Rinteen/Marin hallituksen politiikka ja siitä keskustelua.

Vahva markka oli talouspolitiikan Suur-Suomi - ihan kiva idea teoriassa, katastrofi käytännössä.


Sisäministeri Maria O h i s a l o on synnyttänyt pienen myrskyn 1990-luvun lamaa koskevilla twiiteillään. Tiivistetään. Vaikka tuolloin kierrettiin maailman finanssikeskukset Tokiota myöten, vastaanotto oli nihkeä ja rahan hinta nousi. Siksi ei voitu ylläpitää riittävää investointitasoa ja tukea työllisyyttä. Lamahan siitä vaan syntyi ja syveni.

Miksi Tokioon? Lähempänäkin olisi ollut osoite, ihan Snellmanninkadulla.
Joo, noh ehkei se ihan noin yksinkertaista ollut. Tarkoitus oli suojella suomalaisia pankkeja, jotka olivat myyneet valuuttaluottoja, ja suomalaisia yrittäjiä, jotka olivat ne ottaneet. Tuskin silloinen hallinto pahansuopuuttaan piti kiinni "vahvan markan" -politiikasta, tietty kun tilanne ei parantunut maailmalla, koska Saksan pääomat menivät Itä-Saksan uudelleen-pykäämiseen, ja muualtakin uudesta idästä löytyi kiinnostavampia kv-sijoituskohteita kuin syrjäinen Suomi, niin lopulta piti luovuttaa, kun toivotut valuuttavirrat menivät muualle kuin markkaan.

Älkää nyt uskoko ihan mitä tahansa mitä nämä nykyiset vasemmistolaiset ajatuspajat syytävät lehdistön kautta ulos. Ei se ihan niin mennyt, eikä mene, todellakaan.
Hyvänä esimerrkinä tämä tilaustyönä tehty kotityövähennyksen teilaus. Jahhah taas kerran. Väite, vastaväite. Point, counterpoint.
(Jälkimmäinen on muuten yksi englannin kielen harvinaisista orgaanisista yhdyssanoista, puhutaan muutamista sadoista siis).
 
Itse nyt Virossa etäilemässä ja ei valittamista tähän mennessä. Voi olla hankala paluu keväämmällä, kun tilanne toivottavasti rauhoittuu. Viime kesän reissulla tuli juteltua Norjassa paikallisten kanssa ja he lämpimästi suosittelivat Norjan IT-sektoria. Bergen olisi kuulemma hyvä paikka aloittaa, kun sinne ei kukaan halua huonon sään takia :D.
Siellä sataa eniten Euroopassa! Mutta liksat on noin 200% Suomesta, ja työajat norjalaisia, ja tuloverotus noin neljänneksen vähemmän, siis rahana. Mutta joo, sitä oslolaiset aina nauravat kun kerron nähneeni turisti-kuvat seitsemästä vuoresta ja aurinkoisesta kelistä, että ne kuvat on kuulemma yksi italialainen ottanut 9 vuotta sitten, ja sen jälkeen ei ole vuoria näkynyt :cool: . Mutta kalaahan siellä nousee merestä, ja rantakalastus on lupavapaata Norjassa (pl. jotkut lohijoet meren puolelta, mutta yleensä kaupunkien läheiset ovat auki koska ei niitä jaksa erkkikään valvoa). Kalaa täällä saa, mutta noi nousu/ -laskuvesitaulukot on syytä tsekata netistä. Sorry nyt väärä ketju!
 
Siellä sataa eniten Euroopassa! Mutta liksat on noin 200% Suomesta, ja työajat norjalaisia, ja tuloverotus noin neljänneksen vähemmän, siis rahana. Mutta joo, sitä oslolaiset aina nauravat kun kerron nähneeni turisti-kuvat seitsemästä vuoresta ja aurinkoisesta kelistä, että ne kuvat on kuulemma yksi italialainen ottanut 9 vuotta sitten, ja sen jälkeen ei ole vuoria näkynyt :cool: . Mutta kalaahan siellä nousee merestä, ja rantakalastus on lupavapaata Norjassa (pl. jotkut lohijoet meren puolelta, mutta yleensä kaupunkien läheiset ovat auki koska ei niitä jaksa erkkikään valvoa). Kalaa täällä saa, mutta noi nousu/ -laskuvesitaulukot on syytä tsekata netistä. Sorry nyt väärä ketju!
Olen käsittänyt että eläminen on kuitenkin monessa mielessä kalliimpaa kuin suomessa. Nyt kun sulla on kokemuksen syvä rintaääni, mitä olet mieltä?
 
