Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Niin,

Linkissä on Suomen lopetetut paperi- sellutehtaat 2006 - 2016.

Kyllä jokainen hallitus tuona aikana on tässäkin päässyt kunnostautumaan. Niin oikeisto- kuin vasemmistovetoiset. Minun mielestäni on pään puskaan laittamista siirtää katse yhteen puoleeseen, että se joko tekisi valmistavan teollisuuden puolesta jotain tai olisi sitä erityisesti vastaan. Se antaa hyvän tekosyyn olla neljä vuotta tekemättä mitään.

Ja edelleenkään, en kannata mitään puoluetta erityisesti. Kaikki puolueet Suomessa ajautuvat vaali- ja hallituksenmuodostamisen takia keskelle poliittista kenttää, pienin sävyeroin.

Tuo UPM:n ulostulo mielestäni on hyvä. Suomesta puuttuu pitkäaikainen teollisuuspolitiikka. Se on hötkyilevää, suurelta osin myös sen takia, että budjetit ovat pääsääntöisesti alijäämäisiä ja jollain sitä vajetta pitää yrittää enemmän tai vähemmän panikoiden täyttää. Siinä puolueohjelmat kummasti unohtuu, kun veroja pitää kiristää.

Simpauttaja

Samaa mieltä hallituksien kyvyttömyydestä nykyhaasteiden edessä. Vaikka tulisi oikeistohallitus ne parhaimmillaankin laskisivat jotain talouskasvua haittaavaa veroa prosentilla kunnes seuraava hallitus pyrkisi sen nostamaan näin pelkistäen. Rakennemuutos ja globalisaatio vaatii isoa remonttia ja sellaiseen remonttiin ei meidän järjestelmästä näytä olevan.
 
Paperiteollisuudesta löytyy hyviä esimerkkejä lyhytnäköisestä kvartaalijohtamisesta, kuten vaikka Kemijärven sellutehtaan lopetus: kannattava tehdas suljettiin.
Tuo oli kyllä varsinainen kardinaalimunaus, mikä vaikutti varmasti toimitusjohtaja Karvisen eroamiseen. Sellun kysyntä vielä pompsahti ylös pian Kemijärven sulkemisen jälkeen.
 
Ei enää myydä tervaakaan eikä tehdä hevosille länkiä.
Jos nyt saivarrellaan, niin kyllä myydään ja tehdään, mutta mitään massatuotteita ne eivät ole. Tervan litrahinta on korkea, ja mittatilauslängistäkin saa maksaa jopa nelinumeroisen summan. Hallituksen suhdetta metsäteollisuuteen voisi arvioida asetelmalla Vihreät vs muut, vasemmisto (ainakin demarit) kun kuuntelee herkällä korvalla SAK:n teollisuusliittoja, ja keskusta taas puuntuottajia.
 
Samaa mieltä hallituksien kyvyttömyydestä nykyhaasteiden edessä. Vaikka tulisi oikeistohallitus ne parhaimmillaankin laskisivat jotain talouskasvua haittaavaa veroa prosentilla kunnes seuraava hallitus pyrkisi sen nostamaan näin pelkistäen. Rakennemuutos ja globalisaatio vaatii isoa remonttia ja sellaiseen remonttiin ei meidän järjestelmästä näytä olevan.


Perusongelmat ja niiden syyt on niin vaikeita, että on turha odottaa minkään yksittäisen hallituksen pystyvän niitä ratkaisemaan.

Isossa kuvassa olemme olleet nyt 10 vuotta likviditeettiloukussa euroalueella. Rahapolitiikka on menettänyt suurilta osin tehonsa ja finanssipolitiikka on nyt se tärkein työkalu talouskriiseissä. Japani on se maa, joka ensimmäisenä joutui tähän tilanteeseen 30 vuotta sitten. Japanin valtionvelka onkin kasvanut valtavaksi suhteessa talouden kokoon, mutta he ovat velkaa lähinnä kotimaisille sijoittajille, joten ongelma ei ole niin paha. Kun kasvu on väestön vanhenemisen ja tuottavuuden laskemisen takia heikkoa niin jokainen kriisi nostaa velkatasoa korkeammalle.

Väestön vanhenemisen kustannukset lisäksi pitävät velan kasvavalla uralla, mistä kertoo kestävyysvajelaskelmat.

