Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Pikkujuttujan nää on. Kun on kiire twitteriin keräämään irtopisteitä, ei siinä aina muista mikä se perustuslain määräämä marssijärjestys ulkopolitiikassa on.
Itsekkellekin tämä näyttäytyy vähän huomion hakemiselta. Tuttua Marinia.
 
Yksinkertaisesti Sannalla ei vaan elämänkokemus riitä, saatikka hänen avustaja-armeijallaan kompetenssi vaan ei totisesti riitä.
Kyllä noihin hommiin pitää olla aikuisia elämän kokemusta omaavia ihmisiä.
Jos ei omaa yhtään "maalaisjärkeä" niin on aika heikkoa päättää valtakunnan asioista millään tasolla. Siitä vaan ei hyvä heilu.
Onhan Marinilla näkynyt koko ajan tietty ongelma johtaa. Ei kokemus ja osaaminen ylipäätään taida oikein riittää hommaan.
 
Onhan Marinilla näkynyt koko ajan tietty ongelma johtaa. Ei kokemus ja osaaminen ylipäätään taida oikein riittää hommaan.
Ihmeen hyvin se tyttö on minun mielestä pärjännyt tehtävässänsä, mutta nuori ikä tietysti näkyy ja kuuluu. Minun mielestä twitterit ja muut somet saisi unohtaa pääministerin viestikanavana virantoimituksessa.
 
Ihmeen hyvin se tyttö on minun mielestä pärjännyt tehtävässänsä, mutta nuori ikä tietysti näkyy ja kuuluu. Minun mielestä twitterit ja muut somet saisi unohtaa pääministerin viestikanavana virantoimituksessa.
Makuasioista ei voi kiistellä. Hermostuu herkästi. Ei laisinkaan johtaja tyyppiä.
 
Makuasioista ei voi kiistellä. Hermostuu herkästi. Ei laisinkaan johtaja tyyppiä.
En minä hänestä tykkää pääministerinä, mutta onhan se pääministerin tehtävä varsin paineenalainen työ. Aika vähän Marin on saanut kritiikkiä osaksensa ennen sirkutin-episodia. Vaikka Marinin tilalla olisi ollut kuka tahansa muu, aina olisi tullut jotain kritiikkiä. Marinia on myös kiitelty mm. maanpuolustuskorkeakoulun rehtori.
 
En minä hänestä tykkää pääministerinä, mutta onhan se pääministerin tehtävä varsin paineenalainen työ. Aika vähän Marin on saanut kritiikkiä osaksensa ennen sirkutin-episodia. Vaikka Marinin tilalla olisi ollut kuka tahansa muu, aina olisi tullut jotain kritiikkiä. Marinia on myös kiitelty mm. maanpuolustuskorkeakoulun rehtori.
Juu kritiikkiä on tullut todella vähän. Koronalla on varmaankin oma osansa asiassa, kukaan ei halua keikuttaa venettä. Toisaalta media kohtelee kyllä Marinia silkkihansikkain. Kunhan hymyä ja pehmopornoa riittää niin kansakin on tyytyväinen. Mariniahan on "kehuttu" siitä, että onkii ns. pointsit kotiin hyvin herkästi ja vaikenee mielellään sellaisista ristiriitoja aiheuttavista asioista.
 
Kuinka pihalla voi SDP:n väki olla....? Pikkuisen pitäis miettiä mitä tuubaa karjalaisista evakoista suoltaa "SDP:n totuutena" ilmoille.


SDP:n edustaja vertasi karjalaisia turvapaikanhakijoihin – ”hämmentävää”​

ANTTI KIRKKALA | 20.11.2020 | 10:49- päivitetty 20.11.2020 | 10:58
Niina Malmin mukaan nykyisellä turvapaikkajärjestelmällä on hyvä jatkaa.
Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) hämmästelee SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malmin lausuntoja turvapaikanhakijoista.
Malm vertasi AlfaTV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmassa turvapaikkatilannetta suomalaisen siirtoväen asuttamiseen.
Niina Malm arvioi, ettei nykyisessä linjassa ole liiallisia vetovoimatekijöitä, joten ”olemassa olevalla järjestelmällä on hyvä jatkaa”. Kansanedustajan mukaan hädänalaisia ihmisiä tulee jatkossakin auttaa.
– Totta kai pitää pystyä katsomaan, jos ei ole syytä saada turvapaikkaa, niin sekin pitää sitten rehellisesti myöntää. Ja miettiä ne keinot, ettei jää linkoon pyörimään, Niina Malm sanoi.
– Kyllä aikanaan tuolta itärajan takaa on niitä – siinä vaiheessa kun valtion rajoja ruvettiin uudelleen vetämään – niin karjalaisia tänne tullut kotiin Suomeen, ja heidätkin on saatu asutettua. Kyllä se lähtökohta pitää olla siinä, että jos ihmisellä on hätä, niin autetaan. Ja tietysti naisissa sitten, että kun naiset pystyvät kotoutumaan, niin se myös periytyy lapsille, Malm jatkoi.
Timo Heinonen ei pidä vertausta osuvana.
– Hämmentävää, että SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm vertasi nykyisen turvapaikkatilanteen 1940-luvun suomalaisten siirtoväen asuttamisen. Niissä ei ole kyllä mitään yhtenevää. Eikä niitä voi millään tavalla verrata toisiinsa, Heinonen kirjoittaa Twitterissä.
 
Viimeksi muokattu:
:Kuinka pihalla voi SDP:n väki olla....? Pikkuisen pitäis miettiä mitä tuubaa karjalaisista evakoista suoltaa "SDP:n totuutena" ilmoille.


SDP:n edustaja vertasi karjalaisia turvapaikanhakijoihin – ”hämmentävää”​

ANTTI KIRKKALA | 20.11.2020 | 10:49- päivitetty 20.11.2020 | 10:58
Niina Malmin mukaan nykyisellä turvapaikkajärjestelmällä on hyvä jatkaa.
Kansanedustaja Timo Heinonen (kok.) hämmästelee SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malmin lausuntoja turvapaikanhakijoista.
Malm vertasi AlfaTV:n Sanna Ukkola Live -ohjelmassa turvapaikkatilannetta suomalaisen siirtoväen asuttamiseen.
Niina Malm arvioi, ettei nykyisessä linjassa ole liiallisia vetovoimatekijöitä, joten ”olemassa olevalla järjestelmällä on hyvä jatkaa”. Kansanedustajan mukaan hädänalaisia ihmisiä tulee jatkossakin auttaa.
– Totta kai pitää pystyä katsomaan, jos ei ole syytä saada turvapaikkaa, niin sekin pitää sitten rehellisesti myöntää. Ja miettiä ne keinot, ettei jää linkoon pyörimään, Niina Malm sanoi.
– Kyllä aikanaan tuolta itärajan takaa on niitä – siinä vaiheessa kun valtion rajoja ruvettiin uudelleen vetämään – niin karjalaisia tänne tullut kotiin Suomeen, ja heidätkin on saatu asutettua. Kyllä se lähtökohta pitää olla siinä, että jos ihmisellä on hätä, niin autetaan. Ja tietysti naisissa sitten, että kun naiset pystyvät kotoutumaan, niin se myös periytyy lapsille, Malm jatkoi.
Timo Heinonen ei pidä vertausta osuvana.
– Hämmentävää, että SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm vertasi nykyisen turvapaikkatilanteen 1940-luvun suomalaisten siirtoväen asuttamisen. Niissä ei ole kyllä mitään yhtenevää. Eikä niitä voi millään tavalla verrata toisiinsa, Heinonen kirjoittaa Twitterissä.
Tuo juttuhan on jo marraskuulta..

Lukenut Hesaria...

Helsingin Sanomat: Unto Hämäläinen: Ihmetteletkö turvapaikanhakijoiden määrää? Suomi selvisi suuremmasta kansanvaelluksesta muutamassa kuukaudessa 6.12.2015

Mikä asia jää vuodesta 2015 kansakunnan yhteiseen historiaan? Helppo vastata: meillä on vuoden lopulla 30 000 turvapaikanhakijaa.
Syksyllä on avattu kymmeniä suljettuna olleita kouluja, hotelleja, vanhainkoteja ja jopa kasarmeja. Ne ovat saaneet uusia asukkaita, jotka katsovat tänään televisiota ja ehkä hieman ihmettelevät uutta kotimaataan. On valtakunnallinen sotilasparaati ja jylhiä itsenäisyysjuhlia. Tasavallan presidentin vastaanotolla toistuu tuttu kysymys: mitä itsenäisyys meille merkitsee?

Pakolaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi me suomalaiset vietämme juhlapäivää näin karusti. Kertaamme omaa historiaamme, kansakunnan vaarallista koskenlaskua ja ihmeellisiä pelastumisia historian pyörteissä.

Historiassamme on kuitenkin yksi vaihe, josta kertominen on paikallaan juuri tänä itsenäisyyspäivänä.

Tutkija Jussi Pakkasvirta vertaili viime maanantaina (30.11.) HS:n mielipidesivulla karjalaisten kotouttamista ja nykyistä pakolaisongelmaa. Hän muistutti, että karjalaisten kotouttaminen oli paljon suurempi urakka. Peräti kymmenen prosenttia maan väestöstä, 400 000 ihmistä, joutui jättämään kotinsa ja etsimään uuden asuinpaikan.

”Vaikka kyse ei nyt ole oman maan väestön pakkosijoittamisesta, Suomella on historiallista kokemusta hyvästä kotouttamisesta. Halutessamme osaamme integroida toisenlaisia ihmisiä yhteiskuntaamme – kansakuntaan, joka luottaa kykyihinsä ja moniarvoiseen yhtenäisyyteensä”, Pakkasvirta hersytteli ja kehui evakkoja: ”Karjalaiset toivat muualle Suomeen toisenlaisia tapoja ja arvoja. Kahden kulttuuripiirin vuorovaikutuksessa he jatkoivat omia perinteitään mutta omaksuivat samalla myös vaikutteita uudesta ympäristöstä.”

Pakkasvirta sai mielipidesivun keskustelussa nuivia vastauksia.

Ossi Päärnilän (HS 1.12.) mielestä oli väärin verrata nykyistä pakolaisongelmaa evakkojen asutukseen. Karjalaisten sopeutumisessa merkittävintä oli yhteinen kieli, koulutus ja yritteliäisyys. He eivät vähästä valittaneet, vaikka kantaväestö ylenkatsoi, ja iloa riitti jakaa muillekin, Päärnilä muistutti.

Jorma Työppönen (HS 2.12.) ei hyväksynyt kotouttaminen-sanan käyttöä karjalaisten yhteydessä. Se oli jotain aivan muuta kuin se, mistä nyt on kysymys, hän sanoi. Työppösen mielestä Suomessa ei ollut pakolaisongelmaa keväällä 1940 ja syksyllä 1944. ”Eihän oman maan kansalaisia voi nimittää pakolaisiksi, jos he sotatoimien seurauksena joutuvat jättämään vanhat kotiseutunsa”, Työppönen kirjoitti.

Työppönen on oikeassa. Oman maan kansalaisia ei sovi nimittää pakolaisiksi, mutta moni suomalainen tarvitsi turvapaikkaa jatkosodan päättyessä syksyllä 1944.

Turvapaikanhakijoita oli silloin huomattavasti enemmän kuin pakolaisia on nyt. Suurin ryhmä, peräti 70 000 ihmistä, tuli idästä. He olivat jatkosodan aikana entisille asuinsijoilleen muuttaneita karjalaisia, jotka joutuivat lähtemään äkkiä kotoaan jo toisen kerran, kun puna-armeijan suurhyökkäys alkoi kesällä 1944.

