Sekalaista mussuttelua

Mikoyan

Kenraali
Lahjoittaja
Kappas, on sentään joku tai jotkut aktivoituneet. Voisi sanoa, että maanpuolustus.net on maalitettu. Panen tämän merkille, enkä heti leimaa tätä rynnäkköä epäonnistuneen mt-avohoidon syyksi.
Mt-avohoidosta puheenollen, itse olen viime aikoin kovasti ihmetellyt outoja, Volkswagen transporter, valkoisia autoja, joissa on tummennetut takalasit ja kyydissä istuu tylynnäköisiä mustiin pukeutuneita herroja. Nykyään he seuraavat minua muun muassa töistä kotiin, viimeksi tänään. Jopa kauppaan seurattiin, samoin pari päivää sitten illalla kun käppäilin kaupungilla.

Luulin ensin että nyt on mielenterveysviranomaisetkin hälytetty paikalle, mutta toisin kävi. Tässä iltasella vierailin suojelupoliisin nykyisen paikallisosaston takapihalla ja siellä komeili pitkä rivi justiin samanlaisia autoja.

Mihinkähän outoon maanpuolustukselliseen toimintaan olen sotkeutunut?

Asianomaisille: Kiitoksia vain tästä huomiosta, olen oikein otettu. :)
 
Viimeksi muokattu:

YliKoo

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Mt-avohoidosta puheenollen, itse olen viime aikoin kovasti ihmetellyt outoja, Volkswagen transporter, valkoisia autoja, joissa on tummennetut takalasit ja kyydissä istuu tylynnäköisiä mustiin pukeutuneita herroja. Nykyään he seuraavat minua muun muassa töistä kotiin, viimeksi tänään. Jopa kauppaan seurattiin, samoin pari päivää sitten illalla kun käppäilin kaupungilla.

Luulin ensin että nyt on mielenterveysviranomaisetkin hälytetty paikalle, mutta toisin kävi. Tässä iltasella vierailin suojelupoliisin nykyisen paikallisosaston takapihalla ja siellä komeili pitkä rivi justiin samanlaisia autoja.

Mihinkähän outoon maanpuolustukselliseen toimintaan olen sotkeutunut?
Tom Tom ja baikal tekee ennakkomoderointia
 

krd

Kenraali
Lahjoittaja
ELSO 3.0
Joissain asioissa ennakointi pelaa, henkilötunnuspuolella kokoonnutaan:
Henkilötunnusten uudistamista pohtiva työryhmä aloittaa työnsä tällä viikolla.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005401042.html?ref=rss
http://www.kdlehti.fi/2017/10/09/ka...en-voidaan-liittaa-myos-biometrinen-tunniste/
Joskus (1996) on siis todettu väestörekisterikeskuksen toimesta, että nykysysteemi riittää 2100-luvulle:
Entä jos henkilötunnukset loppuvat?
Erilaisia yksilönumeroita on teoriassa 1000 kappaletta (000–999). Todellisuudessa vain 898 numeroa (002–899) on käytössä virallisissa henkilötunnuksissa.

Se, että yksilönumerossa on nimenomaan kolme numeroa, on harkinnan tulos. Henkilötunnustoimikunta piti vuonna 1964 kolmea numeroa riittävän pitkänä. Toimikunta otti huomioon mm. päivittäin syntyvien lasten määrän. Todennäköisesti sekin vaikutti, että esikuvassa eli Ruotsin henkilötunnuksessa oli samoin kolme numeroa.

Toistaiseksi numerot ovat riittäneet. Päivittäin on syntynyt korkeintaan muutama sata vauvaa. Kaikista päivistä eniten suomalaisia syntyi 24.8.1945. Tuolloin syntyi vauvoja peräti 495. Suuret ikäluokat näkyvät muutenkin piikkinä syntyvyystilastoissa. Jos suuret ikäluokat jätetään huomiotta, on Suomessa keskimäärin syntynyt n. 150–250 vauvaa päivässä vuosien 1900–2010 aikana. Kyseessä on keskiarvo ja syntyvyys tietenkin vaihtelee. Kuukausitasolla tarkasteltuna vauvojen lukumäärä ei vuosia 1945–1949 lukuun ottamatta ole ylittänyt 300:aa päivässä, siis keskimäärin.

Tilastopiikkejä on yksittäisten päivien kohdalla. Erityisesti päiväystä 1.1. (ehkä myös 1.7.) käytetään maahanmuuttajille, joiden varsinainen syntymäpäivä on tuntematon. Jos tilastopiikki kasvaisi liian korkeaksi, arvattavasti käytettäisiin silloin maahanmuuttajille muita päiväyksiä kuin 1.1. Ruotsissa on menetelty näin.

Vaikkei vauvojen määrä ole lähelläkään yksilönumeroiden maksimimäärää, on henkilötunnusten loppumista pelätty toisesta syystä: Samana päivänä mutta eri vuosisadoilla syntyneille ei anneta samaa yksilönumeroa. Ennen pitkää tultaneen tilanteeseen, jossa vapaana olevat numerot käyvät vähiin. Ongelmaan kiinnitti huomiota jo henkilötunnustoimikunta 1964. Toimikunta ei kuitenkaan esittänyt asiaan ratkaisua. Se tyytyi vain toteamaan, että asia on helposti korjattavissa kehittämällä tunnuksen rakennetta tai antotapaa. Järjestelmän perustuksissa on siis valuvika, joka on aina tiedetty mutta jota ei toistaiseksi ole edes yritetty korjata.

Jos yksilönumerot alkavat jonain päivänä loppua kesken, mutta nykymallinen henkilötunnus haluttaisiin kuitenkin pitää käytössä ilman suurta remonttia, on ainakin tarjolla ainakin kaksi ilmeistä ratkaisuvaihtoehtoa: otetaan käyttöön alue 900–999 (ja 000–001) tai aletaan jakaa samoja yksilönumeroita uudelleen (kunhan vuosisata olisi eri). Molemmat tavat ovat jo nyt asetuksen mukaisia, joten säädöksiin ei tarvitse koskea. Kolmas vaihtoehto on luopua tarkistemerkin käytöstä ja käyttää vapautuvaa merkkiä osana yksilönumeroa. Näin on tehty Tanskassa. Silloin luonnollisesti lisääntyy riski, että virheellisesti kirjoitettu henkilötunnus kuuluukin jollekin toiselle ja henkilötiedot kirjautuvat väärän henkilön tiedoiksi. Neljäs vaihtoehto olisi uusi välimerkki, esimerkiksi B, jota käytettäessä tarkistenumeron laskentaa muutettaisiin. Näin saataisiin lisää loppuosia käyttöön siten, ettei vanhoja henkilötunnuksia tarvitsisi muuttaa, tarkistusmerkki jäisi edelleen käyttöön eikä tunnusten sekoittumisvaaraa olisi. Viides vaihtoehto olisi hyväksyä yksilönumeroon myös kirjaimia. Tässäkin vaihtoehdossa saataisiin lisää loppuosia ja vanhat tunnukset jäisivät ennalleen. Uusia tunnuksia varten jouduttaisiin järjestelmiin kuitenkin tekemään muutoksia. Kuudes mahdollisuus olisi luopua syntymäpäivän ja/tai sukupuolen koodaamisesta tunnukseen. Näin saataisiin lisää kelpo tunnuksia, mutta niillä ei enää olisi tietosisältöä. Seitsemäs vaihtoehto on otettu käyttöön Ruotsissa: syntymäpäivä merkitään likimain oikeaksi. Syntymävuosi ja kuukausi merkitään kuten ennenkin, mutta päivänumero ei (tunnusten loputtua siltä päivältä) välttämättä ole todellinen syntymäpäivä, vaan jokin muu (lähi)päivä. Näin saadaan piikkipäivien (erityisesti kuun 1. päivän) painetta tasattua muille päiville. Tarkka syntymäpäivä on ehkä menetetty, mutta kuukauden tarkkuus säilynyt.

