Helsingin hallinto-oikeus on jo arvioinut viestit julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisiksi asiakirjoiksi. Pöysti yrittää salata viestit KHO:n kautta, eikä suostunut luovuttamaan niitä maanantaina Iltalehdelle.
Iltalehti pyysi maanantaina oikeuskansleri Tuomas Pöystiltä, että hän julkistaisi ministeri Anne Bernerin kanssa käymänsä viestinvaihdon nyt. Kaisa Vehkalahti / IL
Oikeuskanslerinvirasto käy parhaillaan oikeutta, jotta oikeuskansleri
Tuomas Pöystin talvella 2019 liikenne- ja viestintäministeri
Anne Bernerille (kesk) ja pääministeri
Juha Sipilälle (kesk) antamat oikeudelliset neuvot ja arviot eivät tulisi julkisiksi.
Käytännössä kyse on siitä, että ylin laillisuusvalvoja eli oikeuskansleri Pöysti ei halua julkistaa viranhoidossaan keskustalaiselle ministeri Bernerille lähettämiään viestejä.
Asialla on poikkeuksellista yhteiskunnallista merkitystä, koska kyse on laillisuusvalvonnasta ja oikeudellisesta arviosta, joita oikeuskansleri Pöysti suoritti Bernerin ja Sipilän kertoessa, että Berner aikoisi ottaa vastaan hallituspaikan ruotsalaisessa SEB-pankissa.
Yleisradion toimittaja
Merja Niilola teki helmikuussa 2019 tarkasti yksilöidyn tietopyynnön ja pyysi saada oikeuskanslerin sähköpostit ja kirjalliset ohjeet, jotka liittyivät liikenne- ja viestintäministeri Bernerin siirtymiseen SEB:n hallitukseen.
Niilola pyysi saada liikenne- ja viestintäministerin oikeuskansleri Pöystille 19. helmikuuta 2019 lähettämän sähköpostin ja muut mahdolliset viestit, jotka koskivat ministerin siirtymistä pankin hallitukseen. Lisäksi Ylen toimittaja pyysi Pöystin pääministeri Sipilälle antamaa kirjallista ohjetta, liikenne- ja viestintäministerin oikeuskanslerille toimittamia lisätietoja ja oikeuskanslerin vastauksia saamiinsa tietoihin.
Pöysti kieltäytyy julkistamasta viestejä
Pöysti ei halunnut julkistaa pyydettyjä tietoja, eikä hänen johtamansa oikeuskanslerinvirasto (OKV) antanut niitä Yleisradion toimittajalle.
”Oikeuskanslerinvirasto ei anna Teille pyytämiänne sähköpostiviestejä”, virasto vastasi Niilolalle 28. helmikuuta 2019.
Oikeuskanslerinviraston kanta oli, että laillisuusvalvoja Pöystin sähköpostiviestit ja niihin saadut vastaukset olisivat olleet Bernerin tapauksessa viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuja, eikä niitä siksi liitettäisi edes arkistoon.
Niilola ja Yleisradio valittivat päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen.
Hallinto-oikeus antoi ratkaisunsa 15. syyskuuta 2020.
Se ei hyväksynyt oikeuskanslerinviraston näkemystä, että julkisuuslain viranomaistoiminnalta edellyttämä asiakirjajulkisuus ei koskisi Pöystin viestejä Bernerille eikä oikeuskanslerin niihin saamia vastauksia.
Hallinto-oikeuden ratkaisusta käy ilmi, että oikeuskanslerinvirasto on toimittanut oikeudelle Pöystin ja ministeri Bernerin välisiä sähköpostiviestejä ajalta 12.-21. helmikuuta 2019 sekä apulaisoikeuskanslerin ja Bernerin välisiä sähköpostiviestejä, jotka on lähetetty 21. helmikuuta 2019.
Iltalehti pyysi maanantaina Pöystiltä, että hän julkistaisi Bernerin kanssa käymänsä viestinvaihdon nyt. Pyyntö saada viestit lähetettiin Pöystin henkilökohtaiseen työsähköpostiin ja tekstiviestillä hänen puhelinnumeroonsa.
Pöysti kieltäytyy julkistamasta viestejä.
– Pyyntösi mukaisesti vastaan nyt ensi vaiheessa pikaisesti, että emme luovuta pyytämääsi aineistoa, OKV:n kansliapäällikkö
Tuula Majuri kirjoittaa viestissään IL:lle.
Majuri siis vastasi Pöystille henkilökohtaisesti osoitettuun pyyntöön.
