Salaliitot

Rendleshamin ufotapaus
Rendleshamin ufotapaus tarkoittaa EnglanninSuffolkissa Rendleshamin metsässä joulukuun lopussa 1980 tehtyjä havaintoja selittämättömistä valoilmiöistä ja niihin liittyviä väitteitä tuntematonta alkuperää olevan aluksen tai alusten laskeutumisesta. Tapaus sattui tuolloin Yhdysvaltain ilmavoimien käytössä olleen Woodbridgen tukikohdan ulkopuolella. Tapahtumien silminnäkijöinä oli kymmeniä ilmavoimien miehistön jäseniä kahden tai kolmen päivän aikana. Eräät ufotutkijat pitävät sitä Britannian kenties merkittävimpänä ufotapauksena ja yhtenä maailmanlaajuisesti tunnetuimmista. Samoin kuin Berwynvuoren ufotapausta, sitä on vertailtu Roswellin tapaukseen Yhdysvalloissa, ja siihen on monesti viitattu "Britannian Roswellina".[1]

Britannian puolustusministeriö (MoD) on kiistänyt, että tapahtuma on aiheuttanut uhkaa maan kansalliselle turvallisuudelle ja on näin ollen lausunut ettei tapausta ole koskaan tutkittu asevoimia koskettavana kysymyksenä. Arvovaltaisin tämän asennoitumisen jyrkästi kyseenalaistanut taho oli amiraali Peter Hill-Norton, entinen Britannian asevoimien kansliapäällikkö ja myöhempi NATOn sotilaallisen komitean päällikkö, joka lausui käsityksenään, että tämänkaltainen tapaus ydinasetukikohdan alueella on väistämättä myös kansallista turvallisuutta koskettava kysymys. Silminnäkijä ja virkaatekevä tukikohdan komentaja everstiluutnantti Charles Halt on myös esittänyt eriävän mielipiteensä ja väittää, että tapahtumaa pyrkivät pimittämään sekä Britannian että Yhdysvaltojen tiedustelupalvelut. Jälkikäteen saatu todistusaineisto viittasi siihen, että Britannian puolustusministeriöllä oli hallussaan huomattava asiakirja-aineisto aiheesta, mikä johti väitteisiin salailusta; jotkut ovat tulkinneet tämän osana laajempaa systemaattista tiedon pimittämistä liittyen ufoilmiön todelliseen luonteeseen (väitetty ufo-salailu). Kun tämä aineisto julkistettiin vuonna 2001, kävi ilmi että se koostuu enimmäkseen puolustusministeriön sisäisestä kirjeenvaihdosta ja vastauksista yleisöltä tulleisiin tiedusteluihin. Syväluotaavan tutkimuksen puute julkistetuissa dokumenteissa on yhteneväinen sen lausunnon kanssa, ettei Britannian puolustusministeriö ottanut tapausta vakavasti.[2][3] Julkistetuissa asiakirjoissa on myös annettu selitys sille, miksei Britannian silloinen puolustusministeri Trefgarne halunnut puolustusministeriön tutkivan asiaa enempää
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Rendleshamin_ufotapaus
 
Kierrätänpä vanhan viestini tuolta kummitus-ketjusta..

Flatwoodsin hirviö
426px-Flatwoods_monster.svg.png

Flatwoodsin hirviö suhteessa ihmiseen


Flatwoodsin hirviö, tunnettu myös Braxtonin piirikunnan hirviönä, on väitetty tapahtuma, joka tapahtui 12. syyskuuta 1952 FlatwoodsissaLänsi-Virginianosavaltiossa Yhdysvalloissa.

Tapauksen kuvaus
Tuona iltapäivänä sheriffi Robert Carr ja varasheriffi Burnell Long kutsuttiin tutkimaan palavaa esinettä, jonka nähtiin putoavan taivaalta maahan Flatwoodsissa Elk Riverin lähellä.

Myöhemmin, hämäränkoitossa, neljä jalkapalloa pelaamassa ollutta poikaa näkivät jonkin laskeutuvan Bailey Fisherin talon lähistöllä olevalle kukkulalle. Matkalla kukkulalle poikien seuraan liittyi Kathleen Mayn kaksi poikaa.