Historian valossa todennäköisimmältä tuntuu järjestely, jossa vanhat tunnukset saisivat jäädä ennalleen ja uusia tunnuksia varten vaaditut muutokset olisivat mahdollisimman vähäiset.

Aivan piakkoin ei huoleen liene syytä. Väestörekisterikeskus on asiaa tutkinut ja ilmoittanut jo 1996, että vapaat yksilönumerot riittävät vuoteen 2100 asti.
http://tuomas.salste.net/doc/hetu/tunnus.html
Ellei sitten syynä ole mainittu: "Tilastopiikkejä on yksittäisten päivien kohdalla. Erityisesti päiväystä 1.1. (ehkä myös 1.7.) käytetään maahanmuuttajille, joiden varsinainen syntymäpäivä on tuntematon. Jos tilastopiikki kasvaisi liian korkeaksi, arvattavasti käytettäisiin silloin maahanmuuttajille muita päiväyksiä kuin 1.1. Ruotsissa on menetelty näin."
 

DM

Luutnantti
Piti oikein katsoa uudestaan, että milläs uutissivustolla olen, kun tulin tuohon ”arabitaustaisia” kohtaan. Maikkari kyllä nyt yllätti.
Kolme miestä vangittiin epäiltynä murhan yrityksestä – puukkotappeluun Itäkeskuksessa osallistui useita ihmisiä
RIKOS JULKAISTU 09.10.2017 17:32

Helsingin käräjäoikeus vangitsi tänään kolme miestä epäiltynä murhan yrityksestä. Nimien perusteella epäillyt ovat arabitaustaisia.

Poliisin mukaan vangittujen miesten lisäksi useita henkilöitä on kiinniotettu tapauksen vuoksi. Myös uhri on kiinniotettu.

Tutkinnanjohtaja rikoskomisario Kirsi Kanthin mukaan murhan yritys tapahtui Itäkeskuksessa viime perjantai-iltana. Hänen mukaansa kyse oli puukkotappelusta, jonka toisella puolella oli neljä henkilöä ja toisella kolme.

Poliisi ei kerro tässä vaiheessa, ovatko muut osalliset ulkomaalaistaustaisia.
https://www.mtv.fi/uutiset/rikos/ar...-osallistui-useita-ihmisia/6611920#gs.unGywcU
Eikö itiksen voisi jo nimetä uudelleen Lähi-itäkeskukseksi?
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
#perkele

Jiri Keronen

Tiesittekö, että perkele on yksi vanhimmista kirosanoista? Sen uskotaan olevan yli 3000 vuotta vanha. Suomalainen "perkele" myös nostetaan vähän väliä erilaisissa kansainvälisissä hömppäjulkaisuissa vahvimpien kirosanojen joukkoon ja jokainen meistä on varmaan huomannut, miten esimerkiksi ulkomaalaiset reagoivat, kun suomalainen kirvaa perkelettä oikein Pohjolan emännän kannukoiden kautta.

Sana juontaa juurensa baltialaisesta ukkosenjumalasta Perkunoksesta. Myös Suomessa Perkelettä on käytetty erilaisista jumaluuksista, muun muassa ylijumalasta. Sittemmin kristityt miekkakäännyttivät Suomen ja Baltian kansat vieraan aavikkouskonnon alle ja muinaisista jumaluuksistamme tehtiin valloittajauskonnon paholaisia ja hirviöitä. Uusi uskonto ei voinut kieltää vanhojen jumaluuksien voimaa, joten se yritti kierouttaa ne ja kätkeä ne valheiden ja kieltojen alle.

Muinaiset suomalaiset ja shamanistiset perinteet uskoivat, että todellisilla nimillä ja sanoilla on maagista voimaa. Vihollinen voitiin laulaa oikeilla sanoilla ja melodioilla suohon. Karhua ei voitu kutsua sen oikealla nimellä, jotta vahingossa ei herätettäisi karhun vihaa. Jumaluuksille, henkiolennoille ja muille mahtaville käsitteille luotiin useita erilaisia kiertoilmaisuja, koska näiden mahtavien voimien kanssa ei kannattanut pelleillä. Todellisen nimen lausuminen oli maaginen teko, joka kanavoi ylimaallisia voimia.

Kun suomalainen huutaa "Perkele", hän ei pelkästään puhu rumia, vaan hän sananmukaisesti manaa muinaisen Jumalten Jumalan, koko maailmankaikkeuden voimakkaimman olennon mahtia. Jo termit, kuten "kirota" ja "manata" kertovat, mistä tässä on kyse. Ei siis mikään ihme, että suomalainen kiroilu on niin vahvaa ja jättää kansainvälisessä vertailussa ruotsalaisten fittan-pyörittelyn ja amerikkalaisten motherfuckit kevyttä vaille palkintosijoja.

Muistaka, että AINA, jos elämässä on vaikeuksia, niin voitte huutaa muinaisten suomalaisten jumalan Perkeleen nimeä, minkä jälkeen saatte mahtavia supervoimia, sisua ja selviätte vaikeuksista. Perkeleellä voi poistaa kivun, pelottaa vihamiehiä tai jopa karkottaa karhun.


Karhu ilmestyi mökkiterassille – "Perkele, siihen et koske saatana"
Liekö jano yllättänyt nuoren karhun, joka Itä-Kuusamossa uskaltautui lomamökin terassille penkomaan tyhjiä tölkkejä. Parhaillaan Kuusamossa kesälomaansa viet...
YOUTUBE.COM
 
PKRL! Nythän selvisi, millainen teknikaali se täytyy loihtia Hiluxista. Saa risut ja männynkävyt kyytiä... :uzi:
Epäreilun tulen ketjusta poimittua:
...
Hawkeye on pienirekyylinen tykki. Alkujaan se esiteltiin muistaakseni 105 mm kaliberissa, mutta nyttemmin kaliberivalikoimaa ollaan ilmeisesti laajentamassa. Hawkeyen seksikkyys johtunee siitä, että sen voinee asentaa Hiluxin lavalle. ;)

 

Herman30

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Emme perustakaan Suojeluskuntaa vaan Kevyt Maakuntatykistö joka varustetan Hiluxilla ja Hawkeye;lla ja suorittavat shoot´n scoot-iskuja siellä missä torjuntaa kaivataan, mihin pääjoukot eivät riitä.
 

