Länsimaissahan siirryttiin 90-luvun alussa yhdysvaltalaisten poliitikkojen johdolla sellaiseen ajatusmaailmaan, että sotilaille ei saisi tulla ollenkaan tappioita. Takana taisi olla ensimmäinen persianlahden sota, jossa tappiot olivat operaation laajuuten nähden ultrakevyet. Kun tämä yhdistettiin jo yli 20 vuotta kummitelleeseen vietnam traumaan syntyi Yhdysvalloissa sellainen henki, että tappioita ei saisi tulla. Kun tämä touhu oli pahimmillaan 90-luvun lopussa niin luin Newsweekistä yhden sivun jutun kaatuneesta amerikkalaisesta sotamiehestä. Miehen taustaa oli selvitetty kuin kyseinen kaveri olisi ollut vähintään kenraalin arvoinen sotasankari ja kuvailu kaatumisolosuhteista oli lähes valtiomiestasoa.
Samanlaisia ajatuksia alkoi hiipiä muudeinkin asevoimien oppeihin, sillä USA on suurin ja kaunein. Suuri Mörkö Neuvostoliitto oli kuopattu ja aivan vakavissaan läntisessä euroopassa kuviteltiin armeijoiden muuttuvan rauhanturvajoukoiksi tai korkeintaan vastassa olisi sotaloordi, jonka kurittomat taistelijat lähetettäisiin helvettiin täsmäpommeilla.
Suomessa vedettiin sitten omaa linjaa, jota sitten suomalaisissakin tiedotusvälineissä naureskeltiin. Osa ulkomaisista upseereista oli suorastaan epäuskoisia kun ilmoitettiin, että
opetusfilmiä näytetään Suomessa peruskoulutuksessa oleville sotilaille.
