Rynnäkkö- ja taistelukiväärit

[hillhead]

Kuulopuhetta.

USMC toteaa, että 5.56:lta suojaavat esteet toimivat pääasiassa myös 7.62 Natoa vastaan. Konkreettisena esimerkkinä alle 50 metrin etäisyyksiltä niin 5.56 kuin 7.62 NATO pysähtyvät yhteen hiekkasäkkikerrokseen. Samoin esim. 16 tuuman läpimittaiseen puuhun saadaan läpäisy 1-3 laukauksella pienempää kaliberia, siinä missä isompi menee läpi kerralla - sanoisin, että molemmat riittävät metsäjääkärille. Puurunkoiset rakennukset ovat myös 5.56:n läpäistävissä. Raskaampien rakenteiden läpäisyssä molemmat kaliberit nojaavat liberaaliin tulenkäyttöön, kymmenistä satoihin laukauksiin, toki 7.62 hajottaa rakenteen pienemmällä laukausmäärällä.

Hieman nurinkurisesti läpäisyominaisuudet ovat parhaimmillaan pidemmillä etäisyyksillä - 200 metriä 5.56:lle ja 600 metriä pitkälle 7.62:lle. Tietäen merijalkaväen ihanne pitkään piippuun, nysä-arskan käyttö parantanee rakenteiden läpäisyä käytännöllisillä etäisyyksillä, kun luodilla on vähemmän vauhtia ja se vähemmän todennäköisesti pyörähtää ja hajoaa kappaleiksi osuessaan esteeseen.

Appendix B
Employment and Effects of Weapons

https://www.marines.mil/Portals/1/MCWP%203-35.3.pdf

Mikä 5.56 patruuna mahtaa mennä 16 tuumasen rungon läpi?
Ja miten useammat laukaukset auttavat läpäisyssä kys tapauksessa. Luodit kun ei mene ns samasta reiästä , ja 5.56 mm ei tee mennessään tilaa varsinkaan puussa,vaihtavat mielellään suuntaa , toisin kuten voisi kuvitella esimerkiksi tiilirakenteessa joka murenee ympäriltä herkemmin.

Onko lyhyempien piippujen läpäisystä tullut vastaan taulukkoa.?


Se että sotilaskäyttöön varten rakennetut suojaavat rakenteet estävät molempien kaliiberien läpäisyn ei sinänsä vie kuitenkaan raskaamman kuulan etuja ja jos 7.62 menee herkemmin läpi tukki puusta niin on se aikamoinen etu Suomen metsöisessä maastossa ja liikkuvassa sodankäynnissä. Ihan jokaisen puun alle kun ei voi hiekkasäkkejä pinota. Ja tällöin se on helposti ainut suoja mitä on tarjolla.

Ampuma etäisyyksien ollessa lyhyitä ja mikäli molemmat osapuolet ovat tasavertaisessa maastossa esim metsässä niin aseen luodin iskuvoimalla on myös merkitystä.
Joudutaan ampumaan kasvillisuuden lävitse sekä 7.62 osuma luuhun,lihakseen, esim raajaan tekee todenäköisimmin käden toiminta kyvyttömäksi kuin 5.56 ja aiheuttaa isomman ulostulo reiän ja näin ollen isomman veren vuodon.

Eli tukiampujan tukemat joukot kiittävät mitä enemmän ja isoimpia reikiä päällevyöryvässä vihollisessa on mikäli osuma ei ole osunut välittömästi lamauttavaan kohtaan.


Edit 16 tuumasen eikä yli 16 tuumasen.

 

[alikeisari]

Mikä 5.56 patruuna mahtaa mennä yli 16 tuumasen rungon läpi?
Ja miten useammat laukaukset auttavat läpäisyssä kys tapauksessa. Luodit kun ei mene ns samasta reiästä , ja 5.56 mm ei tee mennessään tilaa varsinkaan puussa,vaihtavat mielellään suuntaa , toisin kuten voisi kuvitella esimerkiksi tiilirakenteessa joka murenee ympäriltä herkemmin.

Jonkin verran toiminta-ammuntaa harrastaneena olen ymmärtänyt, että tarkoitus on tähdätyillä laukauksilla osua kohteeseen, ei risuihin tai suojarakenteisiin. Toiminnallisissa ammuntatilanteissa otetaan kohde piikille ja pyritään tiputtamaan se esteettömästi, joten nämä "kuinka tuhota kohde rungon tai teräsbetonin läpi" -langat aina hämmentävät.

 

[hillhead]

Jonkin verran toiminta-ammuntaa harrastaneena olen ymmärtänyt, että tarkoitus on tähdätyillä laukauksilla osua kohteeseen, ei risuihin tai suojarakenteisiin. Toiminnallisissa ammuntatilanteissa otetaan kohde piikille ja pyritään tiputtamaan se esteettömästi, joten nämä "kuinka tuhota kohde rungon tai teräsbetonin läpi" -langat aina hämmentävät.

Suosittelen käymään varusmiespalveluksen ,taikka mikäli tämä ei ole mahdollista niin MPK kursseja yms niin avartaa näkemyksiä sodankäynnistä enemmän kuin kilpa-ammunta lajit.
Edit. PVn koulutus materiaalia löytyy netistä sekä lähteenä käytetty USMC artikkeli voi avata asiaa myös.

Oman ja vastapuolen aseiden suorituskyvyn tietämystä on hyödynnetty sodankäynnissä aina.

 

[otwa]

Valgear arvostelee RK:n serkun. Ladatkaa video, YT luultavasti deletoi sen taas.

 

[Aquilifer]

Jonkin verran toiminta-ammuntaa harrastaneena olen ymmärtänyt, että tarkoitus on tähdätyillä laukauksilla osua kohteeseen, ei risuihin tai suojarakenteisiin. Toiminnallisissa ammuntatilanteissa otetaan kohde piikille ja pyritään tiputtamaan se esteettömästi, joten nämä "kuinka tuhota kohde rungon tai teräsbetonin läpi" -langat aina hämmentävät.

Taistelussa ampuminen on aika erilaista kuin kilpailussa ampuminen. Sillä risuihin ja suojarakenteisiin ampumisella on ihan perusteltu funktio.

SRA:n läpijuoksu-rastit opettaa tekemään asioita, jotka koituu kohtalokkaaksi aika nopeasti kaksisuuntaisissa ammunnoissa. Aika harvoin ennen hyökkäystä vihollinen laskee sinut asemiinsa tutustumaan tuliasemiin, miehistönsä sijoitteluun tai laskemaan laukauksia että missä kohtaa on edullisin hetki vaihtaa lipasta.

Toiminnallisen ammunnan taidot ja tavat eivät suoraan sovi taisteluammuntaan, sanoisin pikemminkin että, aseenkäsittelyä lukuunottamatta, sieltä tulee paljon pahoja tapoja ja malleja joista on vaikea oppia ulos jos tappohommiin joutuu.

 

[otwa]

Taistelussa ampuminen on aika erilaista kuin kilpailussa ampuminen. Sillä risuihin ja suojarakenteisiin ampumisella on ihan perusteltu funktio.

SRA:n läpijuoksu-rastit opettaa tekemään asioita, jotka koituu kohtalokkaaksi aika nopeasti kaksisuuntaisissa ammunnoissa. Aika harvoin ennen hyökkäystä vihollinen laskee sinut asemiinsa tutustumaan tuliasemiin, miehistönsä sijoitteluun tai laskemaan laukauksia että missä kohtaa on edullisin hetki vaihtaa lipasta.

Toiminnallisen ammunnan taidot ja tavat eivät suoraan sovi taisteluammuntaan, sanoisin pikemminkin että, aseenkäsittelyä lukuunottamatta, sieltä tulee paljon pahoja tapoja ja malleja joista on vaikea oppia ulos jos tappohommiin joutuu.

Hys, sut poltetaan elävältä foorumin Yhden Totuuden tulessa moisesta! /s

Mutta niin. Olen joskus katsellut Inragen 2 Gun Matcheja ja miettinyt että monesti niillä ei ole tst-ammunnan kanssa varsinaisesti mitään tekemistä.

Pariammuntana voisi ehkä saada paremmin, mutta mikähän lienee lainsäädäntö moisen kanssa? Ainakin Suomessa. Ja jenkeissä ollaan yksilöurheilijoita. Muu on kommunismia /s

 

[alikeisari]

Suosittelen käymään varusmiespalveluksen ,taikka mikäli tämä ei ole mahdollista niin MPK kursseja yms niin avartaa näkemyksiä sodankäynnistä enemmän kuin kilpa-ammunta lajit.
Edit. PVn koulutus materiaalia löytyy netistä sekä lähteenä käytetty USMC artikkeli voi avata asiaa myös.

