Rissalan MiGit ja 1960-luvun Ilmavoimat

[S.a.v.u]

Tuosta selvinnee kaavailtu rintamatilanne... Eli kaupunki olis jätetty eikä alettu kuluttavaan asutuskeskustaisteluun: Tällä tiedolla siis pommarilaivueet suunnitelmia teki.

 

[JR49]

Siivottu ketjua offtopicin välttämiseksi.

 

[S.a.v.u]

Olet juuri tehnyt onnelliseksi monta Salpalinja-harrastajaa. Minä kiitän, hartaasti.
Eihän se nyt tietysti yllätä, että puolustus perustui Salpalinjaan, niinhän sen pitikin. Mutta että näkee siitä aikalaiskartan, niin hiljaiseksi vetää.

Salpalinja... Vuos oli 1988, kun nohevana oppilaana oltiin veteraaneille antamassa näytöstä bunkkerimuseossa.... Se onkin ainoo kerta kun olen rynkyn kanssa kahvilassa istunut...No me rätkittiin 120mm hakreja siinä kentällä... Käytiin niitä sieltä notkosta etsiskelemässä ammunnan jälkeen mutta pari kolme jäi kateisiin... Nyt vanhoilla päivilla voisin metallinetsimen kanssa hakea sieltä yhden lampunjalaksi... Vaikka ne vaarattomia on, ni tuskin joku museon pomo antais lupaa piipparoida siellä

 

[Old Boy]

Gnat-papereita olis tommonen 2,5cm paksu kansio. Jokunen lehtileike, kokouspöytäkirjoja, More oy:n papereita englaniksi ja käsinkirjoitettuja kirjeitä ja hahmotelmia papereihin, virallisia papereita... Pitää jatkaa säilytystä. Jollekkin joskus myöhemmin noissa voi olla vaikka kuinka tärkeitä tietoja.

No sielläkin näyttäisi olevan vaikka mitä mehukasta. Tuo Bremerin kolumni lienee niitä kriittisiä artikkeleita joihin TM:n jutussa viitattiin.
Digimuotoon vaan!

Bremerin suvussa oli paljon1900-luvun ilmailijoita. Heistä monet palvelivat sodan aikana Ilmavoimissa, mutta häipyivät sieltä pian rauhan tultua. Bremerin artikkeli on ehkä käynnistänyt koko Gnat-sodan, asiantuntevia arvioita on Ilmavoimien vaikea sivuuttaa. Olisi hyvä saada näitä lehtileikkeitä tännekin, sillä ne ovat tärkeä osa Gnat-historiaa. Kirjoittelu saattoi käydä Bremereille kalliiksi, he nimittäin omistivat SAAB in silloisen maahantuojan. Puolustusvoimat vaati, että Safirit ostetaan nykytyyliin suoraan tehtaalta eikä maahantuojan kautta.

Hunterissa olisi tietenkin ollut sekin etu että niitä oli Ruotsilla yli 100kpl. Lisäkoneita olisi ehkä diskreetisti saanut Perämeren yli...
Ja olihan Hunter kestävä ja toimiva kone, ja käytössä maailmalla pitkään.

Tämä on tärkeä näkökohta, unohtui viimeksi kommentoida. Konevalintojen ohella Ilmavoimissa pohdittiin, millainen lentoase sodan aikana tarvitaan. Tässä kaavailuja v:lta 1957, tarvittavat perustettavat laivueet sekä lentokoneet. Puolueettomuuden vartiointi on sama ra-tehtävä, joka ei ole muuttunut näihin päiviin. Se hoidetaan ammattiväen voimin. Siihen katsottiin tarvittavan vaatimattomat 192 konetta kirjoissa, joista rivissä olisi aina 128 kpl. Rauhanajan päivähävittäjälaivueita olisi 4 kpl, kunkin kirjavahvuus olisi 24 lentsikkaa. Toiset 4 laivuetta olisi sitten muita taistelukoneita, jokasään- sekä rintamahävittäjiä. Viimemainittu tarkoitti näissä asiakirjoissa rynnäkkökonetta, jossain taas puhuttiin paikallisen ilmaherruuden hankkimista rajoitetuksi ajaksi maajoukkojen suojaamiseksi. Loput ovat meri- ja kaukotiedusteluun soveltuvia koneita, joita kirjavahvuudessa olisi 24 kpl, puoliksi molempiin tehtäviin.

Puolustusvalmiusvaihe eli valmiuden kohottaminen, ajan termein PUVA, tarkoitti sitten päivähävittäjälaivueiden määrän kaksinkertaistumista reservistä tulevia ohjaajia käyttäen. Heitä koulutettiin Vihureilla, yksi ressuohjaajista oli forumin dinosaurusten muistama muusikko Jorma Weneskoski. Tähän kohotettuun valmiuteen tarvittiinkin jo yli 300 koneen kirjavahvuus.

Täysi sodan ajan vahvuus tarkoitti sitten 18 laivueen ja yli 430 koneen sa-ilmavoimia. Jostain oli varmaan ajateltu saatavan nopeasti hävittäjiä käyttöön. Tuskin kukaan kuvitteli määrärahojen hyppäävän nopeasti Ruotsin tasolle, jolloin ne voitaisiin hankkia jo syvän rauhan aikana. Toisaalta, muistamme Merivoimien megalomaanisen 30.000 tn laivanrakennusohjelman, josta ei ennen MpNetiä ollu misssän riviäkään luettavissa.

Joku saattaa muistaa rauhanspimuksen rajoitukset. Ne ajateltiin väliaikaisiksi, jotka pian poistuvat yhtä aikaa paranevien rahoitusmahdollisuuksien kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun meidät hyväksytään YK:n jäseniksi. Nyt saattaa hymyillyttää, mutta näin ajateltiin 1950 luvulla yleisesti. Meillähän ei ollut vihollisia 30-luvun Saksan tavoin.

Ilmavoimien esikunnan laatimat asiakirjat ovat alla. Ensin lentolaivueiden määrä eri uhkatilanteissa ja kulloinkin tarvittavat lentsikat. Seuraavassa on eri tehtäviin ajateltujen konetyyppien ominaisuudet ja lopuksi, mitä tämä lysti valtiolle maksaisi.

 

[Mäksä]

Joku saattaa muistaa rauhanspimuksen rajoitukset. Ne ajateltiin väliaikaisiksi, jotka pian poistuvat yhtä aikaa paranevien rahoitusmahdollisuuksien kanssa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun meidät hyväksytään YK:n jäseniksi. Nyt saattaa hymyillyttää, mutta näin ajateltiin 1950 luvulla yleisesti. Meillähän ei ollut vihollisia 30-luvun Saksan tavoin.

Eikös pääosin ne aserajoitukset vaikutta loppuneenkin suht nopeasti, de facto. Molemmat muut allekirjoittajathan olivat valmiita myymään vaikka mitä sopimuksessa kiellettyä jo 1950-luvun lopulta alkaen. Thunderbird IT ohjus, Vickers Vigilant PST ohjus briteiltä, pommikoneita, Osa ohjusvene ohjuksineen, torpedoveneitä ja herätemerimiinoja neukuilta. Suurta osaa näistä me ei ikinä hankittu, vaikka olisivat myyneet. Armeijan arsenaalin kokorajoituksiahan ei ikinä valvottu. Rannikkotykitkin saatiin viedä takaisin saariin.

 

[JR49]

60-luvun Ilmavoimiin liittyen kuvia Päijät-Hämeen Ilmailumuseon Gnatista.
Osin huonolaatuisia otoksia, sodanaikainen halli on kovin hämärä, enkä alun perin ajatellut näitä kuin omaksi muistoksi.
Tuossa nyt kuitenkin näkee Gnatin valtavan kokoeron Drakeniin nähden. Alla myös aseistusta eli Hispano-raketteja sirpalekärjellä, sekä yleistä tietoa.

 

[mienkoiv]

Tuosta selvinnee kaavailtu rintamatilanne... Eli kaupunki olis jätetty eikä alettu kuluttavaan asutuskeskustaisteluun: Tällä tiedolla siis pommarilaivueet suunnitelmia teki.

Katso liite: 100134

Luepa yksityisviestit...