Reservin motivointi ja maanpuolustustahdon ylläpito

Miksi pitäisi kiinnostua maanpuolustusharjoittelusta, jos kerran sotaherrat ovat todenneet ettei näillä miehillä ole annettavaa puolustusvoimille?

Ei ole sijoitusta, ei ole koskaan ollutkaan 20 vuoden "reserviläisuran" aikana.

Nyt sitten pitäisi yht'äkkiä innostua reserviläisyydestä? Jos edes omat lapsensa kasvattavat maanpuolustusmyönteisiksi, niin siinä lienee jo hyvä panos maanpuolustuksen suhteen. Taisi sekin olla jo heikkenevällä uralla ja asevelvollisuuden kannatus alkoi lähestyä lopullista iskua, mutta toveri Putinin touhut taisivat korjata tämän ongelman vähäksi aikaa.

No ehkä se juna sinun kohdallasi alkaa jo kadota horisonttiin. Itse aktivoiduin aikanaan pv:n suuntaan koska pv ei ollut aktivoitunut minun suuntaani. Nyt kun takana on kolmisenkymmentä VEH-kategoriaan kuuluvaa ja kymmenkunta SA-harjoitusta niin soisin kyllä mieluusti että kutsuisivat vaihteeksi myös niitä harvemmin kerranneita mutta muuten innokkaita.
 
Viimeksi muokattu:
Mitä näkisin reservin motivoinnin kannalta ensisijaisiksi asioiksi?

1. Parempi markkinointi/informaatiokoneisto jauhamaan MPK:n ja reserviläisyyden nostamiseksi pienen sotahullun vähemmistön puuhastelusta valtavirran "jokapäiväisemmäksi, tutuksi asiaksi".

2. Modernimpi viestintä kuin paperikirje kerran vuosikymmeneen kotiutuneen ressun ja puolustusvoimien välille. Jos ei muuta niin tekstiviesti/some jauhamaan ressuille siitä mitä omassa maakunnassa on tarjolla milloinkin.

3. Selkeä jo varusmiesaikana selvästi kerrottuna erilaisia urapolkuja halukkaille ja kyvykkäille.

4. Hitokseen enemmän rahaa kuin nykyisin ressutouhuun, näillä resursseilla ylläoleva on aivan epärealistista.

(5. Perustetaan Kuntasuojelus-yhdistys joka replikoi aikanaan 1930-luvulla kukoistukseen ja maanpuolustukseen merkittävästi vaikuttanutta tahoa joka lyhennettiin SK).
 
No ehkä se juna sinun kohdallasi alkaa jo kadota horisonttiin. Itse aktivoiduin aikanaan pv:n suuntaan koska pv ei ollut aktivoitunut minun suuntaani. Nyt kun takana on kolmisenkymmentä VEH-katogoriaan kuuluvaa ja kymmenkunta SA-harjoitusta niin soisin kyllä mieluusti että kutsuisivat vaihteeksi myös niitä harvemmin kerranneita mutta muuten innokkaita.

Jos luet puheenvuoroni tarkemmin, niin en kirjoittanut sitä minä-muodossa.

Tiedän vallan hyvin, että yksittäinen reserviläinen voi tehdä tilanteelleen paljonkin ja osa meistä on tiukasti sijoitettuna 60-vuotiaaksi asti.

Väitän kuitenkin edelleen, että keskimäärin 40-60 -vuotiaat ressut ovat siellä ö-mapin joukoissa, eikä reserviläistouhut ole tuossa(kaan) ikäluokassa mikään suuri kansanliike.

Tuota edellä sanomaani ei kuitenkaan tule sotkea maanpuolustustahtoon, joka on tuossakin ikäluokassa erittäin hyvällä tasolla. Maailmanmitassa aivan huipussaan. Eikä se tarkoita, etteivätkö 40-60 -vuotiaat riviressut olisi valmiita tarttumaan aseisiin, jos käsky kävisi.
 
Taisi sekin olla jo heikkenevällä uralla ja asevelvollisuuden kannatus alkoi lähestyä lopullista iskua, mutta toveri Putinin touhut taisivat korjata tämän ongelman vähäksi aikaa

Kyllä. Siperiasta puhaltava kolkko äitipuolen henkäys ravisteli ummehtuneita komeroita ja pani niihinniin tossuihin vähän liikestä.
 
Kyllä merkittävä osa kansastakin oli huojumassa tuolle kannalle. Ainakin siinä määrin, että poliitikot aistivat tilanteen niin, että asia olisi voitu jossakin vaiheessa nostaa pöydälle.

Kansalaisaktiivien puolelta varoventtiilinä toimi käytännössä vapaaehtoiseksi tai vähintäänkin valikoivaksi muuttunut asevelvollisuus, kun sivarius oli pelkkä ilmoitusasia. Ilman sitä ja vakaumuksen tutkintalautakuntien jatkuessa tilanne olisi muuttunut kestämättömäksi jo viimeistään 2000-luvulla.

Ehkäpä asian voisi nähdä niin, että nuppilukumääräisesti ei asiat olleet kauheasti muuttuneet, mutta pysyväksi totuudeksi muuttuneen ikuisen rauhantilan ja "ei nykypäivän sotia millään tykeillä ja kivääreillä käydä" -tyyppisten argumenttien kautta maanpuolustukseen muutenkin nihkeästi suhtautunut väki sai ikään kuin järkeä argumentteihinsa samalla kun lähes äidinmaidosta maanpuolustusmyönteisyyden imenyt porukka ei oikein jaksanut vastata tähän ihan niin terävästi.

Vovan ansiota on se, että maanpuolustusmyönteisyys ei ole enää mikään ruutiukkojen ikivanha perinnehöpinäjuttu vaan on ihan kovaa faktaa siitä että asumme sellaisen maan naapurissa, joka on valmis käyttämään väkivaltaa varastaakseen toisen maan omaisuutta. Vieläpä useita tällaisia esimerkkejä, vaikka Georgiakin meni vielä lähes olankohautuksella. Ja tuolloin "valtamedian" varassa asiaa seuranneena myös vahvasti vähäteltynä ellei jopa vääristeltynä. Ja siitäkin on nyt faktaa, että tykeillä käydään hyvinkin vahvasti myös nykysotia siinä missä niitä hieman toisella tapaa käydään muillakin keinoin. Kuten aina ennenkin, tietty.
 
Kyllä tosiaan reservin motivoinnissa on paljon työtä. Tiedättekö että tavalliset suomalaiset nuoret miehet eivät edes tiedä mikä on Maakuntajoukot?

Olen hieman kysellyt ympäristööni ja porukat on aivan kuutamolla. Siis miksi joku 30 vuotias mies ei tiedä asiaa vaikka on armeijankin käynyt ? Kertokaa se minulle.

Ehkä sen kautta alkaa ymmärtämään miksi Maak kommenteissa näkyy ettei porukkaa saada riveihin. Ilmeisen huonosti markkinoitu kansalle kun ei asiasta ole miehillä edes tietoakaan.
 
Kyllä tosiaan reservin motivoinnissa on paljon työtä. Tiedättekö että tavalliset suomalaiset nuoret miehet eivät edes tiedä mikä on Maakuntajoukot?

Olen hieman kysellyt ympäristööni ja porukat on aivan kuutamolla. Siis miksi joku 30 vuotias mies ei tiedä asiaa vaikka on armeijankin käynyt ? Kertokaa se minulle.

Ehkä sen kautta alkaa ymmärtämään miksi Maak kommenteissa näkyy ettei porukkaa saada riveihin. Ilmeisen huonosti markkinoitu kansalle kun ei asiasta ole miehillä edes tietoakaan.
Olin minäkin autuaan tietämätön maakuntajoukoista vielä 2014. Sitten ryssä aktivoitui, ja aloin tekemään PV:n suuntaan uteluja että mihin perunankuorintakomppaniaan ovat tarkalleen ottaen sijoittaneet minut mahdollisen sodan varalta. Sitten sainkin kuulla lopulta luurissa taikasanan maakuntajoukot ja suuret rattaat lähtivät pyörimään päässäni.

"Ta... tarkoittaako 'maakuntajoukot' paikallisia vapaaehtoistaistelijoita, jotka todennäköisesti tuntevat asuinseutunsa ja sen maaston parhaiten...?"

Tunsin itseni lähes neroksi kun muodostin tuon epämääräisen ensikäsityksen siinä puhelinkeskustelun aikana. Tietysti asiasta sikisi vielä muutama muu kysymys mutta Google osasi myöhemmin täyttää blankot kohdat.

"Maakuntajoukot" on sanana mitäänsanomaton, eikä ihmisiä voida syyttää kyvyttömyydestä tulkita sen merkitystä, tai esittää siitä hyviä arvauksia. Maakuntajoukothan voisivat nimensä perusteella olla vaikka PV:n muodostamia taisteluyksiköitä joihin ulkopuolisilla siviileillä ei ole mitään asiaa. Tai ehkäpä ne ovat kunnan valitsemia vapaaehtoisia siviilejä, joista muodostetaan paikallisia sota-ajan huolto- ja tukiyksiköitä. Sanan ainoa hyvä puoli on sen lyhyys, sillä se on lyhyempi kuin kuvaavampi "paikalliset vapaaehtoistaistelijat" tai "vapaaehtoiset paikallistaistelijat".

Ongelma on juurikin siinä että jos menit kyselemään yli 30-vuotiailta, niin he varmasti ovat niitä kaikkein tietämättömimpiä maakuntajoukkojen käsitteestä. Tarkista milloin maakuntajoukot luotiin. Nämä nykyiset reilut 30:set kävivät inttinsä ennen sitä ajankohtaa, eli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Se oli myös sen ajatuksen kulta-aikaa että "intti on tarpeeton - ryssä on matkalla kohti valistusta". Ha! Haha! HAHAHA! :D

Rohkenen arvata että intissä saatetaan ohimennen mainita maakuntajoukoista jonkun tuplaoppitunnin keskellä, ummehtuneessa huoneilmassa, univelkaiselle porukalle. 18-25 vuotiaalle miehelle tämähän on suuresti tärkeää ja mielenkiintoista asiaa, eikä hänellä mitenkään voi olla tärkempiä prioriteettejä mielessään. :rolleyes:

BTW, haluan hirttää sen joka loi mm. sanat "esikunta" tai "päällystö". Suomen sanavarasto on täynnä tälläisiä vaikeaselkoisia mitäänsanomattomuuksia ja mielenkiinnottomuuksia, joilla ei ole mitään vaikeuksia piiloutua silmien eteen, eli niinsanotusti to hide in plain sight. Vähän kuten kaikilla meistä menee toisinaan sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta tässä tapauksessa sana menee ensin silmän ohi ja sitten toisenkin silmän ohi, aivojen rekisteröimättä mitään. "Niin siis että mitkä v*tun maakuntajoukot? Ikinä kuullutkaan."

Noin muuten, edelleenkään en tiedä mitä 'suojeluskunta' tai 'suojeluskunnat' tekivät aikoinaan. Mulla on kämmenen ja lehmän kokoisia aukkoja yleissivistyksessä mutta niin on meillä kaikilla. Itse koen lähinnä ylpeyttä kun toisinaan tiedostan sen mitä EN tiedä. Nekin aukot sivistyksessä tulevat vain lisääntymään ja kasvamaan ajan myötä meillä kaikilla. Jonkun "yleissivistys" on toisen "epäoleellista tietoa".

Joten sopii uskoa, 'maakuntajoukot' (sanana) on, tai vähintään on OLLUT, ERITTÄIN helppo ohittaa ja unohtaa.

"Siis niinku meillä on Puolustusvoimat ja reservi, joten suksi äijänkäppyrä kuuseen niiden maakuntajoukkojesi kanssa. Ha! Lakkaa sönköttämästä ja ota lisää olutta." ...menee kai keskustelu baarissa suurinpiirtein. :D

Nykyajan kirous on myös asioiden jatkuva muuttuminen, ja vaikka intti ajaisikin jokaisen varusmiehen kaaliin kaiken maanpuolustuksen kaikki organisaatiorakenteet, niin 10v päästä se voi olla läpensä vanhaa tietoa. Kunkin meidän motivaatio itsensä pitämiseksi ajan tasalla PV:n asioista on myös toinen tekijä, varsinkin ennen vuotta 2014.

Tähän maahan tarvitaan tietoisku (nettisivu) jossa selkeästi listataan mitä minkäkin ikäluokan intin käyneen kansalaisen kuuluisi tehdä sodan kynnyksellä tai ennen sitä. Ja sivun sisältö pitäisi päivittää kerran vuodessa tai jopa kuukaudessa. Varsin harvaa kiinnostaa alkaa tekemään puhelinsoittoja mihinkään lääninpiireihin, tai mitä v*tun aluetoimistoja nyt olivatkaan, udellaakseen rooliaan mahdollisessa sodassa. Itsekin viivyttelin asian kanssa aikani. Itseänikin motivoi tuolloin vain tietämättömyys ja huoli laillisesta asemastani - halusin kyetä päättelemään mitä lainopillisia seurauksia sillä tarkalleen ottaen olisi jos päättäisinkin suksia länteen täältä Venäjän esikartanosta, ja siten alustavasti valmistautua henkisesti siihen mahdolliseen taisteluun. Tosin olen niistä ajoista edes hieman isänmaallistunut.

Maakuntajoukot myös kertovat odottavansa hakijoilta "nuhteettomia elämäntapoja", tai itse taisin kuulla nuo taikasanat infotilaisuudessa. Onko tässä maassa yhtään sellaista ihmistä joka ei tunne pistoa sydämessään nuo sanat kuullessaan? Alemmuuskompleksi ja riittämättömyyden tunne iskevät kuin 999 999 volttia.

Hakemuksessa kysytään myös (muistaakseni sotilaspassiin merkittyä) kenttäkelpoisuutta. En tiedä miksi niin vanha tieto on oleellinen, sillä se voi olla inttiaikojen peruilta muuttunut toiseen ääripäähän ja takaisin moneen kertaan. Tai jos se tarkoittaa jotain muuta, niin sitä ei mainittu. Vai pitääkö siinä arvioida itse itsensä kenttäkelpoisuus?
 
Tähän maahan tarvitaan tietoisku (nettisivu) jossa selkeästi listataan mitä minkäkin ikäluokan intin käyneen kansalaisen kuuluisi tehdä sodan kynnyksellä tai ennen sitä. Ja sivun sisältö pitäisi päivittää kerran vuodessa tai jopa kuukaudessa. Varsin harvaa kiinnostaa alkaa tekemään puhelinsoittoja mihinkään lääninpiireihin, tai mitä v*tun aluetoimistoja nyt olivatkaan, udellaakseen rooliaan mahdollisessa sodassa.

Ten points. Juuri tämän suuntaista on tarve tehdä. Suoramarkkinointia.
 
Paras juttu mitä tiedän pv:n Maakuntajoukkojen suoramarkkinoinnin tasosta, on kun 150 juuri lopettavaa varusmiestä joutui kantahenkilökunnan "agressiivisen agitaation" kohteeksi. Ja tuloskin oli huima... tasan 0 kiinnostunutta!! Saman agitaation suoritti eräs reserviläinen oto:na MPK:n kurssin ohessa ressuille... tulos 30 kiinnostunutta, Jep.
 
Charly Salonius-Pasternak kaipaa signaaleja ja haaveilee 300 000 kansalaisen harjoituksista.


http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/202...ervilaiskirje-kalpenisi#.V7yF6_pAyc8.facebook

Siinäpä olisi erinomainen asia sekä harjoittelutilanteena että voimanosoituksena johonkin ilmansuuntaan. Olisi hienoa jos jokin sodan ajan joukko (vaikkapa MEKSTOS?) koottaisiin harjoituksiin kokonaisuudessaan, tosin ihan puhtaasti sen takia että siitä saisi todella komeita kuvia ;)
 
Olin minäkin autuaan tietämätön maakuntajoukoista vielä 2014. Sitten ryssä aktivoitui, ja aloin tekemään PV:n suuntaan uteluja että mihin perunankuorintakomppaniaan ovat tarkalleen ottaen sijoittaneet minut mahdollisen sodan varalta. Sitten sainkin kuulla lopulta luurissa taikasanan maakuntajoukot ja suuret rattaat lähtivät pyörimään päässäni.

"Ta... tarkoittaako 'maakuntajoukot' paikallisia vapaaehtoistaistelijoita, jotka todennäköisesti tuntevat asuinseutunsa ja sen maaston parhaiten...?"

Tunsin itseni lähes neroksi kun muodostin tuon epämääräisen ensikäsityksen siinä puhelinkeskustelun aikana. Tietysti asiasta sikisi vielä muutama muu kysymys mutta Google osasi myöhemmin täyttää blankot kohdat.

"Maakuntajoukot" on sanana mitäänsanomaton, eikä ihmisiä voida syyttää kyvyttömyydestä tulkita sen merkitystä, tai esittää siitä hyviä arvauksia. Maakuntajoukothan voisivat nimensä perusteella olla vaikka PV:n muodostamia taisteluyksiköitä joihin ulkopuolisilla siviileillä ei ole mitään asiaa. Tai ehkäpä ne ovat kunnan valitsemia vapaaehtoisia siviilejä, joista muodostetaan paikallisia sota-ajan huolto- ja tukiyksiköitä. Sanan ainoa hyvä puoli on sen lyhyys, sillä se on lyhyempi kuin kuvaavampi "paikalliset vapaaehtoistaistelijat" tai "vapaaehtoiset paikallistaistelijat".

Ongelma on juurikin siinä että jos menit kyselemään yli 30-vuotiailta, niin he varmasti ovat niitä kaikkein tietämättömimpiä maakuntajoukkojen käsitteestä. Tarkista milloin maakuntajoukot luotiin. Nämä nykyiset reilut 30:set kävivät inttinsä ennen sitä ajankohtaa, eli 1990-luvulla ja 2000-luvun alussa. Se oli myös sen ajatuksen kulta-aikaa että "intti on tarpeeton - ryssä on matkalla kohti valistusta". Ha! Haha! HAHAHA! :D

Rohkenen arvata että intissä saatetaan ohimennen mainita maakuntajoukoista jonkun tuplaoppitunnin keskellä, ummehtuneessa huoneilmassa, univelkaiselle porukalle. 18-25 vuotiaalle miehelle tämähän on suuresti tärkeää ja mielenkiintoista asiaa, eikä hänellä mitenkään voi olla tärkempiä prioriteettejä mielessään. :rolleyes:

BTW, haluan hirttää sen joka loi mm. sanat "esikunta" tai "päällystö". Suomen sanavarasto on täynnä tälläisiä vaikeaselkoisia mitäänsanomattomuuksia ja mielenkiinnottomuuksia, joilla ei ole mitään vaikeuksia piiloutua silmien eteen, eli niinsanotusti to hide in plain sight. Vähän kuten kaikilla meistä menee toisinaan sanat toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta tässä tapauksessa sana menee ensin silmän ohi ja sitten toisenkin silmän ohi, aivojen rekisteröimättä mitään. "Niin siis että mitkä v*tun maakuntajoukot? Ikinä kuullutkaan."

Noin muuten, edelleenkään en tiedä mitä 'suojeluskunta' tai 'suojeluskunnat' tekivät aikoinaan. Mulla on kämmenen ja lehmän kokoisia aukkoja yleissivistyksessä mutta niin on meillä kaikilla. Itse koen lähinnä ylpeyttä kun toisinaan tiedostan sen mitä EN tiedä. Nekin aukot sivistyksessä tulevat vain lisääntymään ja kasvamaan ajan myötä meillä kaikilla. Jonkun "yleissivistys" on toisen "epäoleellista tietoa".

Joten sopii uskoa, 'maakuntajoukot' (sanana) on, tai vähintään on OLLUT, ERITTÄIN helppo ohittaa ja unohtaa.

"Siis niinku meillä on Puolustusvoimat ja reservi, joten suksi äijänkäppyrä kuuseen niiden maakuntajoukkojesi kanssa. Ha! Lakkaa sönköttämästä ja ota lisää olutta." ...menee kai keskustelu baarissa suurinpiirtein. :D

Nykyajan kirous on myös asioiden jatkuva muuttuminen, ja vaikka intti ajaisikin jokaisen varusmiehen kaaliin kaiken maanpuolustuksen kaikki organisaatiorakenteet, niin 10v päästä se voi olla läpensä vanhaa tietoa. Kunkin meidän motivaatio itsensä pitämiseksi ajan tasalla PV:n asioista on myös toinen tekijä, varsinkin ennen vuotta 2014.

Tähän maahan tarvitaan tietoisku (nettisivu) jossa selkeästi listataan mitä minkäkin ikäluokan intin käyneen kansalaisen kuuluisi tehdä sodan kynnyksellä tai ennen sitä. Ja sivun sisältö pitäisi päivittää kerran vuodessa tai jopa kuukaudessa. Varsin harvaa kiinnostaa alkaa tekemään puhelinsoittoja mihinkään lääninpiireihin, tai mitä v*tun aluetoimistoja nyt olivatkaan, udellaakseen rooliaan mahdollisessa sodassa. Itsekin viivyttelin asian kanssa aikani. Itseänikin motivoi tuolloin vain tietämättömyys ja huoli laillisesta asemastani - halusin kyetä päättelemään mitä lainopillisia seurauksia sillä tarkalleen ottaen olisi jos päättäisinkin suksia länteen täältä Venäjän esikartanosta, ja siten alustavasti valmistautua henkisesti siihen mahdolliseen taisteluun. Tosin olen niistä ajoista edes hieman isänmaallistunut.

Maakuntajoukot myös kertovat odottavansa hakijoilta "nuhteettomia elämäntapoja", tai itse taisin kuulla nuo taikasanat infotilaisuudessa. Onko tässä maassa yhtään sellaista ihmistä joka ei tunne pistoa sydämessään nuo sanat kuullessaan? Alemmuuskompleksi ja riittämättömyyden tunne iskevät kuin 999 999 volttia.

Hakemuksessa kysytään myös (muistaakseni sotilaspassiin merkittyä) kenttäkelpoisuutta. En tiedä miksi niin vanha tieto on oleellinen, sillä se voi olla inttiaikojen peruilta muuttunut toiseen ääripäähän ja takaisin moneen kertaan. Tai jos se tarkoittaa jotain muuta, niin sitä ei mainittu. Vai pitääkö siinä arvioida itse itsensä kenttäkelpoisuus?

Samaa mieltä. Maakuntajoukot ovat täysin epäonnistuneet markkinoimaan itsensä. Jo pelkkä nimi antaa niille väheksyvän leiman, mieleen tulee joukko maastopuvuissa laahustavia keski-ikäisiä miehiä leikkimässä armeijaa keskellä ei mitään, ilman tehtävää tai todellista tarkoitusta ja tiukan paikan tullen nämä lähetetään mahdollisimman kauas mistään (maakuntaan), ettei vaan sattuisi mitään. Hieman dynaamisempi kuva voisi herättää enemmän arvostusta ja kiinnostusta samalla. Pitäisi lähettää maakuntajoukkojen vastaavat Azovin luokse Ukrainaan yritysvierailulle. Ei Azovin ideologiaa imemään vaan opettelemaan miten varsinaiseen armeijaan kuulumaton joukko-osasto brändätään. Toinen hyvä esimerkki on jenkkien kansalliskaarti, jolta voisi hieman imeä vaikutteita miten ansaita status yleisön silmissä.
 
Minäkään en tiedä maakuntajoukoista mitään, sanasta tulee lähinnä tämmöinen kuva mielen:
p01lz1hw.jpg
 
Kävinpä tuossa googlaamassa MAAK wikistä osui silmiin:

Valmisteluvaiheessa merkittävimmät periaatteelliset vastalauseet tulivat Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys ry:ltä, Vihreältä liitolta ja Vasemmistoliitolta. Puolustusministeriön laatiman lausuntotiivistelmän mukaan Vasemmistoliitto katsoi, että ainoastaan puolustusvoimien palkattu henkilökunta voi antaa sotilaallista koulutusta. Puolue kritisoi myös Maanpuolustuskoulutus ry:n organisaation raskautta ja piti maanpuolustustahdon edistämistä periaatteessa tarpeettomana ja vahingollisena.

Korostus minun, miten joku voi pitää maanpuolustustahdon edistämistä vahingollisena?!
 
Korostus minun, miten joku voi pitää maanpuolustustahdon edistämistä vahingollisena?!
Eihän tuohon tarvita muuta kuin maan presidenttinä Tarja Halonen 2000-2012 juuri siihen aikaan kun Maakit on perustettu. Samalla mentaliteetilla sitä on potkittu kuten ajettiin alas muutakin maanpuolustuksellista.
Lisäksi, nyt hieman toiset ajat meneillään, samat narinat eivät tällä hetkellä ole samalla tavalla päteviä.


.
 
Kun maakuntajoukkoja perustettiin oli tarkoitus saada riviin 35-45 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka olisi muutenkin siijoitettu operatiivisista joukoista aluellisiin (paikallisjoukkoja ei tuolloin ollut).

Kyseisille komppanioille piti sitten keksiä neutraali nimi ja toimintamallejakin kopioitiin enemmän sieltä kriha puolelta.

Nyt on sodan ajan puolustusvoimat kokenut melkoisen nuorennusleikkauksen ja maakuntajoukotkin on löytänyt paikkansa osana paikallisjoukkojen pataljoonaa.

Maakuntajoukot on nimenä hajuton, mauton ja epäpoliittinen. Suojeluskunta olisi ollut nimenä täysin mahdoton. Tarkoituksena kun oli järjestää poliittisesti sitoutumaton yksikkö, johon kaikki kunnon kansalaiset olisivat tervetulleita. Kodinturva taas haiskahtaa joltain puolisotilaalliselta pamputusporukalta ja kansalliskaarti taas opiskelijoita murhaava puolisotilaallinen järjestö amerikasta.

Se mitä maakuntajoukoilla lähdettiin hakemaan oli sellainen turvallinen epäpoliittinen maanpuolustushenki, joka vallitsee vaikka MPK:n toiminnassa. Kannattaa muistaa, että MPK on tavoittanut monet sellaiset henkilöt, jotka eivät koskaan osallistuisi reservinupseeri- tai aliupseerikerhojen toimintaan, koska kokevat niiden arvomaailman liian vanhoillisena ja oikeistolaisena.

Mitä sieltä Azovista sitten pitäisi oppia? Tiedottajaksi ja pr-mieheksi, joku äentinen natsiUffe, "i was right wingz nazi cocksucker, but nov i am all-around nation nationalista from sveden?" Mikä mahtaa olla uskottavuus maanpuolustus.netin ulkopuolella???
 
Juu, ei kiitos mitään Azovin natsijuttuja maakuntajoukkoihin yhdistettynä. Olisi kyllä voinut kokeilla jotain raflaavampaa nimeä...vaikka "maakuntavalmiusyksiköt" tai "paikallisvalmiusjoukot".
 