Oman ja vastapuolen aseiden suorituskyvyn tietämystä on hyödynnetty sodankäynnissä aina.

Voin taas olla väärässä ja pidän siitä, että minua korjataan aiheesta, mutta henkilökohtaisen ampuma-aseen käyttöä ohjaavat aseenkäytön periaatteet kuten "tunne maali, tarkista tausta". On siis täysin hyödytöntä "räiskiä menemään" luoteja tuhlaten ja toivoa jonkinlaista penetraatiota seinän tai esteiden läpi kiväärillä tai pistoolilla altistuen samalla myös vastustajan vastatoimille.

Vaikutusammunta on asia erikseen: jossain arkistojeni kätköissä on mielenkiintoisia konekiväärillä (ryhmän tukiase) suoritettuja vertailuja siitä, miten nopeasti siporex ja teräsbetoni antavat periksi, kun niitä jauhetaan oikealla työkalulla ja käyttötarkoituksella.

Tähän vielä epäsuosittu mielipide, että .223 Rem -kalipeerin ammuksilla ei tee suomalaisessa metsämaastossa yhtään mitään, meillä se on vaan eri asia. (vitsi)

 

[alikeisari]

Taistelussa ampuminen on aika erilaista kuin kilpailussa ampuminen. Sillä risuihin ja suojarakenteisiin ampumisella on ihan perusteltu funktio.

SRA:n läpijuoksu-rastit opettaa tekemään asioita, jotka koituu kohtalokkaaksi aika nopeasti kaksisuuntaisissa ammunnoissa. Aika harvoin ennen hyökkäystä vihollinen laskee sinut asemiinsa tutustumaan tuliasemiin, miehistönsä sijoitteluun tai laskemaan laukauksia että missä kohtaa on edullisin hetki vaihtaa lipasta.

Toiminnallisen ammunnan taidot ja tavat eivät suoraan sovi taisteluammuntaan, sanoisin pikemminkin että, aseenkäsittelyä lukuunottamatta, sieltä tulee paljon pahoja tapoja ja malleja joista on vaikea oppia ulos jos tappohommiin joutuu.

Hienoa, että meillä on näin paljon sotatietäjiä tälläkin foorumilla. Käymissäni keskusteluissa suomalaisen sotilaskoulutuksen saaneiden Ukrainassa vuosia taistelleiden veteraanien kanssa ei ole tällaista noussut esiin SRA:n tai toiminta-ammunnan rappeuttavasta vaikutuksesta. Tulisikohan se peräti kieltää puolustuskykyä rapauttavana?

 

[Aquilifer]

Voin taas olla väärässä ja pidän siitä, että minua korjataan aiheesta, mutta henkilökohtaisen ampuma-aseen käyttöä ohjaavat aseenkäytön periaatteet kuten "tunne maali, tarkista tausta". On siis täysin hyödytöntä "räiskiä menemään" luoteja tuhlaten ja toivoa jonkinlaista penetraatiota seinän tai esteiden läpi kiväärillä tai pistoolilla altistuen samalla myös vastustajan vastatoimille.

No paskaaks tässä sitten, siirrytään takaisin pulttilukkoihin kun kuulemma kaikki tulivoiman hyödyntäminen on "hyödytöntä räiskimistä".

Hienoa, että meillä on näin paljon sotatietäjiä tälläkin foorumilla. Käymissäni keskusteluissa suomalaisen sotilaskoulutuksen saaneiden Ukrainassa vuosia taistelleiden veteraanien kanssa ei ole tällaista noussut esiin SRA:n tai toiminta-ammunnan rappeuttavasta vaikutuksesta. Tulisikohan se peräti kieltää puolustuskykyä rapauttavana?

Oho, nyt on vakuuttavaa! Että oikein Ukrainassa palvelleiden kanssa juteltu!
Ei siinä mitään, seiso sinä keskellä oviaukkoa ja ammu tiukkoja tuplia pahvin a-alueeseen, minä menen ampumaan suojan takaa keskelle massaa riittävällä tulenkäytöllä.

 

[alikeisari]

No paskaaks tässä sitten, siirrytään takaisin pulttilukkoihin kun kuulemma kaikki tulivoiman hyödyntäminen on "hyödytöntä räiskimistä".

Oho, nyt on vakuuttavaa! Että oikein Ukrainassa palvelleiden kanssa juteltu!
Ei siinä mitään, seiso sinä keskellä oviaukkoa ja ammu tiukkoja tuplia pahvin a-alueeseen, minä menen ampumaan suojan takaa keskelle massaa riittävällä tulenkäytöllä.

Tyyli on SRA:ssa vapaa ja tyhmyydestä ei siinä(kään) lajissa sakoteta. Itse hyödynnän stageillakin aina suojia ja aukkoja kuten taktisessa ammunnassa muutenkin TRA-oppien mukaisesti.

Veteraanit (erotuksena sotiemme veteraaneista, kunnia heillekin) kyllä poikkeuksetta kehuvat suomalaista varusmieskoulutusta sekä erityisesti noita mainittuja aseenkäsittelyn perussääntöjä, jotka korostuvat taistelutilanteissa alkaen sormivarmistuksesta. Toiminta-ammunnan hyvänä puolena näen tuon treenaamisen mukanaan tuoman varmuuden ampuma-aseiden turvallisesta käsittelystä niin, etten vaaranna palvelustovereideni henkeä.

Virkatehtävissä palvelusaseita kantaneena en onneksi ole joutunut koskaan vastaanottavalle puolelle, vaikka erinäisillä asejärjestelmillä onkin osoiteltu.

 

[Jorde]

Toiminnaliset lajit on kyllä tainnut antaa enemmän ideoita sinne kaksisuuntaiseen ammuntaan kuin toisin päin, ja nopea ampuja on nopea lajista riippumatta.

 

[Jati]

Niin eihän se sra mitään taisteluammuntaa ole, vaan urheiluammuntaa. Sra-ammunnan tarkoitus on kehittää ja ylläpitää reserviläisen aseenkäsittely-ja ampumataitoa. Ne muut taisteluammunnan taidot pitää opetella muilla keinoin.

 

[hillhead]

Voin taas olla väärässä ja pidän siitä, että minua korjataan aiheesta, mutta henkilökohtaisen ampuma-aseen käyttöä ohjaavat aseenkäytön periaatteet kuten "tunne maali, tarkista tausta". On siis täysin hyödytöntä "räiskiä menemään" luoteja tuhlaten ja toivoa jonkinlaista penetraatiota seinän tai esteiden läpi kiväärillä tai pistoolilla altistuen samalla myös vastustajan vastatoimille.

Vaikutusammunta on asia erikseen: jossain arkistojeni kätköissä on mielenkiintoisia konekiväärillä (ryhmän tukiase) suoritettuja vertailuja siitä, miten nopeasti siporex ja teräsbetoni antavat periksi, kun niitä jauhetaan oikealla työkalulla ja käyttötarkoituksella.

Tähän vielä epäsuosittu mielipide, että .223 Rem -kalipeerin ammuksilla ei tee suomalaisessa metsämaastossa yhtään mitään, meillä se on vaan eri asia. (vitsi)

Varusmiespalveluksen käyneet eivät koulutuksen mukaan räiski/ toivoen yhtään mitään.

Jos nämä perusjutut ei ole hallussa niin tästä on turha yrittää edes eteenpäin kirjoitella.

 

[Huhta]

Mikä 5.56 patruuna mahtaa mennä 16 tuumasen rungon läpi?
Ja miten useammat laukaukset auttavat läpäisyssä kys tapauksessa. Luodit kun ei mene ns samasta reiästä , ja 5.56 mm ei tee mennessään tilaa varsinkaan puussa,vaihtavat mielellään suuntaa , toisin kuten voisi kuvitella esimerkiksi tiilirakenteessa joka murenee ympäriltä herkemmin.

Oliskohan siinä ajatus, että laukaus ei välttämättä osu paksuimpaan kohtaan, vaan reunemmaksi? Ja halkeileehan se puukin, mikä jollain tavalla näkynee lopputulemassa seuraavien laukausten kohdalla.

Mutta joo, onhan tuo USMC:n manuska vähän ristiriidassa vaikkapa alapuolisen videon kanssa.

 

[Aquilifer]

Meillä ei tulivoiman käyttöä juurikaan harjoitella.
Varusmiesarmeija ja kroonisesti köyhä sellainen, eiköhän ihan kustannussyistä korosteta tarkkoja yksittäisiä laukauksia.

Tämä ei tietenkään ole väärin, ohiammutut laukaukset eivät hyödytä samalla tavalla kuin osumat, mutta on ihan hölmöä väittää että tarkat yksittäislaukaukset ovat ainoa oikea tapa.

Kyllä se läheltä menevä, puihin tai rakenteisiin paukkuva tuli vaikuttaa, vahvastikin. Aika harva meistä on niin kovahermoinen ettei vaikuttaisi.

