Kirjoitan tälle puolelle omia ajatuksia Sanna Marinin ulko- ja turvallisuuspoliittisista tekemisistä ja sanomisista.
Ensinnäkin, on aivan korvaamattoman hyvä asia, että pääministeri on noilla linjoilla ja noin selväsanaisesti. Saa lähes toivomaan, että kepu lopettaisi koukuttelun ja hallitus olisi loppuun asti terävänä kuin peräruiskeen antaja.
Jos Marinin toiminnan tässä voisi irrottaa hänen muista tekemisistään, olisi arvosana kiitettävä plus. Mutta kun toiminta kumpuaa kokonaisuudessaan hänen omista tarpeistaan ja egonsa vaateista, on tuossa myös riskinsä. Jos tilanne olisi mennyt täpäräksi ja olisi pitänyt ryhtyä taisteluun, pelkään että hän olisi valinnut linjan jolla oma glooria saa eniten säihkyä. Olipa se kansan kannalta hyvä vai huono, vrt velanotto kansansuosion saamiseksi tai Suomen etujen puolustaminen EU:n vaateita vastaan.
Terävät ulostulot ovat raikkaita, ja hyvä niin. Mutta onko taustalla sama itsevarmuus kuin sillä lamppuharjan kokoisella koiralla, joka nostaa rähäkän jokaiselle vastaantulevalle riippumatta sen koosta. Tietää, että vaaraa ei ole koska aikuinen kiskaisee turvaan jos vaara uhkaa.
Toivotaan, että ei tule tilannetta, jossa Marinin oma kuningatartie ja Suomen etu eivät ole yhtenevät.
Euroopan Unionin suuntaan asia homma on selvä, kuten hauki sanoi lumihangessa. Tarkoitan turvallisuuteen liittyviä isoja ratkaisuja.