Turvapaikanhakijoita tuli myös pohjoisesta. Kun Lapin sota alkoi, läänin väestö, 100 000 ihmistä, oli nopeasti evakuoitava. Toinen puoli siirtyi joko Oulun ja Kajaanin seudulle tai vielä etelämmäksi, ja toinen puoli, siis 50 000 lappilaista, sai turvapaikan Ruotsista. Luvut eivät ole kovin tarkkoja, koska rekisteröinti oli sodan oloissa puutteellista.

Näin suuri kansanvaellus piti hoitaa muutaman kuukauden aikana. Ja tapahtui syksyllä 1944 paljon muutakin. Armeijasta kotiutettiin 430 000 sotilasta, ja Lapin sota jatkui vielä kevääseen 1945 asti. Silloin lappilaiset saivat palata kotiseudulleen. Puolet Lapin taloista oli evakkoaikana poltettu.

Nykyisille turvapaikanhakijoille opetetaan Suomen historiaa. Toivottavasti heille kerrotaan rehellisesti myös meidän omasta evakkohistoriastamme.

Eikä tee pahaa meille kantasuomalaisillekaan, että kansakunnan yhteistä muistia hieman rapsutetaan tältä kohdalta. Oli kunnioitettava saavutus, että suomalaiset kykenivät tulemaan keskenään toimeen maassa, joka oli sodan jäljiltä paitsi rutiköyhä myös paljon pienempi kuin ennen. Sen vuoksi maa piti jakaa uudestaan.

Meille nuoremmille näiden asioiden kertaaminen voi opettaa lisää suhteellisuudentajua, jos suostumme ottamaan oppia vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kokoomuslaisten kärki...
Tällähän kokoomus nostaakin itsensä suosta kunnallis ja eduskuntavaaleissa. Ja saadaanhaan näistäkin vaaleista ne kuuluisat maahanmuuttovaalit, kun liki jokainen iso puolue niitä tuntuu tahtovan. Ja tiedossa on minkä puolueen vahvuusalueella silloin ollaan.
 
Viimeksi muokattu:
Kokoomus on tunnistanut jo itsekin heidän tavaramerkkinsä :ROFLMAO:

Kokoomus tähtää kuntavaalivoittoon – Orpo tuomitsee poliittiset iskut: ”On pysähdyttävä ajattelemaan, millaisia merkkejä näemme pahasta”​

Kokoomus ei pelkää syytteitä kaksilla rattailla ajamisesta

KUNTAVAALIKAMPANJANSA aloittanut kokoomus ei pelkää syytteitä kaksilla rattailla ajamisesta.

Kokoomusta on syytetty kaksilla rattailla ajamisesta muun muassa viime vaaleissa, kun puolue mainosti lauseella ”autot kuuluvat teille”. Samaan aikaan kaupungeissa kokoomus painotti ilmastotietoisuutta.

– Suuri oivallus on, että olkaamme kokoomuslaisia. Meillä ei ole tarvetta useisiin rattaisiin. Vahvistamme kokoomuslaista viestiä. Emme heittäydy populismiin vaan meillä on faktapohjaisia ratkaisuja, puheenjohtaja Petteri Orpo sanoo.

 
Tuo juttuhan on jo marraskuulta..

Lukenut Hesaria...

Helsingin Sanomat: Unto Hämäläinen: Ihmetteletkö turvapaikanhakijoiden määrää? Suomi selvisi suuremmasta kansanvaelluksesta muutamassa kuukaudessa 6.12.2015

Mikä asia jää vuodesta 2015 kansakunnan yhteiseen historiaan? Helppo vastata: meillä on vuoden lopulla 30 000 turvapaikanhakijaa.
Syksyllä on avattu kymmeniä suljettuna olleita kouluja, hotelleja, vanhainkoteja ja jopa kasarmeja. Ne ovat saaneet uusia asukkaita, jotka katsovat tänään televisiota ja ehkä hieman ihmettelevät uutta kotimaataan. On valtakunnallinen sotilasparaati ja jylhiä itsenäisyysjuhlia. Tasavallan presidentin vastaanotolla toistuu tuttu kysymys: mitä itsenäisyys meille merkitsee?

Pakolaisten voi olla vaikea ymmärtää, miksi me suomalaiset vietämme juhlapäivää näin karusti. Kertaamme omaa historiaamme, kansakunnan vaarallista koskenlaskua ja ihmeellisiä pelastumisia historian pyörteissä.

Historiassamme on kuitenkin yksi vaihe, josta kertominen on paikallaan juuri tänä itsenäisyyspäivänä.

Tutkija Jussi Pakkasvirta vertaili viime maanantaina (30.11.) HS:n mielipidesivulla karjalaisten kotouttamista ja nykyistä pakolaisongelmaa. Hän muistutti, että karjalaisten kotouttaminen oli paljon suurempi urakka. Peräti kymmenen prosenttia maan väestöstä, 400 000 ihmistä, joutui jättämään kotinsa ja etsimään uuden asuinpaikan.

”Vaikka kyse ei nyt ole oman maan väestön pakkosijoittamisesta, Suomella on historiallista kokemusta hyvästä kotouttamisesta. Halutessamme osaamme integroida toisenlaisia ihmisiä yhteiskuntaamme – kansakuntaan, joka luottaa kykyihinsä ja moniarvoiseen yhtenäisyyteensä”, Pakkasvirta hersytteli ja kehui evakkoja: ”Karjalaiset toivat muualle Suomeen toisenlaisia tapoja ja arvoja. Kahden kulttuuripiirin vuorovaikutuksessa he jatkoivat omia perinteitään mutta omaksuivat samalla myös vaikutteita uudesta ympäristöstä.”

Pakkasvirta sai mielipidesivun keskustelussa nuivia vastauksia.

Ossi Päärnilän (HS 1.12.) mielestä oli väärin verrata nykyistä pakolaisongelmaa evakkojen asutukseen. Karjalaisten sopeutumisessa merkittävintä oli yhteinen kieli, koulutus ja yritteliäisyys. He eivät vähästä valittaneet, vaikka kantaväestö ylenkatsoi, ja iloa riitti jakaa muillekin, Päärnilä muistutti.

Jorma Työppönen (HS 2.12.) ei hyväksynyt kotouttaminen-sanan käyttöä karjalaisten yhteydessä. Se oli jotain aivan muuta kuin se, mistä nyt on kysymys, hän sanoi. Työppösen mielestä Suomessa ei ollut pakolaisongelmaa keväällä 1940 ja syksyllä 1944. ”Eihän oman maan kansalaisia voi nimittää pakolaisiksi, jos he sotatoimien seurauksena joutuvat jättämään vanhat kotiseutunsa”, Työppönen kirjoitti.

Työppönen on oikeassa. Oman maan kansalaisia ei sovi nimittää pakolaisiksi, mutta moni suomalainen tarvitsi turvapaikkaa jatkosodan päättyessä syksyllä 1944.

Turvapaikanhakijoita oli silloin huomattavasti enemmän kuin pakolaisia on nyt. Suurin ryhmä, peräti 70 000 ihmistä, tuli idästä. He olivat jatkosodan aikana entisille asuinsijoilleen muuttaneita karjalaisia, jotka joutuivat lähtemään äkkiä kotoaan jo toisen kerran, kun puna-armeijan suurhyökkäys alkoi kesällä 1944.

Turvapaikanhakijoita tuli myös pohjoisesta. Kun Lapin sota alkoi, läänin väestö, 100 000 ihmistä, oli nopeasti evakuoitava. Toinen puoli siirtyi joko Oulun ja Kajaanin seudulle tai vielä etelämmäksi, ja toinen puoli, siis 50 000 lappilaista, sai turvapaikan Ruotsista. Luvut eivät ole kovin tarkkoja, koska rekisteröinti oli sodan oloissa puutteellista.

Näin suuri kansanvaellus piti hoitaa muutaman kuukauden aikana. Ja tapahtui syksyllä 1944 paljon muutakin. Armeijasta kotiutettiin 430 000 sotilasta, ja Lapin sota jatkui vielä kevääseen 1945 asti. Silloin lappilaiset saivat palata kotiseudulleen. Puolet Lapin taloista oli evakkoaikana poltettu.

Nykyisille turvapaikanhakijoille opetetaan Suomen historiaa. Toivottavasti heille kerrotaan rehellisesti myös meidän omasta evakkohistoriastamme.

Eikä tee pahaa meille kantasuomalaisillekaan, että kansakunnan yhteistä muistia hieman rapsutetaan tältä kohdalta. Oli kunnioitettava saavutus, että suomalaiset kykenivät tulemaan keskenään toimeen maassa, joka oli sodan jäljiltä paitsi rutiköyhä myös paljon pienempi kuin ennen. Sen vuoksi maa piti jakaa uudestaan.

Meille nuoremmille näiden asioiden kertaaminen voi opettaa lisää suhteellisuudentajua, jos suostumme ottamaan oppia vastaan.
Mummo ja ukki muuttivat laatokan karjalasta Harlusta nykyisen pohjois-karjalan puolelle. Muutamia kymmeniä kilometrejä. Olivat siis suomen irakilaisia?
 

Hallitus, ja pääministeri, hakoteillä​


Tuomas Malinen23.1.2021 13:14päivitetty 23.1.2021 13:19


Olin Kokoomuksen Juhana Vartiaisen kanssa Sanna Ukkolan haastateltavana keskiviikkona Alfatv:llä EU:n ”elpymisrahastosta”.
Keskustelumme soljui hyvässä hengessä ja tulimme monesta asiasta samaan johtopäätökseen. Mielestäni tärkeimmäksi asiaksi keskustelussamme nousivat sekä Juhanan ehdotus, että eduskunta kävisi laajan keskustelun tulevasta EU-linjastamme, että hänen valtiovarainministeriölle esittämä pyyntönsä kattavan selvityksen tekemisestä EU:n elpymisrahaston vaikutuksista Suomeen.

On melko käsittämätöntä, että vaikka rahasto muuttaa EU:n toimintaa niin radikaalisti (katso esim. tämä, tämä ja tämä), kunnollista keskustelua siitä ei ole käyty. Vielä käsittämättömämpää on, että sen vaikutuksista Suomeen ei ole tehty kunnollista (kattavaa) arviota tai ainakaan sitä ei ole julkaistu. Arviota on vaatinut mm. perustuslakivaliokuntamme. Arvion puute on erittäin poikkeuksellista huomioiden, että viime vuosina on korostettu lainsäädäntöehdotuksien perusteellisia vaikutusarvioita.

Mihin ihmeeseen hallituksen ja pääministeri Sanna Marinin päätös viedä Suomi EU:n rahastoon on oikein perustunut? Kesäisen EU-huippukokouksen neuvotteluista minulle tihkuneiden tietojen mukaan vastaus on: ei mihinkään.

Neuvottelijamme, pääministeri Sanna Marin ja eurooppaministeri Tytti Tuppurainen eivät, tietojeni mukaan, ole edes ymmärtäneet mihin ovat Suomea olleet sitomassa. EU:n heinäkuisen rahastosovun jälkeinen hallituksen keskustelemattomuus vahvistaa tätä näkemystä. Pääministeri Marin on, todennäköisesti, luvannut kiinnittää Suomen järjestelyyn, jonka pitkän aikavälin vaikutuksia sekä Euroopalle että etenkin Suomelle hän ei ymmärtänyt. Siksi hän ei myöskään siitä halua keskustella.

Kun joulukuussa haastoin pääministerin julkiseen keskusteluun aiheesta, tarkoitukseni oli nimenomaisesti murtaa tämä hallituksen keskustelemattomuuden muuri. Siinä ei olla toistaiseksi onnistuttu. Alfatv esitti, haasteeseeni liittyen, pääministerin kansliaan kutsun, jossa luvattiin järjestää ko. tilaisuus 21.1. Kutsuun vastattiin, että pääministeri ”ei ehdi”. Kun pääministerin kansliaan ehdotettiin uusia aikoja, vastauksena on ollut hiljaisuus.

Pääministerin olisi kuitenkin korkea aika selvittää suomalaisille, mihin hänen päätöksensä viedä Suomi rahastoon, joka ei elvytä eikä pelasta vientiämme ja joka vie, eduskunnan omien asiantuntijoidenkin mukaan, Suomen tulonsiirtounioniin (tarkemmin fiskaaliunioniin) on perustunut. Keskustelulla alkaa olla kiire, koska rahasto tulee päätettäväksi eduskuntaamme todennäköisesti helmikuun aikana.

Pääministeri on päätöksistään aina ensisijaisesti vastuussa kansalaisille, ja se vastuu pääministeri Marinin on tässäkin asiassa kannettava. Jos hän ei siihen kykene, on meidän aika alkaa katsoa uutta pääministeriehdokasta. Sitä meillä (kansalla) on aika oikeus vaatia.

Koska rahasto muuttaa EU:n toimintaa niin radikaalilla tavalla, päätöstä siitä ei voida viedä läpi ilman laajaa kansalaiskeskustelua, ja eikä mielellään ilman neuvoa-antavaa kansanäänestystä.

Joka tapauksessa on välttämätöntä tässä vaiheessa kieltäytyä hyväksymästä EU:n rahastoehdotusta sen nykymuodossa. Vastuu tästä on jokaikisen kansanedustajan harteilla.

 
Miten se Rokan keksimä rallatus menikään? "Meit viijään, meit viijään, meit viijään..."

TALOUSTIETEEN tohtori Juha Tervala katsoo, että EU:n elpymispaketilla voi onnistuessaankin olla kielteinen vaikutus Suomen talouteen. ........... ”Elpymisvälinekokonaisuuden nettovaikutus Suomen taloudelle voi olla kielteinen, koska väline elvyttää Etelä- ja Itä-Eurooppaa Länsi- ja Pohjois-Euroopan kustannuksella. Muutosehdotus: kirjataan, että elpymisvälinekokonaisuudella ei välttämättä ole myönteistä vaikutusta Suomen taloudelle, vaikka pyritään käyttämään elpymisvälineen rahat mahdollisimman järkevästi”, Tervala esitti lausunnossaan valiokunnalle.

EDUSKUNTA jatkaa elpymispaketin käsittelyä tulevina viikkoina. Oppositiopuolueet perussuomalaiset ja kristillisdemokraatit ovat halunneet estää Suomen osallistumisen järjestelyyn.

Tämänhetkisen arvion mukaan Suomi saa elpymispaketista avustuksia noin 2,7 miljardia euroa vuosina 2021–2023 ja maksaa paketista 6,6 miljardia euroa vuosina 2028–2058. Suomi lukeutuu siis paketin nettomaksajiin.


Hallituspuolueiden edustajat ovat eduskunnassa perustelleet paketin hyötyjä Suomelle sillä, että esimerkiksi Etelä-Euroopan nettosaajamaiden elvyttäminen on tärkeää myös Suomen viennille. Juha Tervalan mukaan tutkimuskirjallisuus ei tue tätä ajatusta.


Hän oli viime vuonna mukana tekemässä tutkimusta Pohjois-Euroopan finanssipoliittisesta elvytyksestä 2010-luvulla. Kävi ilmi, että elvytyksen vaikutus Etelä-Euroopan talouteen viennin välityksellä oli erittäin pieni, koska kauppa etelän ja pohjoisen välillä on vähäistä. Siksi myöskään elpymisvälineen tulonsiirrot Etelä- ja Itä-Eurooppaan eivät välttämättä ole Suomelle eduksi.

”Tulonsiirrot heikentävät kysyntää EU:n rikkaissa maissa, kuten Saksassa ja Ruotsissa, jotka ovat Suomen viennin kannalta tärkeitä, ja lisäävät kysyntää matalamman tulotason maissa, jotka eivät ole Suomen viennin kannalta tärkeitä. Tulonsiirrot tuskin edistävät Suomen vientiä”, Tervala arvioi valtiovarainvaliokunnalle.
 
Back
Top