Sijoittajat ja muut markkinatoimijat toki ymmärtävät, että EU:n on välttämätöntä määritellä elvytysrahasto tilapäiseksi, ja että muuten hankkeelle olisi poliittisesti mahdoton saada hyväksyntää varsinkaan pohjoisissa nettomaksajamaissa.
Mutta europoliittisten muotoilurajoitteiden ymmärtäminen ei estä markkinoita tulkitsemasta toisin kuin EU:n tai EU-maiden hallitusten virallisissa kuvauksissa lukee.
Finanssimarkkinoiden kanssa yhtä suotuisa mutta toisenlainen vastaanotto löytyy EU-politiikan ja unionin "evoluution" tutkimuksen suunnalta, jos näin voi luonnehtia.
Yhden esimerkin tarjoilee nykymuotoisen EU:n "perustajan"
Jacques Delorsin nimeä kantava tutkimuskeskus Jacques Delors Centre saksalaisen Hertien korkeakoulusta.
Torstaina julkaistun
politiikkapaperin otsikko kiteyttää koronakriisin ja elvytysrahaston vaikutukset EU:n rakenteisiin ja toimintoihin melkoisen napakasti:
"Everything will be different: How the pandemic is changing EU economic governance" (vapaasti käännettynä "Tämän jälkeen kaikki on toisin: kuinka pandemia muuttaa EU:n talousrakenteita").
Tutkijat tulkitsevat elvytysrahaston ja sen rakenneratkaisujen mullistavan EU:n "talousarkkitehtuurin" perusteellisesti ja vieläpä tavalla, josta ei ole paluuta entiseen.
Viisi suurta ja pysyvää muutosta
Jacques Delors -keskuksen tutkijat listaavat elvytysrahaston viisi suurinta ja mullistavinta muutosta EU:n talousrakenteisiin:
1) Elvytysrahastossa EU saa luvan tulonsiirtojen rahoittamiseen velkarahoituksella, ja tämän jälkeen velkamahdollisuus muuttuu vallitsevaksi tosiasiaksi. Tämän jälkeen ei ole tarpeen puhua yhteisvelan sopimustenmukaisuudesta, joten huomio siirtyy velkarahoituksen uusiin käyttötapoihin.
2) EU ja euromaat saavat vihdoin kauan kaivatun mutta tähän asti haaveeksi jääneen "fiskaalisen kapasiteetin" eli omaa budjettivaltaa ja oikeita talouspolitiikan välineitä. Se on nyt ratkaistu, että tämä yhteisen taloudenpidon väline perustuu tulonsiirtoihin eikä vakuutustyyppisiin ratkaisuihin. Se on vain ratkaistava, miten tämä "kapasiteetti" muotoillaan pysyväksi.
3) EU:n talouspolitiikan "eurooppalainen ohjausjakso" jää usein tehottomiksi jääneine suosituksineen historiaan, kun komissio saa lisää talouspoliittista ohjausvoimaa elpymissuunnitelmien tarkastajana ja hyväksyjänä sekä elvytysvarojen ohjailijana.
4) EU:n kriisitoimien rakenne menee uusiksi, kun EU saa ensin SURE-ohjelmasta ja nyt vielä elvytysrahastosta kriisivälineitä oman juridisen rakenteensa ja perussopimusten piiriin. Viime kriisissä EU:n juridisten rakenteiden ulkopuolelle perustettu ja kriisitoimissa poliittiseksi rasitteeksi muuttunut EVM jää taka-alalle tai siirretään perussopimusten piiriin osaksi uutta kriisiarkkitehtuuria.
5) Euroalue menettää merkitystään erillisenä ulottuvuutena EU:n päätöksenteossa, kun taloudellista ja muunlaista vaikutusvaltaa siirtyy euromaiden epäviralliselta euroryhmältä kaikkien EU-maiden neuvostolle. Elvytysrahasto on kaikkien EU-maiden eikä vain euromaiden hanke, jossa enemmistöpäätöksen saavat sijaa yksimielisyyttä edellyttäviltä päätöksiltä.
Tutkijoiden kantakin käy selväksi, sillä nuo yllä tiiviisti kuvatut muutokset ovat heidän katsannollaan ennemmin suotuisia mahdollisuuksia kuin uhkia. Mutta aivan samoja havaintoja voi tarkastella vastakkaiseltakin suunnalta ja päätyä niiden perusteella epäilemään elvytysrahaston viisautta.
Joka tapauksessa tutkijat päätyvät kovin erilaisiin näkymiin kuin komissio tai Suomen hallitus kuvaavat elvytysrahastoa koskevissa esityksissään.
EU:n elvytysrahasto on virallisesti vain koronakriisin taltuttamiseksi tarkoitettu tilapäinen järjestely. Se kuitenkin muuttaa EU:n luonnetta perusteellisesti – ja pysyvästi, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
www.is.fi