Sekalaista mussuttelua

Baltriber

Majuri
Traktoriin piti vaihtaa ilmastoinnin kuivain + paisuntaventtiili + täyttö. Kahteen autoon normaali huoltotäyttö ilman mitään ongelmia. Minäpä kerron hintatietoja, kun laskun saan.

Systeemihän on seuraava: huoltokoje kytketään työn alla olevaan laitteeseen. Se imeä lutkuttaa järjestelmän tyhjäksi suodattimen läpi, suodatettu kylmäaine laitetaan takaisin + uutta tarpeen mukaan.
Kylmäaine ei vanhene, sen ominaisuudet säilyy.

Yleistä ilmastoinnin käytöstä: kun ilmastointi on päällä, auton tai muun laitteen ovia eikä ikkunoita pidetä esim. tyhjäkäynnillä seistessä auki ja oteta lämmintä ilmaa sisään. Rasittaa turhaan ilmastointijärjestelmää. Kenno pidetään puhtaana. Talvellakin noin kerran kuussa ilmastointia käytetään päällä, voitelee tällöin kompressorin laakerin.
Tossa on ollu tyhjillään koko järjestelmä reilun parivuotta. Kone kun vaihdettiin niin siinä sitte tyhjättiin systeemi. Täytyy ny kattoo että kuinka halpaa hauskaa siitä laturista tulee, se ny täytyy saada kuntoon hetimiten. Tää kans yks tuomiopäivän työmaa, akkulaturi on jossain hyvässä säilössä, luultavasti samassa kun viikatteen teroituskivi. Mulla on tontin kolmella nurkalla viikatteet parkissa ja ny ne kaikki on ihan umpitylsiä enkä löydä sitä hemmetin kiveäkään mistään. Mä tarviin sen maaorjan lisäksi assistentin ja henkiparantajan..
 

Ikarus

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Tossa on ollu tyhjillään koko järjestelmä reilun parivuotta. Kone kun vaihdettiin niin siinä sitte tyhjättiin systeemi. Täytyy ny kattoo että kuinka halpaa hauskaa siitä laturista tulee, se ny täytyy saada kuntoon hetimiten. Tää kans yks tuomiopäivän työmaa, akkulaturi on jossain hyvässä säilössä, luultavasti samassa kun viikatteen teroituskivi. Mulla on tontin kolmella nurkalla viikatteet parkissa ja ny ne kaikki on ihan umpitylsiä enkä löydä sitä hemmetin kiveäkään mistään. Mä tarviin sen maaorjan lisäksi assistentin ja henkiparantajan..
Nyt ymmärrän tuon kovan hintapyynnön. Kylmäaineen hinta jonkun Eu:n kiintiösysteemin takia moninkertaistui. Sieltä on otettu kilo, ehken vähän yli pois kylmäainetta, joka nykyään maksaa maltaita.

Laitatat ''omat'' kylmäaineet takaisin siinä liikkeessä, mikä järjestelmän tyhjäsi. Määrä on tietona tyhjentäjällä. Volvon huollosta sitä täyden järjestelmän määrää voi myös kysyä.

Vai maksoiko tyhjentäjä sinulle siitä kylmäaineesta? Epäilen.

Ne kylmäaineet on jo kierrossa jossain muussa vehkeessä.
 

Woodsman

Kenraali
Lahjoittaja
Tuli muuten tarjous korjaamolta. Kuivaimen vaihto+ilmastoinnin täyttö 375€, meinas tulla sumpit nenästä. Siinä on ruottalaisen kulungit kohillaan ku just tuli uusittua putki, jarrut, niveliä, nippeleitä ja koiranluita. Siihen laturi vielä päälle.. Voi pyrstö.
Normi ilmastoinnin huolto ja kylmäaineen lisäys maksaa mun luottohuoltolassa 89€. Samaan aikaan pystyy tekeen muutakin, multa ei laskuteta tuplaa ;) Nuo huoltolat pyrkii tarjoomaan aina ohjeajoilla jotka on laskettu niin, että se tolloinkin työharjoittelija saa tehtyä työn siinä ajassa. Itse suosin vain sellasia huoltoja jotka laskuttaa oikeasti toteutuneen mukaan. Tietty pitää olla vähän kärryillä siitä, että mitä mihinkin voi oikeasti kulua aikaa ettei kuseteta. Oma luottohuoltola on entisen koulukaverin jonka kanssa juopoteltiin ja vietettiin hävytöntä elämää nuorena... tiedetään toisistamme liikaa levottomia asioita niin pysyy asiakassuhdekin kohdillaan :D
 

hansai

Ylipäällikkö
huoltolat pyrkii tarjoomaan aina ohjeajoilla jotka on laskettu niin, että se tolloinkin työharjoittelija saa tehtyä työn siinä ajassa
Jos osuu kyllä asiakkaallekin etua, kun ei työ menekään kuin Strömsössä...laskutetaan ohjeaika kuitenkin...ainakin kun hehkuja vaihdatin ja tuli kierteineen...
 

ctg

Ylipäällikkö
Kertoivat mulle tänään että lääkärit olivat yrittäneet kaikkensa. Sain soitin ennen puolta päivää, sairaala hoitajalta, kysyen: "Can you come around, the doctors want to have a word with you?"

Sanoin myöntävästi ja kävelin koko reissun sairaalalle. Kun pääsin sinne, lääkäreitä ei ollut missään. Hoitaja ohjaa mut eristyshuoneeseen ja sanoo, "Here's your wife. The doctors will be with you ... soon."

Ajattelin minuutteja, jopa tunteja mitä ne on joskus tehneet, joten menin sisälle huoneeseen varustettuna hanskoilla ja muovi essulla. Hanskat oli taas kertaalleen liian pienet, koska mulla on sama ongelma kuin Bill Hickcockilla, kourat on kuin karhun kämmenet. Tarkistin vaimon rutiinilla, koitin herättää, ei reaktiota. Rukoilin hänen puolestaan, Lääkärit eivät olleet tulleet takaisin. Joten ehdin riisua eristyskuteet, käydä käytävässä kahteen kertaan, ennenkuin kerroin hoitajalla: "I can't go in there. I cannot stay in that room, with her in that condition."

Hoitaja kävi lääkäreiden huoneessa ja sitten taukohuoneessa, tullen takaisin sanomaan, "They'll be with you in a minute."

Minuutin sisään naislääkäri marssi paikalle, ja sanoi, "What do you know about what's happening with her?"

Sanoin, "I really don't know, darling," ja jatkoin sitten rutiinin omaisella tyylillä kertoen mitä tiedän. Naistohtori nyökkäily, ei sanonut mitään kun selostin, ja mä menin heti suoraan asiaan selostaen mitä olin oppinut perheeltä ja mitä naiskonsultti oli sanonut mulle edellisiltana. Saman tien kun lopetin lauseen, naiskonsultti käveli sisään. Ei hymyilly. Näytti vakavalta. Hän kertoi, "We have tried everything. We tried to reverse the opioids and no effect. And now she's not responding well to the antibiotics."

Ymmärsin heti mistä oli kyse. En hätäilly. En tuntenut edes paniikkia. Hieman huimasi, joten kiersin sängyn toiselle puolelle ottamaan tukea. Kun nostin katseeni niin näin vaimon vanhimman siskon lampsivan sisälle. Ei hanskoja. Ei essua. Hieman vittutti, mutta ymmärsin että hänelle eristysprotokolla ei ole normi. Me kertasimme asiat naiskonsultin kanssa, ja kun pääsimme sen loppuun, niin sanoin, "I want an autopsy. I want to know, and I think you want to know as well."

Naiskonsultti myönsi ja hänen sanoi että he yrittävät tehdä parhaansa helpottaakseen hänen oloaan.

Tiedän että minun ei ehkä pitäisi kertoa näitä asioita, mutta en pysty olemaan kertomatta näitä asioita, sillä jonain päivänä joku teistä voi olla samassa tilanteessa. Sairaalat ja lääkärit tekevät parhaansa, mutta eivät he ole ihmeiden tekijöitä. Lääketiede on edistynyt huomattavasti viime aikoina, mutta kun loppu häämöttää niin sille ei voi mitään. Puolisona taikka aseveljenä sä voit olla siellä paikalla ja kertoa heille että he eivät ole yksin, taikka että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Kukaan meistä ei tiedä milloin se käy, tai miten siinä käy. Kuten olen sanonut aikaisemmin vaimo on selvinnyt läpi kohtauksia jotka olisivat normaalisti tappaneet ihmisen. Jos hyvin käy niin vaimo avaa huomenna silmänsä ja ihmettelee koko härdelliä. Lääkärit taikka minä taikka hänen perheensä kuitenkaan ei usko siihen ja me olemme varautuneet pois menoon.

Tuntuu saatannallisen yksinäiseltä olla talossa missä kaikki asiat muistuttavat hänestä. Suuri osa minusta haluaa palata Suomeen.
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Kertoivat mulle tänään että lääkärit olivat yrittäneet kaikkensa. Sain soitin ennen puolta päivää, sairaala hoitajalta, kysyen: "Can you come around, the doctors want to have a word with you?"

Sanoin myöntävästi ja kävelin koko reissun sairaalalle. Kun pääsin sinne, lääkäreitä ei ollut missään. Hoitaja ohjaa mut eristyshuoneeseen ja sanoo, "Here's your wife. The doctors will be with you ... soon."

Ajattelin minuutteja, jopa tunteja mitä ne on joskus tehneet, joten menin sisälle huoneeseen varustettuna hanskoilla ja muovi essulla. Hanskat oli taas kertaalleen liian pienet, koska mulla on sama ongelma kuin Bill Hickcockilla, kourat on kuin karhun kämmenet. Tarkistin vaimon rutiinilla, koitin herättää, ei reaktiota. Rukoilin hänen puolestaan, Lääkärit eivät olleet tulleet takaisin. Joten ehdin riisua eristyskuteet, käydä käytävässä kahteen kertaan, ennenkuin kerroin hoitajalla: "I can't go in there. I cannot stay in that room, with her in that condition."

Hoitaja kävi lääkäreiden huoneessa ja sitten taukohuoneessa, tullen takaisin sanomaan, "They'll be with you in a minute."

Minuutin sisään naislääkäri marssi paikalle, ja sanoi, "What do you know about what's happening with her?"

Sanoin, "I really don't know, darling," ja jatkoin sitten rutiinin omaisella tyylillä kertoen mitä tiedän. Naistohtori nyökkäily, ei sanonut mitään kun selostin, ja mä menin heti suoraan asiaan selostaen mitä olin oppinut perheeltä ja mitä naiskonsultti oli sanonut mulle edellisiltana. Saman tien kun lopetin lauseen, naiskonsultti käveli sisään. Ei hymyilly. Näytti vakavalta. Hän kertoi, "We have tried everything. We tried to reverse the opioids and no effect. And now she's not responding well to the antibiotics."

Ymmärsin heti mistä oli kyse. En hätäilly. En tuntenut edes paniikkia. Hieman huimasi, joten kiersin sängyn toiselle puolelle ottamaan tukea. Kun nostin katseeni niin näin vaimon vanhimman siskon lampsivan sisälle. Ei hanskoja. Ei essua. Hieman vittutti, mutta ymmärsin että hänelle eristysprotokolla ei ole normi. Me kertasimme asiat naiskonsultin kanssa, ja kun pääsimme sen loppuun, niin sanoin, "I want an autopsy. I want to know, and I think you want to know as well."

Naiskonsultti myönsi ja hänen sanoi että he yrittävät tehdä parhaansa helpottaakseen hänen oloaan.

Tiedän että minun ei ehkä pitäisi kertoa näitä asioita, mutta en pysty olemaan kertomatta näitä asioita, sillä jonain päivänä joku teistä voi olla samassa tilanteessa. Sairaalat ja lääkärit tekevät parhaansa, mutta eivät he ole ihmeiden tekijöitä. Lääketiede on edistynyt huomattavasti viime aikoina, mutta kun loppu häämöttää niin sille ei voi mitään. Puolisona taikka aseveljenä sä voit olla siellä paikalla ja kertoa heille että he eivät ole yksin, taikka että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Kukaan meistä ei tiedä milloin se käy, tai miten siinä käy. Kuten olen sanonut aikaisemmin vaimo on selvinnyt läpi kohtauksia jotka olisivat normaalisti tappaneet ihmisen. Jos hyvin käy niin vaimo avaa huomenna silmänsä ja ihmettelee koko härdelliä. Lääkärit taikka minä taikka hänen perheensä kuitenkaan ei usko siihen ja me olemme varautuneet pois menoon.

Tuntuu saatannallisen yksinäiseltä olla talossa missä kaikki asiat muistuttavat hänestä. Suuri osa minusta haluaa palata Suomeen.
Ajatukseni ovat kanssasi.
 

inscout

Kenraali
Kertoivat mulle tänään että lääkärit olivat yrittäneet kaikkensa. Sain soitin ennen puolta päivää, sairaala hoitajalta, kysyen: "Can you come around, the doctors want to have a word with you?"

Sanoin myöntävästi ja kävelin koko reissun sairaalalle. Kun pääsin sinne, lääkäreitä ei ollut missään. Hoitaja ohjaa mut eristyshuoneeseen ja sanoo, "Here's your wife. The doctors will be with you ... soon."

Ajattelin minuutteja, jopa tunteja mitä ne on joskus tehneet, joten menin sisälle huoneeseen varustettuna hanskoilla ja muovi essulla. Hanskat oli taas kertaalleen liian pienet, koska mulla on sama ongelma kuin Bill Hickcockilla, kourat on kuin karhun kämmenet. Tarkistin vaimon rutiinilla, koitin herättää, ei reaktiota. Rukoilin hänen puolestaan, Lääkärit eivät olleet tulleet takaisin. Joten ehdin riisua eristyskuteet, käydä käytävässä kahteen kertaan, ennenkuin kerroin hoitajalla: "I can't go in there. I cannot stay in that room, with her in that condition."

Hoitaja kävi lääkäreiden huoneessa ja sitten taukohuoneessa, tullen takaisin sanomaan, "They'll be with you in a minute."

Minuutin sisään naislääkäri marssi paikalle, ja sanoi, "What do you know about what's happening with her?"

Sanoin, "I really don't know, darling," ja jatkoin sitten rutiinin omaisella tyylillä kertoen mitä tiedän. Naistohtori nyökkäily, ei sanonut mitään kun selostin, ja mä menin heti suoraan asiaan selostaen mitä olin oppinut perheeltä ja mitä naiskonsultti oli sanonut mulle edellisiltana. Saman tien kun lopetin lauseen, naiskonsultti käveli sisään. Ei hymyilly. Näytti vakavalta. Hän kertoi, "We have tried everything. We tried to reverse the opioids and no effect. And now she's not responding well to the antibiotics."

Ymmärsin heti mistä oli kyse. En hätäilly. En tuntenut edes paniikkia. Hieman huimasi, joten kiersin sängyn toiselle puolelle ottamaan tukea. Kun nostin katseeni niin näin vaimon vanhimman siskon lampsivan sisälle. Ei hanskoja. Ei essua. Hieman vittutti, mutta ymmärsin että hänelle eristysprotokolla ei ole normi. Me kertasimme asiat naiskonsultin kanssa, ja kun pääsimme sen loppuun, niin sanoin, "I want an autopsy. I want to know, and I think you want to know as well."

Naiskonsultti myönsi ja hänen sanoi että he yrittävät tehdä parhaansa helpottaakseen hänen oloaan.

Tiedän että minun ei ehkä pitäisi kertoa näitä asioita, mutta en pysty olemaan kertomatta näitä asioita, sillä jonain päivänä joku teistä voi olla samassa tilanteessa. Sairaalat ja lääkärit tekevät parhaansa, mutta eivät he ole ihmeiden tekijöitä. Lääketiede on edistynyt huomattavasti viime aikoina, mutta kun loppu häämöttää niin sille ei voi mitään. Puolisona taikka aseveljenä sä voit olla siellä paikalla ja kertoa heille että he eivät ole yksin, taikka että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Kukaan meistä ei tiedä milloin se käy, tai miten siinä käy. Kuten olen sanonut aikaisemmin vaimo on selvinnyt läpi kohtauksia jotka olisivat normaalisti tappaneet ihmisen. Jos hyvin käy niin vaimo avaa huomenna silmänsä ja ihmettelee koko härdelliä. Lääkärit taikka minä taikka hänen perheensä kuitenkaan ei usko siihen ja me olemme varautuneet pois menoon.

Tuntuu saatannallisen yksinäiseltä olla talossa missä kaikki asiat muistuttavat hänestä. Suuri osa minusta haluaa palata Suomeen.
Puhu, puhu, puhu. Puhu väsymiseen asti.

Hiljaa oleminen murtaa ihmisen, puhumalla ja ajan kanssa voi helpottaa.

Tämä vain omana mielipiteenä.
 

Talvela

Ylipäällikkö
Jos jollakulla on tarvetta tutkijalle, taikka tekniselle kirjoittajalla/konsultille, niin lähettäkää privana viestiä.
Tänne vaan muutat takaisin ja otat ensin ihan iisisti hetken, ehkä heti paluu töihin ei ole nyt se tärkein vaan otat ensin aikaa oman hyvinvointisi kanssa, täällä on kaunis kesä.
 

EK

Kenraali
Kertoivat mulle tänään että lääkärit olivat yrittäneet kaikkensa. Sain soitin ennen puolta päivää, sairaala hoitajalta, kysyen: "Can you come around, the doctors want to have a word with you?"

Sanoin myöntävästi ja kävelin koko reissun sairaalalle. Kun pääsin sinne, lääkäreitä ei ollut missään. Hoitaja ohjaa mut eristyshuoneeseen ja sanoo, "Here's your wife. The doctors will be with you ... soon."

Ajattelin minuutteja, jopa tunteja mitä ne on joskus tehneet, joten menin sisälle huoneeseen varustettuna hanskoilla ja muovi essulla. Hanskat oli taas kertaalleen liian pienet, koska mulla on sama ongelma kuin Bill Hickcockilla, kourat on kuin karhun kämmenet. Tarkistin vaimon rutiinilla, koitin herättää, ei reaktiota. Rukoilin hänen puolestaan, Lääkärit eivät olleet tulleet takaisin. Joten ehdin riisua eristyskuteet, käydä käytävässä kahteen kertaan, ennenkuin kerroin hoitajalla: "I can't go in there. I cannot stay in that room, with her in that condition."

Hoitaja kävi lääkäreiden huoneessa ja sitten taukohuoneessa, tullen takaisin sanomaan, "They'll be with you in a minute."

Minuutin sisään naislääkäri marssi paikalle, ja sanoi, "What do you know about what's happening with her?"

Sanoin, "I really don't know, darling," ja jatkoin sitten rutiinin omaisella tyylillä kertoen mitä tiedän. Naistohtori nyökkäily, ei sanonut mitään kun selostin, ja mä menin heti suoraan asiaan selostaen mitä olin oppinut perheeltä ja mitä naiskonsultti oli sanonut mulle edellisiltana. Saman tien kun lopetin lauseen, naiskonsultti käveli sisään. Ei hymyilly. Näytti vakavalta. Hän kertoi, "We have tried everything. We tried to reverse the opioids and no effect. And now she's not responding well to the antibiotics."

Ymmärsin heti mistä oli kyse. En hätäilly. En tuntenut edes paniikkia. Hieman huimasi, joten kiersin sängyn toiselle puolelle ottamaan tukea. Kun nostin katseeni niin näin vaimon vanhimman siskon lampsivan sisälle. Ei hanskoja. Ei essua. Hieman vittutti, mutta ymmärsin että hänelle eristysprotokolla ei ole normi. Me kertasimme asiat naiskonsultin kanssa, ja kun pääsimme sen loppuun, niin sanoin, "I want an autopsy. I want to know, and I think you want to know as well."

Naiskonsultti myönsi ja hänen sanoi että he yrittävät tehdä parhaansa helpottaakseen hänen oloaan.

Tiedän että minun ei ehkä pitäisi kertoa näitä asioita, mutta en pysty olemaan kertomatta näitä asioita, sillä jonain päivänä joku teistä voi olla samassa tilanteessa. Sairaalat ja lääkärit tekevät parhaansa, mutta eivät he ole ihmeiden tekijöitä. Lääketiede on edistynyt huomattavasti viime aikoina, mutta kun loppu häämöttää niin sille ei voi mitään. Puolisona taikka aseveljenä sä voit olla siellä paikalla ja kertoa heille että he eivät ole yksin, taikka että asiat voivat muuttua parempaan suuntaan. Kukaan meistä ei tiedä milloin se käy, tai miten siinä käy. Kuten olen sanonut aikaisemmin vaimo on selvinnyt läpi kohtauksia jotka olisivat normaalisti tappaneet ihmisen. Jos hyvin käy niin vaimo avaa huomenna silmänsä ja ihmettelee koko härdelliä. Lääkärit taikka minä taikka hänen perheensä kuitenkaan ei usko siihen ja me olemme varautuneet pois menoon.

Tuntuu saatannallisen yksinäiseltä olla talossa missä kaikki asiat muistuttavat hänestä. Suuri osa minusta haluaa palata Suomeen.
Voimia. Muuta ei voi toivottaa.
Samantapaisia reissuja tehty anopin kanssa kolme appiukon luo noin puolen vuoden sisällä. Ei todellakaan helppoa omaisille koskaan.
 

ctg

Ylipäällikkö
Hiljaa oleminen murtaa ihmisen, puhumalla ja ajan kanssa voi helpottaa.
Panikoin. Kaverini, joka oli Bestman häissä kävi piipahtamassa. Hän ei voinut uskoa tapahtumia ja hän tunsi syvää syyllisyyttä, siitä että ei ollut käynyt aikoihin. Lohdutin häntä ja kerroin, että ei kukaan muukaan ollut käynyt, vaikka olimme pitäneet ovia avoimena. Me keskustelimme pitkän tovin mitä oli tapahtunut, miten minä ja vaimoni olimme voineet. Hän oli otettu kun sanoin että olisi hyvä että jos hän muuttaisi samanlailla kipeän vaimonsa kanssa tänne, jotta voisin auttaa häntä hoitamisessa. Hän halusi että puhun ensin vaimon pojan kanssa, siitä että haluaako hän pitää kodin.

Ainoa ongelma mulla on siinä että voiko poika pitää kun hänellä oli alkoholi ongelmia menneisyydessä ja hän ei ole puhunut mulle vuoteen. Hän lähti ja kysyi: "What are you going to do tonight?"

"Play some games," vastasin hänelle.

"Have a nice time with video games," hän sanoi mulle. Menin ylös ja hiljensin kaikki selain ikkunat ja latasin Fallout 4, Far Harbour kampanjan lopun. Pelihahmo sanoi tovin session jälkeen: "...I have to go. My life is over. Yours however is turning interesting."

Juuri silloin iski paniikin tunne. En tiennyt mistä se oli peräisin, mutta epäilin pahinta ja avasin selaimen ikkunan. FBssä luki että 'hoitaja ei usko hänen selviytyvän yötä.'

Miksi me ihmiset ollaan linkattu toisiin? Miksi meidän pitää tuntea näin syvällisesti? En voi juosta sairaalle ja muuttaa asioita vaikka kuinka sielu huutaa että sun pitää tehdä niin. Vituttaa, mutta siivosin tänään hänen lääkeensä kahteen kassiin, pakotin itseni käymään ulkona hakemassa ruokaa ja kierrätykseen sopivia muovipusseja. Paikallinen kebab kauppias joka tunteet mut pahoitteli kuullessaan miten on asiat. Ei halunnut ottaa rahaa. Antoi mulle mukaan vesipullon ilmasiksi.

Tein myös patreon sivut. Modet voi poistaa jos on kielletty, mutta haluan jatkaa kirjoittamista ja siksi tarvitsen apuja niiltä jotka haluavat auttaa.
 

ctg

Ylipäällikkö
Vaimo kuoli. Mies soitti sairaalasta ja kysyi, "Are you next of kin?"

Vastasin myöntävästi. Hän halusi tiettää: "Are you coming to see her? What do you know about her case?"

Vastasin: "I've been her carer for past ten years. I did call GP on Monday. I couldn't go to AnE."

Hän jatkoi inttämistä joten sanoin hänelle lopulta: "I want an autopsy if she goes away."

Mies sanoi: "I don't know about that. We don't usually do that sort of thing."

Jouduin selittämään hänelle miksi ja mitä konsultit sanoivat. Tämä sen takia että tarvitsen tietää, he myönsivät että he haluavat tietää. Mutta loppujen lopuksi tämän menee tasan kaksi vuotta sitten Grenfellin paloon ja hoitovirheeseen, minkä he tekivät. Haluan nostaa siitä oikeusjutun.

Kuitenkin loppujen lopuksi hieman pitkähkön puhelun jälkeen mies sanoi: "I'm sorry she passed away."

En itkenyt. Hoidin puhelun loppuun ja tunsin oloni ontoksi.

Hän oli kuollut ja olin tiennyt siitä viime Marraskuusta lähtien. Haluan teidän tiettää että olen hyvin. Olen surullinen mutta en itsetuhoinen. Olen järjestänyt jonkinlaisen asumuksen Suomessa. Otan iisisti, hoidan talon, hautajaiset ja normaalit asiat täällä kondikseen, kuten passin uusimisen.

Olen kuitenkin jo aloittanut uuden luvun elämän kirjassa ja tiedostan, että asiat tulevat olemaan hyvin. Kaverini sanoi: "You'll have to look after yourself, for ten years you've taken care of her. You gave her a good life. A better life, then she ever had. She was abused woman and you made her life so good. So, from now on you'll have to live for you. One day you might meet some other lady and even have babies. You're still young. And she would not have wanted you to waste your life ... for nothing."

Joten, kiitos kaikille jotka ovat olleet mukanani tämän matkan varrella. Tiedän, että olette siellä ... and I'm going to be all right. :cry:
 

JR49

Ylipäällikkö
Lahjoittaja
Olen kuitenkin jo aloittanut uuden luvun elämän kirjassa ja tiedostan, että asiat tulevat olemaan hyvin. Kaverini sanoi: "You'll have to look after yourself, for ten years you've taken care of her. You gave her a good life. A better life, then she ever had. She was abused woman and you made her life so good. So, from now on you'll have to live for you. One day you might meet some other lady and even have babies. You're still young. And she would not have wanted you to waste your life ... for nothing."
Mitä syvimmät surunvalittelut. Onttoja sanoja, mutta jotain tuosta tunteesta tiedän minäkin. Ainakin sen, että moni pelkää ottaa osaa, pelkää ettei osaa sanoa mitään kunnolla, joten sivuuttaa toisen.
Kaverisi sanoi todella poikkeuksellisen viisaasti. Allekirjoitan ne täysin. Nyt, kaikki on mustaa, mutta usko tai älä, se valotunneli on olemassa siellä kaukana. Aikaa myöten pääset sieltä läpi, valoon, itseäsi varten.
Siihen voi mennä jopa vuosia, mutta sieltä se tulee, lupaan sen sinulle.
Keskitä nyt se rakastava huolenpito mitä annoit vaimollesi, täysin itseesi. Osaat sen, olet sen jo todistanut.
 

EK

Kenraali
Vaimo kuoli. Mies soitti sairaalasta ja kysyi, "Are you next of kin?"

Vastasin myöntävästi. Hän halusi tiettää: "Are you coming to see her? What do you know about her case?"

Vastasin: "I've been her carer for past ten years. I did call GP on Monday. I couldn't go to AnE."

Hän jatkoi inttämistä joten sanoin hänelle lopulta: "I want an autopsy if she goes away."

Mies sanoi: "I don't know about that. We don't usually do that sort of thing."

Jouduin selittämään hänelle miksi ja mitä konsultit sanoivat. Tämä sen takia että tarvitsen tietää, he myönsivät että he haluavat tietää. Mutta loppujen lopuksi tämän menee tasan kaksi vuotta sitten Grenfellin paloon ja hoitovirheeseen, minkä he tekivät. Haluan nostaa siitä oikeusjutun.

Kuitenkin loppujen lopuksi hieman pitkähkön puhelun jälkeen mies sanoi: "I'm sorry she passed away."

En itkenyt. Hoidin puhelun loppuun ja tunsin oloni ontoksi.

Hän oli kuollut ja olin tiennyt siitä viime Marraskuusta lähtien. Haluan teidän tiettää että olen hyvin. Olen surullinen mutta en itsetuhoinen. Olen järjestänyt jonkinlaisen asumuksen Suomessa. Otan iisisti, hoidan talon, hautajaiset ja normaalit asiat täällä kondikseen, kuten passin uusimisen.

Olen kuitenkin jo aloittanut uuden luvun elämän kirjassa ja tiedostan, että asiat tulevat olemaan hyvin. Kaverini sanoi: "You'll have to look after yourself, for ten years you've taken care of her. You gave her a good life. A better life, then she ever had. She was abused woman and you made her life so good. So, from now on you'll have to live for you. One day you might meet some other lady and even have babies. You're still young. And she would not have wanted you to waste your life ... for nothing."

Joten, kiitos kaikille jotka ovat olleet mukanani tämän matkan varrella. Tiedän, että olette siellä ... and I'm going to be all right. :cry:
Surkia homma.
Osanottoni.
 
  • Tykkää
Reactions: ctg

Baltriber

Majuri
Vaimo kuoli. Mies soitti sairaalasta ja kysyi, "Are you next of kin?"

Vastasin myöntävästi. Hän halusi tiettää: "Are you coming to see her? What do you know about her case?"

Vastasin: "I've been her carer for past ten years. I did call GP on Monday. I couldn't go to AnE."

Hän jatkoi inttämistä joten sanoin hänelle lopulta: "I want an autopsy if she goes away."

Mies sanoi: "I don't know about that. We don't usually do that sort of thing."

Jouduin selittämään hänelle miksi ja mitä konsultit sanoivat. Tämä sen takia että tarvitsen tietää, he myönsivät että he haluavat tietää. Mutta loppujen lopuksi tämän menee tasan kaksi vuotta sitten Grenfellin paloon ja hoitovirheeseen, minkä he tekivät. Haluan nostaa siitä oikeusjutun.

Kuitenkin loppujen lopuksi hieman pitkähkön puhelun jälkeen mies sanoi: "I'm sorry she passed away."

En itkenyt. Hoidin puhelun loppuun ja tunsin oloni ontoksi.

Hän oli kuollut ja olin tiennyt siitä viime Marraskuusta lähtien. Haluan teidän tiettää että olen hyvin. Olen surullinen mutta en itsetuhoinen. Olen järjestänyt jonkinlaisen asumuksen Suomessa. Otan iisisti, hoidan talon, hautajaiset ja normaalit asiat täällä kondikseen, kuten passin uusimisen.

Olen kuitenkin jo aloittanut uuden luvun elämän kirjassa ja tiedostan, että asiat tulevat olemaan hyvin. Kaverini sanoi: "You'll have to look after yourself, for ten years you've taken care of her. You gave her a good life. A better life, then she ever had. She was abused woman and you made her life so good. So, from now on you'll have to live for you. One day you might meet some other lady and even have babies. You're still young. And she would not have wanted you to waste your life ... for nothing."

Joten, kiitos kaikille jotka ovat olleet mukanani tämän matkan varrella. Tiedän, että olette siellä ... and I'm going to be all right. :cry:

Osanottoni.

Vaatii aikaa, lepoa ja rauhaa. Pahin on ohi, älä suotta juokse kelloa vastaan, aika on ystävä ja parantaja.
 
Top