Näkökulma: Jussi Halla-aho himoitsee sisäministerin salkkua, ja juuri siksi vihreät haluaa ihmisoikeusjuristin kansliapäälliköksi - tämä estäisi perussuomalaisten pyrkimyksiä
Tänään klo 15:21
Vihreä kansliapäällikkö rajoittaisi merkittävällä tavalla perussuomalaisen sisäministerin tosiasiallista valtaa, analysoi Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi.
Kansliapäällikkönä Kirsi Pimiä johtaisi sisäministeriötä hyvän matkaa seuraavankin vaalikauden puolella ANTTI MANNERMAA
Kirsi Pimiä on vihreä varatuomari. Hän on työskennellyt urallaan oikeusministeriön demokratia-, kieli- ja perusoikeusasiainyksikössä ja oikeusministeri
Tuija Braxin erityisavustajana.
Vuodesta 2015 lähtien Pimiä on ollut
yhdenvertaisuusvaltuutettu eli itsenäinen viranomainen, jonka tehtävänä on puuttua syrjintään.
Kuka tahansa voi kääntyä yhdenvertaisuusvaltuutetun puoleen, jos on kokenut tai havainnut syrjintää iän, alkuperän, kansalaisuuden, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, poliittisen toiminnan, ammattiyhdistystoiminnan, perhesuhteiden, terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Vihreiden puheenjohtaja
Maria Ohisalo esittää torstaina valtioneuvoston yleisistunnossa Pimiää sisäministeriön uudeksi kansliapäälliköksi.
Pimiän viisivuotinen virkakausi alkaisi heti ja jatkuisi vuoteen 2025 asti.
Ministeriön korkeimpana virkamiehenä Pimiä johtaisi sisäministeriötä hyvän matkaa seuraavankin vaalikauden puolella - ja juuri tästä syystä vihreille on tärkeää nostaa sisäministeriön huipulle juristi, joka painottaa ja puolustaa päätöksenteossa ihmisoikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja yksilöiden yhdenvertaisuutta.
Vihreät ovat tietoisia siitä, että perussuomalaisten puheenjohtaja
Jussi Halla-aho himoitsee sisäministerin salkkua puolueelleen, mahdollisesti jopa itselleen.
Jos perussuomalaiset on vuoden 2023 eduskuntavaalien jälkeen hallitusneuvotteluissa, Halla-aho todennäköisesti yrittää saada sisäministeriön hallinnonalan perussuomalaisten alaisuuteen.
Ministeriö vastaa sisäisestä turvallisuudesta ja maahanmuuttoon liittyvästä lainsäädännöstä.
Valtioneuvoston sisäisessä työnjaossa sisäministeriölle on asetettu
kolme tehtävää: 1) valmistella poliisia, pelastustoimea, hätäkeskustoimintaa, rajavalvontaa, meripelastusta ja maahanmuuttoa koskeva lainsäädäntö, 2) tulosohjata sisäministeriön alaisia virastoja ja laitoksia ja 3) käsitellä ministeriön toimialaan kuuluvat kansainväliset ja EU-asiat.
Kun perussuomalaiset keväällä 2015 pääsi keskustan johtamaan hallitukseen, puolueen puheenjohtaja
Timo Soini valitsi itselleen ulkoministerin tehtävän.
Sisäministeriksi nousi kokoomuslainen
Petteri Orpo.
Syksyllä 2015 – pakolaiskriisin paineessa – Orpo tuli sisäministerinä tunnetuksi ”sydän lämpimänä” -retoriikastaan ja rakensi samalla pohjan nousulleen kokoomuksen puheenjohtajaksi. U-käännökseen Orpolla ei ollut varaa eikä halua - ja siksi hän torjui keväällä 2017 jyrkästi mahdollisuuden, että hänen johtamansa puolue tekisi hallitusyhteistyötä Halla-ahon johtaman perussuomalaisen puolueen kanssa.
Pian pääministeri
Juha Sipilän (kesk) hallituksen muodostamisen jälkeen Halla-aho alkoi kritisoida Soinin salkkuvalintaa.
Europarlamentissa istunut Halla-aho piti virheenä sitä, että perussuomalaiset ei ollut vaatinut sisäministerin paikkaa itselleen.
Turvapaikanhakijoiden synnyttämässä paineessa Soinin lähtölaskenta kiihtyi maahanmuuttovastaisella verkkosivustolla Hommaforumilla. Puoluejohtaja Soinin raskaimmaksi virheeksi luettiin sisäministerin salkun ohittaminen.