 

[ip]

Meillä ei tulivoiman käyttöä juurikaan harjoitella.
Varusmiesarmeija ja kroonisesti köyhä sellainen, eiköhän ihan kustannussyistä korosteta tarkkoja yksittäisiä laukauksia.

Tämä ei tietenkään ole väärin, ohiammutut laukaukset eivät hyödytä samalla tavalla kuin osumat, mutta on ihan hölmöä väittää että tarkat yksittäislaukaukset ovat ainoa oikea tapa.

Kyllä se läheltä menevä, puihin tai rakenteisiin paukkuva tuli vaikuttaa, vahvastikin. Aika harva meistä on niin kovahermoinen ettei vaikuttaisi.

Hyvä kommentti.

Ongelma ei ole, etteikö varusmiehet osuisi maaleihin. Ongelma on, että tulta pitää käyttää, vaikka maaleja ei ole näkyvissä. Asiaa on vaikea harjoitella.

Näkyviin maaleihinkin ammutuista laukauksista osa menee ohi ja osa maaleista liikuu pois alta. Jos haluaa saada vaikutusta, niin kuulaa pitää olla ilmassa, jotta vihollinen ei saa toimia vapaasti ja tilastollinen todennäköisyys osua on olemassa.

Ei paukkuja saa tyhmästi tuhlata, mutta parempi ampua lippaat tyhjäksi, kuin kuolla lippaat täynnä. Tarvittaessa >95% panostus tarkoituksenmukaista tulta ja liikettä, että pysyy elossa seuraavan minuutin / pääsee seuraavaan suojaan jne. Tulevaisuus on ongelma, vasta kun sinne pääsee ja silloin on mukana se määrä ammuksia, fyysistä suorituskykyä yms. mitä on.

Johtajat sitten miettivät joukkojen liikettä, käyttöä ja täydennystä, jotta ryhmä/joukkue/komppania/pataljoona kykenee täyttämään tehtävänsä. Yllättävässä kosketuksessa kärkiryhmä/partio on hyvin pian lähes tst kyvytön joko tappioiden tai ammusten kulumisen vuoksi. He yrittävät lähinnä pysyä hengissä. Muu joukkue ratkaisee tilanteen välittömällä oikeansuuntaisella toiminnalla.

Esim. tulenkäyttö suojan takaa, nostamatta päätä esiin, on parempi kuin olla ampumatta tai saada luoti otsaan...

 

[J0h1F]

Esim. tulenkäyttö suojan takaa, nostamatta päätä esiin, on parempi kuin olla ampumatta tai saada luoti otsaan...

Ei välttämättä, koska se paljastaa oman sijainnin ja mahdollistaa vihollisen liikkeet tuolla tavalla ampuvan pään menoksi, ja hukkaa patruunoita. Tulitus määrittämättömään suuntaan ei ole hyvää tulenkäyttöä, koska sillä ei saavuteta mitään haluttua vaikutusta, heittolaukaukset maihin mennessäkin pitäisi ampua vihollisen suuntaan. Se suojan takaa ampuminen periaatteella Allah ohjaa kuuluu täysin kouluttamattomien arabiarmeijoiden meininkiin - toki eri asia jos vihollisen sijainti on tiedossa, ase saadaan suunnattua käsivaralta sinne ja voidaan vaikuttaa esim. irtaantumisen tueksi. Lähtökohtaisesti niin ei kuitenkaan pitäisi tehdä, vaan vain erikoistilanteissa, joihin se selkeästi sopii. TRA:ssa yleisesti voisi lähteä vaikkapa heitteiden käytöstä, jos tuollaisessa tilanteessa pitäisi vaikuttaa.

Muutoin tätä edeltävää keskustelua sivuten, Taistelijan oppaassa opetetaan kyllä, mihin kohtaan suojaavaa materiaalia pitäisi ampua suojan takana piileksivää vihollista. Eikä pidä myöskään olettaa, että iivana on niin tyhmä, ettei se osaa käyttää samoja keinoja.

 

[ip]

Ei välttämättä, koska se paljastaa oman sijainnin ja mahdollistaa vihollisen liikkeet tuolla tavalla ampuvan pään menoksi, ja hukkaa patruunoita. Tulitus määrittämättömään suuntaan ei ole hyvää tulenkäyttöä, koska sillä ei saavuteta mitään haluttua vaikutusta, heittolaukaukset maihin mennessäkin pitäisi ampua vihollisen suuntaan.