Oikeus: Julkisuusperiaatteen kannalta keskeisiä
Helsingin hallinto-oikeus kertoo tutustuneensa viesteihin ja linjaa niiden julkisuudesta ratkaisussaan seuraavasti:
”Sähköpostiviesteissä ei ole kyse pelkästään mielipiteen- ja tietojenvaihdosta, vaan viesteissä oikeuskansleri on ottanut kantaa liikenne- ja viestintäministerin edellytyksiin jatkaa ministerin tehtävässä uudessa tilanteessa. Sähköpostiviestit liittyvät siten liikenne- ja viestintäministerin tehtävässään käyttämään julkiseen valtaan, minkä johdosta niitä voidaan pitää julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisinä asiakirjoina. Julkisuuslain 5 §:n 4 momentissa julkisuusperiaatteesta säädetty poikkeus voi lain perustelujen mukaan ja asian perusoikeuskytkennän vuoksi koskea ainoastaan julkisuusperiaatteen kannalta toisarvoisia sisäisen viestinnän ja mielipiteiden vaihdon asiakirjoja ja eräitä muita vähämerkityksellisiä asiakirjoja.”
Hallinto-oikeus ei siis pelkästään pitänyt asiakirjoja julkisuusperiaatteen alaisina, vaan se arvioi viestien olleen sisällöltään ja luonteeltaan keskeisiä sen kannalta, että yleisöllä on mahdollisuus arvioida viranomaisten toimintaa.
OKV ei hallinto-oikeuden mukaan ollut voinut hylätä toimittajan asiakirjapyyntöä julkisuuslain 5 §:n 4 momentin perusteella.
Virasto keksi uuden salausperusteen
Lausunnossaan Helsingin hallinto-oikeudelle oikeuskanslerinvirasto oli kuitenkin vaihtanut oikeudellista perustetta, jolla se halusi salata viestit.
Erikoisen asiasta tekee se, että OKV ei toimittajalle antamassaan kielteisessä päätöksessään ollut lainkaan viitannut salausperusteisiin, joita se yllättäen esitti Helsingin hallinto-oikeudelle.
Pöystin johtama OKV esitti, että kyse olisikin salassa pidettävistä viesteistä siksi, että niiden julkistaminen vaikeuttaisi oikeuskanslerin tehtäväksi säädettyä valvontatoimea ja että ne sisältäisivät myös salassa pidettäviä yksityistä elinkeinotoimintaa koskevia tietoja. OKV vetosi julkisuuslain 24 §:ään.
Koska OKV ei ollut valituksenalaisessa päätöksessään viitannut näihin uusiin salausperusteisiinsa, hallinto-oikeus ei voinut ottaa ratkaistavakseen, olivatko ne oikeudellisesti pitäviä.
Helsingin hallinto-oikeus kumosi OKV:n päätöksen ja palautti asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi.
Voimakas halu salata johdon viestit
Sen sijaan, että OKV olisi tehnyt uutta ratkaisua, Pöystin johtama virasto päätti valittaa Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO).
KHO on pyytänyt vastaselityksen Niilolalta.
– Pidän outona, että perusoikeuksien valvontaviranomainen pyrkii poikkeuksellisen voimakkaasti synnyttämään tilanteen, jossa viraston johdon perustuslakiin perustuvan velvollisuuden nojalla esittämiä tulkintoja voimassa olevasta oikeudesta ei pidettäisi julkisuusperiaatteen piiriin kuuluvina, Merja Niilola kirjoittaa KHO:lle.
Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin siirtyminen SEB-pankin hallitukseen oli helmikuussa 2019 valtava uutinen. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisusta käy ilmi, että Berner ja oikeuskansleri Tuomas Pöysti kävivät kymmenen päivän ajan viestinvaihtoa ennen SEB-asian julkistamista. Tommi Parkkonen / IL
Oikeuskanslerinviraston valitus on laadittu 8. lokakuuta 2020.
OKV esittää edelleen valituksessaan, että Pöystin ja Bernerin välinen viestinvaihto olisi viranomaisen sisäistä työskentelyä.
”Nämä viestit kerättiin hallinto-oikeutta varten oikeuskanslerin ja apulaisoikeuskanslerin sähköpostikansioista eikä niitä oltu tallennettu viraston asianhallintajärjestelmään eikä arkistoitu”, OKV kertoo valituksessaan KHO:lle viesteistä, joita alempi oikeusaste eli Helsingin hallinto-oikeus on pitänyt julkisuusperiaatteen toteutumisen kannalta keskeisinä asiakirjoina.
Viestejä ei siis ollut edes arkistoitu.
Viime syksynä laadittu valituskirjelmä sisältää kiinnostavaa tietoa myös siitä, miten OKV arvioi oikeuskansleri Pöystin työnkuvaa.