Mieti, jos Putin haluaisi antaa todellisen myrkkypillerin niin hän antaisi Karjalan Suomelle. Suomi saisi valtavan rahanielun, venäläisvähemmistön ja turvallisuuspoliittisesti märehtivän avohaavan... Suomi lyötäisiin, ei Remeksen vaan Paasilinnan romaanissa...
Tuossa tilanteessa tulisi ehdottomasti halvimmaksi ja järkevimmäksi lunastaa vanjat pois ja hätistellä poismuuttorahalla Venäjälle. Infraahan ei tarvitsisi kunnostaa kuin muutamasta kansallisesti merkittävästä paikasta (Viipuri, Käkisalmi, Sortavala), muuhan olisi yksityisen sektorin hommia. Lunastetun maan voisi myydä sen suomalaisille perilliselle alehintaan, jos haluavat ostaa - muuten menisi vapaaseen myyntiin kansalaisille. Metsät ainakin kelpaisivat.
 
Olen käsittänyt että eläminen on kuitenkin monessa mielessä kalliimpaa kuin suomessa. Nyt kun sulla on kokemuksen syvä rintaääni, mitä olet mieltä?
Noh, tässä on aluksi oman paikalliskaupan kampanja "illallinen alle satasella" - eli noihin vielä perunaa ja pastaa ja jotain, hinnat on noissa päällä, ja käyvät periaatteessa kahdelle aikuiselle ja kahdelle lapselle. Jaa noin 10,2:lla niin saat euroja. Hyvän makuisia, noi kalakakut vaatii vähän totuttelua, ja puolukkahilloa (täällä on ruotsalaista), ja sitten vielä vähän asennetta. Ja ruskeaa kastiketta ja ranskalaisia :) . Then, maybe...


Eli mikään ei ole mitenkään älyttömän hintaista, jep joku kossupullo maksaa varmaan parikymppiä mutta kuka sellaisen päivittäin juo, ja käy töissä? Ja Ruotsissa on halpaa, Oslosta kaikki käyvät siellä ostoksilla ja Systemetissä... sähkö on aika kallista, koska sitä viedään kun hinta on korkea (kun on talvi!), seutulippu Oslossa (ml. lautat jne) on 750kr (72,20 eur aikuinen)... nyt melkein vuosi Covidia on vähän sekoittanut pakkaa, mutta tuoppi maksaa 56-120kr per, toisaalta hyvä curry Gronlandin mamu-mestoissa keskustan vieressä on 100kr. Ja herkullinen, ei hirveästi lihaa mutta eipä mitään ongelmiakaan ikinä.
Vuokrat ovat aika samoissa kuin pk-seutu, oikeastaan, paitsi täällä on tunturien ei-vuonorinteet jne = Vantaa, kukaan ei jaksa mennä sinne ylös)..
asuntojen hinnat ehkä hiukan halvemmat, koska kaikki, ja siis norjalaisen ainoa tavoite elämässä, on asua omakotitalossa. Med utsikt!!!! Näköala!

Nyt en enää sotke tätä ketjua mutta kysymyksiin vastaan kyllä, koska tämä foorumi on sitä varten. Sorry moderaattorit.
 
Joo, noh ehkei se ihan noin yksinkertaista ollut. Tarkoitus oli suojella suomalaisia pankkeja, jotka olivat myyneet valuuttaluottoja, ja suomalaisia yrittäjiä, jotka olivat ne ottaneet. Tuskin silloinen hallinto pahansuopuuttaan piti kiinni "vahvan markan" -politiikasta, tietty kun tilanne ei parantunut maailmalla, koska Saksan pääomat menivät Itä-Saksan uudelleen-pykäämiseen, ja muualtakin uudesta idästä löytyi kiinnostavampia kv-sijoituskohteita kuin syrjäinen Suomi, niin lopulta piti luovuttaa, kun toivotut valuuttavirrat menivät muualle kuin markkaan.

Älkää nyt uskoko ihan mitä tahansa mitä nämä nykyiset vasemmistolaiset ajatuspajat syytävät lehdistön kautta ulos. Ei se ihan niin mennyt, eikä mene, todellakaan.
Hyvänä esimerrkinä tämä tilaustyönä tehty kotityövähennyksen teilaus. Jahhah taas kerran. Väite, vastaväite. Point, counterpoint.
(Jälkimmäinen on muuten yksi englannin kielen harvinaisista orgaanisista yhdyssanoista, puhutaan muutamista sadoista siis).

