Riippumatto vai teltta?

  • Viestiketjun aloittaja Deleted member 2762
  • Aloitus PVM
Joo, nuo itseseisovat on helppoja, voi laittaa vaikka sileän kallion päälle, ei tarvi Pionjärillä porata kiiloja varten reikiä. Kerran maaaliskuun talvivaelluksella Välituntureilla tuli niin kauhea myräkkä, että tunneliteltan pystytys oli melkein mahdotonta. Piti avattu telttakäärö ensin sitoa toisesta päästä ahkioon kiinni ja vasta sitten jatkaa pystytystä. Olisi muuten lähtenyt tuulen mukana koko majoite. Kaveri, purjehdusta harrastava, arvio silloin tuulenvoimaksi n. 22m/s. Puuskissa vielä kovempi, eli ihan oikeasta myrskystä puhuttiin. Kupolia ei olisi voinut silloin ajatellakkaan.

Joo, kupoli on tollanen metäisen maan varuste. Ja sillä on omat rajoitteensa tunneliin verrattuna. Jotenkin olen vaan siitä pitänyt, tuntuu jotenkin "tilavammalta" kuin tunneliteltta. Tuntureille en ole harhaantunut kuin viimeksi 30 vuotta sitten :D Saa nähdä, milloin sitä olisi oikeasti niin paljon aikaa, että voisi taas lähteä, kummasti nämä työt rajoittaa harrastuksia ;)
 
Moro. Hienoa huomata, että palstalta löytyy ns. "eräjormia" muitakin. Itse en noihin kalusto, kaliiberi yms. keskusteluihin voi oikeen mitään lisäarvoa tuoda, kun en niistä(kään) mitään tiedä. Sensijaan eräilystä, (pois lukien metsästys) voisin jotain yli 50v. vaelluskokemuksella sanoa. En aio tyrkyttää omia mielipiteitäni alan Raamattuna, olen jo nyt oppinut Teiltä uusia asioita ja vinkkejä.
Tuohon toisen säikeen keskusteluun pedoista. Olen kymmenien vaelluksien aikana nähnyt karhun kaksi kertaa. Toinen oli Luirojoen rannalla, 10km Lokan tekoaltaan pohjoispuolella, matkaa oli n. 150m. Toinen Ilomantsissa, Koitajoen rannalla, matkaa sen joen leveys, n. 10-15m. Itse väitän, että karhu on näiden reissujen aikana nähnyt minut ainakin 20 kertaa.
Nuorempi tytär oli kesäkuussa Hossassa vaelluksella. Oli sen jälkeen osallistunut tällaiseen yön yli kestävään karhubongaukseen haaskalla, kojusta kuvattiin paikalle saapuvia karhuja. No, yön saldo oli ollut viisi täysikasvuista ja kaksi pentua. En vieläkään tiedä, kumpi meistä on onnellisempi.

On aina kiinnostavaa sivistäöä itseään toisten kokemuksilla eräilystä. Suomi on sen verran laaja maa, että eri kolkkien eräilijöillä on jo varusteidenkin suhteen ihan omanlaiset tarpeet. Sen olen huomannut esimerkiksi suksissa, täällä pärjää talvella metsässä tuollaisilla 240cm pitkillä ihan hyvin, mutta kun menee itään, missä lunta on enemmän, niin äkkiä tulee ikävä pitempiä sivakoita. Ja näitähän eri näkemyksiä ja ajatuksia on sitten hyvä kertoa muille :)
 
Sellaisella "merkittömällä kesäpussilla", Miltec:n kolmen vuodenajan pussilla ja testannut mutten vielä ole paukkupakkasissa nukkunut yötä Jack Wolfskin arktisten olojen pussissa (alin -35, käytännössä -25 alkaa olemaan sillä Ok:n rajamailla mitä ilman muita vempeleitä terassilla koisannut kokeeksi). Fjelldukenin kanssa testaisin terassilla -30 jos tänne joskus sellaisia vielä tulee.
Itse suunnitelin kokeilla ensi talvella tuota pikkasen kovemmalla pakkasella Crainthian tropenin kanssa, arvelisin että pitäis pärjätä jonnekin -25.
Onhan nuo pakkset alkanut katoamaan, ei tainnut viime talvenakaan olla kuin 5-7 vrk jolloin oli kylmempää kuin -25ast.
 
