Rynnäkkö- ja taistelukiväärit

[otwa]

AKM ei ollut missään vaiheessa Kevytasetoimikunnan hanketta esillä, vaan AK-47 oli yksi verrokeista. Lisäksi Sakon prototyyppiase perustui itävalmisteisen AK-47:n muokkaamiseen Sakolla, tarjouksessa siis ei olisi ymmärtääkseni asetta valmistettu itse alusta asti.

Onneksi Valmetin ase osoittautui AK-47:ää ja Sakon asetta paremmaksi testeissä, joten sen valinta pystyttiin perustelemaan myös teknisten ominaisuuksiensa puolesta. Muita asemalleja, SIGiä lukuunottamatta, taas vaivasivat monenmoiset ongelmat, mm. AR-10 ei ehtinyt halutussa kaliiperissa (7,62x39) testeihin, vaan jouduttiin testaamaan 7,62 NATO -versiona ja sen murheenkryyninä oli surkeasti toiminut lipas, jonka takia luotettavuustestejä ei edes saatu vietyä aseella loppuun. 7,62x39 -versio testattiin jälkikäteen ja paljonpuhuvasti sen arvion loppukaneettina todettiin aseen edustavan teknisesti huomattavasti uudenaikaisempia ratkaisuja (alumiinirunko), ja arveltiin niitä voitavan hyödyntää tulevissa aseprojekteissa. Madsenin asetta taas vaivasivat tekniset ongelmat, kun osia hajoili, minkä takia testien toteuttaminen sillä ei onnistunut täysin.

Käsittääkseni Sakon prototyyppiase oli muokattu Puolustusvoimilta lainaksi saadusta Puolalaisesta AK:sta. Varmaankin Sako olisi tulevaisuudessa valmistanut kaikki aseen osat itse jos olisi valintatesteissä menestynyt.

SIG ei muuten ollut ihan ongelmaton. Sitä vaivasi mm. pikku ongelmat pöly- ja pakkaskokeissa. SIG:iä vaivasi myös, että messinkihylsy ei kestänyt ammuttaessa ehjänä ollenkaan(oletikin aseen toimintaperiaatteen takia). SIG oli myös tehtaan kaliiberiin 7.62x39 tehty prototyyppi.

Tourulan prototyypin isoin etu taisi olla myös suurin kotimaisuusaste.

Muistaakseni peltirunkoisessa aseessa oli paljon ongelmia valmistuksessa, siis aivan samoin kuin neukuilla (siksi jyrsitty AK-47 piti ottaa palvelukseen stop gapiksi kunnes levyrunkoinen ase saataisiin toimimaan - joka sitten lopulta saatiin AKM:n muodossa). Neukuilla oli apunaan saksalaisten asevelhot joille peltirunkojen suunnittelu oli peruskauraa; täällä Suomessa jossa sotaväen aseet oli yleensä tehty mallilla "otetaan teräsharkko ja koneistetaan siitä pyssynnäköinen", ohutlevyosaamista ei oikein ollut päässyt kertymään.

 

[KKpilot]

Brittien homma on siinä mielessä alkutekijöissään, ettei vielä ole edes minkäänlaista vaatimusmäärittelyä tai speksejä haluttavasta aseesta julkaistu. Eri valmistelijat tietty esittelevät omia tuotteitaan.

 

[Huhta]

Saattanut tietysti vasemmistovetoiset hallitukset asiaan vaikuttaa. Suomella ei tietystikään ole samanlaista historiaa kuin Sveitsillä aseiden jakamisessa kansalaisille. Poislukien Suojeluskuntajärjestö. Mikä ei nyt ihan samanlainen systeemi ollut kuin Sveitsiläisillä mutta jotakin sinnepäin. Ja kun Suojeluskuntajärjestö sotien jälkeen lakkautettiin niin ei olisi tainnut olla mitään organisaatiota mille aseita olisi voinut uskoa. Rynnäkkökivääreiden jako armeijan käyneille 60-luvun ilmapiirissä olisi varmaankin ollut poliittisesti mahdotonta. Eihän se edes onnistu tässäkään maailmanajassa.

Rynnäkkökivääreitä olisi varmaankin saanut Neuvostoliitosta, tai jostakin muusta Itäblokin maasta, hyvään hintaan. Samalla periaatteella kuin muutakin aseistusta saatiin. Olisi kyllä näivettänyt kotimaista ase-/patruuna teollisuutta niin ehkäpä siihen ei haluttu lähteä.

Aseiden (ja muun henkilökohtaisen materiaalin) jakaminen reserviläisten haltuun olisi ollut asekätkentä kakkonen ja ihan perustellusti niissä olosuhteissa, kun naapuri oli koko ajan valmiina tulemaan rajan yli nopealla aikataululla. Virallisesti se olisi tietysti tehty liikekannallepanon nopeuttamiseksi kriisitilanteessa ja varastotilasta säästämiseksi (jälkimmäinen perustelu aikakaudelle ehkä liian futuristinen?).