Raimo Ilaskivestä voi olla montaa mieltä, mutta vasemmistolainen ajatuspaja ei tule ensimmäiseksi mieleen...

Suomihan olisi voinut toimia pankkikriisissä myös anglosaksis-pohjoismaiseen tapaan ja kansallistaa pankit, mutta sehän ei ollut mahdollista...
 
Markan arvosta suli saman tien 40 prosenttia, kun se päästettiin kellumaan. Luulen, että setelipainamisen jälkeen markkaniput eivät olisi kelvanneet edes selluksi, koska painomuste.
 
Markan arvosta suli saman tien 40 prosenttia, kun se päästettiin kellumaan. Luulen, että setelipainamisen jälkeen markkaniput eivät olisi kelvanneet edes selluksi, koska painomuste.

Kyllä, tappio olisi kannattanut ottaa huiviin ajoissa ja ryhtyä kellutukseen jo 1991 jolloin se olisi tullut vaiheittain eikä kerralla - tätähän myös ehdotettiin, mutta Suomen talousviisaat olivat eri mieltä. Kuplaa olivat puhaltamassa yhdessä kaikki puolueet SMP:stä SKDL:n.

Idänkauppa ei muuten romahtanut vain NL:n hajoamisen vuoksi, se oli laskenut jo vuodesta 1982 ja oli jo 1986 enää 15% Suomen viennistä - mikä oli toki valtava osuus myös.
 
Kyllä, tappio olisi kannattanut ottaa huiviin ajoissa ja ryhtyä kellutukseen jo 1991 jolloin se olisi tullut vaiheittain eikä kerralla - tätähän myös ehdotettiin, mutta Suomen talousviisaat olivat eri mieltä. Kuplaa olivat puhaltamassa yhdessä kaikki puolueet SMP:stä SKDL:n.

Idänkauppa ei muuten romahtanut vain NL:n hajoamisen vuoksi, se oli laskenut jo vuodesta 1982 ja oli jo 1986 enää 15% Suomen viennistä - mikä oli toki valtava osuus myös.

miten tuo idän kauppa käytännössä meni? NL tuskin pystyi Suomelle länsivaluutalla maksamaan ja ruplilla ei täällä olisi tehnyt mitään. Se oli siis ilmeisesti vaihtokauppaa, jossa raha ei liikkunut ollenkaan? Oliko kyseessä jonkinlainen ”me viedään teille Luhdan takkeja ja te tuotte meille Ladoja ja yhtä Ladaa vastaa 1000 takkia”. Miten tällaisessa voidaan määrittää arvo NL:n tuottamille hyödykkeille, kun markkina ei pysty niitä määrittämään?
 
Miten tällaisessa voidaan määrittää arvo NL:n tuottamille hyödykkeille, kun markkina ei pysty niitä määrittämään?

Liekö samalla tavalla kuin tällä hetkellä niille hyödykkeille, joilla ei ole muualla arvoa? Eli verotuksen yms. kautta tehdään jostain vanhanaikaisesta "parasta mitä rahalla saa".
 
miten tuo idän kauppa käytännössä meni? NL tuskin pystyi Suomelle länsivaluutalla maksamaan ja ruplilla ei täällä olisi tehnyt mitään. Se oli siis ilmeisesti vaihtokauppaa, jossa raha ei liikkunut ollenkaan? Oliko kyseessä jonkinlainen ”me viedään teille Luhdan takkeja ja te tuotte meille Ladoja ja yhtä Ladaa vastaa 1000 takkia”. Miten tällaisessa voidaan määrittää arvo NL:n tuottamille hyödykkeille, kun markkina ei pysty niitä määrittämään?
Vaihtokauppaa ainakin oli. Eräässä tekussa konelaboratorion koko laitekanta oli saatu (jouduttu ottamaan vastaan) valtion vastaostoina. Tekut olivat tietääkseni valtion rahoittamia oppilaitoksia ja sinne tätä epäkuranttia konekantaa dumpattiin pakotetusti. Paljon oli sellaisia koneita ja laitteita, joilla ei tehnyt käytännössä mitään, koska suomenkielisiä käyttöohjeita puuttui ja koneet olivat vanhanaikaisia. Neuvostoliiton aikaisia koneita ei juuri kannattanut vakavissaan opettaa aikana, jolloin työpaikoilla oli länsimaiset koneet ja laitteet, joissa digitaaliset mittarit, ohjauslogiikat sun muut. Koneet olivat sinällään ihan toimivia, mutta käsikäyttöisten säätöjen kontra kalliiden työvoimakustannusten vuoksi koneiden tuottavuus sarjatuotannossa olisi ollut matalaa.
 
