Ymmärrän hyvin, että et pysty tekemään päätöstä heti ja yksin. Se on kova paikka kenelle vain. En halua loukata sinua ja vaimoasi, mutta kannattaa miettiä toisena näkökulmana, että joskus kuolema tuo rauhan ja vie kivut. Voimia!
Kiitoksia. Kaveri, konsultti tason nukutuslääkäri, tuli käymään kun oli pyytänyt sairaalan tätin soittamaan hänelle. Hän toi mukaan kaksi litra kalja pulloa ja suht täyden pullon whiskiä. Olen pitkästä aikaa humalassa, mutta se sama sairaalan täti soitti aikaisemmin ja kuulosti pettyneeltä kun special CT scan ei tuottanut tulos. Itse asiassa hän kertoi että vaimo reakoi hyvin "broad spectrum antibiotics," ja oli alkuillasta parenemaan päin. Tiedän kuiten että siellä taustalla on se fakta että hän ei ole täysissä ruumiin voimissa.
Täti paljasti mulle myös että yli viikko sitten kun vaimo oli eristyksissä konsultit olivat puhuneet hänelle, ja hän oli myöntynyt DNRaan. Ei kertonut mulle mitään. Joten vaimo on nyt DNRn alla, toisin sanottuna Herran hallussa, enkä mä voi tehdä sen asian eteen yhtään mitään. Joko hän paranee ja herää huomenna taikka ylihuomenna itsekseen. Tai sitten ei.
Olen tehnyt parhaani, hoitajana ja puolisona. Mikä on ihmeellisintä tässä asiassa on että niin moni ihminen on tullut sanomaan mulle että he ihailevat mitä tein, kun tein päätöksen että vaimo on tärkeämpi kuin jonkun kaupallisen lafkan ongelmat. Olen henkilökohtaisesti oppinut niin paljon, ja ihmiset ovat oppineet minun seurassa taikka vaimon sairauksien kautta uusia asioita. Joten ei se kaikki ollut pahasta ja raha ei ole kaikki kaikessa tässä maailmassa.
Tiedän että rahat tulemaan olemaan tiukissa vaimon kuoleman jälkeen, mutta uskon että se ole loppuni. Himmoittaisi näyttää foorumin jäsenille kirjojeni kansia, ja teen sen ehkä koska ne on kirjoitettu kirjailinimen alle. Mutta vaikka niistä ei olisi mihinkään ja pitäisin henkilöllisyyteni enemmän salassa uskon että tämä ei ole the end. Se on vain uusi luku, elämän kirjassa. Me täällä foorumissa olemme aseveljiä ja siskoja, silti kun se viimeinen kysymys tulee eteen niin se on hankala kaikille.
Toivon että ihmiset jos niille tulee DNR kysymys vastaan tulevaisuudessa ymmärtävät että se on toinen niistä kahdesta keinosta millä valtio, ja lääkärit pääsevät yli resursseihin viittavasta ongelmasta. Ystäväni myönsi että lääketiede on vielä niin lapsen kengissä että me emme ymmärrä, vaikka me tiedostamme monia lääketieteellisiä asioita. Meillä ei ole kykyä kloonata. Meillä ei ole kykyä tehdä toista ruumista. Meillä ei ole edes kykyä tuoda takaisin niitä henkilöitä jotka on asetettu syväjäädytykseen kovalla rahalla.
Ihmiskunta on tullut pitkälle monissa asioissa, ja vaikka monet asiat mitä me SF kirjailijat olemme ennustaneet on tullut toteen, niin silti on niin monia asioita jotka patkottavat meidät olemaan vain pelkkiä ihmisiä. Me teemme parhaamme elämässä ja se on ainoa mitä me pystymme ikinä tekemään. Kukaan meistä ei ole ihmeiden tekijä vaikka olemme tehneet ihmeellisiä asioita. Kukaan meistä ei ole jumala, vaikka monilla ihmisillä on tarve olla sellainen. Kun loppu lähestyy emme voi ihmisyydelle taikka luonnolle yhtään mitään.
Sitä ennen ainoa asia mitä voimme tehdä on elää hyvä elämä.
That's it. No second chances. No replays. One life, one body, one soul. No redo's .... unless you're stuck in a timeloop.