Rynnäkkö- ja taistelukiväärit

Huhta kirjoitti:
Jännä, ettei CETME (G3, pohjoismainen ulottuvuus) tai M14 tiettävästi olleet mukana noissa testeissä. Tai M14 olisi varmaan ollut poliittisesti liian hapokas tuohon aikaan, mutta jos AR-10 kuitenkin oli ok amerikkalaisuudestaan huolimatta, niin...

On myös mielenkiintoista ajatella, että mitä jos rynnäkkökiväärin sijaan olisikin hankittu toisen maailmansodan puoliautomaattikiväärejä ylijäämänä. SVT-40:t alkoivat eläköityä Neuvostoliitossa ja Garandit Yhdysvalloissa 1950-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
M14 oli kyllä niin vihoviimeinen tekele, että luulen kaikkien aikaa säästyneen kun se ei ollut ohjelmassa.

Jos jenkkien asekehityksessä on ollut joku massiivinen epäonnistuminen, niin M14 kilpailee kärkipaikoista.

Jenkit käyttivät miljoonia kehittääkseen aseen, joka oli käytännössä Garand lippaalla ja uudella kaliiperilla. Italiaanot tekivät saman pullanmuruilla, ja se oli luotettavampi ja toimivampi keksintö - koska he käytännössä vain laittoivat Garandiin lippaan ja uudellenpesittivät sen. Helkutti, laivasto uudelleenpesitti Garandinsa käytännössä kahvikassan hinnalla!

Lisäksi kun M14 tuotanto annettiin laitokselle jolla ei ollut kokemusta aseiden tuotannosta, ja vaadittiin tekemistä mahd halvalla, saatiin päälle vielä tuotanto-ongelmat.

M16 alkuongelmat olivat melkein lillukanvarsia siihen nähden millaisia ongelmia M14 kanssa oli.
 
Huhta kirjoitti:
Jännä, ettei CETME (G3, pohjoismainen ulottuvuus) tai M14 tiettävästi olleet mukana noissa testeissä. Tai M14 olisi varmaan ollut poliittisesti liian hapokas tuohon aikaan, mutta jos AR-10 kuitenkin oli ok amerikkalaisuudestaan huolimatta, niin...

On myös mielenkiintoista ajatella, että mitä jos rynnäkkökiväärin sijaan olisikin hankittu toisen maailmansodan puoliautomaattikiväärejä ylijäämänä. SVT-40:t alkoivat eläköityä Neuvostoliitossa ja Garandit Yhdysvalloissa 1950-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tässä pitää muistaa aika perspektiivi. Suomalaiset alkoivat suunnitella uuden automaattikiväärin hankintaa jo 1956 jolloin mainitsemasi kiväärit, M-14 ja G3 eivät olleet vielä valmiita sarjatuotantoon. Ainoa mikä olisi ollut valmis oli FN FAL mutta sitä ei taidettu juurikaan harkita. G3 kiväärin sarjatuotanto alkoi 1959 jolloin se oli jo ulkona valintakokeista. 1959 tehtiin myös ensimmäiset tilaukset M14 kivääristä ja kesti jonkin aikaa tuottaa ensimmäiset kiväärit linjoilta ulos.

Puoliautomaattikivääreihin siirtyminen 1950-luvun lopussa olisi ollut turha, vain kustannuksia tuova välivaihe kun myöhemmin olisi kuitenkjin jouduttu rynnäkkökivääreihin siirtymään. Varsinkin reunakantaiseen SVT-40 siirtyminen olisi ollut huono liike kun ase oli jo toisessa maailmasodassa todettu vanhentuneeksi.

Käytännössä Suomella oli 1956 kolme eri vaihtoehtoa. Idän ns. lyhyt 7.62 patruuna tai lännen ns. pitkä 7.62 patruuna. Kolmantena vaihtoehtona kehittää oma patruuna(ja ase sitä ampumaan). Kolmas vaihtoehto jäi epävarmana ja arvaamattomia riskitekijöitä sisältävänä pois. Tiedettiin Varsovan liiton ottaneet käyttöön samaa patruunaa ampuvan automaattikiväärin (SKS), sarja-automaattikiväärin(AK) ja konekiväärin(RPD) niin aika pian päädyttiin ns. idän patruunaan koska Suomellakin oli tarkoitus mahdollisimman vähiin eri patruuna tyyppeihin keskittyminen.

7.62.x39 kaliiberiin päädyttiin viimeistään alkuvuodesta 1957 kun Puolasta tilattiin sadan kappaleen erä AK sarja-automaattikivääreitä. Näistä kesällä 1957 saaduista aseista kaksi meni Valmetille joita sitten testattiin ja analysoitiin. Myöhemmin käytttiin esikuvana kotimaisen prototyypin valmistamiseen.

AR-10 oli myös tähän aikaa aika raakile. Armalite yrityksenä oli tietysti vähän eri tilanteessa kuin muut valmistajat sillä he olivat yksityinen yritys joilla bisneksenä oli myydä aseita. Kivääreitä taidettiin myydä varsin pienellä kynnyksellä erinäisiin valintakokeisiin. Ehkäpä ase ei vielä 1958 ollut ihan täysin valmis kun epäonnistui Suomalaisissa valintakokeissa.
 
Huhta kirjoitti:
Jännä, ettei CETME (G3, pohjoismainen ulottuvuus) tai M14 tiettävästi olleet mukana noissa testeissä. Tai M14 olisi varmaan ollut poliittisesti liian hapokas tuohon aikaan, mutta jos AR-10 kuitenkin oli ok amerikkalaisuudestaan huolimatta, niin...

On myös mielenkiintoista ajatella, että mitä jos rynnäkkökiväärin sijaan olisikin hankittu toisen maailmansodan puoliautomaattikiväärejä ylijäämänä. SVT-40:t alkoivat eläköityä Neuvostoliitossa ja Garandit Yhdysvalloissa 1950-luvulla.
Klikkaa laajentaaksesi...
PV oli valinnut kaliiperiksi jo Kevytasetoimikunnan työn alkuvaiheessa 7,62x39:n, koska sitä pidettiin Suomen olosuhteisiin tarkoituksenmukaisempana kuin 7,62x51 NATOa tai itse kehitettävää vaihtoehtoa (tai 7,92x33 Kurzia, joka periaatteessa olisi ollut mahdollinen). Tämä luonnollisesti vaikutti siihen, mitkä aseet tulivat mukaan harkintaan. T44 (M14) ja T47 olivat PV:n selvityksissä kuitenkin saaneet maininnat ja niitä oli taulukoissa vertailtukin.

CETMEn testaamisesta en löytänyt Kevytasetoimikunnan kansiosta kunnolla mitään (se on niin laaja, että sen tarkkaan tutkimiseen pitäisi käyttää päiväkausia, itselläni oli vain yksi päivä), mutta vertailutesteihin se ei siis osallistunut. Kuitenkin ilmeisesti PV sitä jossain määrin testasi, koska Hyytisellä on kirjassaan PV:n kuvia CETMEstä, meidän sotilaitamme sillä ampumassa siis, sekä muitakin kuvia.

vz kirjoitti:
G3 kiväärin sarjatuotanto alkoi 1959 jolloin se oli jo ulkona valintakokeista.
Klikkaa laajentaaksesi...
Lisäksi G3 itsessään olisi ollut Pariisin rauhansopimuksen estämä, ainakin saksalaisvalmisteisena. CETME oli saksalaisinsinööri Ludwig Vorgrimlerin (sama, joka suunnitteli sodan loppuvaiheissa StG45(M):n) Espanjassa suunnittelema ase, joka tuli tuotantoon ennen G3:a.
 
Wagner kirjoitti:
Sveitsin militia voi kantaa konetuliaseita edelleen , mutta ei ammuksia.
Tämä sen jälkeen kun 14 ihmistä ammuttiin Zugin parlamentissa (2002)

Tuntien Suomalaisen kännikulttuurin niin olen vastaan sekä kotona pidettäviä konetuliaseita ja niiden patruunoita.
Klikkaa laajentaaksesi...
On olemassa tasan kahdenlaisia ihmisiä: ryhmä 1 joille voi antaa vaikka konekiväärin ja yhteiskuntarauha ei siitä järky. Sitten on se toinen, ryhmä 2 ihmisiä mille ei pidä eikä voi antaa haltuun pienoiskivääriäkään.
 
MeriTJ kirjoitti:
On olemassa tasan kahdenlaisia ihmisiä: ryhmä 1 joille voi antaa vaikka konekiväärin ja yhteiskuntarauha ei siitä järky. Sitten on se toinen, ryhmä 2 ihmisiä mille ei pidä eikä voi antaa haltuun pienoiskivääriäkään.
Klikkaa laajentaaksesi...
Näinhän se on. Ja suomessakin ampuma-aselaki keskittyy todella paljon epäolennaiseen ja turvallisuuden kannalta mitättömään säätämiseen.
 
vz kirjoitti:
AR-10 oli myös tähän aikaa aika raakile. Armalite yrityksenä oli tietysti vähän eri tilanteessa kuin muut valmistajat sillä he olivat yksityinen yritys joilla bisneksenä oli myydä aseita. Kivääreitä taidettiin myydä varsin pienellä kynnyksellä erinäisiin valintakokeisiin. Ehkäpä ase ei vielä 1958 ollut ihan täysin valmis kun epäonnistui Suomalaisissa valintakokeissa.
Klikkaa laajentaaksesi...

AR-10 oli ihan toimiva peli.

Mutta 7.62x39 kaliiperinen versio oli prototyyppi.

https://twitter.com/x/status/1658179145703235586
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top