Tein eilen illalla ensimmäistä kertaa rahankeräys sivut "To cover basics for few months," mulle ja pojalle. Yön yli ihmiset olivat lahjoittaneet yli kymmenen prosenttia koko budjetista. En ajatellut että niin kävisi. Uskoin että ehkä prosentti tulee kasaan kahden viikon aikana. Satuttaa mun sieluun että osa noista ihmisistä on hoitajia kuin minäkin, taikka eläkkeellä.
On pakko yrittää uskoa että olen hyvä ihminen. Menin nukkumaan ensimmäistä kertaa ehkä kymmeneen vuoteen ilta yhdekseltä. Pää, ja Kindle going ping-ping-ping koko ajan herätti mut yhdeltätoista, kun se prosessoi lankattoman yli mitä FBssä oli tapahtumassa. Ihmiset, Rock DJt, fanit ja muut ystävät keskustelivat tapahtumista mihin olin tagattu ... ympäri maailmaa.
Katsin muutaman episodin Jessica Jonesia ja otin puolikkaan unilääkkeen. Se piti mut unessa kymmentä yli viiteen. Heräsin kaipuuseen ja itkin. Onneksi pystyin nukahtamaan uudestaan, mutta heräsin uudestaan kakskyt vailla kuusi.
Kävelin alakertaan antamaan kissalle ruokaa ja huomasin että poika ei ollut koskenut ollenkaan punaviiniin minkä olin jättänyt viinikarahviin keräämään happea, ennenkuin vaimon ystävät lähtivät. Ehkä mä voin luottaa siihen sittenkin, ja mitä se sanoi miten heillä käy, joten käyn tekemässä avaimet hänelle tänä aamuna.
Koko ajan taustalla tuomari ystäväni sanat muistuttavat tilanteesta, kun keskustelin hänen kanssa vaimon keissistä. Hän sanoi, "...The one thing I would say about bringing a case is that I never advocated any kind of legal action lightly. It is tremendously time- and energy-consuming, and that's without the worry of affording the expense if you get a no-win no-fee deal. Of course, if winning compensation would have given Viv a better quality of life, it would have been the right thing to do, but regrettably it's gone beyond that now. It's also laudable to want the medical profession to accept it's done wrong, so that they take steps to ensure things don't go wrong again. But very often legal action doesn't make anyone address the issue, it just gets everyone entrenched on their own side, so nothing good results.
What you cannot let happen -- and I saw this first hand with would-be clients consumed by grief -- is allow a natural desire for revenge to take over and try to bring a case because of that. Not only is it an abuse of the legal system, it's desperately unhealthy and twists the griever's heart and soul. Don't let yourself be seduced by any wish to get back at the doctors, because it will harm you too much.
Hope that helps a little. "
Vastasin hänelle ennen nukahtamista "... If there is a legal case, I want them to pursue it, not me. I am not in this for money. But the government needs to make a decision at which point they start to relaxing bureaucracy for the very sick people, and really recognise carers. It is not right that carers are not allowed to help people in any way they can."
www.is.fi
