Salpalinjan salat

Hande

Kenraali
Lahjoittaja
Kyllä, näin on marjat. Mitään oikeasti toimivaa nykyaikaista huoltokeskusta tai edes kenttävarastoa ei salpalinjan linnotteista pysty tekemään. Sillä perusteella, että kulkuyhteydet ovat tyypillisesti huonoja, tilat rajalliset ja materiaalin käsittely oviaukoissa sekä ahtaissa tiloissa olisi kohtalaisen hankalaa.

Jonkin pienen porukan tukikohtana tai kätköpaikkana salpa-aseman linnoite voi tilapäisesti toimia, mutta mitään suuremman joukon tarvitsemia materiaalivirtoja ei niiden avulla siirrellä.

Salpalinja oli varmaan vielä 70 vuotta sitten ihan toimiva ratkaisu, mutta aika on ajanut monelta osin ohi.
Linjan miehittäminen ja käyttöönotto sellaisenaan toisi varmasti yhtä paljon tehoja kuin Maginot-linja aikanaan.
 

Laamanator

Eversti
Koko Suomen kansan suureksi onneksi maanpuolustus ei perustu minkään maginot-linjan tai edes salpa-aseman suojaan. Salpalinjakin oli jo aikanaan valmistuessaan ryhmitykseltään liian ohut ja siksi liian helposti murrettavissa, että se olisi kovassa tilanteessa kyennyt pidättelemään verivihollisen vastustamatonta rientoa kohti maan sisäosia ja vapautetun Helsingin Heikinkadulla järjestettävää suurta voitonparaatia. Luonto oli kuitenkin puolellamme ja tilanne saatiin ratkaistua jo hyvissä ajoin ennen kuin salpalinjan kestävyyden kokeileminen olisi muodostunut ajankohtaiseksi.

Museoarvostaan huolimatta, jos salpalinjaan kuuluva kantalinnoite sattuu sijaitsemaan oman joukkueen, komppanian tai pataljoonan vastuualueella ollen vieläpä ryhmityksen kannalta järkevässä paikassa, niin en näe mitään syytä olla hyödyntämättä tätä mahdollisuutta. Siitäkään huolimatta, että myös hyökkääjä varmasti tuntee tämän kulttuurikohteen nähtävyydet varsin tarkasti. Myös J-, K- ja jopa P-tason huollon osat voivat niin halutessaan soveltuvin osin tukeutua bunkkereihin, vaikka linnoitteen ovesta ei Naton standardien suosima eurolava mahtuisikaan sisään.

Kaikki ei Suomen armeijassa aina tapahdu niin kuin ameriikassa, jossa A-maan cämpingissä hillotaan trukilla kontit pinoon ja mennään sen jälkeen tukikohdan Burger kingiin syömään whoppereita ja kertoilemaan hiuksia nostattavia sankaritarinoita hyvän ja absoluuttisen pahan välisestä väsymätömästä kaksinkamppailusta.

Salpalinjan bunkkerit ovat edelleen kohtalaisen vahvaa tekoa ja omistavat suoja-arvoa, mikä voi antaa oman arvokkaan kontribuutionsa joukon tai sen suorituskyvyn kannalta kriittisen materiaalin (esim. pst-ohjukset ja a-tarvikkeet) taistelunkestävyydelle.
 

koponen

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 2.0
Nii... Kantalinnoitteita mahdollisella toiminta-alueella vai ei kantalinnoitteita? Minä ainakin tiedän kumman ottaisin, vaikka käyttö olisikin vain pieni osa tarvittavasta. Monet noista paikoista ovat pienellä työllä käyttöön otettavissa olennaisilta osiltaan. Toki hankaliakin tapauksia löytyy, mutta taas kerran - se käyttöön mitä helposti saadaan.
 

Samses

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Totta hitossa käytetään hyväksi mitä tahansa suojaa antavia rakenteita, joita toiminta-alueelta löytyy. Ei kai tästä oikeasti ole epäselvyyttä?

Olivat ne sitten soveltuvin osin osana uutta linnoitetta, jos sellaisia on aikaa tehdä, tai vaikka vain paikka jonne sukelletaan suojaan kun viheltää.
 

Tvälups

Ylipäällikkö
Suomi ylläpiti salaa satoja Salpalinjan korsuja läpi kylmän sodan


Arkeologi löysi sadoista bunkkereista jälkiä, jotka kertovat kylmän sodan ajan ylläpidosta
5.3.2014 5:51 2 Helsingin Sanomat


Arkeologi John Lagerstedt havaitsi, että Puolustusvoimat oli ylläpitänyt satoja Salpalinjan korsuja läpi kylmän sodan.
Tämä konekiväärikorsu sijaitsee Vironlahdella.

Fakta
Yli 900 kilometriä puolustuslinjaa
Salpalinja rakennettiin 1940–1944. Sotatoimissa sitä ei käytetty koskaan.

Linja on Suomen itsenäisyyden ajan suurimpia rakennustöitä.

Se ulottuu Suomenlahdelta Savukoskelle.

Teräsbetoni- ja kalliokorsuja oli yli 700 kilometriä ja panssarivaunuesteitä yli 200 kilometriä.

Kestolinnoitteiden lisäksi linjassa oli runsaasti kevyitä kenttälinnoitteita.

Puolustusvoimat luopui Salpalinjasta vasta vuonna 2003. Nykyään linnoitteita hoitaa Senaatti-kiinteistöt.

Puolustusvoimat ylläpiti kaikessa hiljaisuudessa satoja Salpalinjan teräsbetonikorsuja lähes koko kylmän sodan ajan.

Tällaisia hoidettuja kestolinnoitteita on erityisesti Suomenlahden ja Kerimäen välisellä alueella.

Yllättävän havainnon teki arkeologi John Lagerstedt, joka johti Salpalinjan inventointihanketta Museovirastossa vuosina 2009–2012. Kummallisinta asiassa on, ettei Salpalinjalla ollut nykykäsityksen mukaan juuri sotilaallista merkitystä.

Lagerstedt valmistelee löydöistään väitöstutkimusta.

"Salpalinjalla liikkuessani totesin, että ovien saranoita oli rasvattu ja asepaikkojen tapit olivat kovettuneessa suojarasvassa. Joku oli käynyt niitä joskus sutimassa. Ne eivät olleet vuodelta 1944", Lagerstedt sanoo.

"Kun pysähdyin tarkemmin katsomaan, huomasin, että teräsbetonikorsujen kaikki metalliosat oli huolellisesti maalattu ruostesuojamaalilla. Niitä oli ainakin kuusi eriväristä kerrosta: tummanvihreä, vaaleanvihreä, kellertävä, punainen, tumma harmaa ja vaalea harmaa."

Maalikerroksista voi päätellä, että jotkut ovat käyneet maalaamassa tiloja lukuisia kertoja vuosikymmenten mittaan.

"Onnellinen sattuma on, että hoitoporukoissa on ollut 1960-luvulla vähän kurittomampaa väkeä. He ovat kirjoittaneet nimikirjaimiaan ja päivämääriä teräsbetonikorsujen seiniin samalla ruostesuojamaalilla, jolla he ovat suojanneet luukkuja ja panssarikupuja."

Lagerstedt on löytänyt erilaisia nimikirjainyhdistelmiä noin viideltäkymmeneltä eri ihmiseltä. Nimikirjaimia on sadoissa bunkkereissa.

"Hoitoporukoiden ruostesuojamaaleilla tekemät nimikirjaimet on suhteellisen helppo erottaa tavallisista töhryistä. Kylmän sodan tutkimus on tässä mielessä melkein graffititutkimusta", hän sanoo.

"Ensimmäiset ruostesuojalla maalatut nimikirjoitukset ovat 1950-luvulta. Ne jatkuvat aika tiiviinä koko 60-luvun. Viimeiset löytyvät 70- ja jopa 80-luvulta. Näissä saattaa olla jo kyseessä ehkä kertausharjoitus, jonka aikana on ylläpidetty korsua."

Lagerstedt on onnistunut selvittämään joitain tietoja kunnostajista. Kyse on ollut Puolustusvoimien palkkalistoilla olleista nuorista miehistä, jotka ovat liikkuneet autoilla.

Lisäksi Lagerstedt on törmännyt suulliseen perimätietoon, jonka mukaan Rajavartiolaitos olisi viitoittanut korsut 1950-luvulla. Pelkän korsunumeron sisältäviä puisia viittoja on vieläkin maastossa.

"Miksi niitä olisi viitoitettu, jos niillä ei ole mitään operatiivista merkitystä?"

Arkistoista Lagerstedt on löytänyt asiakirjoja, joissa on suunnitelmia Salpalinjan kunnossapidosta. Niiden mukaan tärkeimpiä linnoitteita hoidettiin kolmen vuoden välein ja vähemmän tärkeitä 6–8 vuoden välein.

"Tällä tavalla mentiin 1970-luvulle saakka, jolloin tahti alkoi harveta. Todettiin, ettei veden täyttämiä korsuja lähdetä enää kunnostamaan."

Heti sodan jälkeen armeijan maalinnoitusten hoitotoimisto pohti koko Salpalinjan hävittämistä räjäyttämällä. Lokakuussa 1946 todettiin, että siihen ei ole varaa.

"Jossain vaiheessa hävittäminen kääntyi ylläpidoksi ja jonkinasteiseksi hyödyntämiseksi", Lagerstedt kertoo.

Arkeologi kylmän sodan tutkijana ei ole enää harvinaisuus Euroopassa, jossa armeijoiden kokoa on supistettu rajusti.

Esimerkiksi Britanniassa on tyhjennetty kylmän sodan jälkeen runsaasti ohjussuojia ja hangaareita. Niistä ei ole saatavissa julkisia kirjallisia tietoja, mutta niitä voidaan tutkia arkeologian menetelmin.
 

skärdis

Ylipäällikkö
Tutkijan mielestä Salpalinjan hyöty olisi ollut kyseenalainen


Kylmää sotaa tutkinut tohtori, eversti evp. Pekka Visuri kertoo käyneensä Salpalinjalla ensimmäisen kerran vuonna 1964. Merkit viittaavat siihen, että satoja korsuja olisi ylläpidetty vuosikymmenten ajan. Visurin mukaan tämä on mahdollista.

Visuri arvelee, että Salpalinjaa on voitu kunnostaa kahdesta syystä. "Ensinnäkin sitä ylläpidettiin jonkin verran. Joitakin osia oli ajateltu käytettävän hyväksi, jos joku hyökkää itärajan yli Suomeen. Toinen puoli on se, että eräitä osia käytettiin opetustarkoituksiin lähinnä historiallisessa mielessä."

Visurin mukaan Salpalinjalla ei ollut toisen maailmansodan jälkeen juuri operatiivista merkitystä. "Sillä saattoi olla jossain paikallista merkitystä, mutta toimivana linjana ja asemana ei puhettakaan. Sen tiedän varmuudella, ettei Salpalinjan varaan laskettu edes ylimmän johdon piirissä kesällä 1944", hän sanoo. "Tietenkin se oli parempi kuin ei mitään."

Visurin mukaan Salpalinjan hyödyntäminen sodassa olisi vaatinut viikkojen tai kuukausien kunnostustyön. "Silti sen hyöty olisi ollut kyseenalainen." Suomi loi aluepuolustusjärjestelmänsä vasta 1960-luvulla, vaikka perinteinen linjapuolustus huomattiin vanhanaikaiseksi jo toisessa maailmansodassa.

"Se nähtiin Karjalankannaksella kesäkuussa 1944", Visuri sanoo.

"Ne kokemukset olivat sodan jälkeen hyvin mielessä. Vanhanaikainen asema oli puhkaistavissa kohtalaisen helposti."

http://www.hs.fi/kotimaa/Tutkijan+mielestä+Salpalinjan+hyöty+olisi+ollut+kyseenalainen/a1393922833896
 

yrjö

Kenraali
BOOM! Nyt tuli uutisPOMMI, Ohhoh! Salaa kaikessa hiljaisuudessa ja vaivihkaa on rasvattu saranoita ja maalattu metalliosia vuosien ajan, wau! Mihin tässä vielä joudutaan? Vaadin, että tästä päivästä lähtien PV alkaa tiedottaa kaikista käynnissä olevista rasvaus- ja korroosionesto-operaatioista! En voi hyväksyä, että meidän ikioma kansanarmeija rasvailee ovien saranoitaan ja maalailee metallioviaan salaa omalta kansaltaan. Samalla annetaan kuva, että niitä ei muka maalta ja rasvata. Ja siten todellisuudessa kuitenkin joku saattaa saranan rasvata tai mennä sutimaan metalliovia tai ovenkarmeja. Tämä on ihan pöyristyttävää toimintaa ja eihän tätä voi sivistysvaltiossa hyväksyä! Nyt olisi puolustuministerin, jos tässä on vähääkään miestä, asetettava riippumaton komitea ottaman skandaalin todellinen laita selville, kiveäkään ei saa jättää kääntämättä.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
BOOM! Nyt tuli uutisPOMMI, Ohhoh! Salaa kaikessa hiljaisuudessa ja vaivihkaa on rasvattu saranoita ja maalattu metalliosia vuosien ajan, wau! Mihin tässä vielä joudutaan? Vaadin, että tästä päivästä lähtien PV alkaa tiedottaa kaikista käynnissä olevista rasvaus- ja korroosionesto-operaatioista! En voi hyväksyä, että meidän ikioma kansanarmeija rasvailee ovien saranoitaan ja maalailee metallioviaan salaa omalta kansaltaan. Samalla annetaan kuva, että niitä ei muka maalta ja rasvata. Ja siten todellisuudessa kuitenkin joku saattaa saranan rasvata tai mennä sutimaan metalliovia tai ovenkarmeja. Tämä on ihan pöyristyttävää toimintaa ja eihän tätä voi sivistysvaltiossa hyväksyä! Nyt olisi puolustuministerin, jos tässä on vähääkään miestä, asetettava riippumaton komitea ottaman skandaalin todellinen laita selville, kiveäkään ei saa jättää kääntämättä.
Saisiko saranoiden rasvauksen mitenkään parlamentaariseen valvontaan?

Jäsenet demokratian nimissä kaikista puolueista ja kaikille poliittisille avustajille tieto.
 

Vonka

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Vaikka ei sen niin väliä. Nykyisin on netti ja joku mouho varmasti kirjoittaisi täällä päteäkseen, että ollaan siinä poikien kanssa laitettu säännöllisesti ceeärceetä saranaan Salpalinjalla...
 

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Kenraali vahvistaa Salpalinjan kunnostuksen kylmän sodan aikana
6.3.2014 20:03 | 7 |