– Soini teki katastrofaalisen virheen, kun ei ottanut sisäministerin salkkua perussuomalaisille. -- Jussi Halla-aho sisäministeriksi! eräs nimimerkki
pohjusti puolueen sisäistä vallankumousta marraskuussa 2015.
Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on kertonut olevansa kiinnostunut sisäministerin tehtävästä. LAURI NURMI
Noustuaan puoluejohtajaksi Halla-aho ei salannut sitä, minkä asian varaan hänen johtamansa puolue rakentaa kannatuksen tavoittelun.
– Maaseudulla mukana oli kevään 2011 jytkyssä paljon kepumafian vastustamista ja vaihtoehdon etsimistä sille, mutta kaupungeissa olemme vieneet kannattajia kaikilta puolueilta. Meillä on aktiivien joukossa ihmisiä vasemmistoliitosta ja kokoomuksesta ja kaikkea mahdollista siltä väliltä. Äänestäjissämme on paljon ihmisiä, joilla ei pitäisi olla mitään yhteistä, mutta se yhteinen nimittäjä on suhtautuminen maahanmuuttoon ja huoli siitä, Halla-aho arvioi syksyllä 2017.
Kun kannatusta tuova yhteinen nimittäjä on maahanmuuton vastustaminen, on loogista, että sisäministerin tehtävä kohoaa perussuomalaisten arvoasteikossa korkeammalle kuin valtiovarainministerin, opetusministerin tai ulkoministerin paikka.
Tälle saatiin vahvistus viime kevään eduskuntavaalien jälkeisenä aamuna.
– Ilman muuta olen profiloitunut maahanmuuttoasioissa hyvin voimakkaasti, ja ne kuuluvat sisäministeriön toimialaan. Jos jotain pitää mainita, sitten voidaan mainita sisäministeri, Halla-aho vastasi MTV:n
aamuohjelmassa kysymykseen suosikkisalkustaan.
Ihmisoikeusjuristina ja yhdenvertaisuusvaltuutettuna Kirsi Pimiä vaatinut turvapaikanhakijoiden oikeuksien vahvistamista.
–
Kolmessa vuodessa turvapaikanhakijoiden oikeuksia on kavennettu tavalla, joka on herättänyt kysymyksen oikeusvaltion tilasta.
Turvapaikanhakijoiden asemaa koskien on tehty sekä lakimuutoksia että soveltamiskäytäntöjen tiukennuksia. Näiden yhteisvaikutuksia tulee arvioida kriittisesti. Perus- ja ihmisoikeuksien kunnioituksen tulee olla keskiössä, kun tehdään päätöksiä haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden asemasta, Pimiä kantoi vuonna 2018
blogissaan huolta oikeusvaltion tilasta.
Pimiä arvioi, että Maahanmuuttoviraston kielteisen päätösmäärän kasvua selittävä tekijä oli näyttökynnyksen kiristyminen Sipilän hallituksen valtakaudella.
– Vaikuttaa, että hakijan näyttötaakka on nostettu niin korkeaksi, että vain hyvin harva turvapaikanhakija pystyy ylittämään sen saatavissa olevalla todistusaineistolla, Pimiä päätteli.
Maahanmuuttovirasto Migri toimii sisäministeriön alaisuudessa.
Jos seuraavaan hallitukseen tulisi perussuomalainen sisäministeri, hän - tai vähintäänkin hänen eduskuntaryhmänsä - loisi välittömän paineen maahanmuuttopolitiikan tuntuvalle kiristämiselle.
Poliittinen paine vaikuttaa herkästi virkamiesten tekemiin lain tulkintoihin. Hekin ovat ihmisiä, eivätkä suinkaan immuuneja esimerkiksi vihaviesteille.
Kansliapäällikkönä Pimiä ei kaiketi hyväksyisi sitä, että poliittinen paine alkaisi vaikuttaa viranomaisten ratkaisukäytäntöihin.
– Turvapaikanhakijan oikeuksia koskevassa päätöksenteossa on kysymys yksilön kannalta erityisen merkittävistä perus- ja ihmisoikeuksista, viime kädessä oikeudesta elämään ja ihmisarvoiseen kohteluun.