Joo, lavatansseissa kesällä paras dödö on TervaOff, samalla käsittelyllä önninkäiset karkottuu ja naiset tulee aivan hulluina päälle. On aivan alfauroksen olo ja pääsee ns. pukille.;)

Tilasin juuri kolme tuubia luettuani tämän. Jostain syystä suhtaudun pienellä epäilyksellä tehoon, itse ainetta en epäile lainkaan.
 
Kesäkäyttöön on vakiintunut malli: pelkkä sisäteltta ja sen päälle kevyt sadesuoja, jos näyttää tarvitsevan. Minusta on lämpimillä keleillä mukava, kun ilmavirta puhaltaa majoitteen läpi ja kuitenkin armottomat hyttysrynnäköt pysyvät ulkopuolella. Hyttysettömien aikojen majoite on laavu. Malleja on ollut monia, on ollut penaa jne. nykyään kevytpeitekin välttää. Ei se niin nuukaa ole. Paitsi jos kantaa päiväkausia.

Vähintään kerran vuodessa on nukuttava ihan taivasalla.
 
Kertokaahan vähän vaelluskokemuksista Pohjolassa. Mulla on kehitys kulkenut vähän sillä tavoin, että Lapista se alkoi, käytännössä ja päädyin lopulta sellaiseksi lähivaeltajaksi. Haluttomuus ajaa kellon ympäri ehkä suurin syy. Mukava tehdä veto, johon ei tarvi ajaa kuin maksimi muutama tunti, ehkä se 5. Eikä ole ollut mahdollistakaan järjestää viikkoa saati kauemmin tähän tarpeeseen.

Kilometrejä laskeva ja nielevä tahti ja tekotapa on jäänyt, enemmän on sellaista kässästelyä. Kerran päivässä kunnon kävely, jotta ruokahalut säilyvät, muuten sitten kuin ellunkana.

Minulla on suoraan sanoen helvetin huonot varusteet. Tosin ne ovat minulle käypäiset. Kontiokumisaapas edustaa teknologian huippua ja Trangia taikoo kulinarismin parhaat ihmeet...kuten kahvi ja puuro. :rolleyes: Näkkileipä ja metwursti plus oivallinen säilykesika ovat pitäneet minut aina vedossa. Olen minä pussikeittojakin juonut, juu, juonut, mutta se ruokailun runko on ollut yksinkertainen, jopa fanaattisen pelkistetty. Mulle passelia.
 
Kertokaahan vähän vaelluskokemuksista Pohjolassa.
Moro. Itsellä ensimmäinen varsinainen Lapinvaellus 15v poikasena vähän vanhemman serkun kanssa, tämä oli v. 1966. Jo pelkkä matkustaminen täältä Kaakonkulmalta kesti toista vuorokautta. Ensin junalla Kouvolaan, junanvaihto. Toisella junalla Ouluun, Rovaniemelle. Siellä vaihto postiautoon ja Laanilan kohdalla ulos. Sitten 8 vuorokautta kierreltiin UKK-puiston aluetta. (Tai eihän tuo vielä silloin ollut UKK). Sitten sama matka takaisin etelään. Koko reissu kesti 10vrk.
Varusteista muistan, jalassa kumisaappaat, selässä vanha sodankäynyt satulareppu, flanellipaita yms. Makuupussin äiti oli ommellut vanhasta viltistä. Majoitteena tuo kuuluisa oranssi Sopu. Nötköttipurkkeja, kokonaisia perunoita yms. Raskasta oli, mutta ilmeisesti minuunkin, kuten Peltsiin, iski Lapinhulluus.
Sitten meni kolme-neljä vuotta etten tehnyt Lapinvaelluksia, kuitenkin lähiympäristössä parin päivän keikkoja. (Täytyy mainostaa, Ruokolahdella on monia käymisen arvoisia kohteita).
Sitten kun sain ajokortin ja isältä luvan lainata perheen autoa, homma repesi käsistä. Inttivuotta lukuunottamatta Lapin reissuja oli ainakin kaksi vuodessa, eri puolille Lappia.
Huippu oli vuosi 1988, oli ns. sapattivuosi töistä. Tein tuona vuonna viisi yli viikon mittaista reissua. Tosin v.-82 tuli melonta mukaan tähän kuvioon ja siitä lähtien aina kesäkuun 1. viikolla teemme viikon melontareissun, joko Lappiiin tai tänne itä-rajan nurkille.
Varusteet on tietysti vuosien mittaan kehittyneet ja ehkä vähän keventyneetkin, en silti ole mikään himogrammari. Nykyisin yli viikon reissulla rinkka (906) painaa 22-26kg ja alle viikon reissulla reppu (Rajapartio) painaa 10-18kg. Kumisaappaat olen vaihtanut vaelluskenkiin ja tuo Sopu on korvattu useilla erilaisilla majoitteilla. Goretex-asuihin en ole koskaan mieltynyt, kerran sellaisen ostin ja kyllä se jäi koiran kusetuslenkeille. Olen siis melko puhdas kumisaapastalebaani. Vaellusasu on jo toistakymmentä vuotta ollut RVL partioasu. Tuosta toki karhunpäät peitetty tarroilla ja rintamuksen teksti peitetty nimilapulla.
Piti oikein tätä viestiä varten ruveta laskemaan noita reissuja. En ihan varmasti osaa sanoa, mutta viikon tai yli kesä/syys reissuja voi olla n. 45-50. Näistä kymmenen on yksinvaelluksia. Talvireissut osaan luetella tarkkaan, niitä on 18. Sitten nuo melontaretket päälle, 35 viikkoa. Ja nämä viikonlopun lähiretkeilyt.
Alussa, kun oli nuori ja hurja tuli laskettua noita kilometrejä ja kuinka monta tunturia tuli huiputettua. Ei enää moneen vuoteen, nyt mennään fiiliksen mukaan, päivämatka voi olla 0 - 25km.
Suosikki alueita Lapissa ovat vaelluksessa Muotkatunturit (paljon samaa, kuin UKK-puistossa, vaan paljon vähemmän kulkijoita).
Suosikki melontajoki on Ivalojoki. Tosin täällä idässä (Kuusamo, Kuhmo, Ilomantsi) on paljon hyviä jokia.
Joten, aika suuri osa elämästä on tullut vietettyä hieltähaisevana jossain kiveliössä. Päivääkään en vaihtaisi.
 
Arvaanko oikein että elämäntyösi olet tehnyt rajamiehenä?
Väärin arvattu, meistä Samovaareista (6 kpl) yksi kyllä on evp. Minä olen elämäntyöni tehnyt it-alalla.
Vielä tuohon edelliseen viestiin tarkennus, jos joku ei tiedä mikä on kumisaapastalebaani (oikeasti gummisaapastalebaani). Tässä eräältä vaellusaiheiselta palstalta selvitys.

Gummisaapastalebaani: Käyttää kumisaap-
paita, vihreitä/hillityn värisiä vaellusvermeitä,
on perillä kun astuu autosta metsään ja ei siksi
pidä kiirettä, varusteet eivät ole välttämättä
viimeistä huutoa, mutta luotettavaa, ehkä vähän
painavaa tavaraa.

Vastakohta on Gorepelle: Käyttää vaelluskenkiä
(mikäli oikein hurahtanut, YLÄVUORISTOKENKIÄ)
Varusteissa suositaan neonvärejä(sillä Gorepelle
ei pohjinmiltaan luota itseensä ja haluaa että
eroittuu etsintöjä tekevään hekoon)Gorepellelle on
erityisen tärkeää vain kilometrien haaliminen ja
hän ei ole perillä koskaan. Illalla GP tekee äkkiä
leirin ja piiloutuu sääskiltä telttaan. Muuten-
kaan Gore ei tule mielellään teltasta ulos ilman
pakoittavaa tarvetta, sillä köykäiset varusteet
eivät salli oleskelua makuupussin ulkopuolella
ilman jatkuvaa liikuntaa. Niinpä Gore nukkuu, kok-
kaa, syö ja kusee pulloon teltasta poistumatta.
Gorepellen varusteissa tärkeintä on paino, sitä on
viilattu varusteista kirjaimellisesti.(kaikkea on
typistetty, ruokailuvälineet porattu täyteen rei-
kiä, kaasupullo tyhjä, silmäneula ontto, leipä
matojen harsimaa, makkara kuivattu kosanilla ja
ruoka syödään suoraan pussista yms )Gorepellen
varusteet ovat aina viimeistä huutoa ja siksi
hän saa testata lastentaudit, sekä suoranaiset
sudet.Uusimpaan tekniikkaan vetoamalla saadaan
Gorepelle ostamaan esim, kuorihousuja jotka eivät
pidä vettä, eikä edes tuulta.(Kuivuvat niin no-
peasti AURINGOSSA)

Vuosia myöhemmin GST ottavat käyttöön Gorepellen
testaamista varusteista hyväksi todetut mallit.
(Talebaani ei ulosta teltassa, eikä siksi tarvit-
se pulloja ja purnukoita, miltä osin tämä kiertä-
vä järjestelmä ei saa jatkuvuutta).

Kuten yllä totesin, itse kuulun tähän talebaaniheimoon.:D
 
Kesäkäyttöön on vakiintunut malli: pelkkä sisäteltta ja sen päälle kevyt sadesuoja, jos näyttää tarvitsevan. Minusta on lämpimillä keleillä mukava, kun ilmavirta puhaltaa majoitteen läpi ja kuitenkin armottomat hyttysrynnäköt pysyvät ulkopuolella. Hyttysettömien aikojen majoite on laavu. Malleja on ollut monia, on ollut penaa jne. nykyään kevytpeitekin välttää. Ei se niin nuukaa ole. Paitsi jos kantaa päiväkausia.

Vähintään kerran vuodessa on nukuttava ihan taivasalla.
Suomalaiskansallisena erityispiirteenä tarkennus...selvinpäin..
 
Arvaukseni perustui tähän:

Vaellusasu on jo toistakymmentä vuotta ollut RVL partioasu. Tuosta toki karhunpäät peitetty tarroilla ja rintamuksen teksti peitetty nimilapulla.
Ei siis ollut sinun palvelusasu.
 
Väärin arvattu, meistä Samovaareista (6 kpl) yksi kyllä on evp. Minä olen elämäntyöni tehnyt it-alalla.
Vielä tuohon edelliseen viestiin tarkennus, jos joku ei tiedä mikä on kumisaapastalebaani (oikeasti gummisaapastalebaani). Tässä eräältä vaellusaiheiselta palstalta selvitys.

Gummisaapastalebaani: Käyttää kumisaap-
paita, vihreitä/hillityn värisiä vaellusvermeitä,
on perillä kun astuu autosta metsään ja ei siksi
pidä kiirettä, varusteet eivät ole välttämättä
viimeistä huutoa, mutta luotettavaa, ehkä vähän
painavaa tavaraa.

Vastakohta on Gorepelle: Käyttää vaelluskenkiä
(mikäli oikein hurahtanut, YLÄVUORISTOKENKIÄ)
Varusteissa suositaan neonvärejä(sillä Gorepelle
ei pohjinmiltaan luota itseensä ja haluaa että
eroittuu etsintöjä tekevään hekoon)Gorepellelle on
erityisen tärkeää vain kilometrien haaliminen ja
hän ei ole perillä koskaan. Illalla GP tekee äkkiä
leirin ja piiloutuu sääskiltä telttaan. Muuten-
kaan Gore ei tule mielellään teltasta ulos ilman
pakoittavaa tarvetta, sillä köykäiset varusteet
eivät salli oleskelua makuupussin ulkopuolella
ilman jatkuvaa liikuntaa. Niinpä Gore nukkuu, kok-
kaa, syö ja kusee pulloon teltasta poistumatta.
Gorepellen varusteissa tärkeintä on paino, sitä on
viilattu varusteista kirjaimellisesti.(kaikkea on
typistetty, ruokailuvälineet porattu täyteen rei-
kiä, kaasupullo tyhjä, silmäneula ontto, leipä
matojen harsimaa, makkara kuivattu kosanilla ja
ruoka syödään suoraan pussista yms )Gorepellen
varusteet ovat aina viimeistä huutoa ja siksi
hän saa testata lastentaudit, sekä suoranaiset
sudet.Uusimpaan tekniikkaan vetoamalla saadaan
Gorepelle ostamaan esim, kuorihousuja jotka eivät
pidä vettä, eikä edes tuulta.(Kuivuvat niin no-
peasti AURINGOSSA)

Vuosia myöhemmin GST ottavat käyttöön Gorepellen
testaamista varusteista hyväksi todetut mallit.
(Talebaani ei ulosta teltassa, eikä siksi tarvit-
se pulloja ja purnukoita, miltä osin tämä kiertä-
vä järjestelmä ei saa jatkuvuutta).

Kuten yllä totesin, itse kuulun tähän talebaaniheimoon.:D

Itse olen juuri katsomassa uusia kumisaappaita, vaelluslenkkarit kelpaa mukaan mutta ei kalvolla.
 
Ei siis ollut sinun palvelusasu.
No ei ollut, sain pienellä korvauksella käyttööni tuolta evp-jäseneltä ylimääräisen. Kun viranomaisen tunnukset poistaa, en näe estettä käyttää. Tosin Salpavaelluksella joku mummo tuli polulla vastaan ja huokaisi "ei Herra Jumala, onko ne ny hyökänneet", tähän vaan rauhallisesti vastaus "ei vielä, omia ollaan".
 
Itse vietin 6 vuotiaasta 17 vuotiaaksi joka kesä melkein kuukauden Pellossa, melkein Rovaniemen puolella, Raanujärven maisemissa. Siitä kai se rakkaus luontoon jäi. Ei silloin tullut mitään hirveitä vaelluksia tehtyä, mutta yövyttiin metsässä, kalastettiin ja marjastettiin. Ja tietysti partio oli harrastuksena, osallistuttiin jotoksille, kisoihin ja leireille. Sitten meni liki 15 vuotta niin, ettei tullut paljoa metsässä käytyä kunnes taas innostuin. Ja 35-vee oli merkittävä hetki, silloin taas pystyi laittamaan sukset jalkaan, meni siis 20 vuotta että toipui suomen peruskoulun liikunnanopetuksen kieroutumista ;)
Nyt tulee tehtyä viikonloppureissuja ja päiväreissuja aika tiheään. Ja töidenkin jälkeen ehtii hyvin, kotini lähelle on ihan hyvin järviä ja hyviä maastoja kulkea. Tosin suota riittää, mutta suokin on omalla tavalla kiehtovaa, varsinkin talvella on hienoa hiihtää pitkää aavaa auringossa. Talvella tulee hiihdeltyä ja yövyttyä parissa lähellä olevassa autiotuvassa, välillä sitten laavussa tai vastaavassa.

Paras liikuttaja itselle on koira, kyllä sen kanssa on hieno kulkea ja nauttia. Omat työkiireet ja stressi jää kyllä heti pois harteilta kun astuu autosta ulos ja kävelee kuusikkoon.

@samovaari mainitsikin olevansa kumisaapastalebani, kai itsekin on sitä suuntaa, ei kiinnosta iloisen väriset goreasut vaan mieluiten vihreeä tai maastokuviota. Jalassa tosin vaelluskengät ;) Vanhemmiten on alkanut taas kuitenkin kiehtomaan vanhat "hyvät" varusteet: nahkasaappaat, villa ja sarka. Kai se on jotain halua palata hyvin tuollaiseen basic-meininkiin, olla enemmän tuolla metsässä niin kuin edeltävät sukupolvet.
 
Itse olen juuri katsomassa uusia kumisaappaita,
Moro. Ei minulla tuo kumisaappaiden vähättely ole maailmaa pois-sulkeva. Nykyiset, lähinnä metsästys käyttöön tarkoitetut, kovalla pohjalla varustetut ovat ihan bueno, vastaavat tukevuudeltaan melkein vaelluskenkiä. Näitä pitää sitten etsiä muualta kuin Nokian mallistosta. Suomessa on niin paljon märkää suomaastoa,että kumisaappaat ovat lähes aina oikea valinta. Kun vaelluskenkä oikein kunnolla kastuu, niin sitä ei saa viikon aikana kuivaksi oikein millään, saappaan saa.
 
Ja tietysti partio oli harrastuksena
Joo, meidän porukassa olen ainoa joka ei ole ollut partiossa. Olen katkera niistä pois jääneistä kokemuksista.
mutta suokin on omalla tavalla kiehtovaa, varsinkin talvella on hienoa hiihtää pitkää aavaa auringossa.
Joo, talvella aakee suo on parasta vaelluspohjaa, etenkin ahkion kanssa.
Vanhemmiten on alkanut taas kuitenkin kiehtomaan vanhat "hyvät" varusteet: nahkasaappaat, villa ja sarka.
Joo, merinovilla alusasuna on aivan mahtavaa, ei tunnu märkänäkään kylmältä ja se tärkein seikka, ei haise. Vaelluskaverin sanoin: "lämmittää märkänäkin". Voisi joskus kokeilla noita Lekan uusvanhoja sarka-asuja, voivat olla ahkiovaelluksella hyviä.
 
Joo, meidän porukassa olen ainoa joka ei ole ollut partiossa. Olen katkera niistä pois jääneistä kokemuksista.

Joo, talvella aakee suo on parasta vaelluspohjaa, etenkin ahkion kanssa.

Joo, merinovilla alusasuna on aivan mahtavaa, ei tunnu märkänäkään kylmältä ja se tärkein seikka, ei haise. Vaelluskaverin sanoin: "lämmittää märkänäkin". Voisi joskus kokeilla noita Lekan uusvanhoja sarka-asuja, voivat olla ahkiovaelluksella hyviä.
Suostuttelin vaimon ompelemaan minulle ruotsin armeijan sarkatakista ja brittien windproof-smokista sellaisen "köyhän miehen" version lekan tuotteista. Tuli tosi hyvä, on kunnon paksua sarkaa ja nyt siinä on harteilla polycottonia, kunnon taskut myös polycottonista ja hihan suissa myös vahvikkeet ja tarrasäätö. Sillä tuli kuljettua aika paljon viime talvella. Tosin vaimo mutisi, että,ei enää noin paksua sarkaa ompele, jouduin putsaamaan koko koneen villasta ;)

Edit: https://maanpuolustus.net/threads/onko-univormun-maastokuviosta-hyötyä.5707/page-7#post-521310
 
Last edited by a moderator:
Moro. Ei minulla tuo kumisaappaiden vähättely ole maailmaa pois-sulkeva. Nykyiset, lähinnä metsästys käyttöön tarkoitetut, kovalla pohjalla varustetut ovat ihan bueno, vastaavat tukevuudeltaan melkein vaelluskenkiä. Näitä pitää sitten etsiä muualta kuin Nokian mallistosta. Suomessa on niin paljon märkää suomaastoa,että kumisaappaat ovat lähes aina oikea valinta. Kun vaelluskenkä oikein kunnolla kastuu, niin sitä ei saa viikon aikana kuivaksi oikein millään, saappaan saa.

Kyllä jalkineet pitää valita maaston mukaan ja Suomessa tosiaan saappaat pitää olla aina, mukana voi toki olla vaikka kenkäkaapillinen muuta popoa oman maun mukaan.
 
Back
Top