Muistan -73 syntyneenä median suurkuluttajana, noh töllössä ja kirjastossa, vielä jotenkin hyvin Hannu Karpon "Allekirjoittaneella on asiaa"-ohjelman, joka nykyään olisi yhteiskuntamme todellisista epäkohdista täysin mahdoton, sekä silloin uuden "M.O.T" -ohjelman, sekä ainakin Suomen Kuivalehdessä vaikuttaneen tutkivan reportterin Harri Saukkomaan... sitten tuli hemohessit ja erään Rantalan nousu ja 12 vuotta puna-akkaa nimityksineen ja vasemmistopopulististen fasistien yleinen närästys siihen että me olimme Kylmän Sodan voittajapuolella suomalaisreserviläisinä, ja he eivät olleet.
Mutta Suomelle traagisesti, ja ramman Feenix-linnun lailla, Sorsan establismentti hankkiutui eroon kiusallisen aloitteellisesta Presidentti Ahtisaaresta, ja sitten olikin säyseä paluu normaaliin juntta-politiikkaan. Ja Nokia-klusteri pelasti, ja tuhosi, lopun aloitteellisuuden suuresta establishmentin avaamisesta verorahan vyöryllä.
Jossain vaiheessa (1999) häivyin Härmästä ammattisyistä pitkähköksi toviksi.
Mutta meillä oli tutkivaa, ja yhteiskunta-kriittistä journalismia, sekä siviilirohkeutta, ja uteliaisuutta.
Kunnes jossain vaiheessa massiiivisiksi paisuneet matalakorko-asuntolainat, somessa roikkuminen lukemisen sijaan, lasten kipailuttaminen koska "maailman paras koulujärjestelmä" ja monet muut median hehkuttamat paineet, kaikkiaan lopettivat kiinnostuksen ja rohkeuden, ehkä päinvastaisessa järjestyksessä, keikuttaa tätä venettä oikein kunnolla, kun siihen vielä oli ehkä mahdollisuus, kun oli hiukan aikaa ja sillä hetkellä vielä rahaakin.
Kokoomus petti Suomen ryhtymällä SDP:ksi, SDP petti Suomen pitkien puukkojen yöllään, ja Kepu pettää aina.
Viime kädessä ehkä ainoastaan kaltaiseni romanttinen optimisti aidosti uskoi toisenlaiseen tulevaisuuteen... koska kukaan noista ei sitä halunnut.
Eikä sitä enää ikinä ole Suomelle tarjolla, vaikka haluaisitte mitä.