Merten sheriffi

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Hyytävä löytö keskeytti ruusupensaiden kitkemisen: Estonian pelastusrengas nousi pintaan 23 vuotta turman jälkeen
Tänään klo 21:24


Todennäköisesti vuosikymmeniä merenpohjassa maannut Estonian pelastusrengas huuhtoutui Raaseporin edustalla sijaitsevan Jussaaren rantaan.



--:--:--






Estonia upposi 23 vuotta sitten.

Estonian pelastusrengas nousi pintaan 23 vuotta suuronnettomuuden jälkeen. TVÄRMINNEN ELÄINTIETEELLINEN ASEMA
Ryhmä Metsähallituksen työntekijöitä oli viime viikonloppuna kitkemässä kurtturuusupensaita Raaseporin edustalla sijaitsevalla Jussaarella, kun yksi heistä erotti rannalla oranssin, kovia kokeneen näköisen pelastusrenkaan.

Renkaan kyljessä luki selvästi erottuvin kirjaimin: Estonia. Mitä ilmeisimmin se on siis peräisin vuonna 1994 uponneesta, 852 ihmisen hengen vaatineesta turma-aluksesta.

Rengas näytti siltä, että se oli joutunut kovaan puristukseen ennen rantautumistaan.

- Meren murskaava voima, pelastusrenkaasta kuvan julkaissut Tvärminnen eläintieteellinen asema kirjoittaa Facebook-sivuillaan.

Rengasta säilytetään tilapäisesti juuri aseman tiloissa, mutta löydöstä on ilmoitettu Museovirastoon.

- Tämä styroksirengas on ollut kovan paineen puristamana 80 metrin syvyydessä, missä hylky sijaitsee, ja palannut pintaan 23 vuotta myöhemmin. Aavemainen muistutus menneestä.
 

Mikoyan

Kenraali
Lahjoittaja
Rupee riittään jo. o_O

Lupaan jättää nettikirjoittelun kokonaan pois kuvioista jatkossa, kuin myös kaiken muunkin ylimääräisen hörhöilyn. Jättäkää minut jo rauhaan.
 
Viimeksi muokattu:

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
https://sarastuslehti.com/2017/10/13/humanismin-paheet-osa-3-kosmiset-aisankannattajat/
Humanismin paheet, osa 3: Kosmiset aisankannattajat

TENHO KIISKINEN

Jörn Donner mainosti aikoinaan kirjakerhoa sanoin “Lukeminen kannattaa aina”. Tieto on aina ollut Suomessa arvostettua kaikissa yhteiskuntaluokissa, ja sivistystä on muutenkin pidetty itseisarvona. Ilmiössä ei silti tule nähdä universaalia säännönmukaisuutta. Arvostuksilla on historiallisesti tapana vaihdella ääripäiden välillä. Yhden hyve on toisen pahe. Se, mikä oliPaavalille lempeyttä, oli Homerokselle luonteenheikkoutta.

Moraaliin ja biologiaan liittyvät uskomukset saavat meidät ajattelemaan, että aivan kaikkea ei voi kääntää päälaelleen. Olemme oikeassa. Yhteisö ei voi esimerkiksi omaksua rituaalia, jossa vastasyntyneiden päät murskataan kivenmurikoilla, sillä samalla se tuhoaa itsensä. Kaikilla arvostuksilla ja uskomuksilla on rajansa ja funktionsa, ne eivät voi olla mitä vain. Kuten filosofi John Dewey ymmärsi, niiden soveltamisen on oltava riittävän todenmukaisessa suhteessa ympäröivään todellisuuteen. Ketusta ei kannata tehdä kanatarhan vartijaa.

Aisankannattajaa pidetään miehistä säälittävimpänä. Häntä ei voi halveksua kuin maanpetturia, sillä petturuuskin vaatii taitoa. Ei vihata kuin huijaria, sillä huijauksen edellytys on karisma. Aisankannattajan heikkous ei kiihota edes sellaista naista, jonka hoivavietin herkkyys herättää. Sosiobiologinen tajumme todellisuudesta kertoo meille, että aisankannattaminen ei ole kuin lukeminen. Voimme olla varmoja, ettei siitä voi koskaan tulla hyvettä, voimmehan?

Kysymys on tietenkin retorinen. Aisankannattamisen eetos on nykyisin sekä valtavirtapoliitikkojen että humanistien ylin ihanne. Yleismaailmallisen filosofiansa vuoksi sitä voi kutsua kosmiseksi. Yritän tässä kirjoituksessa avata ilmiön vaietun mekanismin. Opportunismiin ja konsensushaluun nojaava poliittinen korrektius ei selitä kaikkea. Ei myöskään puhdas naivismi tai humanistinen identiteettipolitiikka. Poliittisesta aisankannattamisesta ei olisi koskaan tullut valtavirtaa, mikäli riittävän moni ei olisi kokenut sitä henkilökohtaisella tasolla tyydyttäväksi. Aisankannattaminen on yksilötasolla ennen kaikkea parafilia eli perversio.



Ehdoton alistuminen isänmaallisuuden vastakohtana



Aisankannattaminen tarkoittaa politiikassa institutionaalista ja kulttuurista alistumista, olipa kyseessä sitten EU, ruotsalainen päähänpisto ohjata turvapaikanhakijoita Suomeen tai vähemmistövaltuutetun änkyräfeministinen hullutus. Olennaista alistumisessa on sen vapaaehtoisuus ja epäsuotuisuus oman edun kannalta, jota pidetään itseisarvona. Epäsuotuisuus motivoi mielipuolisena ilona tehdä kaikki väärin.

Vapaaehtoisuus on aina sitä innokkaampaa, mitä huonompaa lopputulosta voidaan odottaa. Esimerkiksi Kreikan tukisopimuksesta oltaisiin voitu jättäytyä vain ilmoittamalla sen sisäpoliittisen vastustuksen olevan liian suurta. Ketään ei olisi kiinnostanut, suomalaiset loivat mediakohunsa itse. Toisena esimerkkinä voi mainita sen ehdottomuuden, jolla jotkut suhtautuvat kansainvälisiin sopimuksiin: niitä pidetään aina yksiselitteisinä velvoitteita, vaikka niiden alkuperäinen luonne olisi suosituksessa. Suomalaiset ovat kunnostautuneet etenkin EU-asioiden hoitamisessa niin tiukanpinkeinä mallioppilaina, että muita naurattaa. Miellyttämishalulla on kansallisesti pitkät perinteet siirtomaahistoriamme alamaisasenteissa, mutta yleisellä tasolla aisankannattaminen on länsieurooppalainen (ja osin pohjoisamerikkalainen), ei vain suomalainen ilmiö.

