tämähän on jo MAAKK:n kovissa kertauksissa huomattu, miehistön kunto (ja motivaatio) on ollut odotettua parempi. Tässä tutkimuksessa vielä pakkaa sekoittaa tosiaan se treenimäärien puolittuminen yli 50v ryhmässä - jos treenimäärä pysyisi samana kaikilla, niin kunto ei yhtäkkiä huonontuisi 50v kohdalla, vaan jatkaisi tasaista laskua. Ainakin yksi lähes 70v kaveri on alimman kuvan perusteella tempaissut 10 kilsaa alle 45 minuuttia, Cooperiin tämä jonkun kaavan mukaan ennustelisi noin 2900m suoritusta.
Toisin sanoen, reserviläisten fyysinen kunto ei romahda 30. ikävuoden jälkeen, vaan systemaattisesti treenaavilla kunto pysyy kovana vähintään viisikymppiseksi asti. Samoin jos treeni on kohdallaan, eläkeikäisenä voi vielä tavoitella sitä 3k cooperia.
Ei muuta kun juoksun iloa
Eli kestävyysharjoittelun vaikutuksesta maksimaaliseen hapenottokykyyn on kyse, aerobisella kapasiteetilla mitataan kykyä siirtää happea keuhkoista verenkiertoon maksimisuorituksessa eli maksimisykkeellä. Tässä testihenkilöinä ovat olleet kaikille avoimen 10km juoksutapahtuman ikäryhmien kärkihenkilöt.
Kuten kuvasta näkyy, viiva on laskeva mutta itseasiassa sen pitäisi olla kaksiosainen - noin 50. ikävuoteen asti tulokset ovat aika tasaisia, ja sen jälkeen alkaa reippaampi lasku. Tärkeimmiksi hapenottokykyyn vaikuttaviksi tekijöiksi muodostuivat 1) maksimisyke ja 2) harjoittelun määrä. Maksimisyke laskee hitaasti ikävuosien myötä eikä liikunta juurikaan vaikuta siihen, mutta kestävyysharjoittelijaryhmässä näkyykin yhteisvaikutus maksimisykkeen lasku + harjoittelumäärän pieneneminen. Kyseisessä tutkimuksissa yli 50v osallistujat ilmoittivat että harjoittelivat lähes puolet vähemmän kuin nuoremmat, joka selittää miksi maksimihapenotto pienenee tässä kuvassa nopeammin 50v jälkeen.
Kun katsotaan hapenottokykyä muilla kuin maksimisykkeillä, esim. toiminnassa missä syke pyörii 130-140 tasolla, käppyrä on loivempi ja iän vaikutus näkyy hieman vähemmän:
Parhaiten oikeaa kuntoa voidaan varmaan analysoida 10k juoksun loppuaikojen perusteella. Tässä käppyrä on jaettu kahteen ikäryhmään, josta näkee miten tulosaika kasvaa ryhmissä 20-50 ikävuotta ja 50v+. Parikymppisillä ja viiskymppisillä ei ole lopulta montaa minuuttia eroa loppuajoissa, 50v+ alkaa sitten pakka levitä, lähinnä treenimäärän vaihteluiden takia.
Mitä tästä sitten voidaan päätellä? Vaikka kunto laskee iän myötä, vaikutus ei ole välttämättä älyttömän suuri, ja vielä 50-vuotiaat pystyvät lähes samoihin suorituksiin kuin parikymppiset. Tämähän on jo MAAKK:n kovissa kertauksissa huomattu, miehistön kunto (ja motivaatio) on ollut odotettua parempi. Tässä tutkimuksessa vielä pakkaa sekoittaa tosiaan se treenimäärien puolittuminen yli 50v ryhmässä - jos treenimäärä pysyisi samana kaikilla, niin kunto ei yhtäkkiä huonontuisi 50v kohdalla, vaan jatkaisi tasaista laskua. Ainakin yksi lähes 70v kaveri on alimman kuvan perusteella tempaissut 10 kilsaa alle 45 minuuttia, Cooperiin tämä jonkun kaavan mukaan ennustelisi noin 2900m suoritusta.
Toisin sanoen, reserviläisten fyysinen kunto ei romahda 30. ikävuoden jälkeen, vaan systemaattisesti treenaavilla kunto pysyy kovana vähintään viisikymppiseksi asti. Samoin jos treeni on kohdallaan, eläkeikäisenä voi vielä tavoitella sitä 3k cooperia.
Ei muuta kun juoksun iloa
Viimeksi muokattu:
Lance Armstrong taisi ottaa ainakin EPOa ja testosteronia. Ehkä myöskin kasvuhormoonia. Jos muista yhtään oikein. Eli tuossa yksi resepti jota kestävyysurheilija on käyttänyt hyvällä menestyksellä.