Jarmo Huhtanen
Helsingin Sanomat


Jarmo Huhtanen
Kirjoittaja on uutistoimituksen toimittaja.
Arttu Kokkonen

Salpalinjan joksuhautoja Kontiorannan maastossa syyskuussa 2013.
Kenraaliluutnantti Heikki Koskelo (evp) vahvistaa, että Puolustusvoimat ylläpiti kaikessa hiljaisuudessa Salpalinjaa koko kylmän sodan ajan.
"Se ei ole ollut sotilaallisesti salainen asia pitkään aikaan, mutta se on ollut poliittisesti arka asia. Siitä ei haluttu kertoa, koska se oli Neuvostoliittoa vastaan oleva linnoitus", Koskelo sanoo.
"Yya-sopimuksesta johtuen Salpalinjasta ei puhuttu eikä kerrottu suurelle yleisölle."
HS kertoi keskiviikkona, että sadoista Salpalinjan teräsbetonikorsuista löytyi inventoinnin aikana merkkejä, että niitä oli ylläpidetty kylmän sodan aikana.
Koskelo toimi Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentajana vuosina 1990–1992. Sen jälkeen hän oli itäisen maanpuolustusalueen komentaja 1993–1995.
Koskelo kuvaa Salpalinjaa ennaltaehkäiseväksi pelotteeksi. Hänen näkemyksensä mukaan Suomen pelasti sotien jälkeen sotilaallisesti kaksi asiaa: asekätkennän paljastuminen ja Salpalinja.
"Salpalinjaa yritettiin salata, mutta salaus kääntyi oikeastaan itseään vastaan. Tällaisen linnoitteen olemassaolo pitäisi saada myös vastustajalle mahdollisimman julkiseksi, koska sen tehtävänä on ennaltaehkäistä."
"Niillä oli yhdessä ennaltaehkäisevä vaikutus meidän heikkouden hetkellämme."
Koskelon mukaan Kaakkois-Suomen sotilasläänin esikunnassa oli vuosikausia töissä linjan kunnossapidosta vastaava henkilö.
"Olen itse johtanut itärajalla tehtyjä sodan ajan valmisteluja, kun olin Kaakkois-Suomen sotilasläänin komentaja ja itäisen maanpuolustusalueen komentaja."
Koskelo kritisoi eversti (evp) Pekka Visurin näkemystä Salpalinjasta. HS:n haastattelussa Visuri piti Salpalinjan sotilaallista merkitystä kyseenalaisena.
"Tunnen Pekan, muta hän ei lausunnostaan päätellen tunne tätä asiaa lainkaan."
Koskelon mukaan Salpalinjaa ruvettiin pitämään yllä 1950-luvulla. "Salpalinjalla oli merkittävä asema puolustusratkaisuissamme vuodesta 1950 alkaen aina 1980-luvulle saakka."
"Tämä liittyi suunnitelmaan, jossa Keski-Suomen reservejä valmistauduttiin käyttämään tarvittaessa Salpalinjassa."
Salpalinjaa pitkään tutkinut Koskelo muistuttaa, että Suomen puolustussuunnittelun piti olla 1950- ja 1960-luvuilla yya-sopimuksen mukaista.
"Niin olikin. Valmistauduimme hyökkäyksen torjuntaan lännestä. Siltä varalta, että itäinen suunta olisi tullut esiin, niin Keski-Suomen reservit oltiin valmiina siirtämään Salpalinjaan. Samaan aikaan Rajavartioston vahvuutta nostettiin, ja sinne tuli rajaprikaateja, joita ei enää ole."
Koskelo sanoo, että sotilaat eivät luottaneet itäisen suunnan turvallisuuteen.
"Sellaisia me sotilaat olemme. Siksi Salpalinjaa pidettiin yllä."
Salpalinjan betonityöt tehtiin koskelon mukaan poikkeuksellisen hyvin.
"Sellaista betonityötä ei ole tehty kuin ehkä nyt ydinvoimaloissa."
"Aikoinaan kun teimme itäisellä maanpuolustusalueella suunnitelmia, niin sanoin komentajille, että jos ryhmityksenne sattuu Salpalinjaan 20 miehen bunkkerin kohdalle, niin älkää panko telttaa sen viereen. Viekää kamiina sisään. Bunkkerit kestävät tuhannen kilon pommin edelleen."

http://www.hs.fi/kotimaa/Kenraali+vahvistaa+Salpalinjan+kunnostuksen+kylmän+sodan+aikana/a1394080644834?ref=hs-art-top-3
 
Kuulin aikoinaan "varmoista" lähteistä, että mm. Tsekkoslovakian miehityksen aikana Salpalinjan edestä raivattiin ampuma-aloja.
 
Tehdään vanhalle ketjulle zombiet... eilen pyörälenkillä Husulasta Kannusjärven suuntaan näin tien vieressä jonkin muistomerkin ja pysähdyin tsekkaamaan sen. Kyseessä oli minulle uuden (tai jo unohtuneen) Salpalinjalle syvyyttä antaneen Hamina - Taavetti -tukilinjan (HT-inja) erään osuuden muistomerkki. Tämä on siis 20-30 km varsinaisesta Salpalinjasta lännen suuntaan. Paikalla on tukikohtaan kuulunut pätkä entistettyä kallioon louhittua juoksuhautaa. Hiukan syrjempää löytyy melkoiset läjät louhittua kiveä. Sattumoisin olin hieman aiemmin katsellut tien sivuun ja tuuminut, että aivan kuin tuolla olisi vanhoja, sammaloituneita juoksuhautoja, mutta ei kai nyt sentään. Tukikohdan paikalla olevan esitteen mukaan siellä aikanaan olleet panssariestekivet vietiin aikanaan idemmäs tositarpeeseen.

Asiaa hiukan lisää netin kautta selvitellessäni havaitsin, että herra Google Maps näyttää Salpalinja-pisteen Haminan pohjoispuolelle, vanhan ratapohjan ja Hamina - Metsäkylä -tien (371) väliseen maastoon. Sinänsä looginen paikka, linja kulki aikanaan Hillosta Haminan länsipuolella esimerkiksi Pyhällön kautta Taavettiin. Ratapohjalta ei tuolle paikalle ole muistaakseni opastusta, jonkinlainen tie saattaa olla tai olla olematta. Ajoin ratapohjaa pitkin eilen, mutta kun en tiennyt koko korsusta/muusta rakenteesta, en osannut edes katseella etsiä tuollaista tietä tai muuta väylää.

Tähän linjaan kuuluvana jäänteenä varsinaisena yllärinä löysin tietoja Salmenkylässä, melkein Haminan keskustassa, olevasta miehistökorsusta. Paikalle ei ole opastusta maastossa, mutta kartan mukaan se sijaitsee suurin piirtein pienvenesataman ja uimapaikan välissä. Tämä on aika lähellä ratapohjan linjaa, siitä hieman itään.

Pyhällössä on tiettävästi jäljellä tämän linjan panssariestekiviä; eiköhän noita jäänteitä ole lisääkin.

Edit: Ehkä tämä kuuluisi tuonne historiaosastolle...
 
Itse itseäni lainaten - kävin tänään hieman retkeilemässä:

Asiaa hiukan lisää netin kautta selvitellessäni havaitsin, että herra Google Maps näyttää Salpalinja-pisteen Haminan pohjoispuolelle, vanhan ratapohjan ja Hamina - Metsäkylä -tien (371) väliseen maastoon. Sinänsä looginen paikka, linja kulki aikanaan Hillosta Haminan länsipuolella esimerkiksi Pyhällön kautta Taavettiin. Ratapohjalta ei tuolle paikalle ole muistaakseni opastusta, jonkinlainen tie saattaa olla tai olla olematta. Ajoin ratapohjaa pitkin eilen, mutta kun en tiennyt koko korsusta/muusta rakenteesta, en osannut edes katseella etsiä tuollaista tietä tai muuta väylää.
Tämä paikka on näillä huittein. Ratapohjan vieressä näkyy kivestä koottuja rakenteita, lastauslaituri tai kiviaita tms. Louhittua kiveä on vallan helkutisti. Olin pyörällä liikkeellä ja jalassa oli liukkaat, kovapohjaiset pyöräilykengät, edellisen yön rankan sateen jälkeen maasto oli hyvin märkää eikä heiluvien kivien päällä oleva märkä sammal oikein herättänyt luottamusta liikkua. Kalliorinteessä saattoi olla umpeen mennyttä ampumahautaa (tuskin) ja paikalla oli louhoksen näköinen monttu täynnä kiviä. Se on saattanut tietysti olla räjäytetty miehistökorsu, mutta minulle jäi tästä paikasta lähinnä mielikuva, että paikalta on louhittu kiveä esimerkiksi panssariesteisiin ja kivi on lastattu junan kyytiin (tuon radan kiskot käärittiin rullalle joskus 70-luvun alussa). Jos siis koko paikalla on mitään tekemistä Salpalinjan kanssa. Ilman sen kummempaa lähdeaineistoa ainoa viittaukseni Salpalinja-yhteyteen on Googlen kautta "Salpalinja Hamina" -hakusanoilla löytyvä karttalinkki.

Tähän linjaan kuuluvana jäänteenä varsinaisena yllärinä löysin tietoja Salmenkylässä, melkein Haminan keskustassa, olevasta miehistökorsusta. Paikalle ei ole opastusta maastossa, mutta kartan mukaan se sijaitsee suurin piirtein pienvenesataman ja uimapaikan välissä. Tämä on aika lähellä ratapohjan linjaa, siitä hieman itään.
Tämä on täsä. Matonpesupaikalta näkyy korsun suuaukko, kun osaa katsoa. Joki/puro oli hyvin korkealla ja maasto oli muutenkin niin märän oloista että en näillä varusteilla viitsinyt lähteä rämpimään edes tuota muutamaa kymmentä metriä. Tästä aavistuksen pohjoiseen olevassa pienvenesatamassa on muistomerkki, panssariestekivi, josta erottuvat vielä sanat "Salpalinja" ja "1940".

Kyseessä oli minulle uuden (tai jo unohtuneen) Salpalinjalle syvyyttä antaneen Hamina - Taavetti -tukilinjan (HT-inja) erään osuuden muistomerkki. Tämä on siis 20-30 km varsinaisesta Salpalinjasta lännen suuntaan. Paikalla on tukikohtaan kuulunut pätkä entistettyä kallioon louhittua juoksuhautaa. Hiukan syrjempää löytyy melkoiset läjät louhittua kiveä. Sattumoisin olin hieman aiemmin katsellut tien sivuun ja tuuminut, että aivan kuin tuolla olisi vanhoja, sammaloituneita juoksuhautoja, mutta ei kai nyt sentään. Tukikohdan paikalla olevan esitteen mukaan siellä aikanaan olleet panssariestekivet vietiin aikanaan idemmäs tositarpeeseen.
Tämä paikka on tässä karttakuvassa Kotterinmäen kohdalla, pohjoiseen mentäessä tien vasemmalla puolella. Tien oikealla puolella näkyy kunnostamattomia juohsuhautoja.

Pääsin taas hämmästymään, kun havaitsin nuolen kohdalla, Metsäkylään menevän tien risteyksessä, olevan panssariestekiviä tien ja järven välissä. Paikalta on vetäisty metsä nurin varsin äskettäin, jolloin myös kivet ovat tulleet näkyviin. Tänään ihmettelin hetken, miksi en nähynyt noita tuolloin pari viikkoa sitten, kun viimeksi ajoin tuosta ohitse. Tuossa on kuitenkin pohjoisen suuntaan mentäessä aika jyrkkä alamäki, ja laskin silloin aika haipakkaa täristävää soratietä pitkin, jolloin huomio oli kyllä kiinni tiessä eikä missään tienvarsissa. Nyt tulin mäkeä alas jarrut päällä Metsäkylän suuntaan kääntyäkseni ja ennätin katselemaan muutakin kuin edessä olevaa tietä.
 
Viimeksi muokattu:

Old Boy

Kenraali
minulle jäi tästä paikasta lähinnä mielikuva, että paikalta on louhittu kiveä esimerkiksi panssariesteisiin ja kivi on lastattu junan kyytiin (tuon radan kiskot käärittiin rullalle joskus 70-luvun alussa). Jos siis koko paikalla on mitään tekemistä Salpalinjan kanssa. Ilman sen kummempaa lähdeaineistoa ainoa viittaukseni Salpalinja-yhteyteen on Googlen kautta "Salpalinja Hamina" -hakusanoilla löytyvä karttalinkki.
Ei ole tosiaan välttämättä tekemista Salpa -linjan kanssa. Sillä kun 1943 tehtiin päätös, että VT -asemaan rakennetaan panssarieste Laatokasta Suomenlahteen, jouduttiin kivet tuomaan kaukaa. Kannak-
sellahan ei ole kalliota pinnassa. Tämä on yksi paikoista, joista kiviä louhittiin ja vietiin rautateitse perille. On tietysti mahdollista, että louhittiin jo aikaisemmin välirauhan aikana rakennettua Salpalinjan
taka-asemaa Hamina-Taavetti varten.
 

samovaari

Kapteeni
Lahjoittaja
Moro. Käveltiin parin kaverin kanssa tuota Salpalinjaa välillä Luumäki - Virolahti. Neljä päivää ja kolme yöpymistä tuohon aikaa kului, kun piti jokaista linnoitetta tutkia.
Tässä muutamia kuvia.
IMG_1774 (1).png
Tutkitaan yhden luolan infotaulua.

IMG_1775 (1).png
Oli aika syvällä ja massiivinen.

IMG_1782 (1).png
Museoalueella paikallinen veteraani esitteli "Hyppy-Heikkiä". Tykkimiehet tunnistavat mallin.

IMG_1786 (1).png
Jermula, täällä oltiin laavussa yksi yö.

IMG_1798 (1).png
Eräässä luolassa oli pidetty samalla viikolla rippikoululeirin tilaisuus.

IMG_1802 (1).png
Tässäkin tunnistettavaa.

IMG_1805 (1).png

IMG_1806 (1).png
Samoin tunnistettavaa.
 

Ingsoc

Ylipäällikkö
Tulipahan mieleen, että onkohan PV:llä tiedossa noiden kupoleiden sijainnit, jos vaikka sattuisi tarvitsemaan? Meinaan, että nuo olisi edelleenkin ihan käyttökelpoista kamaa vaikka kiinteitä linnoituksien käyttö on jäänyt vähemmälle.
Itselleni erilaiset linnoituslaitteet ovat tietyllä tapaa harrastus.

Tutustun niihin sekä kotimaassa että ulkomailla.

Tarkkasilmäinen panee kaikenlaista merkille, myös sellaista mitä ei kannata julkisilla foorumeilla kertoa. Linnoitteiden suoja- tai edes käyttöarvo ei aina ole riippuvainen niiden iästä. Edelleenkin maantiede on samanlaista ja hallitsevaan maastonkohtaan tehty linnoite, on usein edelleenkin hallitsevassa maastonkohdassa ja kulkijoita pääsee edelleenkin tulittamaan vaikka maximi on vaihtunut pokemoniin ja piiskatykki apilakseen. 10 metriä graniittia tarjoaa edelleenkin ihan kohtuullista suojaa mm. ilmapommituksilta ja tykistöltä.

Esimerkiksi paljon naureskeltu Maginot-linja oli uudelleen käytössä vuosina 1944-1964. Viimeiset Maginot-linjan tilat joita käytettiin varastoina ja komentokeskuksina poistettiin käytöstä 2000-luvulla. Eikä ole täysin mahdotonta, että jotain tiloja olisi vieläkin sotilaskäytössä.
 
Top