Masokismi palautuu suurilta osin kehittymättömään omanarvontuntoon ja syyllisyyteen (ks. sarjan edellinen osa), mutta erityisen mielenkiintoista ikuisen maksumiehen pakkomielteessä on sen yksilöllinen ulottuvuus ja dogmaattinen älyllinen nurinkurisuus. Valtavirtapolitiikka profiloituu säännönmukaisesti sekä inhimillisen että valtiollisen viisauden vastakohtana. Se ei voisi poiketa enempää Machiavellin totuudesta, joka tiedostaa käytännön ihmiselämän olevan aina hyvin kaukana ihanteistaan. Asia ei tarkemmin ajatellen voisikaan olla toisin, sillä nurinkurisuuden selittää uskottavimmin se tapa, jolla aisankannattamisen mahtimiehet eli humanistit (mukaan lukien enemmän opportunistiset kuin aidosti uskovaiset liberaalioikeistolaiset) sekoittavat viisauden moraalisuuteen.

Todellisuudessa viisaus ja moraalisuus ovat lähes aina toistensa vastakohtia. Viisas on se, joka ei luule mitään, mutta joka osaa kuvitella kaiken. Humanistien moraalisuus ei ole aitoa moraalisuutta vaan moralisoitua tunnepolitiikkaa ja tosiasioita valikoivasti poimivaa naivismia, masokistista syyllisyyttä ja erimielisiin kohdistuvaa sadismia. Viisaus on sitä vastoin kykyä tunnetason välinpitämättömyyteen, taitoa elää oikean tiedon kanssa ja toimia sen mukaisesti. Ihannetapauksessa ihminen osaa yhdistää viisauden sellaiseen moraaliin, joka korottaa tosiasiat tunteiden edelle ja ymmärtää lopputuloksen unelmaa tärkeämmäksi. Mutta mitä tarkoittaa maksumiehenä olemisen yksilöllinen ulottuvuus?



Aisankannattajaksi sinä olet syntynyt ja aisankannattajana sinä kuolet



Kaikki aisankannattajat eivät ole humanisteja, mutta kaikki humanistit ovat aisankannattajia. Alistumisen hulluudella on logiikkansa. Se palkitsee tunnetasolla sillä samalla kirpeänsuloisella nautinnolla, jolla aisankannattaja katselee vaimoaan toisen miehen kanssa. Kuolaajan lasittunut katse on tarkoituksenmukainen niin kauan kun näky satuttaa. Länsieurooppalaisen aisankannattamisen erikoisuus on sen rasismissa. Se on yksilötasolla rotuperversio. Tämän ymmärsi jo legendaarinen ihmisoikeustaistelijaMalcolm X, joka piti itsestään selvänä, että valkoisen miehen voimakkain ja samalla traumaattisin seksifantasia on mustan miehen ja valkoisen naisen välinen suhde. Humanistit ovat masinoineet katkeran mielikuvaleikin keskeiseksi osaksi poliittista uskoaan.

Väite kuulostaa rajulta, mutta me voimme uskoa sen paikkansapitävyyteen niin kauan, kunnes tilalle veistellään jotakin uskottavampaa. Selitykseksi eivät kelpaa ainakaan tutut ympäripyöreät jaarittelut humaanisuudesta, ihmisoikeuksista ja ihmisten välisistä kohtaamisista, siitä kuinka kaikki ihmiset ovat lopulta yksilöitä. Ne eivät selitä mitään. Ne itse asiassa vain häivyttävät sen, mikä on niin lähellä, että sitä on vaikeaa nähdä. Väittivätpä humanistien kaunopuheiset sadut mitä hyvänsä, parhaiten koko rasistinen perversio ilmenee politiikassa ajatuksena, jonka mukaan asiat ovat hyväksyttäviä juuri siksi, että niitä ei pitäisi suvaita. Aisankannattajalle riittää vain äärimmäinen vastenmielisyys, sillä mikään vähempi ei tyydytä hänen “antirasistista”, läpeensä kieroutunutta messiaskompleksiaan ja haluaan nähdä itseään ja kaltaisiaan satutettavan rodullisina eurooppalaisina ja seksuaalisinaolentoina.

Islam käy paraatiesimerkistä. Toisin kuin väitetään, islamia ei puolustella ja suvaita siksi, että se on pohjimmiltaan elämänfilosofinen rauhanuskonto. Sitä ylistetään juuri siksi, että ruohonjuuritasolla sitä ei pidetä sellaisena. Olipa totuus tästä uskonnosta mikä tahansa, se on itse ilmiön kannalta täysin toissijainen. Merkitystä on vain sillä, minkä uskotaan olevan totta. Islamin lumous perustuu humanistien silmissä vain ja ainoastaan sen avoimeen vastenmielisyyteen. Homo- ja naisvihainen typeryys saa länsimaisen sielun lepattamaan, koska se on ylpeästi ajatusköyhää ja törkeää miehisen porsastelun juhlasoittoa. Tuntuu rikollisen hekumalliselta asettua puolustamaan jotakin niin alhaista. Käänteisen rasismin kulttuuri oikeuttaa perverssin nautinnon, sillä minkään vastaavan hyväksyminen ei tulisi kuulonkaan, mikäli muslimit olisivat valkoisia. Kaikelta putoaisi pohja, jos kaikki maailman ihmiset muuttuisivat taikaiskusta vaikkapa sinivärisiksi. Humanistinkin olisi silloin pakko myöntää, että jotkin asiat ovat arvokkaampia kuin toiset. Käsi sydämelle: kuulostaako mikään muu selitys uskottavalta?

Suvaitsevainen rakastaa rasismia, koska se antaa luvan piehtaroida kaikkein likaisimpien mielikuvien saastassa. Todellisen rauhanuskonnon puolustaminen ei palkitsisi tunnetasolla. Se tuntuisi kalsealta ja jotenkin turhalta. Miksi puolustaa mitään, mikä tuottaa hyvinvointia ja rauhaa, ennaltaehkäisee ongelmia ja palvelee tervettä järkeä? Julkeat asiat sytyttävät meidät, koska me tiedämme toimivamme väärin seuratessamme niitä. Tämän vuoksi kaikki on kääntynyt väärinpäin. Valtavirtapoliitikkojen ja humanistien esittämät äärimielipiteet ovat vastuuttomuudessaan käsittämättömiä mutta perversioina ymmärrettäviä. Milloin ollaan tuhoamassa kansallisvaltiota ja milloin tekemästä Suomesta koko maailman sosiaalitoimistoa, tai vaatimassa ihmisoikeuksia kolmannen maailman seksuaalirikollisille. Mitä härskimpi vaatimus, sitä kovemmat aplodit. Vähempi ei riitä. Katsotaanpa seuraavaksi, mikä kaikki tuntuu selittyvän kuin itsestään, mikäli me päätämme uskoa näihin väitteisiin. Käsittelen aihetta seuraavassa kappaleessa vain niin sanotun turvapaikkakysymyksen kohdalla, sillä se on viime vuosina kiteyttänyt kaiken olennaisen.



Markiisi de Sadekin olisi ylpeä humanistisen ajattelun kauhugalleriasta



Kun diskoläpsyttelijät ahdistelevat naisia Venäjällä, he saavat joukolla mitä tilaavat. Suomessa ollaan eniten huolissaan siitä, ettei kukaan vain saisi hamekankaasta haavaa sormeensa. Puhaltajia riittää – sormiin ja vähän muuallekin. Rikoksen, moraalisen ja juridisen, on oltava mahdollisimman kannattavaa. Isis-taistelijoiden mahdollisuus palata Suomeen on vain yksi sadistinen koukku tässä täystyrmäysten painajaismaisessa sarjassa. Kirkonmies haluaa pääkaupunkiin suurmoskeijan juuri siksi, että tietää sen vaaralliseksi vihanpesäksi. Mitä mieltä hankkeen kannattamisessa muuten olisi? Esimerkkejä riittää:

Kukaan ei vastusta katupartioita siksi, että pelkäisi niiden pahoinpitelevän viattomia ulkomaalaisia. Kaikki tietävät, etteivät niiden impulsiivisimmatkaan jäsenet heittäisi kaikkea kaivoon vain hetken huuman vuoksi. Katupartioita vastustetaan siksi, että yksikään raiskaus ei jäisi tekemättä. Väitettä voidaan testata käänteisellä ajatusleikillä. Jos suomalaismiehet kiertäisivät ahdistelemassa musliminaisia, ja arabimiehet päättäisivät järjestää omaa turvapalvelua, kenellä olisi asiaan nokan koputtamista? Niinpä niin, ei ainakaan humanistiaisankannattajilla. Suojeluhan on vain luonnollinen ja tarkoituksenmukainen reaktio, he sanoisivat. Mutta! Kiellettyä meiltä, seuraisi välitön muistutus.

Kaksoisstandardi palautuu tuttuun feministisen sanamagian lyömään rotuperversioon, jossa ei-valkoiselle (poislukien ei-seksuaalisesti mielletyt aasialaiset) miehelle kuuluu kaikki ja valkoiselle miehelle ei mitään. Valkoisen miehen seksuaalinen tyydyttyminen tuntuu jo vapaaehtoisessa kanssakäymisessä maailmankaikkeuden perisynniltä, rikoksen yhteydessä se on moraaliseen hysteriaan johtava julkeus, hopealuoti feministin sydämeen. Muille miehille kaikki on sallittua, jopa suositeltavaa, sillä se loukkaa valkoista miestä. Michel Houellebecq piti romaanissaanAlistuminen valkoisen feministin alistumista kenelle tahansa ei-valkoiselle miehelle niin itsestään selvänä, että asiaa ei tarvinnut edes mainita. Nekin humanistit, jotka eivät pidä itseään varsinaisina feministeinä, ylistävät tätä ääneen lausumatonta filosofiaa, sillä se varmistaa suvaitsevaisuuden eskaloitumisen yhä pöyristyttävimpiin mittasuhteisiin.

Ei-valkoisten tyttöjen ympärileikkauksia kannatetaan kaikessa hiljaisuudessa samasta syystä. Ne vähentävät heidän vetovoimaansa valkoisten miesten keskuudessa. Jokainen silvottu vagina on yksi uhka vähemmän. Tietysti ajatus tuntuu iljettävyydessään myös kiihottavalta, vieläpä kaksinkertaisesti. Näin ei-valkoinen mies saa kotiinsa uskolliseksi leikatun palveluskarjan ja avioliiton ulkopuolisiin huveihinsa valkoisen ei-leikatun huoran. Yhä villimmät mielikuvat täyttävät humanistin mielen. Alttaritaulussa valkoiset hampaat hohtavat pimeydessä, ja tumma peukalo työntyy kivusta punoittavaan peräaukkoon, haltuun otetaan jokainen kulkukelpoinen reitti. Ainoa vieläkin kiihottavampi, “ihanampi” ajatus on se, että valkoinen mies jää kokonaan ilman, täysin yksin pornofilmiensä, silikoninukkejensa ja muiden korvikkeidensa kanssa.

Aikuisten (jopa sellaisten, joiden henkilöllisyydestä ei ole luotettavaa tietoa) turvapaikanhakijamiesten sijoittaminen peruskouluihin on perversion toteuttamista sadistisimmillaan, sillä uhka kohdistuu valkoisen yhteisön puolustuskyvyttömimpiin jäseniin. Kuten Isis-taistelijoiden kohdalla, mitään tällaista menettelyä ei hyväksyttäisi, mikäli he olisivat valkoisia. Ja kuten katupartioiden vastustamisen kohdalla, ei-valkoiset miehet halutaan kouluihin juuri siksi, että jotakin pahaa tapahtuisi. Pimeimmän seksifantasian toteutuminen tosielämässä merkitsee toista tuplavoittoa: loppuelämäkseen traumatisoitunutta suomalaistyttöä ja toisaalta teon valtavaa symboliarvoa suomalaisen rahvaan nöyryyttämisenä viranomaisten siunauksella. Lapsiavioliittojen hyväksyminen palvelee samaa päämäärää. Ei-valkoisen miehen tyydyttyminen tuntuu sitä hykerryttävämmältä, mitä avuttomampi ja nuorempi tyttölapsi on. Häneen on satuttava mahdollisimman paljon.

Nykyisessä ilmapiirissä jo lainmukaisuuden vaatimusta pidetään äärimielipiteenä, mikäli laki on vähänkin ristiriidassa ei-valkoisen miehen välittömän nautinnonhalun ja hyväksikäyttöpyrkimyksen kanssa. Kansalaisia saa kannustaa laittomuuksiin ja viranomaisten vastustamiseen hyvällä omallatunnolla, jos teot edesauttavat rikosten tekemistä kantasuomalaisia kohtaan. Kysykää vaikka vihreiltä.

Kuten olemme saaneet suruksemme huomata, aisankannattamisen maailmanennätystä yritetään yhä hirvittävimmin panoksin ja uhrauksin. Kun turvapaikanhakija raiskasi ja hukutti saksalaisen virkamiehen tyttären, tämä vastasi vaatimalla lisää resursseja turvapaikkasirkukseen. Mahtaisiko edes kultainen hiirenloukku olla riittävän vahva symboli tällaisen miehenkuvan palkitsemiseksi täydellisen alistumisen merkkinä? Pelkään, että humanistisessa fantasiassa uhraamisen seuraava ja myös viimeinen (?) askel voi merkitä enää vain jonkinlaisen kiertoilmauksen alla kulkevaa seksiorjakeskitysleirien perustamista, tiedätte kyllä keille ja ketkä poissulkien.



Tuhon politiikka on lopetettava vaikka väkisin – enemmistön todellisuus



Kosminen aisankannattaminen on vakava uhka yhteiskuntarauhalle. Omankädenoikeus ja umpimähkäisesti suunnatut kostotoimenpiteet ovat enemmän kuin todennäköisiä realiteetteja, mikäli politiikka ei parane nopeasti yleistä oikeustajua vastaavaksi. Humanistisessa kuplassa saatetaan hyvinkin kuvitella, että alistumisfantasia on osa kollektiivista tajunnanvirtaa samalla tavoin kuin Rokka, lauantaimakkara ja Kekkonen, mutta yleistettynä käsitys on mieletön. Sitä ei tue mikään tutkimustieto.

Ajatus siitä, että kansalaisten enemmistö Suomessa tai muuallakaan (Ruotsi mahdollisena poikkeuksena) tyytyisi ainiaan nieleskelemään oikeutettua vihaansa ja soittamaan kiltisti hiirenloukkubluesia eliitin tahtiin, on täysin todellisuudesta vieraantunut. Kuitenkin koko valtavirtapolitiikka perustuu tälle oletukselle. Järjestelmä on tuomittu romahtamaan. Nyt meidän tuleekin kysyä, mitä olisi tiedettävä ja tehtävä tulevaisuuden kannalta?

Poliittisesti aisankannattaminen saattaa edellyttää autoritaarista persoonallisuutta, sillä vapaaehtoista mukautumista äärikonformismiin on vaikeaa muutenkaan selittää silloin, kun yksilö ei varsinaisesti hyödy millään tavoin oikeaoppisuudestaan eikä hän myöskään jaa aisankannattajuutta yksilötason perversiona. Monet miehet saattavat kokea hyötyvänsä valkoisen ritarin roolista parisuhdemarkkinoilla, mutta jotakin hyvin säälittävää tällaisessa toiminnassa tietysti on, sillä perustuuhan se enimmäkseen toiveajattelulle ja periaatteellisuuden myymiselle pelkkänä riskisijoituksena, jonka arvo voi osoittautua tosielämässä täydeksi nollaksi. Kaikkein alempitasoisimmat miehet ovat luultavasti valmiita kieltämään koko elämänkatsomuksensa parisuhteen hintana, niin kova on naisenkaipuu.

Aldous Huxley
ajatteli vanhoilla päivillään, että ihmisen olisi hyvä etsiä elämässään tervehenkisyyttä. Meidän ei tulisi asettaa itsellemme yhtään vähäisempää tavoitetta.Hyödyllisintä, mitä me voimme juuri nyt tehdä on se, että me puhumme aisankannattajista näiden oikealla nimellä. Velvollisuutemme on tehdä tiettäväksi, että meillä ei ole epäselvyyttä heidän agendastaan. Näin myös suuri yleisö alkaa hiljalleen oppia jakamaan poliitikot ja muut vaikuttajat lampaisiin ja leijoniin, niihin jotka pitävät itsekunnioitusta sairautena ja niihin jotka eivät pidä. Näkyväksi tehty hiirenloukuttaminen palvelee myös aisankannattajien etua, sillä näin heidän hengenheimolaisensa löytävät paremmin tien yhteiseen kotiin – niin äänestäjinä kuin muina tukijoina. Avoimuus on paras vaihtoehto myös vahingollisten vihanpurkausten ehkäisemiseksi. .Äärivasemmistolainen slogan ”Mieluummin raiskaaja kuin rasisti” saattaa muuttua vastapuolella pian muotoon ”Mieluummin rasisti kuin aisankannattaja”. Ihme, ettei niin ole jo tapahtunut. Esitän seuraavaksi pari ajatusta, jotka tulisi mielestäni nostaa esille sekä arkisissa keskusteluissa että politiikassa.



Mistä kannattaisi puhua, huutaa ja riidellä



Aisankannattajia tulisi kannustaa muuttamaan Afrikan ja Lähi-idän maihin sekä sosiaalisella myötävaikuttamisella että julkisella rahoituksella. Vaikka armon ei pitäisikään antaa käydä oikeudesta näissä tapauksissa, myös maitojuna-optiosta tulisi pitää kiinni. Pettyneet voisivat ainakin hyödyttää yhteiskuntaa opettavaisilla ripittäytymisillään. Siinä olisi varmasti riittävästi rangaistusta, sillä stigma pysyisi taatusti otsassa loppuelämän ajan. En sano tätä vitsinä tai provokaationa, olen täysin vakavissani. Mikäli aisankannattaminen saadaan nostettua julkisessa keskustelussa vakiintuneeksi termiksi, voidaan myös tällaisten ajatusten esittämisestä tehdä täysin normaali osa poliittista puhetta. Tärkeintä on, että kissa nostetaan pöydälle aina kun tarve vaatii, mieluiten konkreettisina ehdotuksina.

Esimerkiksi omankädenoikeuden vaaraa (ja samalla ulkomaalaismiesten rikollisuutta) voidaan joutua jatkossa torjumaan keinoilla, jotka muistuttavat kaikesta muusta kuin tasavertaisuudesta. Nykykehityksen jatkuessa vaihtoehtoa ei kuitenkaan välttämättä enää ole. Kaikissa ratkaisuissa tulisi joka tapauksessa ensin katsoa yhteiskunnan, ei yksilöiden kokonaisetua. Näin ollen en pitäisi esimerkiksi seuraavia tilapäislakeja mitenkään ylimitoitettuina tai “epäinhimillisinä”.

1. Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla turvapaikanhakijamiehillä ei ole oikeutta kommunikoida suomalaisten eikä muiden maassa oleskelevien ulkomaalaisten kanssa muutoin kuin puhuteltaessa. Poikkeuksena asiakaspalvelutilanteet, asioinnit julkisissa virastoissa ja muut samanlaiset tilanteet. Puhutteluoikeus koskee vain täysi-ikäisiä suomalaisia ja muita ulkomaalaisia.

2. Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla turvapaikanhakijamiehillä on ulkonaliikkumiskielto kello 20 eteenpäin kello 7 asti.

3. Afrikan ja Lähi-idän maista tulevilla turvapaikanhakijamiehillä ei ole oikeutta liikkua yli kolmen hengen ryhmissä. Asiaton oleskelu julkisilla paikoilla on ehdottomasti kielletty.

Tällaiset tilapäislait voivat kuulostaa laajoihin yksilönvapauksiin tottuneista suomalaisista hurjilta, mutta kuten olemme nähneet, niiden puuttuminen on johtanut paljon huonompaan lopputulokseen. Ongelma ei ole vain rikollisuudessa ja yleisessä sikailussa, vaan kysymys on myös antamastamme viestistä. Vaikka turvapaikanhakijamiehissä on paljon asiallisesti käyttäytyviäkin yksilöitä, ei heiltä yleisesti kannata toivoa kovinkaan sivistynyttä ulosantia. Miten asia voisikaan olla toisin, etenkin sellaisten tapausten kohdalla, jotka saattavat olla lähes tai täysin luku- ja kirjoitustaidottomia?

Lähtökohtaisesti näiden miesten ei voi odottaa kunnioittavan muuta kuin voimaa. He kokevat oikeudekseen alistaa, mikäli heitä ei ensin alisteta, siihen he ovat kasvaneet ja tottuneet. Primitiivinen psyyke ymmärtää vain vahvemman oikeuden. Meidän on vaikeaa hyväksyä tätä tosiasiaa, sillä sisimmässämme me ajattelemme automaattisesti muiden olevan pohjimmiltaan samanlaisia kuin itse olemme. Kunpa näin olisikin, mutta maailman kauhut eivät ole syntyneet itsestään. Raiskaukset, silpomiset, reviiriajatteluun perustuvat pahoinpitelyt ja muut kuvottavuudet ovat vain heijastusta sellaisesta mentaalisesta rakenteesta, joka mahdollistaa ne. Asiat eivät “vain tapahdu”, ne pannaan tapahtumaan. Ääriesimerkkinä voidaan mainita afrikkalainen tapa laulaa joukkoraiskauksen yhteydessä. Tällainen käyttäytyminen on meille niin käsittämätöntä, että me mieluummin kiellämme luonnollisen vihamme ja tuskamme ja käännymme takaisin vanhaan ajattelutapaamme ajatella kaikista hyvää. Humanisti mieltää tähän valheeseen palaamisen moraaliseksi valinnaksi, vaikka tosiasiassa kyse on vain itsepetoksen tuomasta psykologisesta mukavuudesta ja turvallisuudentunteesta, joka tuntuu oikeutetulta ja “aidolta” vain siksi, että niin moni muukin päätyy samaan helppoon näennäisen inhimillisyyden umpikujaan. Turha edes mainita, että humanisti rakastaa jokaista rikosta.



Lopuksi



Olen esittänyt tässä kirjoituksessa varsin kovia mielipiteitä jopa omalla mittapuullani. Toisin kuin yleensä, en väitä tai edes luule olevani erityisen oikeassa. Olen vain yksinkertaisesti päättänyt uskoa esittämääni aisankannattamisen psykologiseen mekanismiin siksi, että mikään muukaan ei tunnu selittävän nykyistä hulluutta yhtä uskottavasti. Jatkan aiheen käsittelemistä kirjoitussarjan seuraavassa osassa, jonka teemana on pornografian kulttuurinen viestintä, miesten ja naisten välisten suhteiden sosiobiologinen tutkimus ja humanistinen pakkomielle kieltää kaikki se, mikä todella määrittelee ihmissuhteidemme laadun.

Kirjoituksen helposti arvattava humanistinen kritiikki kuuluu tietenkin seuraavasti: “Kirjoittaja kertoo tässä enemmän itsestään kuin meistä humanisteista.”Haluaisin mieluusti vastata, että näin on, mutta valitettavasti olen liian ymmälläni sen järkyttävän ja kolossaalisen epäloogisuuden edessä, jolle en keksi parempaakaan selitystä kuin rasismi, rotuperversio, syyllisyys ja samanaikainen jumalaton ylemmyydentunto. Ne ovat yhtä kuin aisankannattaminen. Se on uskonasia. Tiedän vain sen, että ei kannata olla aisuri.

Humanistipojat eivät uskaltaneet suuttua. Paitsi, että he olisivat saaneet turpaansa, olisivat tyttöystävät haukkuneet heidät jälkeenpäin rasisteiksi ja sovinisteiksi. En osaa vieläkään päättää, kumpaa nuo etnisesti pukeutuneet onnettomat nuorukaiset vaaleine parranhaivenineen enemmän pelkäsivät, tyttöystäviä vai vähemmistömiesten tuuheita mustia partoja. Nämä samat pojat, jotka myöhemmin perustivat kaikki nuo toisiaan säälittelevät miesryhmät ja lopulta – onnekseen – löysivät feminiinisen puolensa (sensitiivisyytensä) ja uskalsivat tarttua (pitkien luottamuksellisten keskustelujen jälkeen) toistensa peniksiin. Ilman suorituspakkoa… Sanoin, että enimmäkseen syypäitä tällaisiin ongelmiin olivat kyllä juuri ne piirit… Ihmiset, jotka laajensivat suvaitsevaisuutensa ja ymmärryksensä kattamaan kaikki elämänalueet. Ihmiset, jotka olettivat olevansa velvollisia auttamaan ilman ehtoja… Täytyy pitää varansa tai pysyä erossa. Ennakkoluuloja ne ovat myönteisetkin ennakkoluulot.” (Kari Kontio)



Kirjallisuus:

Dewey, John: Filosofian uudistaminen. 2011.

Haley, Alex: Malcolm X. 2001.

Houellebecq: Michel: Alistuminen. 2015.

Huxley, Aldous: Uljas uusi maailma. 1944.

Kontio, Kari: Lajinsa viimeinen. 1992.

Machiavelli, Niccolo: Valtiollisia mietelmiä. 1958.






Tenho Kiiskinen on joensuulainen toimittaja ja akateeminen sekatyöläinen.




Share this:
 
Jos tähän liitetään varautumiskeskustelu, niin sekin laventuu kaikkeen käsittäen tulivuoret ja zimbabwelaisten aasien promiskuiteetti.
Wau, en koskaan missään ole nähnyt viittausta zimbabwelaisten aasien promiskuiteettiin
Jaahas, pojat on sitten Edvard Westermackinsa lukeneet ja sivistyneisyys näkyy omissakin kirjoituksissa.
 

adam7

Ylipäällikkö
Jaahas, pojat on sitten Edvard Westermackinsa lukeneet ja sivistyneisyys näkyy omissakin kirjoituksissa.
Oletko koskaan toivonut kapakassa vittuilijalle hymyssä suin hänen tyttöystävälleen suurta promiskuiteettia? :D
 

baikal

Ylipäällikkö
Mod
Lahjoittaja
Aikuisten (jopa sellaisten, joiden henkilöllisyydestä ei ole luotettavaa tietoa) turvapaikanhakijamiesten sijoittaminen peruskouluihin on perversion toteuttamista sadistisimmillaan, sillä uhka kohdistuu valkoisen yhteisön puolustuskyvyttömimpiin jäseniin. Kuten Isis-taistelijoiden kohdalla, mitään tällaista menettelyä ei hyväksyttäisi, mikäli he olisivat valkoisia

Leikkasin tuolta ylhäältä tämän.

Olen tätä elokuusta lähtien pohtinut. Miksi, miksi näin menetellään???
 
Aikuisten (jopa sellaisten, joiden henkilöllisyydestä ei ole luotettavaa tietoa) turvapaikanhakijamiesten sijoittaminen peruskouluihin on perversion toteuttamista sadistisimmillaan, sillä uhka kohdistuu valkoisen yhteisön puolustuskyvyttömimpiin jäseniin. Kuten Isis-taistelijoiden kohdalla, mitään tällaista menettelyä ei hyväksyttäisi, mikäli he olisivat valkoisia

Leikkasin tuolta ylhäältä tämän.

Olen tätä elokuusta lähtien pohtinut. Miksi, miksi näin menetellään???
Kysymys on hyvä, mutta kiellettyjen listalla. ”Arvokysymys.”
Halu olla ja osoittaa olevansa muita parempi ihminen ja saada näin (kansainvälistä) arvostusta? Nappisilmäviehätys?