Taistelijan oppaassa opetetaan kyllä, mihin kohtaan suojaavaa materiaalia pitäisi ampua suojan takana piileksivää vihollista.

Viittasin tilanteeseen jota kuvasin. Esim. kärkipartio jää parin vihollisen pkm:n ja kiväärimiehen tulenalle ja puolet kuoli heti. Ihan turha nostaa päätä, mutta kuulaa jos saa oikeaan suuntaan, niin omien apu tulee jouhevammin paikalle ja vihollisen tähtäys ehkä häiriintyy. Ei kiinnosta miten patruunat riittää, kun on tuuria jos elää 15s...

Jos oma joukkue ei saa tilannetta 30s aikana kevenemään, niin sitten ei ole enää kiirettä. Sinänsä olisi ok olla tekemättä mitään. Mutta sitten vihollisen tuli kohdistuu täysin siihen omaan porukkaan, jonka pitäisi pelastaa tilanne ja oma nahka on taas uhattuna.

 

[Kiusankpl]

Hyvä kommentti.

Ongelma ei ole, etteikö varusmiehet osuisi maaleihin. Ongelma on, että tulta pitää käyttää, vaikka maaleja ei ole näkyvissä. Asiaa on vaikea harjoitella.

Näkyviin maaleihinkin ammutuista laukauksista osa menee ohi ja osa maaleista liikuu pois alta. Jos haluaa saada vaikutusta, niin kuulaa pitää olla ilmassa, jotta vihollinen ei saa toimia vapaasti ja tilastollinen todennäköisyys osua on olemassa.

Ei paukkuja saa tyhmästi tuhlata, mutta parempi ampua lippaat tyhjäksi, kuin kuolla lippaat täynnä. Tarvittaessa >95% panostus tarkoituksenmukaista tulta ja liikettä, että pysyy elossa seuraavan minuutin / pääsee seuraavaan suojaan jne. Tulevaisuus on ongelma, vasta kun sinne pääsee ja silloin on mukana se määrä ammuksia, fyysistä suorituskykyä yms. mitä on.

Johtajat sitten miettivät joukkojen liikettä, käyttöä ja täydennystä, jotta ryhmä/joukkue/komppania/pataljoona kykenee täyttämään tehtävänsä. Yllättävässä kosketuksessa kärkiryhmä/partio on hyvin pian lähes tst kyvytön joko tappioiden tai ammusten kulumisen vuoksi. He yrittävät lähinnä pysyä hengissä. Muu joukkue ratkaisee tilanteen välittömällä oikeansuuntaisella toiminnalla.

Esim. tulenkäyttö suojan takaa, nostamatta päätä esiin, on parempi kuin olla ampumatta tai saada luoti otsaan...

Paljon hyvää tässä ja monella muullakin runsaan tulenkäytön tärkeydestä.
Kun ollaan radalla tms voidaan hienostella, mutta tosipaikassa on saatava luotia liikkeelle vihollisen suuntaan. Mitä enemmän sitä parempi. Myös kasvillisuuden, ovien, ikkunaluukkujen jne läpi. Ei välttämättä saada vihulaiseen näkökosketusta saati otettua jyvälle.

Usein runsas tuli vastapuolta kohti esim. droonien käytön avulla toimii. Kärjen ukot saavat tiedon vihollisen sijainnista taistelun johdolta ja ammunta & liike suoritetaan sen mukaan, sokkona tarvittaessa

Tässä tuore video UA:n eliittiin kuuluvan 3. Rynnäkköprikaatin toiminnasta peitteisessä maastossa ja rakennetulla alueella.
En tainnut nähdä ainuttakaan laukausta, jossa ryssä olisi saatu oikeaoppisesti ns. piikille. Silti tulosta tulee!
Kuten yksi eloon jäänyt ryssä kommentoi: Legends! Teette tosiaan töitä!

 

[BarrelNut]

Tämä keskustelu, samoin argumentein, nostaa aina päätään säännöllisesti. Usein kulmana täällä on se, että suomalaiset sotilaat tai varusmiehet ovat parempia kuin muut, ja ampuvat vain tähdättyjä laukauksia yms. muuta todellisuudesta täysin irrallaan olevaa paskaa.

Kannattaa varmaan referoida vaikkapa Jatkosodan rajuimpien taisteluiden käsikranaatti- ja patruunakulutuksia, ja miettiä asia uudestaan.