”Oikeuskansleri voi ottaa kantaa vain riippumattoman laillisuusvalvonnan piiriin kuuluviin asioihin, mutta ei voi antaa muuta oikeudellista neuvontaa”, OKV viittaa valituskirjelmässään
Ministerin käsikirjaan vuodelta 2019.
Viestit Marinille kyseenalaisia
Iltalehti
uutisoi viime perjantaina, että oikeuskansleri Pöysti oli osallistunut nykyisen hallituksen liikkumisrajoituksia koskevien lakipykälien kirjoittamiseen ja neuvonut pääministeri
Sanna Marinia (sd) siinä, miten asiassa kannattaisi esiintyä julkisuudessa.
Valituskirjelmä KHO:lle vahvistaa, että edes oikeuskanslerinviraston oman oikeudellisen arvion mukaan tällainen toiminta ei kuulu oikeuskanslerille.
Pöystin toimintatapa paljastui hänen pääministerille, tämän erityisavustajille ja valtioneuvoston kanslian virkamiehille lähettämistä sähköpostiviesteistä.
Aiemmin ei ole ollut julkisesti tiedossa, että Pöysti ja hänen johtamansa OKV taistelevat parhaillaan kaikin mahdollisin juridisin keinoin sitä vastaan, että oikeuskanslerin työsähköpostiviestejä erittäin painavasta yhteiskunnallisesta asiasta eli ministeri Bernerin siirtymisestä ruotsalaisen SEB-pankin hallitukseen julkistettaisiin.
Kansalaiset tekivät vuonna 2019 oikeuskanslerille useita kanteluita ministeri Bernerin toiminnasta SEB-asiassa. Joulukuussa 2019 antamassaan päätöksessä Pöysti ei löytänyt huomautettavaa Bernerin toiminnasta.
Vuosina 2015-2017 Pöysti työskenteli poliittisessa työtehtävässä eli pääministeri Sipilän valitsemana hallituksen sote-uudistuksen projektijohtajana. Berner oli jo tuolloin ministerinä.
Merkittävä ennakkotapaus
Iltalehti on perehtynyt oikeusprosessin eri vaiheiden asiakirjoihin. Yleisradio ei ole uutisoinut meneillään olevasta oikeusprosessista.
KHO arvioi nyt, myöntääkö se OKV:lle valituslupaa. Oikeudellisesti on ratkaisematta peruskysymys eli Pöystin ja Bernerin välisen viestinnän julkisuus. Kyse on ennakkotapauksesta, joka määrittää paljon oikeuskanslerin toiminnan julkisuuden ja avoimuuden astetta.
Suomen perustuslain 12 §:n 2 momentin mukaan viranomaisen hallussa olevat asiakirjat ja muut tallenteet ovat julkisia, jollei niiden julkisuutta ole välttämättömien syiden vuoksi lailla erikseen rajoitettu. Jokaisella on oikeus saada tieto julkisesta asiakirjasta ja tallenteesta.
Tähän oikeusohjeeseen viittaa ratkaisussaan Helsingin hallinto-oikeus.
Niilola vetoaa vastaselityksessään KHO:hon, jotta se arvioisi ennakkotapauksessaan oikeuskanslerin virkaviestit julkisiksi.
– Oikeuskansleri sanoo, että pyydetyt asiakirjat ovat syntyneet osana oikeuskanslerin valvontatehtävää. Näin oikeuskanslerin väitteet asiakirjoista osoittautuvat ristiriitaisiksi. Jos asiakirjat ovat osa valvontaa, ne nimenomaan ovat julkisuuslain piiriin kuuluvia. Oikeuskanslerinviraston olisi pitänyt kirjata asiakirjat ja tehdä niistä päätökset. Muutoin oikeuskanslerin virkatoimien valvonta ei ole mahdollista. Oikeuskanslerinvirasto on lausunnossaan vedonnut siihen, että kyse olisi ollut epävirallisista tai alustavista kannanotoista. Kyse on kuitenkin perustuslaissa oikeuskanslerille säädetyn tehtävän toteuttamisesta: oikeuskansleri siis kertoo käsityksensä siitä, mikä on voimassa olevaa oikeutta. On perin outoa, että tätä pidettäisiin salassa pidettävänä, epävirallisena tai alustavana kantana, Niilola kirjoittaa.
– Oikeusjärjestelmän, varsinkaan valtiosäännön tehtävänä ei ole suojella vallanpitäjien keskusteluja, vaan turvata julkisuusperiaate, hän päättää vastaselityksensä KHO:lle.
.
