Vihreiden puheenjohtaja Maria Ohisalo. LEHTIKUVA/RONI REKOMAA
Feminismin vaalikatekismus syyttää valkoista miestä
MARKKU JOKIPII | 28.07.2019 | 10:16- päivitetty28.07.2019 | 10:29
Entinen oppositiopoliitikko ja nykyisin ministeri Maria Ohisalo kertoo olevansa ”toipuva” kiltti tyttö.
Ihmisten ja maailman pelastamisesta tässäkin on kysymys. Se on kannatettavaa, mutta entä kun kirjailijaopettajakolumnisti
Aro Kotron ja
Maria Ohisalon kirjaa lukiessa kokee uppoutuvansa ihmisen uskoon heräämisen legendoihin. Vapaasti suomennettuna niistä kiteytyy kokemusrata: ”Ennen olin sitä ja sitä, olin erilainen, sorsittu ja väärin ymmärretty, kunnes tiedostin ja itsetuntoni koheni.”
Sinua on petetty on kokoelma kymmenen punavihreän tasa-arvotoimijan kirjoituksia.
Suhtautuminen miesten ylivaltaan on tiukka, vaikka kirjoittajat eivät olekaan asioista samaa mieltä. Mutta feministinen puhdasoppisuus iskee tässäkin kokoelmassa hyvääkin ajatusta pahasti poskelle. Viestinnän kouluttaja ja tietokirjailija
Katleena Kortesuo tekee aika ilkeän paljastuksen teokseen pyydettyjen kirjoittajien suhtautumisesta ryhmään tuloon:
”Sen toki ymmärrän, että kukaan meistä ei halua mennä puhumaan MV-julkaisun lukijatapahtumaan tai Soldiers of Odinin jäseniltaan, jossa itse olisi täysin altavastaajan asemassa… Sen sijaan sitä en tajua, että kun tähän esseekokoelmaan kaavailtiin yhdeksi kirjoittajaksi erästä mielestäni varsin maltillista feminismikriittistä kolumnistia, jotkut feministit jättäytyivät pois teoksen kirjoittajakaartista. Ei ole viestinnällisesti hyvä merkki, että syrjii vastapuolen fiksujakin edustajia sellaisessa tilanteessa, jossa vastapuoli on ikään kuin yksin.”
Katleena Kortesuo katseleekin feministinä ilmiötä kuin ulkopuolinen, sillä hän näkee yhteiskunnallisen keskusteluasetelman eri keskustelukeinojen välisenä harkinnan kenttänä. Eli miten feministien kannattaisi viestiä.
”Outo poika” ja ”kiltti tyttö”
Ranskalainen kirjailijafilosofi
Simone Beauvoir lausahti jo 1940-luvulla ytimekkäästi, että ”naiseksi ei synnytä, naiseksi tullaan”. Eli kasvatuksella, naisiin ja miehiin kohdistuvilla odotuksilla ja roolikäsityksillä on suurempi merkitys poikien ja tyttöjen erilaistumisessa kuin ”luonnostaan” lankeavilla säännönmukaisuuksilla.
Tästä tämä feministinen esseekokoelma lähtee liikkeelle: poikien ja tyttöjen, naisten ja miesten tulee olla – paitsi samanarvoisia – myös mahdollisimman vähän luokiteltavissa erilaisiksi. Kirjassa saa tuomion miesten ja naisten aivojen ja ominaisuuksien erilaisuuteen tähtäävät tutkimukset. Sukupuoli ei näet ole olennainen tekijä, päinvastoin: sukupuolia tai niiden lajikkeita on lukematon määrä.
Kirjan koonneet, nyk. ministeri Maria Ohisalo ja julkkiskommentaattori
Arno Kotro muovaavat omaa henkikohtaista taustaansa ja muovautumista nykyiseen aatteelliseettiseen olomuotoonsa kokemansa kautta.