Samanlaista hoivaviettiä ja lämpöä kotimaisia hädänalaisia kohtaan ei ole, eikä ullatus ullatus turvapaikanhakijanaisia, -lapsia (oikeita sellaisia ja etenkään tyttöjä) tai vanhuksia kohtaan. Nuoret ja vetreät turvapaikanhakjamiehet always come first in Finland, mister Bond. Olisiko kyse tarpeesta saada markkinoiden tarjonta-asetelmaa paremmaksi?

Peruskoulu on parasta mitä meillä on, joten sitä tietenkin annetaan kölleille. Ja koska inkluusio on pyhä dogmi, niin sinne samaan kouluun vain aikaiset uroot pikkulasten sekaan.
 
Viimeksi muokattu:
Aikuisten (jopa sellaisten, joiden henkilöllisyydestä ei ole luotettavaa tietoa) turvapaikanhakijamiesten sijoittaminen peruskouluihin on perversion toteuttamista sadistisimmillaan, sillä uhka kohdistuu valkoisen yhteisön puolustuskyvyttömimpiin jäseniin. Kuten Isis-taistelijoiden kohdalla, mitään tällaista menettelyä ei hyväksyttäisi, mikäli he olisivat valkoisia

Leikkasin tuolta ylhäältä tämän.

Olen tätä elokuusta lähtien pohtinut. Miksi, miksi näin menetellään???
Meidän koulu on vastaanottava koulu.
Iältään epäselviä tapauksia on aina välillä.
Jos epäselvyys on kovin selvä tai epäselvyyteen saadaan selvyys, oppilas ohjataan muualle.
Muutamia oppilaita on ja on ollut, joilla täysi-ikäisyys on juuri täyttynyt tai täyttyy ennen peruskoulun päättymistä, mutta näiden kohdalla käytetään harkitaa. Jos on halua ja kykyä sopeutua ympäristöön, saa yli-ikäinenkin suorittaa peruskoulun meillä, mutta jos ei ole jompaa kumpaa, siirretään muualle.

Jonkin verran heidän ympärillään pyörii tyttölapsia, mutta sitä seurataan ja asiattomuuksiin puututaan. Pyöriminen tapahtuu nimenomaisesti kantasuomalaisten tyttölasten taholta, eli pyörimisen kohteet joutuvat kivittämään rumempia kauemmas. Tosin nämä pyörijät ovat yleensä tyttölapsia, joiden pyörimiseen puututaan joka tapauksessa, tai jotka pyörivät joka tapauksessa. on mamuja tai ei.

Ja ei. En kannata yli-ikäisten työntämistä peruskouluihin. Meillä on tarpeeksi hankalaa muutenkin, kiitos vain.
Mutta tarkoitukseni oli kertoa, että aina se +17-vuotias muslimitaustainen maahanmuuttaja ei ole ongelma.
 

miheikki

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Ikä on kuin sukupuoli. Ei voi tietää.

Suurseuran 12-vuotias superlupaus pitää kolme vuotta vanhempia pilkkanaan - epäilyt iästä heräsivät: "Ikä on vain arvaus"

Perjantai 13.10.2017 klo 21.43 http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/201710132200459663_jp.shtml

Kamerunilaissyntyisen Youssoufa Moukokon ikä on herättänyt saksalaislehdistössä paljon keskustelua.

Youssoufa Moukoko on latonut hurjan määrän maaleja Borussia Dortmundin juniorijoukkueissa ja esiintynyt Saksan alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa. (AOP)
Kamerunilaissyntyisen jalkapallolupauksen syntymäpäiväksi on merkitty 20. marraskuuta 2004. Hän muutti Saksaan isänsä kanssa vuonna 2014 ja alkoi pelata St. Paulin juniorijoukkueissa.

Hän teki seuran alle 15-vuotiaiden joukkueessa 11-vuotiaana 21 maalia 12 ottelussa, ja edessä oli siirto suurseura Borussia Dortmundiin.

Viime kaudella Moukoko teki Dortmundin alle 15-vuotiaiden joukkueessa 33 maalia 15 ottelussa.

Tahti ei ole hiipunut tälläkään kaudella, vaikka Moukoko pelaa jo itseään kolme vuotta vanhempien, alle 17-vuotiaiden, joukkueessa. Verkko on heilunut kahdeksassa ottelussa 17 kertaa.

Moukoko on pelannut myös Saksan alle 16-vuotiaiden maajoukkueessa ja osui sielläkin maalipuiden väliin heti debyyttiottelussaan.

Häikäisevät otteet ovat nostaneet ilmoille toistuvia epäilyjä superlupauksen todellisesta iästä. Kriittisiä kommentteja kuuluu myös seuran sisältä.

- Youssoufan ikä on vain arvaus, Dortmundin alle 23-vuotiaiden joukkueen manageri Timo Preus sanoi taannoin saksalaiselle Spox-sivustolle.

- Ehkä hän on todellisuudessa vuoden tai kaksi vanhempi, mutta ei hän missään tapauksessa ole 17. Tämä on hänelle itselleen vaikeaa. Häntä itseään ei voi syyttää huijaamisesta.

Dortmundin juniorikoordinaattori Lars Ricken lyttää epäilijöiden puheet ja puolustaa kirkkainta lupaustaan. Ricken korostaa, että Moukoko on ansainnut paikan vanhemmissa ikäluokissa peliesityksillään.

- Hän on 12-vuotias. Se on fakta, jota on turha epäillä. Olen pettynyt joihinkin kirjoituksiin hänestä, Ricken sanoi dortmundilaiselle päivälehti Ruhr Nachrichtenille.

- Hän pelaa alle 17-vuotiaiden joukkueessamme, koska uskomme, että hän kuuluu tähän ikäryhmään pelitaitojensa puolesta. Hän pelaa hyvässä joukkueessa, ja hänen joukkuekaverinsa tukevat häntä.

Myös Moukokon Joseph-isä on saanut vastailla poikansa ikään liittyviin kysymyksiin.

- Hänen ikänsä on oikein. Hänet rekisteröitiin heti hänen syntymänsä jälkeen Saksan lähetystössä Yaoundessa. Meillä on saksalainen syntymätodistus, isä sanoi Mirrorin mukaan.

Isä on myös kieltäytynyt tutkimuksista, joilla pojan ikä voitaisiin varmentaa.

MIKKO HYYTIÄ
mikko.hyytia@iltalehti.fi


Tein kuvahaun tästä lapsosesta.

https://www.google.fi/search?q=Yous...tu_WAhVCYVAKHUXqB0EQ_AUICigB&biw=1920&bih=959


Edit.

Tapio Konsala

Vs: 12-vuotias jalkapalloilija, joka on ikäluokassaan ylivoimainen
« Vastaus #13 : tänään kello 08:29:57 »

Kyllä tuo kaveri on saatava ikätesteihin etteivät oikeat juniorit vaaranna terveyttään joutuessaan pelaamaan täyttä miestä vastaan. Joutuihan Marja-Liisa Kirvesniemikin sukupuolitesteihin Val di Fiemmen MM-kisoissa vaikka oli jo synnyttänyt kaksi lasta.
 
Viimeksi muokattu: