Olihan taas. Sain sentään sovittua että poika jää eskariin vähän pitempään ettei tartte koko katrasta raahata hammaslääkäriin.
Oli tullut yöllä taas vähintään riittävästi lunta. Tarvoin talliin aamulla taksilta. Olin jättänyt Hulinalehmän karsinan näemmä auki. Paskaa ihan joka helvetin lävessä, kamat levitelty ja hevosten aamuheinät sotkettu ja syöty.
Otin lumikolan ja luudan. Kiersin auton ympäri kolaten, riipasin luudalla suurimmat lumet akkunoista ja konepelliltä. Aattelin että tuntityhjäkäynnillä auttaa pahimpaan.
Eiku kohti hammaslääkäriä. Tuli entinen siitä kolasta ku jouduin lähtee vauhdin kanssa ja kola jäi alle. Parikytäkilsaa on pitkästi matkaa kun aurakuski on ilmeisesti ollut toisaalla (viikkoja), urat toissa tiellä ei istu kian raideleveyteen.
Tohtori tutki hampaat, kuvasi edestä ja takaa. Paskat sieltä paikka on irti, joku karhentuma vaan. Leukanivel tulehtunut. Unissakävelyn lisäksi narskutan hampaitani yöt läpeensä. Tulihan käytyy, lääkkeillä ja kiskoilla pitäis hoituu (koira söi edellisen kiskon). Mitään peiliä terävämpääkään ei tungettu suuhun, sekin on aina positiivista. Varauduin toki asiaankuuluvasti pukemalla sairaalapyjaman alimmaiseksi.
Siinä autoa suunnatessani paluumatkalle kattoin että oli tullu viesti, taksikuski ystävällisesti ilmoitti että poika oottaa koulun pihassa, oli vaan se viesti tullut jo tuntia aikasemmin. Että se ei vissiin saanukkaan olla eskarissa kauempaa. Eiku kia hyppimään siihen helvetin rekiuraan ja rivakasti etiäppäin. Kun joku tolvana on keksiny laittaa autoon semmoset tosi kätsät kattokaiteet, se tolvana ei vissiin aatellu että niiden onnettomien kaiteiden väliin saa juntattua melkoisen lumipatjan. Vähän ku jarrutin, se koko perkeleen patja valui tuulilasille. Otti jonkun tovin tuuppia se lumikasa siitä akkunalta alas.
Olin ihan varma että se poikaparka joko kerkiää rippikouluikään tai jäätyy kinokseen ennen kun mä saan ton loputtoman taipaleen taputeltua. No yllättäen ei löytynyt lasta pihalta toikkaroimasta, alkoi jo pikkunen paniikki ja raivo kehittymäänkin siinä. Ei löytynyt koululta. Löytyi lopulta eskarista kun olivat muistaneet että tuli luvattua jä kävivät keräämässä sen talteen.
Päästiin jopa kotiin. Autokin on omassa pihassa. Ei omalla paikallaan kun siinä on ne kolan maalliset jäännökset.. Mutta on se omalla maalla. Laitoin miehelle viestin että siirtäköön jos haluaa pihaan, mä autoilen seuraavan kerran juhannuksena.
Mulle alkais jo riittää tältä päivältä. Tarttis saada lantalaakin kolattua että paskakärry kulkis sujuvammin, vaan eipä tartte kun itsenikin suureksi hämmästykseksi se kola tais kuitenki jäädä tämänkin paskareissun ainoaksi uhriksi