Ohisalo esittelee itsensä lapsuuden ”kilttinä tyttönä”, joka harrasti mielellään poikamaisia (anteeksi tämä sukupuolittava toteamus) harrastuksia, mutta tuli kokeneeksi tytöttelyä.
Arno Kotro puolestaan kuvailee itsensä ”oudoksi pojaksi”, ennen kuin hänestä kasvoi (kuitenkin!) itsetuntoinen heteromies. Lukijalle ei kovin selvin sanoin selviä, mitä tuo ”outous” hänessä itse asiassa oikein oli, ehkä ilmiö oli Ohisalon kaltainen, vastakkainen:
”Olin oikeastaan aika huono poika, tappeleminen ja fyysinen remeltäminen eivät olleet minun lajini, ja olen pienestä pitäen kavahtanut poika- ja miesporukoinen testosteronia tihkuvaa kilpailun ja kukkoilun ilmapiiriä. Muistan jopa kiinnostuneeni kiiltokuvista, joita tytöt vaihtoivat keskenään.”
No tässähän se näiden kahden kirjoittajan yhteneväisyys onkin. Toinen tyttö, toinen poika, mutta tarinat ovat käänteisistä asetelmistaan huolimatta yhteneväisiä. Sehän on kuin kuuntelisi herätyksen saaneita tunnustuksia uskoon tulleiden iltanuotiolla.
Hyvään puettua ääriajattelua
Kymmenen eri suunnilta sukupuolten tasa-arvoa lähestyvää kirjoittajaa tulevat joko vahingossa tai tahallaan esitelleeksi feminismiin liittyviä eriskummallisiakin käsityksiä.
Toteuttaessaan sukupuolten tasa-arvoon tähtäävää työtään tai pelastaessaan maailmaa ympäristökatastrofilta käytännön toiminta saattaa saada ns. keskivertotaviksen silmissä ihmeellisiä piirteitä.
On shoppailukielteisyyttä, jolla Ohisalo kehuu jotakin ystäväänsä: ei käytä julkisessa esiintymisesään kuin yhtä ja samaa jakkupukua. On itseään ja aatettaan (suuntautuneisuuttaan) korostava armeijan palveluksessa oleva, joka osallistuu merivoimien paraatiasussa Pride-kulkueeseen. On naismaskuliinisuudella itseään määrittelevä tohtori (vivahde vai meriitti?). Huomio kiinnittyy varsinkin nykyiseen ministeri Ohisaloon, ja hänen näkemyksiinsä siitä, mikä on kannatettavaa. Lainaus patriarkaatin (=miesvallan) kaatamiseen omistautuneesta sivustosta
Pihtarihuorat:
”Googlekin sen tietää: naiset ovat pilanneet maailman. Tarkalleen ottaen sellaiset naiset, jotka eivät ymmärrä mikä heidän paikkansa maailmassa on. Antavat kaikille muille paitsi sulle, vaikka oot tosi kiva poika. Miks ihmeessä ei anna, vaikka oot niin kiva? Pihtaa. Huora.”
Ministeri Ohisalo kertoo: ”Näitä odotuksia kyseenalaistavaa ja kantaaottavaa kirjoittelua on ollut mitä voimaannuttavinta ja vapauttavinta seurata.”
Tästä Maria Ohisalo siis ammentaa henkistä sisältöä koko kansamme parhaaksi.
Maria Ohisalo & Arno Kotro (toim.): Sinua on petetty. Kirjoituksia sukupuolten tasa-arvosta. Like 2019.
Entinen oppositiopoliitikko ja nykyisin ministeri Maria Ohisalo kertoo olevansa "toipuva" kiltti tyttö.
www.verkkouutiset.fi
maanpuolustus.net
Mutta tosiasia tietysti on, että suurimmat vihervasemmiston hullutukset voidaan torpata vain niin, että SDP ja Kesk pelästyy kannattajavuotoa persuihin ja kokoomukseen. 
www.is.fi