miten tuo idän kauppa käytännössä meni? NL tuskin pystyi Suomelle länsivaluutalla maksamaan ja ruplilla ei täällä olisi tehnyt mitään. Se oli siis ilmeisesti vaihtokauppaa, jossa raha ei liikkunut ollenkaan? Oliko kyseessä jonkinlainen ”me viedään teille Luhdan takkeja ja te tuotte meille Ladoja ja yhtä Ladaa vastaa 1000 takkia”. Miten tällaisessa voidaan määrittää arvo NL:n tuottamille hyödykkeille, kun markkina ei pysty niitä määrittämään?
Kyseessä oli todellakin vaihtokauppa sikäli ettei rahaa liikkunut suuntaan tai toiseen. Pohjana oli 5-vuotinen rukosopimus jossa määritettiin mitä tavaraa vietiin ja tuotiin. Vuosittain tehtiin lisäksi tavaranvaihtopöytäkirjat joissa täsmennettiin runkosopimusta. Suomi toi pääosin öljyä ja kaasua joiden hinta oli maailmanmarkkinahinta. Lisäksi tuotiin erilaisia kulkuneuvoja, koneita, aseita ja tieteellisiä instrumentteja. Suomi vei mm. mainittuja vaatteita, laivoja, koneita ja kulutustarvikkeita. Myöhemmin sopimuksiin lisättiin yhteisprojekteja esim. rakennusalalla (Kostamus, Svetogorsk).
 
Viimeksi muokattu:
a?

Itsellä alkaa olla ensi kertaa elämässä sellainen tunne, että mietin mihin tässä pitää lähteä marssimaan kylttien kanssa?
Kyltillä ei tee mitään. Ota jotain käyttökelpoisempaa ja vaikuttavampaa.
 
Tuppurainen nyt on idiootti ja ihan liian isossa sarjassa. Ainakin twitter häneltä pitäisi ottaa pois...

Malinen taas jaksaa valittaa kaikesta mutta ei anna vaihtoehtoja joten voisi olla hiljaa kuten hallituskin... elvyttää, vitut, sanoisivat suoraan että pidetään eteläeurooppaa pystyssä koska jos ne romahtavat, menee Saksalta ja Ranskalta paljon rahaa pankkeihin ja se on pois taloudesta. Jos taas euro kokisi uhkaa, niin silloin käytäisiin EVM:n juttusilla ja silloin ei tarvitsisi edes pieniltä mailta kysyä.

"Euro tuo vakautta".. no onhan tämä jatkuva kriisi jo pitkään ollut aika pysyvä olotila, joten kai se on sitä vakautta...
 
miten tuo idän kauppa käytännössä meni? NL tuskin pystyi Suomelle länsivaluutalla maksamaan ja ruplilla ei täällä olisi tehnyt mitään. Se oli siis ilmeisesti vaihtokauppaa, jossa raha ei liikkunut ollenkaan? Oliko kyseessä jonkinlainen ”me viedään teille Luhdan takkeja ja te tuotte meille Ladoja ja yhtä Ladaa vastaa 1000 takkia”. Miten tällaisessa voidaan määrittää arvo NL:n tuottamille hyödykkeille, kun markkina ei pysty niitä määrittämään?
Vaihtokauppaa ainakin oli. Eräässä tekussa konelaboratorion koko laitekanta oli saatu (jouduttu ottamaan vastaan) valtion vastaostoina. Tekut olivat tietääkseni valtion rahoittamia oppilaitoksia ja sinne tätä epäkuranttia konekantaa dumpattiin pakotetusti. Paljon oli sellaisia koneita ja laitteita, joilla ei tehnyt käytännössä mitään, koska suomenkielisiä käyttöohjeita puuttui ja koneet olivat vanhanaikaisia. Neuvostoliiton aikaisia koneita ei juuri kannattanut vakavissaan opettaa aikana, jolloin työpaikoilla oli länsimaiset koneet ja laitteet, joissa digitaaliset mittarit, ohjauslogiikat sun muut. Koneet olivat sinällään ihan toimivia, mutta käsikäyttöisten säätöjen kontra kalliiden työvoimakustannusten vuoksi koneiden tuottavuus sarjatuotannossa olisi ollut matalaa.

