Siirsin nämä runsaslukuisen ilmailukirjallisuutemme unohtamat, siis ennen julkaisemattomat, arkistotiedot omaan lankaansa; silläkin uhalla ettei niitä enää lueta kun ei ole mahdollisuutta päivittää tietoja kovin usein.
Sutelan tiedot olivat siis arvokkaita lännelle. Näissä asioissa toimii vastavuoroisuus kuten kaikki tietää, joten saimme vastineeksi länneltä kaikenlaista. Kuinka paljon näitä manuaaleja oli selviää oheisesta kotimaisesta dokumentista vuodelta 1963. Ilmavoimat arvioi, että MiG 21:n ja ja 15:n 18.500 sivua käsittävien käyttö- ja huoltomanuaalien kääntämiseen kuluisi 2 vuotta työryhmälltä, jossa olisi yksi kielenkääntäja ja kaksi konekirjoittajaa. Pieni repropainoilaitteisto suunniteltiin myös hankittavaksi; eihän niitä manuaaleja voinu viedä siviilipainoon.
Kun Hornetit tuli, ei manuaaleja enää käännetty, vaikka silloisten lentäjien ja teknisen henkilöstön enkun taito ei ollu vielä nykytasolla. Käännettävää olisi arvattavasti ollu moninverroin enemmän. Sama on tehty julkisten tietojen mukaan israelilaisten minilennokkien materiaalien suhteen. Varusveijarit opiskelee ne Niinisalon lennokkikursseilla enkuksi.
BTW, kiinnostaako nämä vanhat, mutta tutkimuksellisesti ennen julkaisemattomat tiedot ketään? Lisääkin löytyisi, mutta mieleen on myös joskus tullut päättää hissan maikan urani tällä forumilla.
Täälläkin on ongelmana kunnollisen jäsentelyn puute. Jos alkaa uuden langan, ei sitä kukaan lue ja tässä Kylmä-sota langassa on kaikkea mahdollista varusmiesten pitkistä hiuksista ydinaseisiin. Hyvä hakutoiminta auttaa vähän, mutta voisiko Forumille lisätä hakusanoja? Siis esim MiG 21, Ilmavoimien konehankinnat ym. Näillähän tieto löytyisi paremmin myös, kun sitä etsitään googlaamalla. Pitää joskus @TomTom ilta kysyä.
Mutta takaisin asiaan eli salaisimmasta salaisimpaan poliitikkojen MiG-hankintaan. Projektista sovittiin Nliiton kanssa alkuvuodesta 1962. Samalla tavoin oli edellisenä vuonna hankittu iso erä kauaskantoisia 130 K54 kanuunoita. Molemmat osoittautuivat erinomaisiksi hankinnoiksi eikä aikaa "turhaan" tuhrautunu evaluointeihin esim HX-tapaan mutta olisihan toisinkin voinu käydä. MiG-asia pysyi pienen piirin salaisuutena; lentäjät ja tekninen henkilökunta lähti koulutukseen asiasta kenellekään hiiskumatta. Talvella 1963 oltiin niin pitkällä että neukut ilmoitti ekan 6 koneen erän tulevan maalis- huhtikuun vaihteessa.
Suomessa havahduttiin, ettei meillä ollut Rissalassa tarvittava infra kunnossa. Piti rakentaa kiitoradan päihin pysäytysalueet, asfaltoida platta sekä rullaustiet halleille, pidentää pääkiitotietä 250 m sekä rakentaa sen viereen asfaltoitu rullaustie kääntöalueineen. Silloin oltiin helmikuussa, keskellä talvea, jotka 60-luvulla vielä olivat oikeita talvia. Asfaltointi sekä sen alusrakenteet pakkasella on vieläkin tekninen mahdottomuus alle 0 asteessa. PV:n komentajan kirjeessä puolustusministerille painotettiin, ettei ole sopivaa pienen Suomen siirrellä suurvallan toimitusaikatauluja. Taisipa kuitenkin niin käydä, sillä eka 10:ki koneeksi kasvanut erä tuli vasta 25.4. Siihenkin liittyi pienehköjä kommelluksia ja kummallisuuksia, joita osin on kirjattu pariin ilmestyneeseen MiG-kirjaan.
Lentokenttien rakennustyöt suoritti tuohon aikaan TVH virastotyönä. Siten tarvittavien varojen järjestyttyä pysäytysalueet rakennettiin nopeasti; ei tosin ihan vaaditussa aikataulussa. Sitä oliskin jääny vain viikkoja, kun töiden käynnistäminen ja kaluston siirto paikalle vie sekin aikaa. Asiakirjoissa puhutaan "tilapäiskiitotielevyistä" joista en ole ennen kuullut. Porkkalassahan niitä oli neukkujen kentällä; vieläkin voi löytää niitä. Tällaisia levyjä ei ehkä kuitenkaan käytetty, niiden paikoilleen saanti jäiseen maahan voisi sekin olla talvella hankalaa. Voihan koneet vetää traktorilla halliin ja pitää siellä kunnes ainakin platta on saanut asfaltin. Aikalaismuistelijoitakaan ei liene enää.
Alla puhutut asiakirjat, joista jokainen voi ite lukea. Vertailu nykykarttaan osoittaa, ettei Rissala ole juuri muuttunut kuluneiden miltei 60 v aikana.
Uutta arkistotietoa vanhaan keskusteluun! Jossa oli siis kyse myöhemmän pitkäaikaisen PV:n komentajan ja Kekkosen luottomiehen Lauri Sutelan salaa Belgiassa NATO lle luovuttamista MiG ien manuaaleista. Koneita jenkit oli saaneet moneen otteeseen, mutta eihän lentäjät voineet manuaalikansioita tunkea lentohaalareihin. Täällä on esitetty, että jenkit sai manuaaleja myös Irakista, jossa oli ennen 1963 vallankumousta länkkärineuvonantajia. Mutta ei neuvonantajillakaan ole pääsyä kaikkeen tietoon; usein he joutuvat rajoittumaan siihen omaan alaansa.
Sutelan tiedot olivat siis arvokkaita lännelle. Näissä asioissa toimii vastavuoroisuus kuten kaikki tietää, joten saimme vastineeksi länneltä kaikenlaista. Kuinka paljon näitä manuaaleja oli selviää oheisesta kotimaisesta dokumentista vuodelta 1963. Ilmavoimat arvioi, että MiG 21:n ja ja 15:n 18.500 sivua käsittävien käyttö- ja huoltomanuaalien kääntämiseen kuluisi 2 vuotta työryhmälltä, jossa olisi yksi kielenkääntäja ja kaksi konekirjoittajaa. Pieni repropainoilaitteisto suunniteltiin myös hankittavaksi; eihän niitä manuaaleja voinu viedä siviilipainoon.
Kun Hornetit tuli, ei manuaaleja enää käännetty, vaikka silloisten lentäjien ja teknisen henkilöstön enkun taito ei ollu vielä nykytasolla. Käännettävää olisi arvattavasti ollu moninverroin enemmän. Sama on tehty julkisten tietojen mukaan israelilaisten minilennokkien materiaalien suhteen. Varusveijarit opiskelee ne Niinisalon lennokkikursseilla enkuksi.
BTW, kiinnostaako nämä vanhat, mutta tutkimuksellisesti ennen julkaisemattomat tiedot ketään? Lisääkin löytyisi, mutta mieleen on myös joskus tullut päättää hissan maikan urani tällä forumilla.
Näyttäähän näille mielenkiintoa löytyvän. Asiakirjan yläosassa on sen laatija, päiväys sekä diarinumero, jonka avulla muutkin halukkaat sen arkistosta löytää. Kylmän sodan ilmailuhistoriaa ei ole isommin tutkittu arkistojen avulla kun pääosa tutkijoista on Ilmavoimien entistä väkeä. Kysymys, missä ennen julkistamattomia dokumenttejä pitäisi esitellä, onkin vaikeampi. Paperi ion vanhentunut media; harvoihin enää ilmestyviin lehtiin ei mahdu kiinnostaviakaan pikku-uutisa historiasta. Laajemmat artikkelit vaatisivat oikeaksi ilmailuhistorian harrastajaksi ryhtymistä, eikä sellainen ole suunnitelmissa. Sotahistorian harrastajat näyttää kestittyneen muutamaan (pienehköön) Facebook-ryhmään, josta tieto katoaa uusien postausten alle tunneissa.
Täälläkin on ongelmana kunnollisen jäsentelyn puute. Jos alkaa uuden langan, ei sitä kukaan lue ja tässä Kylmä-sota langassa on kaikkea mahdollista varusmiesten pitkistä hiuksista ydinaseisiin. Hyvä hakutoiminta auttaa vähän, mutta voisiko Forumille lisätä hakusanoja? Siis esim MiG 21, Ilmavoimien konehankinnat ym. Näillähän tieto löytyisi paremmin myös, kun sitä etsitään googlaamalla. Pitää joskus @TomTom ilta kysyä.
Mutta takaisin asiaan eli salaisimmasta salaisimpaan poliitikkojen MiG-hankintaan. Projektista sovittiin Nliiton kanssa alkuvuodesta 1962. Samalla tavoin oli edellisenä vuonna hankittu iso erä kauaskantoisia 130 K54 kanuunoita. Molemmat osoittautuivat erinomaisiksi hankinnoiksi eikä aikaa "turhaan" tuhrautunu evaluointeihin esim HX-tapaan mutta olisihan toisinkin voinu käydä. MiG-asia pysyi pienen piirin salaisuutena; lentäjät ja tekninen henkilökunta lähti koulutukseen asiasta kenellekään hiiskumatta. Talvella 1963 oltiin niin pitkällä että neukut ilmoitti ekan 6 koneen erän tulevan maalis- huhtikuun vaihteessa.
Suomessa havahduttiin, ettei meillä ollut Rissalassa tarvittava infra kunnossa. Piti rakentaa kiitoradan päihin pysäytysalueet, asfaltoida platta sekä rullaustiet halleille, pidentää pääkiitotietä 250 m sekä rakentaa sen viereen asfaltoitu rullaustie kääntöalueineen. Silloin oltiin helmikuussa, keskellä talvea, jotka 60-luvulla vielä olivat oikeita talvia. Asfaltointi sekä sen alusrakenteet pakkasella on vieläkin tekninen mahdottomuus alle 0 asteessa. PV:n komentajan kirjeessä puolustusministerille painotettiin, ettei ole sopivaa pienen Suomen siirrellä suurvallan toimitusaikatauluja. Taisipa kuitenkin niin käydä, sillä eka 10:ki koneeksi kasvanut erä tuli vasta 25.4. Siihenkin liittyi pienehköjä kommelluksia ja kummallisuuksia, joita osin on kirjattu pariin ilmestyneeseen MiG-kirjaan.
Lentokenttien rakennustyöt suoritti tuohon aikaan TVH virastotyönä. Siten tarvittavien varojen järjestyttyä pysäytysalueet rakennettiin nopeasti; ei tosin ihan vaaditussa aikataulussa. Sitä oliskin jääny vain viikkoja, kun töiden käynnistäminen ja kaluston siirto paikalle vie sekin aikaa. Asiakirjoissa puhutaan "tilapäiskiitotielevyistä" joista en ole ennen kuullut. Porkkalassahan niitä oli neukkujen kentällä; vieläkin voi löytää niitä. Tällaisia levyjä ei ehkä kuitenkaan käytetty, niiden paikoilleen saanti jäiseen maahan voisi sekin olla talvella hankalaa. Voihan koneet vetää traktorilla halliin ja pitää siellä kunnes ainakin platta on saanut asfaltin. Aikalaismuistelijoitakaan ei liene enää.
Alla puhutut asiakirjat, joista jokainen voi ite lukea. Vertailu nykykarttaan osoittaa, ettei Rissala ole juuri muuttunut kuluneiden miltei 60 v aikana.
Viimeksi muokattu:
