Sekalaista mussuttelua

[jak]

Olisiko kyse tarpeesta saada markkinoiden tarjonta-asetelmaa paremmaksi?

Mutta kun tätä touhua ei aja vain naiset vaan ihan karvanaama äijätkin.

 

[Sarek1]

Mutta kun tätä touhua ei aja vain naiset vaan ihan karvanaama äijätkin.

Karvanaamasta ei näinä moderneina sateenkaariaikoina voi päätellä paljoakaan. Poliittisen nosteen ja vaikutusvallan kasvun haistavat ovat luonnollisesti makean perässä.

Aatteista ja ideologioista on tullut aikamme uskontojen korvikkeita. Aina se ihmisen vankkumaton usko johonkin asiaan kohdistuu, olkoon vaikka kyseessä luja luottamus siihen, että kana kakkaa keskiyöllä. Nyt kun ns. kristillistä perimää kantavasta yhtenäiskulttuurista ei (Soumessa) ole juuri mitään jäljellä, etsitään eri suunnista kultaisia lehmiä, joita palvoa. Ja jos et tule mukaan höyryhenkisten lahkoon, olet pelsepuupin kätyri. Niinhän se tässäkin asiassa on.

Ja uskonsa vuoksi ihminen voi äärimmillään vaikka tappaa toisia, tämähän on nähty niin historiassa kuin nykypäivänä. So sad.


Edit: Tunnusomaista tälle nyt keskustelun aiheena olevalle ilmiölle on oman taustan ja oman kulttuurin vähättely ja kieltäminen. Vanha on paha, uusi hyvä.

 

[Mikoyan]

Jaahas. Ei ne olleetkaan supon miehiä. Asialla ovatkin venäläisgangsterit.

 

[Vonka]

Jokaisen MP Nettiläisen märkä uni tämä ja riittävä määrä As***a ja a********a ja vierellä upea .....

Julma peli, voisi sanoa tästä Kaliforniasta tulevasta maasturista – nimikin on Tank
AutoLifestyleDesign

Rezvani Tank. Kuva: Ted Seven aka Ted7
Rezvanin uutuus on XUV, Xtreme Utility Vehicle.

Kalifornialainen autonvalmistaja Rezvani on julkistanut uusimman mallinsa. Kyseessä on katulaillinen maasturi, Rezvani Tank.

Konepellin alla on 6,4-litrainen Hemi-V8-moottori, jossa on tehoa 500 hevosvoimaa. Auto on luonnollisesti nelivetoinen. Valmistaja käyttää auton mallista nimeä Xtreme Utility Vehicle, XUV.

Kuten kuvista näkyy, Tankin muotoilija Samir Sadikhov on ottanut vaikutteita sotilasajoneuvoista, vaikka auto on suunniteltu puhtaasti siviilikäyttöön.

Tästä huolimatta Tank on luodinkestävä, siinä on sotilaskäyttöön suunnitellut run-flat-renkaat ja pimeänäköjärjestelmä.

Sisätiloissa sotilaallinen askeettisuus loistaa poissaolollaan, sillä esimerkiksi nahkapenkit on verhoiltu käsityönä.

Rezvani Tankin hinta alkaa 178 500 dollarista, ja sen toimitukset asiakkaille alkavat tämän vuoden loppupuolella. Mikäli perusmalli tuntuu liian kesyltä, off-road-paketilla autosta saa vielä järeämmän.


Autonvalmistaja Rezvanin perusti vuonna 2014 Ferris Rezvani. Tuotantomäärät ovat pieniä, mutta julkkisasiakkaiden ansiosta brändi on saanut nostetta.

Rezvanilla on Tankin lisäksi kolme urheiluautomallia, joiden nimet ovat Beast, Beast Alpha ja Rezvani X. Beast perustuu brittiläisen urheiluauton Ariel Atomin tekniikkaan.

Ferris Rezvanin pyrkimyksenä on, että hänen autonsa tarjoaisivat samanlaisen ajoelämyksen kuin hävittäjäkoneella lentäminen.

Rezvani ja muotoilija Sadikhov ovat molemmat työskennelleet aiemmin muun muassa Ferrarille ja Aston Martinille.

Kuva: Ted Seven aka Ted7

Kuva: Ted Seven aka Ted7

Kuva: Ted Seven aka Ted7

Jaa juttu
Kauppalehti Twitterissä Kauppalehti Facebookissa
Kommentoi juttua

Haha, mun pitää ajaa tuollainen naapurin Hummerin viereen. Kyllä sitä sitten vituttaa.

 

[Geronimo]

Haha, mun pitää ajaa tuollainen naapurin Hummerin viereen. Kyllä sitä sitten vituttaa.

Kun tuon hankit niin lähetä kuva vittuuntuneista naapureista ja kyllä kadunmiehenkin ilmeet kelpaa

 

[Samses]

Jaahas. Ei ne olleetkaan supon miehiä. Asialla ovatkin venäläisgangsterit.