Oikeusvaltiossa selvänä lähtökohtana tulee olla se, että yksilön oikeusasemaa koskevat muutokset toteutetaan aina lainsäädäntöteitse, Pimiä painottaa blogissaan.
Perussuomalaisen sisäministerin pitäisi siis saada lakimuutokset maaliin, ennen kuin maahanmuuttopolitiikan kiristäminen olisi mahdollista.
Lainsäädäntöä kirjoitettaessa kansliapäällikkö Pimiä todennäköisesti vahtisi tarkkaan, että kansalliseen lainsäädäntöön tehtävät kiristykset eivät olisi ristiriidassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja EU-tuomioistuimen ratkaisujen kanssa.
Toisin sanoen vihreä kansliapäällikkö rajoittaisi merkittävällä tavalla perussuomalaisen sisäministerin tosiasiallista valtaa.
Edellinen seikka paljastaa syyn, miksi hallituspuolueet ovat valmiita tekemään poliittisia virkanimityksiä, vaikka niistä syntyy voimakasta julkista kritiikkiä.
Hallinnon ylimmillä portailla istuvien virkamiesten arvomaailma ja painotukset vaikuttavat päätöksentekoon, vaikka heidän oma taustapuolueensa istuisi oppositiossa.
Kokoomus istui yhtäjaksoisesti hallituksissa vuodet 2007-2019. Kymmenet kokoomustaustaiset ihmiset ovat hyötyneet virkaurallaan puolueensa valtionhoitajastatuksesta.
Hieman kärjistäen voidaan sanoa, että vihreät käyttää Suomen poliittisessa historiassa ensimmäisen kerran suurta hallitusvaltaa.
Vihreiden tavoitteiden toteutumisen kannalta on arvokasta, jos sisäministeri Ohisalo, ympäristö- ja ilmastoministeri
Krista Mikkonen ja ulkoministeri
Pekka Haavisto pystyvät edistämään korkeasti koulutettujen vihreiden urakehitystä valtionhallinnossa.
Poliittisilla virkanimityksillä Maria Ohisalo pyrkii vahvistamaan vihreiden valtaa suomalaisessa yhteiskunnassa. PETE ANIKARI
Mitä enemmän ministeriöissä ja virastoissa työskentelee vihreitä äänestäviä oikeustieteilijöitä, sitä vaikeampaa Halla-ahon on kääntää suomalaisen yhteiskunnan kurssia, vaikka perussuomalaiset nousisi hallitukseen.
Kun perussuomalaiset edellisen kerran osallistui hallitusneuvotteluihin, puoluehallituksen nimittämä hallitustunnustelutyöryhmä esitti seuraavaa: ”
Jos humanitaarisin perustein oleskeluluvan ja myöhemmin mahdollisesti kaksoiskansalaisuuden saanut henkilö lomailee kotimaassaan tai lähettää sinne lapsiaan ’kulttuuria oppimaan’, voidaan katsoa, että lähtömaa ei turvapaikanhakijan itsensä mielestä ole enää liian vaarallinen. Tällaisessa tapauksessa suojeluntarpeen voidaan katsoa päättyneen, jolloin oleskelulupa tulee peruuttaa.”
Vaatimus oli kuin Halla-ahon Scripta-blogista, jossa hän on arvostellut turvapaikan saaneiden ja heidän perheenjäsentensä vierailuja lähtömaihin, esimerkiksi Somaliaan.
Pimiän kaltainen ihmisoikeusjuristi pitäisi vaatimuksen logiikkaa länsimaisen oikeuskäsityksen vastaisena.
Oikeusvaltiossa kenenkään ihmisen oleskelulupaa ei voida perua hänen lapsensa matkakohteiden perusteella.
Esimerkki havainnollistaa sitä, kuinka suuria ovat perussuomalaisten ja vihreiden väliset jännitteet. Niiden hahmottaminen auttaa ymmärtämään, miksi perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Ville Tavio vaatii keskustaa jättämään hallituksen ja estämään siten Pimiän nimityksen.
Juristi Tavio tiedostaa, että hän saattaa vielä löytää kansliapäällikkö Pimiän vastapäätään sisäministeriön johdon neuvotteluhuoneessa.
Vihreä kansliapäällikkö rajoittaisi merkittävällä tavalla perussuomalaisen sisäministerin tosiasiallista valtaa, analysoi Iltalehden politiikan toimittaja Lauri Nurmi.
www.iltalehti.fi