Kävin tapaamassa muusikko ystävääni Camdenissa tänään mutta matkalla sinne näin tosi hehkeen punatukkaisen naisen tuubissa. Koko matkan teki tosi vaikeeta olla tuijottamatta. On melkein seitsämän vuotta siitä kun viimeeksi sain piparia. Teki mieli mennä juttelemaan hänen kanssaan, mutta en kehdannut. En voi pettää, vaikka vaimo on sanonut että hän ymmärtäisi, jos haluaisin käydä vieraissa.
Vaimo tuli takaisin viikko sitten eristysyksiköstä sairaalassa. Sosiaaliviranomaiset päättivät että he ottavat multa lähihoitajan hommat ja antoivat vaimon hoidon neljä kertaa päivässä tuleville kaupallisille hoitajille. Heti ensi töikseen he kertovat mulle että olen erikoinen mies, sillä heidän kulttuurissaan äijä olisi lähtenyt aikoja sitten.
Ei ole tehnyt mieli, aivan samanlailla kun ei ole tehnyt mieli käydä vieraissa. Vuosien varrella on ollut monta joka on sanonut että olen "handsome," ja "cute," ja "lovely man..." Toisinaan he ovat melko suoraan ehdottaneet minua lipeämään vaimon seurasta, melko suorilla ehdotuksilla. Olen kestänyt, mutta tänään se punatukkainen nainen, ja myöhemmin toinen gootti (goth) paluumatkalla saivat minut ajatuksiin.
Onko mussa jotakin vikaa vai onko luonto herättämässä mua tästä pitkästä horroksesta?