Ystävllisesti pyydän sinua harkitsemaan vielä kertaalleen, ennen kuin seuraavan kerran laitat näitä - sinänsä kiinnostavia - kommentteja Bannit ja varoitukset -ketjuun. Bannit ja varotukset-ketju on nimensä mukaisesti tiedotteille banneista ja varoituksista.

 

[Soldierblue]

Mulla on ollut katko internettiin, yks yhtiö leikkasi kaapelin poikki, jos te olette undrattu että missä mää oon...

 

[miheikki]

Raakalaismainen lähihistoriamme ja syrjäytetyt pojat
24.10.2017 14:59 0 2 Jussi Kuosmanen https://blogit.savonsanomat.fi/mita-sita-tyhjaa/raakalaismainen-lahihistoriamme/
Hesari, Iltalehti, Juhani Kuosmanen, kiusaaminen, koulukoti, pojat, rangaistus, rikos, syrjäytyminen, Vankila

Poikien syrjäytyminen on viimeinkin tapetilla. Hyvä. Kun tyttöjen asiat alkavat olla jo kunnossa, on korkea aika keskittyä hetkeksi poikiin – jotka on totaalisesti unohdettu tasa-arvokeskusteluissa viimeiset viisikymmentä vuotta.

Hesari, joka lehtenä on yhtä neuroottinen kuin alkoholistivanhemmat, eli välillä lyö, välillä paijaa, on tällä kertaa poikien kannalta todella tärkeällä asialla kertoessaan, että valtavasta syrjäytyneiden nuorten joukosta suurin osa on poikia.

Samalla asialla on Iltalehti, joka kertoo vuosikymmenten takaisista poikiin kohdistuneista vääryyksistä, joita kukaan ei kadu vieläkään. Juttunsa ingressissä Iltalehti kertoo karun tosiasian edelleen vallitsevasta mielialasta: ” Suomi ei aio hyvittää raakalaismaisten koulukotien alaikäisten uhrien kärsimyksiä ”.



Haluan olla tässä keskustelussa mukana – jos sallitaan – vaikka muut, muodikkaammat, tasa-arvohumpailut eivät meikältä kovin raikuvia aplodeja saakaan. Jo voitetuille taisteluille ei nimittäin kannata taputtaa enää tuhannetta kertaa.

Motiivini – ja asiantuntemukseni – osallistua poikien ja miesten syrjäytymiskeskusteluun selvinnee alla olevasta tekstistäni. Jos jollekulle ei selviä, sanon jo nyt: haista…

Iltalehden jutussa lapsuudessaan kovia kokenut Pauli Heinämäki kertoo lopulta joutuneensa Pernasaaren koulukodin Leppäniemen rangaistusosastolle. Epäinhimilliseen, lähes keskiaikaiseen laitokseen.

– Se oli Euroopan ainut lapsivankila, sanoo Pauli Heinämäki Iltalehdelle. Symppaan Paulia joka solullani. Itken hänen vuokseen. Silti minun on korjattava:

– Pauli, ei se ollut ainoa. Oli myös Keravan nuorisovankila. Sielläkin pidettiin viisitoistavuotiaita poikia synkissä kopeissa kalterien takana. Minä olin siellä. Samoihin aikoihin kuin sinä Leppäniemellä.

Istuin kopin lattialla ja lauloin puun lehdelle, joka oli leijaillut kaltereiden välistä selliin: ”Mä kuolleen koivunlehden huoneeseeni hain…” Niin suurta ikävää en ole kyennyt sen jälkeen tuntemaan.

Olin silloin saman ikäinen kuin pojanpoikani iloitessaan mopokortistaan. Lapsi siis. Painoin 48 kiloa ja elämä oli hämmentänyt minut täysin. Kerava ei hämmennystäni ainakaan vähentänyt.

Jo parin vuoden päästä olin vielä pahemmassa paikassa: Konnunsuon vankilan kellarirundissa, eli karhunkopissa. Ruuaksi sain vain vettä ja leipää. Lisäksi nautin ns. kovaapetiä, eli nukkumista betonilavitsalla ilman patjaa ja vuodevaatteita. En enää laulanut. Elämän kovettamat lapset eivät laula.

Kärsin rundissa tuplarangaistusta. Ensin oli se varsinainen rangaistus, oikeuden määräämä, ja sen lisäksi vankilanjohtaja oli lisärangaissut minua vesileivällä ja kovapedillä kieltäydyttyäni työstä, jota en jaksanut. Painoin silloin jo peräti 50 kiloa, mutta se ei vielä riittänyt lautatarhan lankkujen nostoon.

Vesileipä- ja kovapetirangaistukset poistettiin Suomen vankiloista vasta 1975. Ehdin siis nauttia nekin – ennen kuin pääsin alle kaksikymppisenä kokeilemaan katuelämää, josta olen jo aiemmin kertonut. Niin kului eräs nuoruus. Hukkaan.

Nyt kysytte, miksi jouduin vankilaan. Olin varmaan paha. En. Olin vain poika. Tämä maa oli silloin paha niitä poikia kohtaan, jotka eivät osanneet kontrolloida impulssejaan ja mielistellä aikuisia.

Kaikki alkoi eräänä aamuna pikkukylän keskikoulun käytävällä. Olimme kokoontuneet sinne päivän avaukseen. Olin kolmentoista. Rehtori pyysi minua astumaan kaksi askelta muiden eteen. Odotin, että minut palkitaan. Myönteinen huomio jännitti.

– Juhani Kuosmanen, sinut erotetaan oppilaitoksesta välittömästi. Hae tavarasi ja lähde.

Romahdin täysin. Siis sisäisesti. Ulkoisesti vain jähmetyin. Minut oli yllätetty, nolattu, häväisty, hylätty, tuomittu ja syrjäytetty samalla kertaa. Erotettu ystävistäni ja koko yhteiskunnasta kahdella kylmällä virkkeellä.

Olin kesällä hetken mielijohteesta varastanut kauppiaan myymäläautosta suklaakeksipaketin. Tykkäsin suklaakekseistä. Olin jo unohtanut koko vähäpätöisen asian, koska siitä oli kuukausia, mutta kauppias ei. Hän ilmoitti poliisille. Tämä ilmoitti koululle ja koulu halusi olla tärkeä… ja niin virallinen prosessi jauhoi tietämättäni taustalla kuin säälimätön kone.

Kunnes tuli se kauhea aamu.

Se, jolloin rehtori katsoi oikeudekseen yllättää minut. Viedä itsekunnioitukseni ja tulevaisuuteni sekä erottaa minut ystävistä ja yhteiskunnasta. Sanalla sanoen: syrjäyttää. Ja totisesti onnistui siinä. Olin hetkessä hylkiö. Kukaan ystävistäni ei enää edes katsonut minuun, kun poistuin koululta.

Kokemus oli murskaava. Sen kovempaa en ole koskaan kokenut. En siellä rundissa, en kadulla, enkä edes muutama vuosi sitten sairaalassa infarktin kourissa. Sitä ei voita mikään. Lapsena nolatuksi ja hylätyksi tuleminen on julmuudessaan kaiken ylittävä.

Niinpä jouduin Keravalle, sitten Konnunsuolle ja lopulta kadulle. Syrjäytetyt usein joutuvat. Kaikki rikokseni, vannon sen, olivat sellaisia, ettei niistä nykyaikana saisi edes sakkoa. Tosin aivan kaikkia en muista, koska olin aina tolkuttomassa humalassa. Syrjäytetyt tuppaavat olemaan.

Toki yhteiskunta oli silloin toinen. Lähes raakalaismainen. Ainakin heille, joilla oli ongelmia ja otsassa leima. Minulla oli. Mutta näen kaikuja siitä ajasta edelleen suomalaisen miehen käyttäytymisessä – tai ainakin suhtautumisessa heihin.

Matka sellaisesta (minun ja Paulin kokemasta) takaisin säälliseen elämään on pitkä ja lähes mahdoton. Niin pitkä, ettei suurin osa sitä koskaan jaksa. Pauli on onnekseen jaksanut. Toivon hänelle mahdollisimman onnellista loppuelämää – ja niitä valtion rahallisia korvauksia, mitä hän jutussa toivoo.

Minulla itselläni kävi vain tsägä. Törmäsin auttajiin.

He eivät neuvoneet ylhäältä reunalta kuinka kuopasta noustaan. He laskeutuivat itse kuoppaan. Tukemaan. Tiesivät askelmat päivänvaloon, koska olivat jo käyttäneet niitä. Noustiin yhdessä. Sitä sanotaan rakkaudeksi.

Ja tässä ollaan. Oltu jo vuosikymmenet. Tanssitaan, eletään täysillä ja kirjoitellaan blogeja. Korvauksia en pyydä, eikä niitä minulle, nuorisokriminaalille, kukaan koskaan tarjoaisikaan. Veinhän ihan oikeasti sen suklaakeksipaketin. Ehkä kalleimmat keksit ikinä.

Tuo kaikki tuntuu jälkeenpäin muistellen kuin unelta, tai paremminkin sadulta. Kunnon sadussa kuuluu olla myös erityisen synkkiä kohtia, joista pelastutaan. Ilman niitä elämäntarina olisi tylsä. Useimmilla on. Siksi he itsekin ovat enimmäkseen tylsiä valittaessaan tikkua sormessaan.

Olen nykyisin sillä tavoin outo, että oikeastaan tunnen suurta kiitollisuutta kaikesta, mitä on ollut. Sen seurauksena tiedän mitä tiedän ja ymmärrän mitä ymmärrän – ja koen oivaltaneeni jotakin ihmisistä ja itsestäni. Ja uskon tietäväni miten pojan saa syrjäytettyä kaikkein varmimmin: kääntää hänelle selkänsä, jos ei toimi niin kuin kiltit tytöt ovat aina osanneet.

Jussi Juhani

 

[Ottoville]

Mä varmaan leimaudun BT-hörhöksi, kun putoan tämän värkin kommentointiin alvariinsa. Mutta; varmaan olisi kannattanut valita tykki paremmin, riippuen nyt tietenkin siitä käyttötarkoituksesta mitä sillä suunnitteluvaiheessa pitikään tehdä. Valitun aseen hyvä puoli oli sen muihin mahdollisiin vaihtoehtoihin nähden pieni paino(varmaankin Nenosen antaman valikoiman puitteissa). Huono, ja tornin suunnitteluun keskeisesti vaikuttanut asia, oli pitkä peräytyminen. Jotta sillä pystyi ampumaan yläkulmilla, se piti ripustaa korkealle, ja tornista tuli tuli korkea tötterö. Josta ollaan taas takaisin käyttötarkoituksessa. BT:n saama testipalaute ja sen pohjalta tehdyt muutokset on aika "hauskoja", mm. kentällä selvisi että on pirun raskas tämä torni ja haupitsi kääntää... siihen reagoitiin laittamalla kaksi käsipyörää; kummallekin tornimiehelle omansa. Toisaalta asehan käytti kartusseja ja lisäksi - liittyen edelliseen lauseeseen - sivusuuntauksessa käytettiin BT:n alkuperäistä suuntausmekanismia ja korkeussuuntaan hauptsin. Tämän seurauksena aseen suuntaaminen vaati kaksi erillistä tehtävää joita ei voinut tehdä samanaikaisesti. Eihän siis kukaan ole voinut vakavissaan olla suunnitellut tuota kojetta niihin tehtäviin mihin se PsPr:tissa laitettiin..

Mitäpä jos olisi vain T-26 vaunut laitettu 7,5 Pak40:ien traktoreiksi, -as is- , torneineen ja tykkeineen.

Mitä noiden VTT:n suunutelijoiden päässä liikkui?

Tämä oli esikuva.

Vuonna 1942 rintamalle alkoi saapua, sota kokemusten perustella parannettu malli.

Joten jotain tällaista olisi pitänyt olla tavoiteena.

Tykki nyt sattui vain olemaan tämä.
https://en.wikipedia.org/wiki/QF_4.5-inch_howitzer:oops::oops::oops:

Ja kun ammuskaan ei ollut "patruuna laukaus", kuten 7.5 cm StuK 37 L/24 ja 7.5 cm KwK 40
tykissä oli.

Niin ei tullut missään vaiheessa mieleen, että olisi tehty tällainen.
Olisi saatu telatykki jolla olisi ollut jotain käyttö arvoa.

No itse kun tekee, niin saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan.

Koko BT-42 projekti oli varojen ja ajan tuhlaamitta.

Tavoitteet eivät edes osittain täytyneet miltään osin.

 

[Juna112Porojetsiin]

Mitä noiden VTT:n suunutelijoiden päässä liikkui?

.....

No itse kun tekee, niin saa juuri sellaisen kuin sattuu tulemaan.

..
Koko BT-42 projekti oli varojen ja ajan tuhlaamitta.

Tavoitteet eivät edes osittain täytyneet miltään osin.

Olisi hyvä tietää mitkä alkuperäiset tavoitteet oikein olivat. Minä uskon, että tavoite oli alunperin tehdä telahaupitsi, joka siitä tulikin. BT-42:sia tehtiin yksi patteristo. Joku molopää sitten laittoi liikkuvan yhtymän epäsuoreen tukeen tarkoitetun, todennäköisesti aivan käypäisen konstruktion, täysin väärään tehtävään.

Eli suunnittelijoiden päässä liikkui tämmöinen:

edit: kuva jäi aluksi pois

 

[Ottoville]

Olisi hyvä tietää mitkä alkuperäiset tavoitteet oikein olivat. Minä uskon, että tavoite oli alunperin tehdä telahaupitsi, joka siitä tulikin. BT-42:sia tehtiin yksi patteristo. Joku molopää sitten laittoi liikkuvan yhtymän epäsuoreen tukeen tarkoitetun, todennäköisesti aivan käypäisen konstruktion, täysin väärään tehtävään.

Nuo alkuperäiset suunnitelmat olisi kyllä mukava tietää.

Tuo telahaupitsi konseptikin on kyllä epäonnistunut.

Tuon aseen lataaminen oli vähän haasteellinen tornin sisällä.
Takana oleva luukkun avaaminen helpotti homma vaikka se oli tehtävä ”vaununkannella seisten”

Kääntyvä torni pois ja kopioidaan ratkaisu vaikka saksasta.
Saadaan lataajalle/lataajille kunnollinen tila työskennellä ja tulinopeus kasvaa→ telatykki.

Olisi saatu edes jotain vastinetta rahoille.

Kirjan väite Uutuuskirja väittää: Suomen sotia johdettiin tuiterissa - "En ole kuullut koskaan sotapäälliköstä, joka olisi raittiusmies"

Ei tunnu enää niin kaukaa haetulta.

Kyllä tämänkin projektin johtajat ovat olleet ”sekaisin kuin seinä kello”.

 

[Juna112Porojetsiin]

Kyllä tämänkin projektin johtajat ovat olleet ”sekaisin kuin seinä kello”.

Tosiaan. Jokin palkinto olisi kyllä paikallaan - Darwin Awards tulee ensimmäisenä mieleen... mutta se valitettavasti kohdistuisi syyttömiin ja luomistyön osalta ansiottomiin, siis käyttäjiin.

Kuitenkin jollain on täytynyt olla näkemys siitä, että tarvitaan telakaluston runko, johon halutaan laittaa kenttätykki, jotta saadaan luotua ratkaisu sellaiseen ongelmaan, mihin nyttemmin telahaupitsiksi nimettyä laitetta käytetään.

BT -vaunuja lienee jäänyt niin paljon sotasaaliiksi ja se on kantavuudeltaan ollut parempi kuin esim. T-26, että tästä on saatu runko. Tykki on varmaankin tullut tykistön kannalta vähimmin haitallisista moiseen kokeiluun menetettävistä, ja siitä se sitten on homma lähtenyt pikkuhiljaa laukalle. Tosin valintaan kai liittyi myös kyseisen tykin lyhyt peräytyminen, tilaahan oli vähän. Jossain vaiheessa sitten hommasta on mennyt loppukin järki, ja prototyyppivaiheesta lähtien on alettu sijoittelemaan sille panssarivaunun manttelia.

Tuossa olisi kappale mahtavaa historiaa kirjoitettavana.. kuka mahtoi alunperin järkeillä tarpeen teloilla liikkuvalle kenttätykille ja mihin ne piti alunperin sijoittaa (Laguksen porukoilleko tykistöksi?), ja mikä johti sitten tähän lopputulokseen. Varmasti siellä on henkisesti juututtu tornin kehän hyödyntämiseen suuntaamisessa, ja myös haluttomuuteen muuttaa runkoa. Jos tykki olisi konstruoitu kiinteäksi ja käytetty sekä sivu- että korkeussuuntauksessa tykin alkuperäistä ratkaisua, vaikka modattuna, olisi sen ehkä typerinkin päällikkö tajunnut epäpanssarivaunuksi. Korkeallehan se olisi pitänyt ripustaa, mutta runkoakin olisi varmaan voinut vähän leventää - kai niillä hitspillit siellä oli kun noin komean torninkin saivat aikaiseksi. (Torni taisi tulla eri toimittajalta kuin VTT - runkohan on tuontitavaraa )

 

[DM]

Pointtini tässä oli vain tuo varusSOTILAS -termin käyttö. Kas kun mitään varusMIEHIÄ ei enää ilmeisesti ole, koska ollaan niin sukupuolettomia ja tasa-arvoisina nykyään.

Itse koen myös sekä varus että sotilas sanojen käytön ahdistavan lokeroivina ja stereotyyppisiä olettamuksia herättävinä.

 

[miheikki]

Pari silmääni sattunutta juttua rahasta. Toinen facebookista ja toinen Homman esittelyketjusta.

Vasepuukki oli poistanut seuraavan kirjoituksen, jonka tekijää en tunne.
Kyseessä on Afrikassa käyneen henkilön kriittinen näkemys Afrikkaan viedyn avun hyödyllisyydestä.

"Nenällä päähän

TV1 esitti suoran hyväntekeväisyyskonsertin ”Help! Nenäpäivä goes Beatles”

The Beatles muutti tynnyrissä kasvaneen maalaispojan nuorukaiseksi. Siihen verrattuna konsertti oli suuri pettymys. Aika masentava oli myös juontajien Susanna Vainiolan ja Markku Veijalaisen paperista luetut puheet, jotka etenkin Veijalaisen luulisi osaavan ulkoa.

Nenäpäivällä kerätään rahaa Afrikan lapsille. Tällä kertaa surkeat lapset oli haettu Ugandasta, jossa itsekin olen kulkenut.

Olen kulkenut 19 mustan Afrikan maassa enimmäkseen busseilla. Matkakilometrejä on tullut ainakin 15.000. Olen ollut kaupungeissa, kylissä, slummeissa, 170 lapsen isän kotona, hotelleissa, leirintäalueilla, savimajoissa, yksityiskodeissa. Bussien ikkunoista ja pysähdyspaikoilla näkee satoja Afrikan kyliä. Koskaan en ole nähnyt lapsia, joita ohjelmassa esitettiin. Tarkoitus tietenkin oli kerätä rahaa, jota ihmiset antavat, jotta saavat nukuttua yönsä.

Niitä onnettomia lapsia varmasti on, mutta ne eivät tule vastaan, jos niitä ei etsitä varta vasten panssaroiduissa ja vartioiduissa autoissa. Sellaiseen YK-kuorma-autoon sotilaat halusivat Burundissa minutkin pelastaa, mutta sanoin että pärjään kyllä.

Ohjelmassa esitettiin, että 20 eurolla voisi ostaa hengen pelastavan rokotteen 50 lapselle useita sairauksia vastaan.

No hyvä. Yksi työttömäksi jäävä afrikkalainen nuori mies tulee maksamaan yli miljoona euroa suomalaisille veronmaksajille elinaikanaan. Jos tätä nuorta helppoa elämää etsivää miestä ei päästettäisi Suomeen, voitaisiin ostaa rokote 2,5 miljoonan afrikkalaisen lapsen hengen pelastamiseksi. No se on sitten oma ongelmansa, jos kaikki lapset jäävät henkiin.

Otin Hesarista talteen vuonna 2005 artikkelin, jossa Alpo Rusi, presidentti Ahtisaaren läheinen avustaja, kertoi:

Rusin mukaan Ugandan budjetista puolet muodostuu ulkomaisesta avusta. Samaan aikaan Ugandan rikkaat ja poliittisesti vaikutusvaltaiset ihmiset eivät maksa lainkaan veroja. Armeijan menot ovat moninkertaisesti yli tarpeen. Maalla on 68 ministeriä, 73 presidentin neuvonantajaa, stadionin kokoinen parlamentti ja paisuva paikallishallinnon virkamiehistö. Asiaa todella tuntevat ovat sitä mieltä, ettei Uganda tarvitse lainkaan ulkoista apua, vaan demokratiaa, korruption kitkemistä, harmaan talouden minimointia ja oikeusvaltiota.

Rusi kysyy, miksi yksikään hallitus ryhtyisi kiristämään veroja, jos saa saman rahan ulkomailta. Hänen mukaansa afrikkalaiset maat eivät edes pysty käsittelemään apua, vaan rahoja valuu vääriin käsiin ja tehottomiin projekteihin.

En ole koskaan laittanut rahaa Nenäpäivä-keräyksiin, enkä laita. Enkä ole katsonut koskaan Nenä-päivä-ohjelmia. Tämä poikkeus johtui Beatles-nostalgiastani.
Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Kuvatekstejä kahdessa kuvassa."

Olen työssäkäyvä kolmen lapsen isä. Olen ollut syntymästäni asti mies, lasteni äiti on nainen, olemme olleet 20v naimisissa, asumme koko perhe onnellisesti samassa taloudessa. Yhteiskunnan unohtama, paitsi maksajana.

Politiikkaan osallistumisesta en ole koskaan ollut kiinnostunut ja valitettavasti se tarkoittaa sitä, että edustamaan on tarjolla kovin vähän saman henkisiä ehdokkaita. Kotipaikkani valtuustoon äänestin tuttua perussuomalaisten listalta. Fiksu kaveri, ei loikkari.

Se että maailma on hullu, on kai hyväksyttävä, mutta olen aina pitänyt suomalaisia vähän fiksumpina. Jotenkin niin että vaikka on hullu niin ei tarvitse olla tyhmä. Viimeisten vuosien aikana järjen valo on kuitenkin himmentynyt. Toivon että vain siltä vähemmistöltä joka on äänessä ja hiljainen enemmistö on vielä järjissään.

Minulla on tutkinto, olen asunut ulkomailla, matkaillut maailmalla. Kokemus on muuttanut minua vähemmän suvaitsevaiseksi. Niin että suvaitsen ja arvostan kunkin kulttuurin erityisyyttä omassa ympäristössään, mutta en välittäisi sotkea niitä omaamme. Hiljalleen taitaa kuitenkin eri alueiden hienot kulttuurit sekoittua tasaisenruskeaksi monikulttuuriksi, ehkä sitä ei voi estää. Mutta ei sitä kannata edistää.

Aihe joka saa lämpenemään on verotus ja se mihin verorahoja käytetään. Lapsiperheessä menoja riittää ja kuluja on mietittävä tarkkaan. Rinnalla pyörii, kovalla työllä ansaitusta palkasta otetuilla veroilla, pidäkkeetön sirkus jossa kilvoitellaan älyttömimmistä ideoista, joihin rahaa voitaisiin tuhlata.

