Fremen
Greatest Leader
Ilmeisesti ei ollut perus "fish -n-chips" -brittiläinen, muuten ei olis mahtunut pylväiden välistä... vai viittasitko mamman reisiin perhaps?
Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Aika normi Westfieldin asiakas. Ei ollut pelkät reidet, kaikki paikat, tukkaa myöden oli viimeisen päälle. Ehkä niiden luxuskauppojen työntekijä. En seurannut.
No jos tukka näkyi niin ei ollut kyllä ihan normi Westfieldin asiakas, siis se joka on siinä Bushissa teiltä länteen?
Aika normaali. Holland Parkissa pyörii enemmän venäläisten pikkuvaimoja, mutta Shephard Bushissa näkyy normaalisti laidasta laitaan kaikenlaista. Westfield on myös iso turistirysä vaikka BBCllä ei ole television keskusta siellä enään.
D
Deleted member 2762
Guest
Niin sitä saa taas elää uutta nuoruutta kun pääsin tekemään jälkikasvun kiinaskootteriin täyttä koneremonttia. Vaihtoon laakerit, mäntä, sylinteri, öljypumppu,... tilalle kunnollista osaa niin taas käy ja kukkuu
Kyllä pitää ihailla veli kiinalaisen asennetta noiden tekemisessä, joka ristuksen laakeri tms on varmasti sitä halvinta mitä vaan löytyy No, pitää ottaa laatuaikana nuorison kanssa, tyttö oppii itse tekemään ja onhan tollasen perus 2-t koneen rappaaminen oikeastaan ihan terapeuttista, helpompi se on ehjätä kuin jokus Puch/Tomos/Sachs
Kyllä pitää ihailla veli kiinalaisen asennetta noiden tekemisessä, joka ristuksen laakeri tms on varmasti sitä halvinta mitä vaan löytyy
No, pitää ottaa laatuaikana nuorison kanssa, tyttö oppii itse tekemään ja onhan tollasen perus 2-t koneen rappaaminen oikeastaan ihan terapeuttista, helpompi se on ehjätä kuin jokus Puch/Tomos/Sachs
D
Deleted member 1262
Guest
Hyi helvetti
crane
Ylipäällikkö
Joo morjens, ei kyllä meikäläistä tollaseen saa
lukkarinapulainen
Majuri
Rauhantekijä
Greatest Leader
Voin kuvitella kuinka tunsit ostamaasi sähköä jo ennen kuin oli sopimuksessa edes nimi paperilla.
kuvasta tulee mieleen kun toissapäivänä kävin energiayhtiön konttorissa ja tein sähkösopimuksen. Pöydän toisella puolella oli konttoristi jolla oli kuvassa keskellä olevaa vastaava rehevä rintavarustus ja avonainen kaulus. Kyllä se vaan rintavan naisen rintavako vetää katseet puolelleen.
.
D
Deleted member 2762
Guest
Niin sitä saa taas elää uutta nuoruutta kun pääsin tekemään jälkikasvun kiinaskootteriin täyttä koneremonttia. Vaihtoon laakerit, mäntä, sylinteri, öljypumppu,... tilalle kunnollista osaa niin taas käy ja kukkuu
Kyllä pitää ihailla veli kiinalaisen asennetta noiden tekemisessä, joka ristuksen laakeri tms on varmasti sitä halvinta mitä vaan löytyy
Nohniin. Nyt ois uudet SKF:n laakerit paikallaan, samoin uusi ja parempi kampura. Huomenna sitten sylinteri paikoilleen ja kaasari. Muuten kasaus venyykin maanantaille kun saan öljypumpun vasta sitten. Oli mennyt näköjään laakeri varaiaattoripuolen lohkosta, oli päässyt pyörähtään koolissa. Onneksi ei ollut pahasti, työmaan kemikaalikaapista löytyi sopiva lukite että sai laakerin kiinni
Ja oli kaiken hyvän lisäksi niin bensan kuin etanolin kestävää ainetta
D
Deleted member 2762
Guest
Muutitko pitkänkin matkaa?
D
Deleted member 2762
Guest
Niin Kokkolassa?
Viimeksi muokattu:
50 vuotta salaisia tutkimuksia – HS vieraili Puolustusvoimien laitoksessa, jossa testataan asehankinnat ja varaudutaan yllätyksiin
Suomen ainoalla häivetekniikan mittaradalla testataan parasta tapaa suojata panssarivaunu tutkalta.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen pääportti Ylöjärven Lakialassa. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Juha Merimaa
Julkaistu: 10.7. 2:00 , Päivitetty: 10.7. 6:06
https://www.:poop::poop:.fi/tiede/art-2000005749555.html
YLÖJÄRVI Sotilasalue, pääsy kielletty ilmoittaa kyltti verkkoaidassa. Lisäkyltit varoittavat räjähteistä.
Aidan toisella puolen näyttää kuitenkin lähinnä pienteollisuusalueelta. Keskellä nouseva torni tuo mieleen kaivosalueen.
Entinen kuparikaivos paikka onkin. Outokumpu kuitenkin poistui täältä jo 1967, ja siitä lähtien kaivos on toiminut Puolustusvoimien tutkimusalueena.
NYKYÄÄN Ylöjärven Lakiala on yksi Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kolmesta toimipisteestä, muut ovat Tuusulassa ja Riihimäellä. Lakialassa toimivat laitoksen esikunta sekä räjähde- ja suojelutekniikan ja asetekniikan osastot.
Kesäisenä iltapäivänä täällä on hiljaista, mutta kyllä räjähdyksiäkin kuuluu – viimeksi vierailupäivän aamuna, kertoo aluetta esittelevä tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja insinöörieverstiluutnantti Jouni Koivisto.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja insinöörieverstiluutnantti Jouni Koivisto. Vanhan kuparikaivoksen torni on nykyisin tutkimuskäytössä. (KUVA: REIJO HIETANEN)
”Koekentällä pidettiin koulutusta”, Koivisto selittää. Puolustusvoimien väelle esiteltiin jotain uutta varustetta. Sen tarkemmin hän ei halua koulutuksen luonnetta avata.
SOTILAALLISEEN tutkimustyöhön liittyy aina salailun luomaa jännitystä. Sotilasalueella kuvaaminen on luvanvaraista. Räjähde- ja suojelutekniikan osaston seinällä on ohjeet, miten tulee suhtautua, jos alueella näkyy tuntematon drooni.
Tutkimuslaitoksen perustiedot kerrotaan kuitenkin avoimesti verkossa: Laitoksessa työskentelee noin 200 henkeä, heistä 95 Lakialassa. Suurin osa työntekijöistä on siviilejä. Tyypillisin tehtävänimeke on tutkija. Ruokalassa asepukuja näkee lähinnä tutkimusavustajina toimivilla varusmiehillä.
Osa laitoksen tutkimuksesta johtaa julkisiin tieteellisiin julkaisuihin. Koivisto nostaa esimerkiksi Riihimäen informaatiotekniikkaosaston tuoreen julkaisun Game Changer – Structural transformation of Cyberspace, jossa arvioidaan tietoverkoissa käytävän sodankäynnin tulevaisuutta. Teksti julkaistiin laitoksen omassa julkaisusarjassa.
Käytännönläheisempi työ päätyy usein salatuksi. Vaikka keksittäisiin jotain käyttökelpoista, ei laitos yleensä hae patentteja.
”Yleensä käytämme lain meille antamaa mahdollisuutta määritellä asiat salaisiksi”, Koivisto kertoo.
KANSAINVÄLISESTI vertailtuna tutkimuslaitos on pieni. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan vastaavissa laitoksissa työskentelee noin tuhat henkeä kummassakin. .
Koivisto vakuuttaa laitoksen kompensoivan kokoaan tehokkaalla organisaatiolla.
”Vuodesta 2014 meidän alle on yhdistetty iso osa alan tutkimuksesta, aina tulevaisuuden sotataitoa pohtivasta doktriiniosastosta käytännön asetesteihin ja sotilaiden toimintakyvyn ylläpitoon”, Koivisto selittää.
”Monialaisuus auttaa meitä katsomaan asioita monesta kulmasta yhtä aikaa. Ei ole enää tarkkarajaista kemian tai fysiikan tutkimusta, eikä koskaan tarkastella vain yhtä laitetta tai järjestelmää. Ihmisen näkökulma on aina mukana.”
Jos suunnitellaan uusia kalustohankintoja, laitos osaa ottaa niihin kantaa monella tavalla, alkaen tulevaisuuden tarpeiden pohdinnasta ja päättyen käytännön mittaustyöhön.
MITTAUSTYÖTÄ tehdään esimerkiksi Suomen ainoalla häivetekniikan mittaradalla. Se ulottuu entisen avolouhoksen paikalle syntyneen järven rannalta toiselle.
Vanhan kaivostornin vieressä on tutka-asema ja sen vieressä kontti.
Noin 200 metrin päässä vastarannalla on puolestaan pienen tanssilavan kokoinen teräksinen kääntöpöytä. Se voidaan nostaa pystyyn kuin maalitaulu ikään.
Tutka-asemalla voidaan havainnoida vastarannan kääntöpöydälle asetettuja kohteita, kuten kuorma-autoja. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Kääntöpöydälle tutkija Vesa-Jukka Salminen kiinnittää tutkittavia kohteita, kuten autoja tai ohjuslavoja. Sitten pöytä nostetaan pystyyn niin että tutkalla voi osoittaa kohdetta ikään kuin ylhäältä, kuin satelliitista käsin.
Tosin jos kohde on kovin painava, esimerkiksi panssarivaunu, ei pöytää voi nostaa täyteen 90 asteen kulmaan. Silloin tutka voidaan kuitenkin nostaa vanhaan kaivostorniin, noin 40 metrin korkeuteen.
TÄMÄN jälkeen kääntöpöydälle asetettuja kohteita kuvataan useilla aallonpituuksilla ja erilaisilla kameroilla. Näin saadaan käsitys, miten kohde näkyy eri laitteilla.
Yleensä pyrkimys on näkyä mahdollisimman huonosti. Tätä piiloutumista kutsutaan häivetekniikaksi.
”Tyypillinen tutkimuskohde on järjestelmä, jonka näkyvyyttä tutkassa on pyritty eri tavoin häivyttämään.”
”Sitten katsomme, missä kohden häivetekniikka toimii ja missä ei”, tutkimusta vetävä Salminen kertoo.
Vasemmalla tutkakuva maasturista suojaamattomana ja oikealla naamioverkolla peitettynä. (KUVA: REIJO HIETANEN)
TYYPILLISIÄ tapoja suojautua tutkilta ovat muotoilu ja erilaiset tutkia hämäävät maalit ja pinnoitteet. Näistä Salminen arvioi tärkeimmiksi muotoilun.
Mitään ei saada täysin näkymättömäksi, mutta pienilläkin parannuksilla voi olla iso merkitys.
”Jos ajatellaan vaikka hävittäjiä, jo muutamien sekuntien ero havainnossa vastaa satojen metrien lentomatkaa. Se voi käytännössä erottaa onnistuneen operaation epäonnistuneesta”, Salminen selittää.
JOS suunnitellut hävittäjäkaupat etenevät, päätyvät kandidaatit luultavasti Salmisenkin testattaviksi.
Ylöjärvelle niitä ei silti ole pakko kuljettaa. Tutka-asema on mahdollista siirtää paikasta toiseen. Kontrollilaitteisto kulkee kontissa, johon on rakennettu työpiste tutkijalle.
Hankinnoissa auttaminen on tyypillinen osa Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintaa. Toinen keskeinen aihe on ennakointi. Jos valittavaksi tulee vaikka uusi ase, ammus tai kuljetusneuvo, testataan kandidaatit jossain toimipisteessä.
Lisäksi tutkitaan Puolustusvoimien omia kehitelmiä – esimerkiksi sitä, kuinka hyvin uusi naamiointi suojaa mitäkin aaltopituutta vastaan.
”Suurin osa tutkimuksesta on tilaustöitä sisäisiltä asiakkailta”, Koivisto kertoo. Niillä hän tarkoittaa Puolustusvoimien muita osia.
”On jokin uusi laite tai idea, ja halutaan tietää, onko siitä hyötyä.”
Jonkin verran tehdään tutkimusta myös ulkopuolisten kanssa. Kauppakeskus Myyrmannissa 2002 räjähtäneen panoksen koostumusta selvitettiin täällä. Myös kaupallisten hengityssuojainten suodattimia on testattu tutkimuslaitoksen tiloissa. Usein testit tukevat Puolustusvoimien omia hankintoja.
HÄIVETEKNIIKALLE on vaikea keksiä juurikaan käyttöä armeijakaluston ulkopuolella.
Päinvastaisesta näkökulmasta tutkiin kohdistuu kuitenkin paljon mielenkiintoa.
Esimerkiksi itseajavia autoja kehittävät teknologiayritykset käyttävät tutkia jatkuvasti. Niiden tavoite on saada autojen tutkat huomaamaan kohteet mahdollisimman hyvin.
Armeijoiden tutkimuslaitoksilla onkin täysin työ pysyä siviilipuolen perässä, Koivisto arvioi.
”Vielä 50 vuotta sitten kehittynein teknologia oli armeijoilla. Nyt esimerkiksi kommunikaatioteknologian ja tietotekniikan oivallukset tulevat kuitenkin siviilipuolelta.”
HYVÄ esimerkki tästä ovat tekoälyt ja itsenäiset, autonomiset laitteet, kuten itsenäisesti lentävät droonit. Koiviston arvion mukaan ne mullistavat sodankäynnin pian. Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole omaan kehitystyöhön juuri resursseja.
”Meidän täytyy miettiä tarkkaan, mihin käytämme omaa tutkimusta ja miten hyödynnämme olemassa olevaa. Lisäksi täytyy aina pohtia, olisiko uudella tekniikalla sovelluksia Puolustusvoimia hyödyntävään erityiskäyttöön”, Koivisto kuvaa.
Tätä varten tutkijoille on määritelty omat seuranta-alueet, ja he saavat käyttää osan työajastaan määrättyjen projektien ulkopuolella omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Näin heidän oletetaan seuraavan alan kehitystä.
Tarkoituksena olisi varmistaa, ettei ainakaan tule yllätetyksi jollain uudella ja odottamattomalla.
”Suojautuminen on tärkeä näkökulma. Että mitä tehdään, jos vihamiehisellä taholla on kyky hyödyntää uusinta teknologiaa.”
VAIKKA kiihkeimmät muutokset ovat sotateknologiassakin luultavasti automaatiossa, tietoverkoissa ja tekoälyssä, muutkin alat kehittyvät jatkuvasti.
Yksi kiinnostava tutkimuskohde on ilmassa räjähtävä, etälaukaistava hyppypanos. Niiden on tarkoitus korvata jalkaväkimiinat.
Hyppypanosten kehitystä on tehty yksityisellä puolella. Puolustusvoimien tutkimuslaitos saattaa kuitenkin osallistua niiden arviointiin, puolustusministeriöstä kerrotaan.
HÄIVETEKNIIKKAAN on puolestaan vaikuttanut kameroiden parantuminen, Salminen kertoo.
”Nykyiset kamerat tunnistavat valtavan määrän värisävyjä. Jos esimerkiksi naamioverkko käyttää tiettyjä, tunnettuja sävyjä, kamera voi tekoälyyn yhdistettynä havaita naamioverkon puhtaasti värisävyjen pohjalta. Tämä ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut mahdollista.”
Kyse on siis jatkuvasta kilpajuoksusta. Jos Ylöjärvellä ei ehkä kaikilla aloilla kärjessä ollakaan, ainakin siellä pyritään pysymään sen vauhdissa.
Kun kyseessä ei ole kuitenkaan Suomalainen sotataito vaan tutkimuksetta.
Ja sopivaa ketjua ei löytynyt ja lähdekin on määritelty epäilyttäväksi, niin tämä on varmaan sopiva paikka jutulle..
Ps.
Kun kyseessä ei ole kuitenkaan Suomalainen sotataito vaan tutkimuksetta.
Ja muuta oikein sopivaa ketjua ei löytynyt ja lähdekin on määritelty epäilyttäväksi, niin tämä on varmaan sopiva paikka jutulle..
Suomen ainoalla häivetekniikan mittaradalla testataan parasta tapaa suojata panssarivaunu tutkalta.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen pääportti Ylöjärven Lakialassa. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Juha Merimaa
Julkaistu: 10.7. 2:00 , Päivitetty: 10.7. 6:06
https://www.:poop::poop:.fi/tiede/art-2000005749555.html
YLÖJÄRVI Sotilasalue, pääsy kielletty ilmoittaa kyltti verkkoaidassa. Lisäkyltit varoittavat räjähteistä.
Aidan toisella puolen näyttää kuitenkin lähinnä pienteollisuusalueelta. Keskellä nouseva torni tuo mieleen kaivosalueen.
Entinen kuparikaivos paikka onkin. Outokumpu kuitenkin poistui täältä jo 1967, ja siitä lähtien kaivos on toiminut Puolustusvoimien tutkimusalueena.
NYKYÄÄN Ylöjärven Lakiala on yksi Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen kolmesta toimipisteestä, muut ovat Tuusulassa ja Riihimäellä. Lakialassa toimivat laitoksen esikunta sekä räjähde- ja suojelutekniikan ja asetekniikan osastot.
Kesäisenä iltapäivänä täällä on hiljaista, mutta kyllä räjähdyksiäkin kuuluu – viimeksi vierailupäivän aamuna, kertoo aluetta esittelevä tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja insinöörieverstiluutnantti Jouni Koivisto.
Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja insinöörieverstiluutnantti Jouni Koivisto. Vanhan kuparikaivoksen torni on nykyisin tutkimuskäytössä. (KUVA: REIJO HIETANEN)
”Koekentällä pidettiin koulutusta”, Koivisto selittää. Puolustusvoimien väelle esiteltiin jotain uutta varustetta. Sen tarkemmin hän ei halua koulutuksen luonnetta avata.
SOTILAALLISEEN tutkimustyöhön liittyy aina salailun luomaa jännitystä. Sotilasalueella kuvaaminen on luvanvaraista. Räjähde- ja suojelutekniikan osaston seinällä on ohjeet, miten tulee suhtautua, jos alueella näkyy tuntematon drooni.
Tutkimuslaitoksen perustiedot kerrotaan kuitenkin avoimesti verkossa: Laitoksessa työskentelee noin 200 henkeä, heistä 95 Lakialassa. Suurin osa työntekijöistä on siviilejä. Tyypillisin tehtävänimeke on tutkija. Ruokalassa asepukuja näkee lähinnä tutkimusavustajina toimivilla varusmiehillä.
Osa laitoksen tutkimuksesta johtaa julkisiin tieteellisiin julkaisuihin. Koivisto nostaa esimerkiksi Riihimäen informaatiotekniikkaosaston tuoreen julkaisun Game Changer – Structural transformation of Cyberspace, jossa arvioidaan tietoverkoissa käytävän sodankäynnin tulevaisuutta. Teksti julkaistiin laitoksen omassa julkaisusarjassa.
Käytännönläheisempi työ päätyy usein salatuksi. Vaikka keksittäisiin jotain käyttökelpoista, ei laitos yleensä hae patentteja.
”Yleensä käytämme lain meille antamaa mahdollisuutta määritellä asiat salaisiksi”, Koivisto kertoo.
KANSAINVÄLISESTI vertailtuna tutkimuslaitos on pieni. Esimerkiksi Ruotsin ja Norjan vastaavissa laitoksissa työskentelee noin tuhat henkeä kummassakin. .
Koivisto vakuuttaa laitoksen kompensoivan kokoaan tehokkaalla organisaatiolla.
”Vuodesta 2014 meidän alle on yhdistetty iso osa alan tutkimuksesta, aina tulevaisuuden sotataitoa pohtivasta doktriiniosastosta käytännön asetesteihin ja sotilaiden toimintakyvyn ylläpitoon”, Koivisto selittää.
”Monialaisuus auttaa meitä katsomaan asioita monesta kulmasta yhtä aikaa. Ei ole enää tarkkarajaista kemian tai fysiikan tutkimusta, eikä koskaan tarkastella vain yhtä laitetta tai järjestelmää. Ihmisen näkökulma on aina mukana.”
Jos suunnitellaan uusia kalustohankintoja, laitos osaa ottaa niihin kantaa monella tavalla, alkaen tulevaisuuden tarpeiden pohdinnasta ja päättyen käytännön mittaustyöhön.
MITTAUSTYÖTÄ tehdään esimerkiksi Suomen ainoalla häivetekniikan mittaradalla. Se ulottuu entisen avolouhoksen paikalle syntyneen järven rannalta toiselle.
Vanhan kaivostornin vieressä on tutka-asema ja sen vieressä kontti.
Noin 200 metrin päässä vastarannalla on puolestaan pienen tanssilavan kokoinen teräksinen kääntöpöytä. Se voidaan nostaa pystyyn kuin maalitaulu ikään.
Tutka-asemalla voidaan havainnoida vastarannan kääntöpöydälle asetettuja kohteita, kuten kuorma-autoja. (KUVA: REIJO HIETANEN)
Kääntöpöydälle tutkija Vesa-Jukka Salminen kiinnittää tutkittavia kohteita, kuten autoja tai ohjuslavoja. Sitten pöytä nostetaan pystyyn niin että tutkalla voi osoittaa kohdetta ikään kuin ylhäältä, kuin satelliitista käsin.
Tosin jos kohde on kovin painava, esimerkiksi panssarivaunu, ei pöytää voi nostaa täyteen 90 asteen kulmaan. Silloin tutka voidaan kuitenkin nostaa vanhaan kaivostorniin, noin 40 metrin korkeuteen.
TÄMÄN jälkeen kääntöpöydälle asetettuja kohteita kuvataan useilla aallonpituuksilla ja erilaisilla kameroilla. Näin saadaan käsitys, miten kohde näkyy eri laitteilla.
Yleensä pyrkimys on näkyä mahdollisimman huonosti. Tätä piiloutumista kutsutaan häivetekniikaksi.
”Tyypillinen tutkimuskohde on järjestelmä, jonka näkyvyyttä tutkassa on pyritty eri tavoin häivyttämään.”
”Sitten katsomme, missä kohden häivetekniikka toimii ja missä ei”, tutkimusta vetävä Salminen kertoo.
Vasemmalla tutkakuva maasturista suojaamattomana ja oikealla naamioverkolla peitettynä. (KUVA: REIJO HIETANEN)
TYYPILLISIÄ tapoja suojautua tutkilta ovat muotoilu ja erilaiset tutkia hämäävät maalit ja pinnoitteet. Näistä Salminen arvioi tärkeimmiksi muotoilun.
Mitään ei saada täysin näkymättömäksi, mutta pienilläkin parannuksilla voi olla iso merkitys.
”Jos ajatellaan vaikka hävittäjiä, jo muutamien sekuntien ero havainnossa vastaa satojen metrien lentomatkaa. Se voi käytännössä erottaa onnistuneen operaation epäonnistuneesta”, Salminen selittää.
JOS suunnitellut hävittäjäkaupat etenevät, päätyvät kandidaatit luultavasti Salmisenkin testattaviksi.
Ylöjärvelle niitä ei silti ole pakko kuljettaa. Tutka-asema on mahdollista siirtää paikasta toiseen. Kontrollilaitteisto kulkee kontissa, johon on rakennettu työpiste tutkijalle.
Hankinnoissa auttaminen on tyypillinen osa Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen toimintaa. Toinen keskeinen aihe on ennakointi. Jos valittavaksi tulee vaikka uusi ase, ammus tai kuljetusneuvo, testataan kandidaatit jossain toimipisteessä.
Lisäksi tutkitaan Puolustusvoimien omia kehitelmiä – esimerkiksi sitä, kuinka hyvin uusi naamiointi suojaa mitäkin aaltopituutta vastaan.
”Suurin osa tutkimuksesta on tilaustöitä sisäisiltä asiakkailta”, Koivisto kertoo. Niillä hän tarkoittaa Puolustusvoimien muita osia.
”On jokin uusi laite tai idea, ja halutaan tietää, onko siitä hyötyä.”
Jonkin verran tehdään tutkimusta myös ulkopuolisten kanssa. Kauppakeskus Myyrmannissa 2002 räjähtäneen panoksen koostumusta selvitettiin täällä. Myös kaupallisten hengityssuojainten suodattimia on testattu tutkimuslaitoksen tiloissa. Usein testit tukevat Puolustusvoimien omia hankintoja.
HÄIVETEKNIIKALLE on vaikea keksiä juurikaan käyttöä armeijakaluston ulkopuolella.
Päinvastaisesta näkökulmasta tutkiin kohdistuu kuitenkin paljon mielenkiintoa.
Esimerkiksi itseajavia autoja kehittävät teknologiayritykset käyttävät tutkia jatkuvasti. Niiden tavoite on saada autojen tutkat huomaamaan kohteet mahdollisimman hyvin.
Armeijoiden tutkimuslaitoksilla onkin täysin työ pysyä siviilipuolen perässä, Koivisto arvioi.
”Vielä 50 vuotta sitten kehittynein teknologia oli armeijoilla. Nyt esimerkiksi kommunikaatioteknologian ja tietotekniikan oivallukset tulevat kuitenkin siviilipuolelta.”
HYVÄ esimerkki tästä ovat tekoälyt ja itsenäiset, autonomiset laitteet, kuten itsenäisesti lentävät droonit. Koiviston arvion mukaan ne mullistavat sodankäynnin pian. Puolustusvoimilla ei kuitenkaan ole omaan kehitystyöhön juuri resursseja.
”Meidän täytyy miettiä tarkkaan, mihin käytämme omaa tutkimusta ja miten hyödynnämme olemassa olevaa. Lisäksi täytyy aina pohtia, olisiko uudella tekniikalla sovelluksia Puolustusvoimia hyödyntävään erityiskäyttöön”, Koivisto kuvaa.
Tätä varten tutkijoille on määritelty omat seuranta-alueet, ja he saavat käyttää osan työajastaan määrättyjen projektien ulkopuolella omiin kiinnostuksen kohteisiinsa. Näin heidän oletetaan seuraavan alan kehitystä.
Tarkoituksena olisi varmistaa, ettei ainakaan tule yllätetyksi jollain uudella ja odottamattomalla.
”Suojautuminen on tärkeä näkökulma. Että mitä tehdään, jos vihamiehisellä taholla on kyky hyödyntää uusinta teknologiaa.”
VAIKKA kiihkeimmät muutokset ovat sotateknologiassakin luultavasti automaatiossa, tietoverkoissa ja tekoälyssä, muutkin alat kehittyvät jatkuvasti.
Yksi kiinnostava tutkimuskohde on ilmassa räjähtävä, etälaukaistava hyppypanos. Niiden on tarkoitus korvata jalkaväkimiinat.
Hyppypanosten kehitystä on tehty yksityisellä puolella. Puolustusvoimien tutkimuslaitos saattaa kuitenkin osallistua niiden arviointiin, puolustusministeriöstä kerrotaan.
HÄIVETEKNIIKKAAN on puolestaan vaikuttanut kameroiden parantuminen, Salminen kertoo.
”Nykyiset kamerat tunnistavat valtavan määrän värisävyjä. Jos esimerkiksi naamioverkko käyttää tiettyjä, tunnettuja sävyjä, kamera voi tekoälyyn yhdistettynä havaita naamioverkon puhtaasti värisävyjen pohjalta. Tämä ei vielä kymmenen vuotta sitten ollut mahdollista.”
Kyse on siis jatkuvasta kilpajuoksusta. Jos Ylöjärvellä ei ehkä kaikilla aloilla kärjessä ollakaan, ainakin siellä pyritään pysymään sen vauhdissa.
Kun kyseessä ei ole kuitenkaan Suomalainen sotataito vaan tutkimuksetta.
Ja sopivaa ketjua ei löytynyt ja lähdekin on määritelty epäilyttäväksi, niin tämä on varmaan sopiva paikka jutulle..
Ps.
Kun kyseessä ei ole kuitenkaan Suomalainen sotataito vaan tutkimuksetta.
Ja muuta oikein sopivaa ketjua ei löytynyt ja lähdekin on määritelty epäilyttäväksi, niin tämä on varmaan sopiva paikka jutulle..
lukkarinapulainen
Majuri
Miten olisi itävaltalainen Feldkappe nahkaisena, puolalaisen perheyrityksen valmistamana?
https://sterkowski.com/caps/396-austro-hungarian-army-soldier-schweik-cap-black.html
https://sterkowski.com/caps/396-austro-hungarian-army-soldier-schweik-cap-black.html
Viimeksi muokattu:
