Suvaitsevaisuus syö omat lapsensa
Antti Mäkinen
Kolumnit 14.07.2017
Antti Mäkinen: Pahimmillaan mitään ei saa sanoa eikä tehdä, sillä se saattaa loukata jotain ryhmää.
Sananvapaus on taas vaihteeksi uhattuna. Itsevaltaisuuteen mieltyneet hallitukset nostavat profiiliaan, terroristit yrittävät iskuillaan saada kohteensa taipumaan tahtoonsa. Jopa Suomessa on havaittu lievää taipumusta sananvapauden rajoittamiseen.
Merkittävä uhka löytyy kuitenkin yllättäen omista riveistä: äärimmilleen viety arvoliberaali korrektius.
Suvaitsevaisuudessa ja asiallisessa käytöksessä sinällään ei ole mitään pahaa, päinvastoin. On vain oikein pyrkiä ottamaan erilaiset ihmiset huomioon ja olemaan loukkaamatta ketään tieten tahtoen.
Tämä kehitys on kuitenkin kääntynyt ikävään suuntaan. Suvaitsevaisto on ottanut asiakseen vahtia julkista kielenkäyttöä, jotta kukaan ei joutuisi syrjityksi ja loukatuksi. Seuraukset ovat heijastuneet kaikille elämänaloille, oli kyse työelämästä, viihteestä tai tavallisesta keskustelusta.
Oikeastaan suvaitsevaisuus on osittain menettänyt merkityksensä, sillä sitä käytetään turhan usein syynä puuttua toisten asioihin. Pahimmillaan mitään ei saa sanoa eikä tehdä, sillä se saattaa loukata jotain ryhmää.
Lista tabutetuista aiheista on pitkä: maahanmuutto, sukupuolten asema, uskonto, ympäristönsuojelu, seksuaalivähemmistöt, ulkopolitiikka, eriarvoistuminen.
Eriävät mielipiteet vaiennetaan tulkitsemalla ne tarkoituksellisesti väärin: maahanmuuttoa koskevan kritiikin esittäminen antaa aiheen leimata esittäjä rasistiksi.
Eri tahot kieltävät toistuvasti käsittelemästä asioita eri näkökulmista. Asioista ei saa keskustella kuin tietyllä, oikeaoppisella tavalla, josta poikkeaminen johtaa sosiaaliseen teloitukseen.
Kaiken lisäksi tämä suvaitsevainen kyttääminen on valikoivaa: jos olet feministi, vähemmistön edustaja tai luonnonsuojelija, olet koskematon. Muut opetelkoot avarakatseisuutta.
Monesti lausujat mieluiten vaikenevat itse, suvaitsemattomaksi leimautumisen pelossa.
Lopulta jäljelle jää vain ympäripyöreä tyhjänpäiväisyyksien toistelu. Suuri joukko vaikeita, mutta tärkeitä epäkohtia jää käsittelemättä. Elämme maailmassa, jossa kaikki on kiellettyä, suvaitsevaisuuden nimissä.
Totta on, että Donald Trumpin kaltaisten henkilöiden saadessa yhä enemmän jalansijaa maailmassa on suvaitsevaisuuden merkitystä puolustettava entistä kovemmin. Vastustajilleen liberaalit ovat suvakkeja, sananvapaus ja korrektius kiusallisia häiriötekijöitä.
Valitettavasti nyrjähtäneellä suvaitsevaisuudella ratsastaminen antaa syytöksille perustelun.
Diktaattorit ja terroristit näkisivät mielellään sananvapauden katoavan. Tekopyhällä tarkkailullaan suvaitsevaisto pyrkii tahattomasti samaan lopputulokseen.
Panda ja seepra kuuluvat maailman harvoihin mustavalkoisiin asioihin. Kaikkeen liittyy monia puolia ja näistä on voitava keskustella asiallisesti, leimaamatta yksipuolisesti ketään.
Sanavapauteen kuuluu oikeus omiin ajatuksiin ja niiden ilmaisemiseen. Aito suvaitsevaisuus puolestaan edellyttää näiden sietämistä, niin paljon kuin ne omasta vakaumuksesta eroaisivatkin.
Kaikki mielipiteet eivät ole arvokkaita, mutta niiden sanojilla on silti niihin oikeus.'
Hyvä kolumni MT:stä:
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipiteet/kolumnit/suvaitsevaisuus-syö-omat-lapsensa-1.198290