Kuitenkin juuri nyt keskellä pandemian aiheuttamaa talouskriisiä ei missään nimessä pidä lähteä leikkauslinjalle. Kokemukset kriiseistä kertovat, että talouden hidastuminen on suurempaa kuin velan pienentyminen kriisin aikana ja näin vain pahentaa suhteellista velkaantumista. Toisaalta esim VM:n tarjontapuolen työmarkkinaehdotukset eivät auta juuri nyt ja lähinnä ovat leikkauslistoja.

Koska olemme valuuttaunionissa niin meidän pitää katsoa miten muut yrittävät ratkaista näitä ongelmia ja suhteuttaa omat toimet heihin. Näin ei pääse tulemaan tilannetta, jossa ollaan oltu "kunnollisia" ja jäämme kantamaan raskaasti muiden velkoja.

Lopuksi voin vain todeta, ettei yksikään maa ole tätä palapeliä "ratkaissut". Japanissa palloa on potkittu jo 30 vuotta eteenpäin. Meillä on aikaa onneksi tätä ratkoa, mutta näkökulma ei voi olla vain liian omaan itseemme keskittyvä. Emme ole tässä yksin.
 
Ihan uteliaisuudesta vaan, olisi kiva tietää paljonko siitä nuivuudesta kohdistuu teollisuuteen ja paljonko siellä teollisuudessa leipänsä tienaavaan persrakoduunariin? Molemmat kun tuntuvat olevan kovin epämieluisia virheille...

Vihreät on ideologisesti laaja-alainen puolue, mutta nykyaikaisten urbaanivihreiden siipi näkee Suomen tulevaisuuden niin että kaikki suomalaiset asuvat isossa betonikuutiossa Uudellamaalla, tekevät työt sipaisten välistä Lapin tuulivoimaloiden lataamaa iPhonea ja hörppivät Fair Trade-sertifioitua punaviiniä. Mitä nopeammin ihmiset saadaan pois tehottomilta ja saastuttavilta syrjäseuduilta, sitä parempi. Maakuntien duunarien intressit ei ole korkealla.
 
Medialukutaitoa kannattaa harjoittaa. Kuinka monta UPM:n omaa virhettä tuossa listassa oli? Pyöreä nolla. Ainoastaan pitkä lista ulkoisia syitä. Työvoimakustannukset on hyvin pieni osa, logistiikka johtuu Suomen syrjäisestä sijainnista. Kuitukustannuksiin ei ole hallituksella suurta roolia. Ja sitten tuo verotus. Se on aina jokaisen yrityksen valituksen aihe joka maassa. Se on aina liian korkea, vaikka todellisuudessa yksikään suuryritys ei maksa veroja niin paljon kuin veroprosenteista voisi päätellä johtuen luovasta verosuunnittelusta.
Työvoimakustannusten osuus paperiteollisuuden kustannusrakenteen kulupuolesta on erittäin pieni, kun puhutaan raskaasta paperiteollisuudesta. Henkilöstöön liittyvät kustannukset edustavat selvästi alle kymmentäprosenttia kustannuksista. Siitä voi sitten pohtia, että ovatko ne henkilöstökustannukset se juurisyy tai edes sinne päin....
 
Minun ajatukseni Sannalle: mitä jos järjestettäisiin YT:t valtionhallinnossa ja jokainen VÄLTTÄMÄTÖN prosessi kuvataan ja miehitetään väellä joka oikeasti hakee paikkaa ja on KYVYKKÄIN kyseiseen tehtävään. Ne joille ei työtä tuossa myllerryksessä löydy siirtyvät paketti kourassa kohti uusia haasteita. Tämän lisäksi palkat katsotaan oikeasti jiiriin työn VAATIVUUDEN näkökulmasta.

Paperitehtaita ynnä muita tuottavia instituutioita karsitaan ja ohjataan tuottavuuden ja kannattavuuden näkökulmasta mikä ei tietenkään sovi mittariksi tai ohjuriksi kansalaisten peruspalveluiden ja valtion koneiston pyörittämiseen. Mutta jotain rotia. Maksavathan virkamiehetkin veroa siinä missä (oikeatkin) ihmiset mutta lyön vetoa että tulevat taloutemme korjaavat ja ohjaavat toimet tulevat osumaan tuulettimeen jossain muualla kuin virkamieskunnassa. Säästöt, tehostamiset, yksiköiden lakkauttamiset ja yt:t eivät tule olemaan virkamiesten herkkua jatkossakaan. Pois lukien poliisi jahka fanttien BLM-kiertue saapuu Härmään.

PERKELE! (Äänetön mielenilmaus).
 
Työvoimakustannusten osuus paperiteollisuuden kustannusrakenteen kulupuolesta on erittäin pieni, kun puhutaan raskaasta paperiteollisuudesta. Henkilöstöön liittyvät kustannukset edustavat selvästi alle kymmentäprosenttia kustannuksista. Siitä voi sitten pohtia, että ovatko ne henkilöstökustannukset se juurisyy tai edes sinne päin....
Liiketoiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa. Lisäksi liikevoitto-osuuden tulee olla paljon suurempi kuin yleisesti julkisuudessa asiasta ymmärretään. Tähän on selkeät syyt.
- ensinnäkin sijoittajien ja investoijien tulee saada omalle panokselleen riittävän suuri kate/voitto. Tulee ymmärtää että ilman heitä ei kyseistä tehdasta olisi (eikä työpaikkoja eikä veroja eikä mitään)
- sijoittajan osuudessa tulee huomioida myös tappioriski sekä sijoitukselle riittävän nopea takaisinmaksuaika.
- se että yritys maksaa osinkoja ja näyttää ymmärtämättömien ulkopuolisten mielestä jopa kannattavalta ei läheskään aina tarkoita että kyseessä olisi elinkelpoinen ja kannattava liiketoiminta.
- lisäksi sijoittajan pääomalle saattaa olla tarjolla parempiakin kohteita. Silloin pitää lopettaa heikkotuottoinen positio ja ohjata pääomat parempituottoiseen hankkeeseen.

Vastoin yleistä kuvittelua teollisuusinvestoinnit ovat lähtökohtaisesti erittäin pitkäaikaisia investointeja. Niissä tavoitellaan yleensä useiden kymmenien vuosien elinkaarta. Paljon puhutut kvartaalit ovat käytännössä toiminnan seurantaa ja mittareita.
- edellä mainitusta johtuen investoijat/omistajat seuraavat tarkkaan yhteiskunnallista kehityssuuntaa. Valtion politiikka ja lainsäätäjien toimenpiteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla yritysten päätöksiin.
- ikävä kyllä vihersosialistihallituksen toimet (ja toimimattomuus) ennustavat Suomen ja tänne mahdollisesti tehtävien sijoitusten suhteen epävakautta jopa pidempiaikaisesti.
- meillä on vetkuteltu jo toistakymmentä vuotta ( alkaen 2008 lamasta ja Nokian alasajosta) välttämättömiksi koettujen yhteiskunta/työmarkkinapäätösten tekemistä (vrt. Ruotsi ja Tanska)
- yhtenä osana yrityselämän päätöksiin vaikuttaa myös AY-liikkeen haluttomuus ajanmukaistaa työmarkkinoiden kehitystä.
- Suomen AY-liike on (verottomien rahoitusmahdollisuuksiensa myötä) lähtenyt mieluummin mukaan asunto-/rakennus-/vuokra businekseen jopa omistamiensa pörssiyhtiöidensä kautta.
- valitettavasti myös huonosti hoidettua julkishallinnon taloutta pyritään poliitikkojen toimesta korjaamaan korkealla verotuksella sekä epävarmalla tulevaisuudella verotuksen suhteen.

Edellä mainitus syyt heikentävät yritysten yritysten halukkuutta sitoutua pitkäaikaisiin investointeihin Suomeen. Siitäkin huolimatta että EU-jäsenyys on tuonut meille vakautta tärkeimmillä markkina-alueilla. Samoin kun se että EURO-valuutta on osoittautunut huomattavan vakaaksi ja valuutta-alueella on korkotaso kyetty pitämään alhaisena ja ennustettavana.

Minulle ei ole mikäänlainen yllätys että suuri määrä yrityksiä on siirtänyt toimintaansa muualla. Samoin se että ulkomaiset investoijat ovat sijoittaneet suomalaisiin yrityksiin ja pikkuhiljaa siirtäneet tuotantoa pois Suomesta. Ulkomailla tiedetään taustat ja luotetaan suomalaiseen osaamiseen. Siksi sitä halutaan siirtää lähemmäksi asiakkaita ja maihin joissa yrittämiselle löytyy paremmat edellytykset.

Lähtökohtaisesti Suomen talousongelmat ovat seurausta poliitikkojen huonoista päätöksistä julkishallinnon paisuttamisessa jne.
- siis Suomen talouden ongelmat eivät ole yksityisen sektorin teollisuudessa ja yrityksissä mutta nyt alkaa velaksi elämisen seuraukset vaikuttaa jo koko yhteiskuntaan..

Pahinta on se ettei vielääkään löydy poliittista halukkuutta julkishallinnon talousongelmien rakenteelliseen korjaamiseen..jatketaan vain velaksi elämistä.
- voi olla että peli on jo ainakin osittain menetetty.
 
Liiketoiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa. Lisäksi liikevoitto-osuuden tulee olla paljon suurempi kuin yleisesti julkisuudessa asiasta ymmärretään. Tähän on selkeät syyt.
- ensinnäkin sijoittajien ja investoijien tulee saada omalle panokselleen riittävän suuri kate/voitto. Tulee ymmärtää että ilman heitä ei kyseistä tehdasta olisi (eikä työpaikkoja eikä veroja eikä mitään)
- sijoittajan osuudessa tulee huomioida myös tappioriski sekä sijoitukselle riittävän nopea takaisinmaksuaika.
- se että yritys maksaa osinkoja ja näyttää ymmärtämättömien ulkopuolisten mielestä jopa kannattavalta ei läheskään aina tarkoita että kyseessä olisi elinkelpoinen ja kannattava liiketoiminta.
- lisäksi sijoittajan pääomalle saattaa olla tarjolla parempiakin kohteita. Silloin pitää lopettaa heikkotuottoinen positio ja ohjata pääomat parempituottoiseen hankkeeseen.

Vastoin yleistä kuvittelua teollisuusinvestoinnit ovat lähtökohtaisesti erittäin pitkäaikaisia investointeja. Niissä tavoitellaan yleensä useiden kymmenien vuosien elinkaarta. Paljon puhutut kvartaalit ovat käytännössä toiminnan seurantaa ja mittareita.
- edellä mainitusta johtuen investoijat/omistajat seuraavat tarkkaan yhteiskunnallista kehityssuuntaa. Valtion politiikka ja lainsäätäjien toimenpiteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla yritysten päätöksiin.
- ikävä kyllä vihersosialistihallituksen toimet (ja toimimattomuus) ennustavat Suomen ja tänne mahdollisesti tehtävien sijoitusten suhteen epävakautta jopa pidempiaikaisesti.
- meillä on vetkuteltu jo toistakymmentä vuotta ( alkaen 2008 lamasta ja Nokian alasajosta) välttämättömiksi koettujen yhteiskunta/työmarkkinapäätösten tekemistä (vrt. Ruotsi ja Tanska)
- yhtenä osana yrityselämän päätöksiin vaikuttaa myös AY-liikkeen haluttomuus ajanmukaistaa työmarkkinoiden kehitystä.
- Suomen AY-liike on (verottomien rahoitusmahdollisuuksiensa myötä) lähtenyt mieluummin mukaan asunto-/rakennus-/vuokra businekseen jopa omistamiensa pörssiyhtiöidensä kautta.
- valitettavasti myös huonosti hoidettua julkishallinnon taloutta pyritään poliitikkojen toimesta korjaamaan korkealla verotuksella sekä epävarmalla tulevaisuudella verotuksen suhteen.

Edellä mainitus syyt heikentävät yritysten yritysten halukkuutta sitoutua pitkäaikaisiin investointeihin Suomeen. Siitäkin huolimatta että EU-jäsenyys on tuonut meille vakautta tärkeimmillä markkina-alueilla. Samoin kun se että EURO-valuutta on osoittautunut huomattavan vakaaksi ja valuutta-alueella on korkotaso kyetty pitämään alhaisena ja ennustettavana.

Minulle ei ole mikäänlainen yllätys että suuri määrä yrityksiä on siirtänyt toimintaansa muualla. Samoin se että ulkomaiset investoijat ovat sijoittaneet suomalaisiin yrityksiin ja pikkuhiljaa siirtäneet tuotantoa pois Suomesta. Ulkomailla tiedetään taustat ja luotetaan suomalaiseen osaamiseen. Siksi sitä halutaan siirtää lähemmäksi asiakkaita ja maihin joissa yrittämiselle löytyy paremmat edellytykset.

Lähtökohtaisesti Suomen talousongelmat ovat seurausta poliitikkojen huonoista päätöksistä julkishallinnon paisuttamisessa jne.
- siis Suomen talouden ongelmat eivät ole yksityisen sektorin teollisuudessa ja yrityksissä mutta nyt alkaa velaksi elämisen seuraukset vaikuttaa jo koko yhteiskuntaan..

Pahinta on se ettei vielääkään löydy poliittista halukkuutta julkishallinnon talousongelmien rakenteelliseen korjaamiseen..jatketaan vain velaksi elämistä.
- voi olla että peli on jo ainakin osittain menetetty.

UPM on pörssiyhtiö. That´s it.

UPM:n Kaipolan tehtaan liikevaihto on noin 400 miljoonaa, josta 320 miljoonaa jää Suomeen. Palkkojen osuus on tästä 30 miljoonaa euroa.

UPM ilmoitti aiemmin sulkevansa Chapellen paperitehtaan Ranskassa ja vaneritehtaan Jyväskylässä. Siitä ja Kaipolan sulkemisesta ja tehostamisesta haetaan säästöä ja hiukan parempaa liksaa tj:lle, joka suojelee persettään hetken, kun sijoittajat ovat tyytyväisiä. Sitten hän voi siirtyä muualle kysyttynä kaverina.

Kaikki muu on lässytystä.

Jokainen näkee sen ideologisesta vinkkelistään. Matematiikka ei ole ideologiaa. Kaipola voi ihan hyvin. Mutta omistajan on saatava enemmän rahaa. Ideologista paskanjauhantaa on sitten niin kokoomuksessa kuin vihreissäkin. Vihreissä se menee eri tavalla: Satu Hassi (vihr.) tviittaa, että vaikka tieto on surullinen Jämsälle, siitäkin pitää puhua, että puusta voidaan tehdä paljon arvokkaampia tuotteita kuin sellua ja paperia ja Suomessa on siinä asiassa paljon kirittävää!
 
Tiesittekö, että Kiurulle tuli viimeinkin selitys? Nyt ymmärrän kaiken. Olen vuosia häntä kuunnellessani ajatellut, että joku on Kuun takapuolella ja yhteydet pätkivät, mutta lehdessä lukee täsmennys.

Hän kiertääkin maata.

Maata kiertävä Kiuru: Peruspalvelujen keskittämiselle ei ole valtakirjaa tulossa


Onhan se vähän Sputnikin näköinenkin
 

Liitteet

  • 4DCF84AA-1AC7-424F-969B-E27C20E7665C.jpeg
    4DCF84AA-1AC7-424F-969B-E27C20E7665C.jpeg
    133.5 KB · Luettu: 0
Liiketoiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa. Lisäksi liikevoitto-osuuden tulee olla paljon suurempi kuin yleisesti julkisuudessa asiasta ymmärretään. Tähän on selkeät syyt.
- ensinnäkin sijoittajien ja investoijien tulee saada omalle panokselleen riittävän suuri kate/voitto. Tulee ymmärtää että ilman heitä ei kyseistä tehdasta olisi (eikä työpaikkoja eikä veroja eikä mitään)
- sijoittajan osuudessa tulee huomioida myös tappioriski sekä sijoitukselle riittävän nopea takaisinmaksuaika.
- se että yritys maksaa osinkoja ja näyttää ymmärtämättömien ulkopuolisten mielestä jopa kannattavalta ei läheskään aina tarkoita että kyseessä olisi elinkelpoinen ja kannattava liiketoiminta.
- lisäksi sijoittajan pääomalle saattaa olla tarjolla parempiakin kohteita. Silloin pitää lopettaa heikkotuottoinen positio ja ohjata pääomat parempituottoiseen hankkeeseen.

