Mika
Kersantti
Minulle on vain tullut mieleen, että Yli-viikari on täydellinen esimerkki ennalta määritellystä syntipukista, ettei itse päämäärää aleta tonkimaan liian innokkaasti. Nythän on lähinnä keskitytty henkilökohtaisiin viikarointeihin, eikä niinkään kysytty sitä, että miksi virastoa on lähdetty rajulla kädellä kuohitsemaan ja kenen toimesta ja miksi Yli-viikari oli siihen hommaan päätynyt tätä toimea suorittamaan. Selvää on, ettei näin laajoja muutoksia ihan vain yksinään yliviikaroida. Yli-viikarin heittäminen junan alle oli sitten helppoa, kun oli annettu tämän ensin toimia leväperäisesti ja juttua riittää läpikäytäväksi, ettei ihan heti kukaan kysy ikäviä kysymyksiä. Selvää on, että jossain vaiheessa viraston toimenkuvan muutos tulisi esille, mutta sitä ennen olisi hyvä aiheuttaa toiminnalle mahdollisimman paljon ja kauan vahinkoa, minkä lisäksi saada huomio muualle kuin hommaa varsinaisesti johtaville. Eikä puoluekentältä juuri löydy sellaisia, joita ei kiinnostaisi mahdollisuus korruptiolle. Eihän sitä ole, jos sitä ei löydetä ja tunnisteta.
Valtionhallnnossa virastojen pääjohtajat hyvin pitkälle määrittävät sen linjan, mihin suuntaan toimintaa kehitetään, ja kaikesta on saanut sen kuvan, että Yli-Viikari on itse halunnut kehittää virastosta jonkinlaisen konsulttitoimiston, jonka kanssa "asiakkaiden" (=tarkastettavien) on mukava toimia. Jos Yli-Viikarilta olisi toivottu varsinaisen tarkastustoiminnan vesittämistä, hän olisi varmaankin tuonut sen itse esiin, nyt kun hänen toimintansa on ollut arvosteun kohteena.
Itse olen saanut sen kuvan, että Yli-Viikari on täysin ansainnut potkunsa. Kun hänen esiintymistään on seurannut julkisuudessa, hän vaikuttaa myös täydellisesti todellisuudesta vieraantuneelta narsistilta, jota ei olisi koskaan pitänyt valitakaan virkaansa.