Bilateraalikauppa oli käytännössä sitä, että Suomi myi perustason tuotteita, kuitenkin täkäläisen laadun täyttävistä materiaaleista ja työnjäljellä (vaikka niitä kakkoslaaduksi täällä kritisoitiin), jotka olivat Neuvostoliiton kriteereillä aivan priimaa, mutta kukaan ei olisi niitä länsimaissa ostanut sillä hinnalla. Esimerkiksi vaatteet olivat muodista pahasti jäljessä ja muutenkin yksinkertaisia.

Vastineeksi Suomi sai saman arvoisen määrän pääosin raaka-aineita, eli öljyä, ydinpolttoainetta, malmia, kaasua, puuta, puuvillaa ym. - mikä tuotti Suomelle valtavan resurssiylimäärän, koska Neuvostoliiton-vientiin niistä palasi vain pieni osa, lopuilla tuotettiin sitten tuotteita suomalaisille ja länsimaiden markkinoille. Myös sotamateriaalia saatiin Neuvostoliitosta bilateraalikaupan avulla, ja siksi esimerkiksi kotimainen 122 K 60 kuoli hankintana yhteen patteristoon, koska Neuvostoliito tarjosi polkuhintaan 122 H 63:t. Tulihan idästä myös vähemmistönä autoja ym., konekantaa ja kaikenlaisia teollisuus- ja tutkimuslaitteita, joita Suomessa ei valmistettu - eihän kuitenkaan kaikki Neuvostoliitossa tuotettu ollut sekundaa.

Tämä suotuisa tavaravaihto tuotti Suomelle ulkomaankaupassa hyvän ylijäämän, mitä valtio sitten käyttikin rahapolitiikkansa tukena sen jälkeen, kun Bretton Woods lakkasi olemasta, eli siis vahvan markan politiikan tukena - minkä tarkoitus oli keinotekoisesti nostaa markan arvoa (valtio tukiosti markkoja jatkuvasti pois, jotta virallinen valuuttakurssi säilyi uskottavana), jotta länsimaiset tuontitavarat olisivat halvempia ja elintaso korkeampi. Tämä tietenkin heikensi oman teollisuutemme kilpailukykyä lännessä, mutta mitäpä siitä, koska ikuinen Neuvostoliitto osti kuitenkin kaiken, mitä heille tarjosimme...
 
No juu. Eikä Suomen itsenäistyessä käytännössä kellään ollut kokemusta muusta kuin elämästä Venäjän keisarikunnan osana.
Jos joku valistuneempi Romanov olisi jotenkin ottanut vallan v.1917 ja luvannut paluun Nikolai II:sta edeltävään aikaan ja kunnioittaa Suomen autonomiaa, niin veikkaan että 3/4 suomalaisista olisi sanonut Da, da!
 
Niillä ei ollut seinähulluja vahvan kruunun pankkiireja jotka mieluummin ajoivat maahan suurtyöttömyyden kuin olisivat myöntäneet virheensä ja suostuneet devalvoimaan ja/tai laittamaan markan kelluskelemeaan ennen lainan ottoa - näin alkajaisiksi.
Ruotsilla oli samanlainen 'kovan kruunun politiikka' ja ECU-kytkentä jota puolustettiin tiukasti. Kruunun puolustus onnistui ihan yhtä hyvin kuin Suomessakin:
usd_sek.jpg

ECU oli poliittisesti erittäin tärkeä eikä mikään maa halunnut siitä lähteä ensimmäisenä. Uskottiin vakaasti että kyllä korttitalo tämän puhurin kestää. Systeemillähän on koko Eurooppa takanaan, eihän se VOI kaatua. Kuten olen moneen kertaan sanonut, 'vahvan markan politiikka' ei ollut mitään Suomen pankin omaa amatöörimäistä tuhertelua, vaan yleiseurooppalainen rahapolitiikka, euron esiaste.

Pankkikriisin hoito Suomessa on sitten ihan oma lukunsa. Jo aikaiset kritisoivat että Suomessa keskityttiin pelastamaan pankinjohtajat kun muut pohjoismaat pyrkivät huolehtimaan kansantalouden pelastamisesta.
 
Back
Top