Vastoin yleistä kuvittelua teollisuusinvestoinnit ovat lähtökohtaisesti erittäin pitkäaikaisia investointeja. Niissä tavoitellaan yleensä useiden kymmenien vuosien elinkaarta. Paljon puhutut kvartaalit ovat käytännössä toiminnan seurantaa ja mittareita.
- edellä mainitusta johtuen investoijat/omistajat seuraavat tarkkaan yhteiskunnallista kehityssuuntaa. Valtion politiikka ja lainsäätäjien toimenpiteet vaikuttavat ratkaisevalla tavalla yritysten päätöksiin.
- ikävä kyllä vihersosialistihallituksen toimet (ja toimimattomuus) ennustavat Suomen ja tänne mahdollisesti tehtävien sijoitusten suhteen epävakautta jopa pidempiaikaisesti.
- meillä on vetkuteltu jo toistakymmentä vuotta ( alkaen 2008 lamasta ja Nokian alasajosta) välttämättömiksi koettujen yhteiskunta/työmarkkinapäätösten tekemistä (vrt. Ruotsi ja Tanska)
- yhtenä osana yrityselämän päätöksiin vaikuttaa myös AY-liikkeen haluttomuus ajanmukaistaa työmarkkinoiden kehitystä.
- Suomen AY-liike on (verottomien rahoitusmahdollisuuksiensa myötä) lähtenyt mieluummin mukaan asunto-/rakennus-/vuokra businekseen jopa omistamiensa pörssiyhtiöidensä kautta.
- valitettavasti myös huonosti hoidettua julkishallinnon taloutta pyritään poliitikkojen toimesta korjaamaan korkealla verotuksella sekä epävarmalla tulevaisuudella verotuksen suhteen.

Edellä mainitus syyt heikentävät yritysten yritysten halukkuutta sitoutua pitkäaikaisiin investointeihin Suomeen. Siitäkin huolimatta että EU-jäsenyys on tuonut meille vakautta tärkeimmillä markkina-alueilla. Samoin kun se että EURO-valuutta on osoittautunut huomattavan vakaaksi ja valuutta-alueella on korkotaso kyetty pitämään alhaisena ja ennustettavana.

Minulle ei ole mikäänlainen yllätys että suuri määrä yrityksiä on siirtänyt toimintaansa muualla. Samoin se että ulkomaiset investoijat ovat sijoittaneet suomalaisiin yrityksiin ja pikkuhiljaa siirtäneet tuotantoa pois Suomesta. Ulkomailla tiedetään taustat ja luotetaan suomalaiseen osaamiseen. Siksi sitä halutaan siirtää lähemmäksi asiakkaita ja maihin joissa yrittämiselle löytyy paremmat edellytykset.

Lähtökohtaisesti Suomen talousongelmat ovat seurausta poliitikkojen huonoista päätöksistä julkishallinnon paisuttamisessa jne.
- siis Suomen talouden ongelmat eivät ole yksityisen sektorin teollisuudessa ja yrityksissä mutta nyt alkaa velaksi elämisen seuraukset vaikuttaa jo koko yhteiskuntaan..

Pahinta on se ettei vielääkään löydy poliittista halukkuutta julkishallinnon talousongelmien rakenteelliseen korjaamiseen..jatketaan vain velaksi elämistä.
- voi olla että peli on jo ainakin osittain menetetty.
Kirjoituksesi on pitkä ja myönnän, että en ehkä sitä ihan täydellä tarkkuudella näin illalla lukenut, kun sivusilmällä seurailen jalkapalloa. Kuitenkin teen yhden vastakysymyksen, kun kerrot sijoittajien ja omistajien tarpeesta tehdä voittoa, joka on hyväksyttävä asia. Siihen liittyen sitten kirjoitatkin paljon ja vasemmisto se pirulainen tuhoaa kaiken.... Kysymykseni: Vaadit yrityksille paljon voittoa jne., miksi yritykset esim. Ruotsissa ovat tyytyväisiä paljon pienempiin liikevoittoihin kuin Suomessa? Teollisuudessa (perus) kehitetään toimintoja ja ollaan tyytyväisiä 3-5% prosentin liikevoittoihin ja Suomessa se ei riitä? Miten Unkarissa?
 
Masentavaa. Jos keskusta ei olisi hönöilemässä tässä hallituksessa, löytäisin nopeasti sisäisen kepulaisuuteni. Nimittäin vasemmiston ideat työllisyydestä ja taloudesta ovat järjettömiä, vasemmistoliiton maanpuolustusajattelu on jopa vaarallisen tietämätöntä ulkomaailmasta ja kokoomuslaiset tykkäävät ihan liikaa kasvottomien sijoittajien eduista isänmaan hyvinvoinnin kustannuksella.
 
Back
Top