.....jotain raflaavampaa nimeä...vaikka "maakuntavalmiusyksiköt" tai "paikallisvalmiusjoukot".
Nimisuuntana maakunta-jotain... on ihan ok. Nimilista voi olla ideoina vaikka miten pitkä, lyhentäminen onnistuu ihan vaan tussilla yliviivaten. Tuo ei mielestäni ole mikään ongelma.

Haaste on pikemminkin se, että arvioidaan se nykyinen organisaatio ja laatikot sen kuvassa, muokataan niitä jos ilmenee tarvetta.
Oleellista on se, että kun taho x alkaa aktivomaan +35 suomalaisia miehiä maanpuolustukseen, niin heti kiinnostuksen herättyä on osoittaa paikka johon ne miehet voi mennä itseään toteuttamaan.
Tälle joukolle organisaatioon pääseminen on oltava riittävän helppoa, jotta kynnys ei muodostu liian korkeaksi. Normaalit peruskuntoiset fit-miehet treeniin ja läskit pois jonosta.
Jotain tuohon suuntaan.

.
 
Oleellista on se, että kun taho x alkaa aktivomaan +35 suomalaisia miehiä maanpuolustukseen, niin heti kiinnostuksen herättyä on osoittaa paikka johon ne miehet voi mennä itseään toteuttamaan.
Tälle joukolle organisaatioon pääseminen on oltava riittävän helppoa, jotta kynnys ei muodostu liian korkeaksi. Normaalit peruskuntoiset fit-miehet treeniin ja läskit pois jonosta.
Eikö näin sitten maakuntajoukkoihin pääsemisen osalta ole? Jossain maakunnissa on jopa peruskursseja maakuntayksikköön halukkaille.

En tiedä kaikkien maakuntayksiköiden tai MPK:n maanpuolustuspiirien toiminnasta, mutta jos minulla olisi valta ja voima, nykyjärjestelmä toimisi seuraavasti:
  • Varusmiespalveluksen loppupuolella voidaan esitellä myöhemmän reserviläisuran vaihtoehtoja, kuten aatteelliset yhdistykset, MPK ja maakuntajoukot. Lähtökohtaisesti useimpia reserviin siirtyjiä ei inttitouhut muutamaan vuoteen nappaa. On hieman turhakin kouluttaa varusmies johonkin tehtävään, jos tämä sitten päätyy maakuntayksikköön tekemään jotain ihan muuta.
  • Kun varusmiespalveluksen mukainen sijoitus muuttuu, PV lähestyy reserviläistä kirjeellä. Jos uutta sijoitusta ei ole, kirjeessä kehoitetaan tutustumaan vaihtoehtoihin netissä. Sivustolla sitten kerrotaan lisää esim. paikallispataljoonista ja maakuntajoukkoihin hakeutumisesta. Tällaisen kirjeen voi lähettää pari kertaa myöhemminkin ainakin niille reserviläisille, joilla on sopiva ikä ja sotilaskoulutustausta.
  • Vaihtoehtoisesti PV voi myös esim. viisi vuotta kotiutumisen jälkeen joka tapauksessa lähestyä kirjeellä ja muistuttaa MPK:n olemassaolosta.
  • MPK:lla on ympäri valtakuntaa järjestettäviä kursseja: taistelijan taidot, ryhmä taistelussa, joukkue taistelussa. Näillä on vakioitu ohjelma ja jotenkin sertifioitu taso. Kursseilla on järjestävällä puolella paikallisten maakuntayksiköiden taistelijoita tai ainakin nämä käyvät esittäytymässä ja kertomassa toiminnasta.
  • Maakuntajoukkoihin halukas jättää hakemuksen ja tarkistusten jälkeen kutsutaan peruskurssiharjoituksiin, joita on kahdesta neljään vuoden aikana. Harjoituksissa kiinnostunut saa paremman kuvan maakuntayksikön toiminnasta ja toisaalta kiinnostunutta voidaan arvioida.
Yllä kirjoittamani on nykyisilläkin resursseilla toteutettavissa ja saattaa enemmän tai vähemmän ollakin todellisuutta jossain päin valtakuntaa.
 
Back
Top