Verojahan meillä riittää, kun halutaan hämärtää tosiasiallista veroastetta. Tulo- ja pääomavero totta kai, mutta sitten kiinteistövero, autovero, alkoholivero, polttoainevero, sähkövero, arvonlisävero ja muut maksut joiden pääasiallinen tarkoitus on verottaa kuten peltipoliisivero tai vaikkapa hulevesimaksu. Lisäksi keskituloista lapsiperhettä rasittaa kunnallisten maksujen kuten päivähoitomaksun progressio. Uusia veroja ideoidaan jatkuvasti, odotan erityisellä inholla maakuntaveroa, joka varmuudella kiristää kokonaisveroastetta. Ja EU veroa.

Menopuolen masentavin asia on kansakunnan kokoon nähden järkyttävä virkamiesarmeija. Suomen suurin työnantaja on Helsingin kaupunki, maakuntien suurimmat työnantajat ovat maakuntien keskuskaupungit. Yrityksistä suurimpia työllistäjiä ovat mm. Posti ja VR jotka ovat valtion liikelaitoksia. Edellä mainituissa on suuri joukko arvokasta työtä tekeviä kuten hoitajia, opettajia ja postinkantajia joiden tärkeää työpanosta en tahdo yhtään vähätellä, mutta myös liian iso joukko tarkastajia, päälliköitä, koordinaattoreita.

Valtakunnan tasoa ajatellessa verenpaine alkaa nousta, meillä on 300 kunnanhallitusta, 300 kunnanvaltuustoa, 300 kunnanjohtajaa, 300 kulttuurisihteeriä, 300 sosiaalijohtajaa jne. + presidentti, ministerit, eduskunta, avustajat, asiamiehet, valtiosihteerit, projektisihteerit, kansliapäälliköt, konsultit jne. jne. jne. Hyvinvointiyhteiskunnan hyvinvointi unohtuu, kun tuotetaan puhetta ja maksetaan tilavuokria, ohjelmistolisenssimaksuja, kulukorvauslaskuja.

Meitä on tässä maassa kuitenkin vain 5 miljoonaa, eli vain sen verran kuin kunnon kaupungissa maailmalla. Organisaatio on vaan ihan liian raskas tälle määrälle nettomaksajia. Nyt eletään 2000-lukua, puhelimet toimii, videoyhteydet toimii, netti toimii. Ei enää tarvi jokaisessa pikku pitäjässä samanlaista koneistoa kuin 1800-luvun Venäjällä. Ja lainsäätämisen tason perusteella arvelisin, ettei tulisi suurta vahinkoa, jos sekin laitos olisi lomilla vielä nykyistä enemmän (palkattomilla, kiitos!)

Aatteita on monenlaisia. Jotkut haluavat uskoa, että kaikki maailmassa olisi yhteistä. Varsinkin niin päin, että meidän maamme on myös muiden maa ja muiden kulttuuri on myös meidän kulttuuria. Miten tämä aate on päässyt vallalle. Sitä ei voi ymmärtää eikä mitään selitystä ole. Jos joku vaikkapa haluaa kustantaa terveydenhoidon laittomasti maassa olevalle ulkomaalaiselle, tehköön puolestani niin, se on win-win-win auttajalle, autettavalle ja Terveystalo Oy:lle, mutta koska minä en moisesta perusta niin en myöskään halua, että veroeurojani tuohon käytetään.

Vihreitä ja vasemmistoa voi ymmärtää koska kommunismiahan tämä on, mutta käsittämättömästi myös oikeisto tykkää. Asia saa ”mielenkiintoisia” ulottuvuuksia, kun suomen perustuslakia halutaan tulkita niin että kenellä tahansa on suomeen päästyään (ehkä äänioikeutta lukuun ottamatta) samat perustuslailliset oikeudet kuin suomalaisella ja toisaalta maahan pääsy on ihmisoikeus ja maahantulon esto on rasismia. Uskonnollisaatteellinen hurmos estää näkemästä mitään ongelmia kustannuksissa tai haitoissa.

Poliitikot haluavat mielistellä, on aina helpompi sanoa kyllä kuin ei. Ääniä kerätään sanomalla hymyillen kyllä, ja niin ne tekee (poikkeus: jos verotulot uhkaa laskea). Solidaarisuus on siis ensisijaisesti oman edun tavoittelua. Epämiellyttävissä tilanteissa vastuuta pakoillaan viittaamalla epämääräisesti milloin kansainvälisiin sopimuksiin, milloin EU:hun, milloin luottoluokittajiin. Niitä ei voi kyseenalaistaa koska unelmien työ, nousu kansalliselta tasolta eurokentille vaatii nöyryyttä siihen suuntaan. Muu maa on mansikka.

Lisäksi kriittinen massa on ylittynyt siinä mielessä, että kulupuolella on liikaa äänestäjiä. Mitään oikeita muutoksia julkiseen talouteen ei saada. Kulumylly pyörii kiihtyvää tahtia, pidäkkeitä ei ole olemassa ja insentiivit poliitikoille ovat pelkästään menojen kasvatuksen puolella.

Kansallisomaisuutta on myyty merkittävästi ja varsinkin tyhmästi, surullisena esimerkkinä TV-verkon myynti ulkomaisille sijoittajille niin että verkon käytöstä on maksettu vuokrina jo yli miljardi euroa. Jaralle myytiin Euroopan suurin fosfaattiesiintymä, kanadalaiset ja australialaiset hallitsevat muut mineraalivarat, jne. On siis laskettu pakkasessa housuun. Velkaa on paljon, mutta sehän ei vaikuta poliittiseen urapolkuun.

Tuskinpa kukaan toimii kotona niin kuin me toimitaan kansakuntana. Missä perheessä pidetään kodin ovet auki kaikille. Jos vieraat käyttäytyvät huonosti aletaan syyttää oman perheen jäseniä. Jos vanhemmista vain toinen on töissä, jatketaan silti tuhlaamista entiseen malliin. Otetaan velkaa syömiseen. Naapurin isäntä päättää mitä perheessä saa tehdä. Jos vieraat lähentelevät perheen naisia niin hyssytellään. Tunteita ei saa purkaa puhumalla koska joku voi loukkaantua. Talo ei elä tavallaan, vieraat jäävät olemaan.

Terveisin,
Kustu KIHISEVÄ

 

[Benelli]

Mediassa on nyt alkanut pyöriä sellainen uusi termi kuin äärijihadistit, haluaisin nyt kysyä että mitä ovat maltilliset tai perus jihadistit? Hezbollah ja Taleban?

 

[Ottoville]

Tosiaan. Jokin palkinto olisi kyllä paikallaan - Darwin Awards tulee ensimmäisenä mieleen... mutta se valitettavasti kohdistuisi syyttömiin ja luomistyön osalta ansiottomiin, siis käyttäjiin.

Kuitenkin jollain on täytynyt olla näkemys siitä, että tarvitaan telakaluston runko, johon halutaan laittaa kenttätykki, jotta saadaan luotua ratkaisu sellaiseen ongelmaan, mihin nyttemmin telahaupitsiksi nimettyä laitetta käytetään.

BT -vaunuja lienee jäänyt niin paljon sotasaaliiksi ja se on kantavuudeltaan ollut parempi kuin esim. T-26, että tästä on saatu runko. Tykki on varmaankin tullut tykistön kannalta vähimmin haitallisista moiseen kokeiluun menetettävistä, ja siitä se sitten on homma lähtenyt pikkuhiljaa laukalle. Tosin valintaan kai liittyi myös kyseisen tykin lyhyt peräytyminen, tilaahan oli vähän. Jossain vaiheessa sitten hommasta on mennyt loppukin järki, ja prototyyppivaiheesta lähtien on alettu sijoittelemaan sille panssarivaunun manttelia.

Tuossa olisi kappale mahtavaa historiaa kirjoitettavana.. kuka mahtoi alunperin järkeillä tarpeen teloilla liikkuvalle kenttätykille ja mihin ne piti alunperin sijoittaa (Laguksen porukoilleko tykistöksi?), ja mikä johti sitten tähän lopputulokseen. Varmasti siellä on henkisesti juututtu tornin kehän hyödyntämiseen suuntaamisessa, ja myös haluttomuuteen muuttaa runkoa. Jos tykki olisi konstruoitu kiinteäksi ja käytetty sekä sivu- että korkeussuuntauksessa tykin alkuperäistä ratkaisua, vaikka modattuna, olisi sen ehkä typerinkin päällikkö tajunnut epäpanssarivaunuksi. Korkeallehan se olisi pitänyt ripustaa, mutta runkoakin olisi varmaan voinut vähän leventää - kai niillä hitspillit siellä oli kun noin komean torninkin saivat aikaiseksi. (Torni taisi tulla eri toimittajalta kuin VTT - runkohan on tuontitavaraa )

Kyllä suunnittelijat loiva jotain ainutlaatuista tuolla BT-42 18kpl valmistuserällä.

 

[miheikki]

Vietätkö Halloweenia, Pyhäinpäivää vai Kekriä?

 

[Herman30]

Ei mitään noista. Minulla ei ole tapana viettää yhtään mitään. Välillä tosin joutuu pakosta osallistumaan toisten järjestämiin viettoihin.

 

[Herman30]

Mitä yhteistä?

Salme kulttuurikeskus Tallinnassa

Eduskuntatalon istuntosali

 

[oml]

Bt-42 ei ole kovinkaan hyvä panssarintorjunnassa, mutta eihän sitä siihen ole suunniteltukaan. Nykyaikana sama lopputulos tulisi varmaankin jos joku määräisi AMOS:et panssaritorjuntaan suora-ammunnalla, eli turpaan tulisi.