Paikan päällä pojat väittivät nähneensä sihisevän, hohtavan noin kolme metriä halkaisijaltaan olevan esineen. Sen vieressä he näkivät leijuvan olennon, jolla oli kirkkaat punaiset kasvot, "pataässän muotoinen pää" ja kirkkaanvihreä vaatetus, joka roikkui laskoksilla vyötäröltä. Olento vaikutti leijuvan hypäyksittäin lapsia kohti. Lapset lähtivät juoksemaan kukkulalta alas Mayn kotiin, josta he soittivat sheriffin toimistoon. Tutkimuksien lopputuloksena pääteltiin, että lapset olivat nähneetmeteorin ja jonkin eläimen, esimerkiksi pesukarhun tai pöllön, silmät olivat pelästyttäneet heidät.

Julkisuus
Hirviöstä tehdyt ja useissa sanomalehdissä ja kirjoissa julkaistut piirrokset kuuluvat tunnetuimpiin ja pelottavimpiin kuvauksiin avaruusolennoista. Tämän kuvan oli piirtänyt We the People -tv-ohjelman piirtäjä Mayn kuvauksen perusteella.[1]

FlatwoodsMonster.jpg


Vaikka tapaus kuuluu ufologian tunnetuimpiin, ei sen yhteydessä ole vuosikymmeniin juuri tapahtunut edistystä. Tästä innostuneenayhdysvaltalainen Frank Feschino Jr. julkaisi vuonna 2004352-sivuisen kirjanThe Braxton County Monster: The Cover-Up of the Flatwoods Monster Revealed (2004), joka väittää kertovansa koko totuuden tapauksesta.[2]

Feschino myös arvelee, että Itä-Timorissa olevissa toteemipaaluissa on kuvattu sama olento kuin jonka May ja lapset näkivät vuonna 1952.[3]

Lähde:
http://fi.m.wikipedia.org/wiki/Flatwoodsin_hirviö
Kattavampi englanninkielinen versio:
http://en.m.wikipedia.org/wiki/Flatwoods_monster
 
Viimeksi muokattu:
Bushmaster kirjoitti:
Vaikka "asiantuntija" on sanonut ettei valopallon lentoääntä voi kuulla niin paskaa puhuvat...itse ole nähnyt ja kuullut meteorin lentävän...aika iso se oli ja ääni oli kuin "taivasta revittäisiin auki"...? Hieno kokemus...eikä tästä ole kuin muutama vuosi taaksepäin... Näitä on täälläpäin näkynyt nykyään useita ihan lyhyessä ajassa ääntä en ole kuullut kuin tuossa yhdessä tapauksessa..
Klikkaa laajentaaksesi...

Meteorien runsastuminen on tuttua. Pronttisaurus aikoinaan ihmetteli samaa, kun jatkuvasti valopalloja lensi taivaalla. Mahtaa ennustaa jotain hyvää ajatteli Prontto ja jatkoi märhetimistään.
Jos se Pluton takana oleva planeetta alkaa taas oleen asemissaan sinkoamaan niitä asteroidivyöhykkeen murikoita tännepäin.
 
aj77 kirjoitti:
Meteorien runsastuminen on tuttua. Pronttisaurus aikoinaan ihmetteli samaa, kun jatkuvasti valopalloja lensi taivaalla. Mahtaa ennustaa jotain hyvää ajatteli Prontto ja jatkoi märhetimistään.
Jos se Pluton takana oleva planeetta alkaa taas oleen asemissaan sinkoamaan niitä asteroidivyöhykkeen murikoita tännepäin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Ameeriikoissa ennen suurta maailmanlaajuista talous-romahdusta oli massiivinen metsäpalo....ja nyt on kanadassa saman moinen, josta ovat ihmiset alkaneet puhumaan "enteenä"...?
 
Mikä oli valo, joka käännytti kulkijat Inarin jäällä vuonna 1959? “Pelasti varmalta kuolemalta”
LAPIN UUTISET14.5. 07.40


Risto Pyykkö, teksti // Miila Kankaanranta, kuvitus
Valo hohtaa fosforinvihreänä.


Se ilmestyy pilkkosen pimeältä Inarijärveltä, sujahtaa ohi ja jättää jälkeensä leveän juovan, joka sädehtii jään päällä vielä valon kadottuakin.



Kello käy vuoden 1959 viimeisiä tunteja. On uudenvuodenaatto.



Miesseurue on taivaltanut Inarin jäällä kohti pohjoista, kun heidän matkansa on keskeytynyt odottamatta.



He ovat nähneet jotain käsittämätöntä.





Matkalla on neljä inarilaista, jotka ovat tottuneet kulkemaan järvellään.



Lauri ja Aleksi Kiviniemi ovat isä ja poika Koppelon kylästä, Inariin laskevan Ivalojoen suulta. Esa Kiviniemi on joen vastarannalta, Erkki Kyrö naapurikylästä Veskoniemestä.



Seurue on menossa Isoon Jääsaareen. Sinne tulee Koppelosta viitisentoista kilometriä. Saaressa odottaisi tuttu tupa ja tuttu kylänmies, Kasperi Puolakka. Puolakka kuuluu nähneen Inarilla tuoreita hirvenjälkiä. Hän on mennyt edeltä ja sopinut muiden tulevan perässä. Vaikka hirviä ei löytyisikään, on huonompiakin paikkoja viettää jokunen sydäntalven päivä kuin saaressa tuttujen miesten kesken.



Siksi kolme Kiviniemeä ja yksi Kyrö on keräillyt kiväärinsä, kamppeensa ja eväänsä ja sonnustautunut reissuun, vaikka on ollut uudenvuodenaaton myöhäinen ilta.



Naimi Kiviniemi, Laurin vaimo ja Aleksin äiti, on estellyt lähtöä yöhön, joka on säkkipimeä. Taivas on paksussa pilvessä. Eikö sinne ehtisi aamullakin? Ties vaikka isolla järvellä olisi vielä heikkoja jäitä.



Äidin huoli on hymyilyttänyt poikaa.



– Lähdemme sinun kiusallasikin!



Iltakymmeneltä Aleksi Kiviniemi on hyräyttänyt traktorin käyntiin. Esa ja Lauri Kiviniemi ovat asettuneet perään kiinnitettyyn ajorekeen ja vetäisseet vällyjä suojakseen.



Traktorin kelmeissä valoissa seurue on ajaa jurrannut Ivalojokea Joensuunselälle ja edelleen Veskoniemeen, josta Erkki Kyrö on noussut kyytiin.



Siinä viiimeisetkin valot ovat jääneet taakse. Piltsiselän jälkeen eteläisen Inarin rannoilla ei asu enää ketään.



Veskoniemestä on tultu parikymmentä minuuttia, kun reitti on vienyt Maurasaarten ja Kaskamosaarten väliseen salmeen. Se johtaa Moossinaselälle, joka on syvä ja laaja.



Sen pohjoisreunalla kohoaa jyhkeä Jääsaari, ja sen kainalossa pieni autiotupa, jossa Kasperi Puolakka odottelee.



Mutta vieraita ei kuulu.





SAMMELI HARVE
15531694-730x991.jpg



Reessä istuvat ovat huomanneet sen ensin.



Vaalean valon, joka on ilmestynyt pimeästä ja lähtenyt kohti seuruetta. Nopeasti mutta matalalla, ehkä metrin tai kahden korkeudella jäästä.



Muutaman, hämmentävän sekunnin ajan Lauri Kiviniemi on epäillyt sitä riekoksi, joita voi vilahdella traktorin valoissa.



Valo ohittaa heidät sivulta ja kiertää seurueen. Lentoreitille jää kimalteleva juova. Esa Kiviniemestä näyttää kuin valo vilkuttaisi mennessään.



Valo katoaa sinne mistä oli tullutkin. Yö on jälleen yhtä pimeä kuin tovi aiemmin.



Miehet reessä eivät usko silmiään. Mitä ihmettä he näkivät? Vai kuvittelivatko vain?



Taival jatkuu suunniteltua reittiä Moossinaselän länsireunaa, kun valo ilmestyy toistamiseen.



Se saavuttaa seurueen takaa, kiitää etupuolelle ja nousee jäänpinnasta vähän ylemmäs. Siihen se jää paikalleen loistamaan kuin majakka, miehen pään kokoisena pallona.



Nyt jokaiselle on selvää, etteivät he näe omiaan.



Aleksi Kiviniemi sammuttaa traktorin. Silloin valo laskeutuu, ohittaa heidät läheltä ja katoaa kohti Kaskamosaaren nokkaa.



Säikähtäneet miehet seisovat jäällä. Vilun väreet riipivät selkää.



– Ei tuo ole oikea homma, Erkki Kyrö sanoo.



– Niin kuin se yrittäisi näyttää meille jotain, Esa Kiviniemi arvelee.



– Pian aikaa meidän olisi tästä palattava, Lauri Kiviniemi empii.



Miehet ovat kahden vaiheilla, jatkaako vai kääntyä, kun valo näyttäytyy kolmannen kerran.



Nyt se nousee aiempaakin ylemmäs ja loistaa niin kirkkaasti, että valaisee Maurasaaren rannimmaiset petäjätkin.



Lauri Kiviniemi ällistelee näkemäänsä sivummaisena. Silloin valo lähtee häntä kohti.



Hädissään Kiviniemi harppaa takaisin reen viereen ja kyyristyy.



– Sehän tulee päälle!



Ei tule, vaan kaartaa miesten kohdalla kadotakseen jälleen kohti Kaskamonsalmea.



Erkki Kyrö, miesjoukon nuorin, puistaa päätään pelonsekaisena.



– Kyllä me nyt uskomme! Ei metriäkään enää. Jos te jatkatte, lähden juoksemalla takaisin.



Kukaan ei pane vastaan.



– Ei tuonne taida olla nyt menemistä, Aleksi Kiviniemi epäilee.



Varovaisesti hän kääntää traktorin tulojäljelle, kohti Veskoniemeä.



Hytissä ja reessä istuu hiljaisia miehiä. Kalpein kasvoin he vilkuilevat taakseen näkemättä enää muuta kuin pimeyttä.





Veskoniemessä palaajat herättävät nukkuvan talon.



Erkki Kyrön äiti nousee keittelemään kahvia ja ihmettelemään, mikä toi miehet takaisin.



Matkalaiset istuvat penkillä vaiteliaina, katseet lattialankuissa. Sanoja on vaikea löytää.



– Meidät palautettiin…



Esa Kiviniemestä tuntuu yhä kuin valo olisi halunnut kertoa heille jotain.



– Joku hätä sillä oli, Erkki Kyrö nyökkää.



Kahvitellessa väri alkaa palailla kasvoille. Lauri Kiviniemi, miehistä vanhin, keventää tunnelmaa.



– Akat ne tieltä palaa, mutta palaa ne joskus miehetkin!



Yötä myöten kolme Kiviniemeä ajelee Koppeloon. Moneen päivään niillä tienoin ei puhuta paljon muusta kuin ihmeellisestä valosta Moossinaselällä.



Arvoitus vaatii selityksen. Kuten tapana on, parhaat löytyvät niiltä, jotka eivät ole paikalla olleetkaan.



Joku arvelee matkueen sekaantuneen fosforilla maalatuista kummeleista, joita seisoo saaren kärjissä. Toinen epäilee revontulien sekoittaneen päät. Tosin kukaan kyläläisistä ei tiedä revontulista uudenvuodenyönä, eikä väylämerkeistä, jotka lentäisivät.



Kaikki ovat ihmeissään.



Mutta niin on myös Kasperi Puolakka, joka palaa vuoden ensimmäisinä päivinä Jääsaaresta.





Uudenvuodenyönä Puolakka on kummastellut vieraiden viipymistä. Päivän valjettua hän on lähtenyt katsomaan, mahtaako ketään olla edes tulossa.



Moossinaselän reunassa on odottanut yllätys: leveä railo, jossa velloo sula vesi.



Sellaista Puolakka ei ole ennen nähnyt, ei siinä kohtaa.



Railon kierrettyään hän on saanut lisää ihmeteltävää. Sulasta vain vähän matkaa Veskoniemeen päin on löytynyt paikka, jossa on käännetty traktori.



Etelätuuli on juoksuttanut lumipenkan railon reunalle. Siksi kääntöpaikalta ei voi mitenkään huomata sulaa, jonka alla on 60 metriä hyistä vettä.



Puolakka on raapinut korvallistaan.



– Miten älysivätkin kääntyä juuri tuosta.



Neljä miestä ei ole tiennyt railosta mitään.



Sen he tietävät, että ovat kohdanneet öisellä järvellä jotain, jolla tuntui olevan sanottavaa.





SAMMELI HARVE
15531684-730x669.jpg

“Kulkiessaan se oli kuin vihertävää fosforia”, Lauri Kiviniemi kuvaili Seura-lehdessä vuonna 1960 valopalloa, jonka oli kohdannut uudenvuodenyönä Inarijärven jäällä.



Tapahtunut ei ole järjenasioita. Siksi siitä ei haluta oikein puhua.



Poikkeuksen tekee haastattelu, jossa Lauri ja Esa Kiviniemi uskoutuvat samalla kylällä asuvalle Kyllikki Ropposelle. Ropposen toimittama juttu ilmestyy aukeaman kokoisena Seurassaalkuvuodesta 1960. Otsikossa lukee: Varoittava tulipallo. Selittämätön tapahtuma öisellä Inarin jäällä.



Keväällä 2014 valoilmiöstä on kulunut yli 54 vuotta.



Niin kauan, että Erkki Kyrö ja Aleksi Kiviniemi ovat valmiita kertomaan tapauksesta Merja Vaattovaaralle, joka kerää talteen Inarin tarinoita. Haastattelut tallentuvat ääninauhoina Inarin kunnankirjaston perinnearkistoon.



Valolle yössä ei ole löytynyt selitystä, Kyrö muistelee.



Mutta yksi on hänelle aivan selvää.



– Varjelus se oli. Pelasti varmalta kuolemalta.





Kuuntele Erkki Kyrön ja Aleksi Kiviniemen kertomukset, mitä uudenvuodenyönä 1959-1960 tapahtui.
www.tarinoideninari.fi
Inarin kunnankirjaston suullisen perinnearkiston lisäksi lähteenä on käytetty Seura-lehden juttua vuodelta 1960.
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Foo-hävittäjät
Foo-hävittäjät


Foo-hävittäjät (engl. foo fighters) on nimitys 1940-luvun alussa nähdyille ilmakehässä liikkuneille selittämättömille valoilmiöille. Foo sana tulee ranskan kielisestä sanasta "feu", joka tarkoittaa tulta ja ne olivat tulipalloja. Erityisesti Yhdysvaltain ilmavoimien lentäjät ilmoittivat havainneensa niitä toisen maailmansodan aikana Euroopan ja Tyynenmeren yllä suorittamiensa yölentojen yhteydessä.


Taiteilijan näkemys Foo-hävittäjistä.

Yksi ensimmäisistä foo-hävittäjiksi tunnistetuista ilmiöistä tapahtui vuoden 1941 syyskuussa, kun Intian valtamerellä purjehtineen brittisotilaita kuljettaneen puolalaisen kauppalaiva SS Pułaskin miehistönjäsenet kertoivat nähneensä taivaalla vihertävää valoa hehkuneen esineen. Toisen maailmansodan edetessä liittoutuneiden hävittäjäkoneiden lentäjät ilmoittivat toisinaan nähneensä taivaalla omituisia valoilmiöitä, jotka olisivat hetken ajan seuranneet lentokoneita ja yhtäkkiä kadonneet salaperäisesti. Koska foo-hävittäjien alkuperästä ei ollut tietoja, eräät liittoutuneiden sotilasasiantuntijat jopa erehtyivät luulemaan niitä akselivaltojen salaisiksi aseiksi. Toisaalta saksalaiset olivat perustaneet oman "Sonderbüro 13:n" tutkimaan oliko kyse liittoutuneiden uudesta aseesta Luftwaffen lentäjien raportoidessa havainnoista.

Silminnäkijähavaintojen mukaan foo-hävittäjät olivat kirkkaita, yleensä tulenpunaisia tai aavemaisen vihreitä valopalloja, joilla oli tapana ilmestyä yöllä lentäneiden lentokoneiden lähettyville. Kertomuksissa on myös väitetty, että foo-hävittäjien tekemät liikkeet muistuttivat enemmän lentokoneita kuin pelkkiä tavanomaisia luonnonilmiöitä, mutta ne liikkuivat maasta katsoen paljon nopeammin kuin muut toisen maailmansodan aikaiset lentokoneet. Vaikka ilmiö toistui lukuisia kertoja, foo-hävittäjät osoittautuivat täysin vaarattomiksi lentokoneille eikä niitä ikinä nähty päiväsaikaan. Foo-hävittäjistä tehdyt havainnot pääsivät julkisuuteen, kun vuonna 1945 aikakauslehti Time julkaisi selittämättömistä valoilmiöistä kertovan artikkelin, jonka mukaan yhdysvaltalaiset lentäjät olivat nähneet foo-hävittäjiä Ranskan ja Saksan ilmatilassa.

Foo-hävittäjistä on olemassa useita teorioita ja ilmiöistä on esitetty erilaisia selityksiä. Erään selityksen mukaan useimmat foo-hävittäjät olisivat olleet todellisuudessa valoraketteja, joita saksalaiset ampuivat taivaalle lentokentiltä helpottaakseen Luftwaffen yöhävittäjien suunnistamista. Niiden on myös väitetty olleen haamuvaloja, pallosalamoita tai jopa lentokoneiden siivenkärkien aiheuttamia sähköpurkauksia. Foo-hävittäjät on myös toisinaan liitetty Pohjoismaissa samoihin aikoihin nähtyihin aaveraketteihin ja kummituslentokoneisiin. Pseudohistoriallisten teorioiden mukaan foo-hävittäjät olivat itse asiassa Messerschmitt Me 163:n ja Messerschmitt Me 262:n kaltaisia kansallissosialistisen Saksan rakentamia raketti- ja suihkuhävittäjiä. Ufoharrastajien mukaan foo-hävittäjät ovat varhaisia esimerkkejä ufohavainnoista.
 
Viimeksi muokattu:
http://m.iltalehti.fi/ulkomaat/200907289992714_ul.shtml
Venäjän laivaston salaiset dokumentit kertovat ”meri-ufoista”
Tiistai 28.07.2009 klo 10:51

Venäjällä paljastetuissa salaisissa asiakirjoissa kerrotaan oudoista kohtaamisista pinnan alla.

Venäläisasiakirjojen mukaan sukellusveneet ovat havainneet tuntemattomia esineitä Tyynellämerellä. Sitä ei tiedetä, onko havaintoja tehty myös tällä Pietarin kupeessa kuvatulla aluksella. AP

Venäjän laivasto on poistanut salauksen arkistoista, joissa kerrotaan venäläisten laivojen ja sukellusveneiden tekemistä havainnoista tunnistamattomista esineistä, jotka vaikuttavat edustavan ihmiskunnalle tuntematonta teknologiaa, Russia Today -lehti kertoi.

Julkistettujen asiakirjojen mukaan kerran Tyynellämerellä kuusi tunnistamatonta esinettä lähti seuraamaan venäläistä ydinsukellusvenettä. Sukellusvene ei saanut karistettua niitä kannoiltaan ja nousi pintaan. Esineet seurasivat perässä, kohosivat ilmaan ja lensivät pois.

Outoja havaintoja on tehty myös muun muassa Atlantilla Bermudan kolmiona tunnetulla alueella ja venäläisellä Baikaljärvellä.

Tietoja ”meri-ufoista” kerättiin neuvostoajoista saakka, ja Russia Todayn mukaan Neuvostoliiton laivastoon perustettiin tutkimaan niitä oma erillinen osasto, jota johti amiraali Nikolai Smirnov.

ANTTI HONKAMAA
 
https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Saapungin_valopallo
Saapungin valopallo

Kuusamon Saapungin valopallo on 3. tammikuuta 1971 sattunut ufo-tapaus. Se liitetään Pudasjärven ufoaaltoon ajallisesti vaikka maantieteellisesti paikkakunnat ovat täysin erillisiä ja joskus puhutaankin myös Pudasjärven-Kuusamon ufoaallosta. Tapaus tuli tunnetuksi "Tiskivesitapauksena" nähdyn kohteen jättämästä jäljestä esitetyn teorian mukaan. Tapaus nostatti kohua ja teorian esittänyt professori Birger Wiik sai osakseen kiusallista julkisuutta. Pilapiirtäjä Kari Suomalainen teki aiheesta kaksi piirrosta jotka julkaistiin Helsingin Sanomat - lehdessä 29.1 ja 7.2 1971. Olavi Hurmerinnan pilapiirros julkaistiin Uusi Suomi - lehdessä 27.1.1971

Tapauksen kulku
Useat Saapungin kylän asukkaat heräsivät noin 06.00 voimakkaaseen valoilmiöön. Näkyvyys oli lumimyrskyn takia noin 300 metriä, mutta ilmiö valaisi ympäristöään noin 1,5 km:n säteellä. Se eteni Saapunkijärven päällä viistosti seitsemän boforin vastatuuleen, arvioiden mukaan kävelyvauhtia noin kymmenen metrin korkeudessa. Valon kirkkaus riitti silminnäkijöiden mukaan valaisemaan läheisiä vaaroja yksityiskohtaisesti. Ilmiö pysähtyi Martta ja Mauno Talalan talon puutarhaan jossa he havaitsivat sen noin 06.15 ja mistä se myös katosi noin minuutin kuluttua, jolloin pariskunnan talon sähköt katkesivat hetkeksi, mitä oli tapahtunut myös muualla kulkureitin ympäristössä. Ilmiötä kauempaa tarkkailleet kertoivat sen poistuneen ylöspäin.

Perheen poika Timo Talala havaitsi päivän valjettua puutarhasta lumeen jääneen kovaksi jäätyneen vihertävän kolmionmuotoisen jäljen jonka myös muu perhe kävi toteamassa. Jäljen leveys oli 2,3 metriä ja pituus 5,7 metriä. Jäätyneen osan mitattiin olevan noin 2×3,5 metriä. Jäljen keskellä oli kohonneita, sisältä onttoja jääpuikkoja joiden päässä oli pullistuma.
 
Bushmaster kirjoitti:
Mikäs UFFO juttu tää sitten on? :confused:

http://www.foxnews.com/science/2016...ct-near-ohio-military-base.html?intcmp=hplnws

A UFO? Video captures strange object near Ohio military base
Klikkaa laajentaaksesi...

Olisin sanonu että säähavaintopallo tai joku tukikohdan muu pallo täynnä kojeita joilla tehdään vaikka mitä. Mutta muoto oli niin merkillinen ettei tosikaan. Ehkä kyseiset laitteet vaativat erikoisemman pallon.
Toinen vaihtoehto skeptikkojen perusselitykset.
Lisääntynyt auringon hiukkassäteily otti kimmokkeen virvatulista ja uuden kimmokkeen kasvihuonekaasuista aiheuttaen joukkohallusinaation silminnäkijöille ja kameralle.
 
aj77 kirjoitti:
Olisin sanonu että säähavaintopallo tai joku tukikohdan muu pallo täynnä kojeita joilla tehdään vaikka mitä. Mutta muoto oli niin merkillinen ettei tosikaan. Ehkä kyseiset laitteet vaativat erikoisemman pallon.
Toinen vaihtoehto skeptikkojen perusselitykset.
Lisääntynyt auringon hiukkassäteily otti kimmokkeen virvatulista ja uuden kimmokkeen kasvihuonekaasuista aiheuttaen joukkohallusinaation silminnäkijöille ja kameralle.
Klikkaa laajentaaksesi...

vai olisko joku kokeillut uutta filminkäsittelyohjelmaa...? :rolleyes:
 
Bushmaster kirjoitti:
Mä luulin että ne uskoo niitten pyhiin alusvaatteisiin ja raittiuteen..? :cool:
Klikkaa laajentaaksesi...
Luulevat olevansa muiden yläpuolella kaikessa. Avioeroja murto-osa kantaväestöön verrattuna. Hän itse eronnut ja moni muu lähipiiristä myös.
Yhtiökumppani istuu osavaltion vankilassa törkeästä petoksesta jo nyt pidempään kuin kännipäissään tappanut Suomessa.
Eivät saa juoda kahvia mutta Batteryä
menee tölkki kaupalla päivittäin.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top