ENNEN kuin Ojala Group palkkasi irakilaisen metallityömiehen, se oli tehnyt melkeinpä kaiken muun löytääkseen työntekijöitä. Osallistunut rekrytointimessuille. Kysellyt työharjoittelijoita oppilaitoksista. Ollut mukana alueen yhteisessä rekrytointikampanjassa. Ja MTV3-kanavalla oli näytetty mainoksia.
Jos kiinnostuneita olikin, kukaan ei lopulta halunnut muuttaa Pohjois-Pohjanmaalle Sieviin, pieneen maatalousvaltaiseen pitäjään.
Siellä, kylän kupeessa, sijaitsee Ojala Groupin tehdas. Tehtaan sininen kyltti loistaa ABC-huoltoaseman takana. Pihassa odottaa kuljetusliikkeen rekkoja.
Tehtaalta lähtee tavaraa ympäri maailman, Kiinaa, Intiaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Ojala Group on sopimusvalmistaja. Sillä ei ole omia tuotteita, vaan se tekee, mitä asiakkaat pyytävät. Esimerkiksi sähkönjakolaitteita, termostaatteja ja mittauskeskuksia teollisuuteen ja sairaaloihin.
Tehdas Sievissä työllistää noin 240 ihmistä.
Tehtaanjohtaja
Marko Niskanen ohjaa kahville työpaikkaruokalaan. Hän sanoo, että pari vuotta sitten työvoimapula alkoi muodostua esteeksi yrityksen kasvulle. Vienti veti ja tehtaalla uurastettiin ylitöitä, mutta kaikkea tilattua oli silti vaikea saada toimitettua.
Tieto Ojala Groupin halusta palkata työntekijöitä kantautui Ouluun. Siellä turvapaikanhakijoita auttavasta Startup Refugeesista ehdotettiin, että yritys palkkaisi heidän kauttaan maahanmuuttajan.
Se oli Ojala Goupille uusi ajatus. Koska työvoimaa ei muuten löytynyt, yritys päätti kokeilla. Se asetti vähimmäisehdot: työntekijällä pitäisi olla metallialan kokemusta, valmius vuorotyöhön ja ainakin auttava suomen kielen taito.
Vuonna 2017 yritys palkkasi yhden irakilaisen turvapaikanhakijan vuokrayrityksen kautta.
Seuraavana vuonna tehtaalla aloitti toinen irakilainen. Kului vuosi, ja tuli vielä kaksi afganistanilaista.
SUOMESSA on tuhansia ihmisiä, jotka ovat saaneet kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseensa. Osa heistä on saattanut olla Suomessa jo vuosia ja on löytänyt työpaikan.
Nyt sisäministeriössä pohditaan, mitä näiden ihmisten kanssa pitäisi tehdä.
Hallituksen tahto on, että kielteisen turvapaikkapäätöksen vastaanottaneet voivat saada nykyistä joustavammin oleskeluluvan työn perusteella. Niin on sovittu hallitusohjelmassa.
Käytännössä asia ei ole juuri edennyt. Viime kesänä voimaan tulleet ulkomaalaislain kiristykset päinvastoin rajoittivat turvapaikanhakijoiden työntekoa. Nykyään työnteko-oikeus esimerkiksi katkeaa karenssin ajaksi silloin, jos ihminen jättää uusintahakemuksen.
Sisäministeriötä johtaa vihreiden puheenjohtaja
Maria Ohisalo. Vihreät painottavat maahanmuuttopolitiikassa ihmisoikeuksia ja inhimillisiä tekijöitä. Se on aiheuttanut kitkaa sisäministeriössä, jossa on perinteisesti nähty maahanmuutto etenkin sisäiseen turvallisuuteen liittyvänä asiana.
Virkamiesten tehtävä on tietysti edistää hallituksen ja ministerin linjauksia, kunhan lakeja noudatetaan. Se on kansanvallan ajatus.
Todellisuudessa virkamiesten näkemykset voivat vaikuttaa siihen, miten ponnekkaasti eri hankkeita edistetään tai ratkaisuja haetaan.
Viime hallitusneuvotteluissa päätettiin siirtää työperäisen maahanmuuton käsittely vuoden alusta alkaen työ- ja elinkeinoministeriöön. Maahanmuuttovirasto (Migri) ja yleiset oleskelulupiin liittyvät asiat pysyvät silti yhä sisäministeriön vastuulla.
Sisäministeriössä on aiemmin katsottu, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden pitää lähtökohtaisesti poistua maasta. Jos työlupien saamista helpotetaan, sen pelätään lisäävän Suomen vetovoimaa ja houkuttelevan lisää turvapaikanhakijoita.
Uhkakuvissa ihmiset tulevat hakemaan Suomesta turvapaikkaa, vaikka oikeasti heidän tarkoituksensa on jäädä maahan työluvalla. Järjestelmän väärinkäytöstä ovat kantaneet huolta etenkin perussuomalaiset.
Sisäministerin ajamat hallitusohjelman kirjaukset eivät edenneet ministeriön maahanmuutto-osastolla moneen kuukauteen, sanovat asiaa tuntevat ihmiset HS:lle. Sekä työperäisten oleskelulupien helpottaminen että kysymys muukalaispasseista näytti jumittavan paikallaan.
Monilla turvapaikanhakijoilla ei ole Suomen viranomaisille kelpaavaa passia, ja niinpä he eivät voi saada työperäistä oleskelulupaa. Muukalaispassi voidaan myöntää ulkomaalaiselle, joka ei voi saada passia kotimaastaan. Maahanmuuttovirasto ei kuitenkaan myönnä muukalaispasseja työperusteisia oleskelulupia varten, jos ihmisen henkilöllisyyttä ei ole voitu todistaa. Niinpä moni on umpikujassa.
Asioiden hidas eteneminen on turhauttanut sisäministeri Ohisaloa.
Ohisalon kabinetista toimitettiin syksyllä maahanmuutto-osastolle ministerin prioriteettilista ja painotettiin, että sitä pitää edistää.
Ohisalon esikunta on toistuvasti keskustellut ministeriön maahanmuutto-osaston ja poliisiosaston kanssa myös turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta. Viranomaisia on vaadittu varmistumaan siitä, että palautettavien henkilöiden kohdalla ei rikota palautuskieltoa. Siis että ketään ei palauteta maahan, jossa heitä uhkaa hengenvaara tai esimerkiksi kidutus.
Sisäministeri Ohisalo ei halunnut kommentoida asiaa tätä juttua varten.
Sisäministeriön maahanmuutto-osaston ylijohtaja
Jorma Vuorio ei koe, että maahanmuutto-osasto olisi ollut millään tapaa ministerin kanssa eri linjoilla. Ratkaisuja on hänen mukaansa etsitty ”hyvässä yhteishengessä alusta saakka”.
Mitä tulee muukalaispasseihin, Vuorio sanoo, että laki ei salli passin myöntämistä niille, joiden henkilöyttä ei voida varmistaa. Maahanmuuttovirasto myöntää kuitenkin tilapäisiä muukalaispasseja niille, joiden passi on vanhentunut. Se auttaa joitakin, vaikka ei ratkaise niiden tilannetta, joilla ei ole passia ollut alun perinkään.
Työperäisten oleskelulupien helpottaminen muilla tavoin vaatisi Vuorion mukaan lakimuutoksia, eikä hallitus ole sopinut sellaisista. Hän sanoo myös, että sisäministeriö ei voi ohjata Maahanmuuttovirastoa muuten kuin lainsäädäntöä muuttamalla.
Ohisalo esikuntineen on kuitenkin muistuttanut Maahanmuuttovirastoa toistuvasti siitä, että silloin kun harkinnanvaraa on, viraston pitäisi noudattaa tulkinnoissaan hallitusohjelman henkeä.
KIELTEISEN päätöksen saaneiden ihmisten palauttaminen ei ole läpihuutojuttu. Hylättyjä hakemuksia on paljon, ja palauttaminen viranomaisvoimin on hidasta.
Useat asiaa tuntevat viranomaiset arvioivat, että nykytahdilla kestäisi 2030-luvulle saakka poistaa kaikki palautusjonossa olevat maasta, sillä uusiakin kielteisiä päätöksiä tulee koko ajan lisää.
Tammikuun alussa Maahanmuuttoviraston vastaanottojärjestelmässä oli 8 350 ihmistä, joista noin 6 300 on saanut ainakin yhden kielteisen päätöksen hakemukseensa. Osa heistä on valittanut päätöksestä ja osa jättänyt uuden hakemuksen. Poliisin palautusjonossa olevia, lainvoimaisen ja täytäntöönpanokelpoisen käännytyspäätöksen saaneita on hieman yli 500.
Kaikkia ei edes voida palauttaa. Irak on ilmoittanut useaan kertaan, että se ei ota vastaan pakkopalautettavia, lukuun ottamatta rikoksiin syyllistyneitä kansalaisiaan ja joitakin muita poikkeuksia.
Marraskuussa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin katsoi Suomen loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimusta palautettuaan Irakiin turvapaikanhakijan, johon kohdistui hengenvaara. Mies tapettiin kolme viikkoa paluun jälkeen. Sen jälkeen muut kuin rikosperusteiset palautukset Irakiin keskeytettiin joksikin aikaa.
Nyt palautukset eivät enää ole jäissä, mutta käytännössä Irakiin on vaikea palauttaa ketään.
Vielä jokin aika sitten samanlaista ongelmaa ei ollut. Niille, joita ei pystytty poistamaan, voitiin myöntää tilapäinen oleskelulupa. Se mahdollisuus poistui
Juha Sipilän (kesk) hallituskauden alussa.
Osa kielteisen päätöksen saaneista hakeutuu takaisin kotimaahansa, osa menee muihin maihin. Osa jää Suomeen ilman lupaa.
He elävät laillisen yhteiskunnan marginaalissa. Heillä on vain hyvin rajoitettu oikeus julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin. He eivät voi työskennellä laillisesti, eivätkä he maksa veroja.
TEHDASHALLISSA kone louskuttaa tasaisesti. Välillä kuuluu metallin paukahdus.
Afganistanilaiset särmääjät
Mustafa Ghomi ja
Abdul Ali Husseini ovat lopettelemassa vuoroaan. Irakilainen
Ali Kareem Ismael Alaqabi on tullut iltavuoroon. Hän asettelee kuulosuojaimet päähänsä, tarttuu metallilevyyn ja nostaa sen koneen kitaan.
Juuri särmääjistä Pohjois-Pohjanmaalla on ollut vuosien ajan pulaa. Särmäys tarkoittaa metallilevyn taivuttamista. Ojala Groupin tehtaalla työstetyistä levyistä syntyy esimerkiksi sähkökaappeja ja kiskoja.
Alaqabi saapui Suomeen vuonna 2015, kuten tuhannet muutkin irakilaiset. Hän päätyi perheineen Pietarsaaren vastaanottokeskukseen. Sieltä Startup Refugeesin työntekijä löysi hänet etsiessään sopivaa metallityöntekijää. Alaqabi oli tehnyt metallialan töitä veljiensä kanssa isänsä metallipajassa Irakissa. Ei niin moderneilla laitteilla kuin Sievissä, mutta kuitenkin.
Hän tuli tehtaalle haastatteluun ja sitten parin viikon työharjoitteluun. Se meni hyvin, ja niinpä tehtiin työsopimus. Alaqabi muutti vaimonsa ja kahden lapsensa kanssa Sieviin. Siellä pariskunnalle syntyi vielä kolmas lapsi.
Alaqabi on kotoisin Irakista Basran miljoonakaupungista. Sievistä hän ei löydä kerta kaikkiaan mitään huonoa sanottavaa.
”Sievi on tosi hyvä paikka. Kaikki ihmiset täällä ovat ystävällisiä.”
Alaqabi puhuu auttavaa suomea ja kaivaa välillä tueksi matkapuhelimestaan käännösohjelman. Mutta ammattisanasto sujuu. Englannin- tai suomenkieliset työn vaiheet selviävät tilausohjeista:
Mittapöytäkirjan täyttö näyte-erän mukaan.
Alaqabi opiskelee työn ohella suomea ja tekee oppisopimuksella metallitekniikan tutkintoa ammattikoulussa.
”Tämä on tosi hyvä työpaikka”, hän sanoo.
Ojala Groupin henkilöstöpäällikkö
Hannu Hosio sanoo, että yritys tuskin olisi uskaltanut kokeilla turvapaikanhakijoiden työllistämistä, jos se ei olisi saanut siihen ulkopuolelta tukea.
Hosio korostaa, että Ojala Group ei syrji ketään kansallisuuden, uskonnon tai minkään muunkaan perusteella. Käytännön asiat maahanmuuttajan palkkaamisessa olivat kuitenkin vieraita. Kielitaitokin mietitytti.
Hänen mukaansa tehtaalla ei tarvinnut tehdä mitään erityisjärjestelyjä maahanmuuttajia varten. Perehdytys oli samanlainen kuin muillakin.
Pikkujouluihin sentään varattiin kasvisruokaa erityisesti maahanmuuttajia silmällä pitäen, vaikka tehtaan johto ei ollut varma, tulisivatko nämä paikalle. Kaikki tulivat.
Startup Refugeesin Oulun aluepäällikkö Matleena Aarikallio haluaisi saada maahanmuuttajat nopeammin töihin. (KUVA: VESA RANTA)
OULUN seudulla yritykset ovat varovaisia työllistämään maahanmuuttajia, sanoo Startup Refugeesin aluepäällikkö
Matleena Aarikallio. Siksi hän on tyytyväinen jokaisesta uudesta päänavauksesta.
”Toisinaan johto suhtautuu myönteisesti, mutta asia ei silti etene”, hän sanoo.
Mutta jos maahanmuuttaja on motivoitunut ja hänellä on jonkin verran kielitaitoa, hänelle löydetään silti yleensä työpaikka kuukauden sisään, Aarikallio kertoo.
Edellisenä päivänä Aarikallio on saanut puhelinsoiton Saariselältä. Sinne tarvittaisiin heti kuusi siivoojaa. Hän on onnistunut löytämään jo neljä ehdokasta.
”Ei tarvitse edes osata suomen kieltä, siellä on valmiiksi arabiaa puhuvia”, hän sanoo.
Startup Refugees perustettiin vuonna 2015. Sen taustalla ovat
Madventures- ja
Docventures-ohjelmista tunnetut
Riku Rantala ja
Tuomas Milonoff. Alun perin ajatuksena oli muun muassa koulia turvapaikanhakijoista startup-yrittäjiä ja jakaa heille starttirahaa. Hanke sai heti kättelyssä suuren mediahuomion jo ennen kuin mitään varsinaisia tuloksia oli. Starttirahasta luovuttiin pian, ja nykyisin verkosto auttaa maahanmuuttajia työllistymisessä ja yrittäjyydessä.
Startup Refugees on kerännyt tietoa sen kautta tähän mennessä työllistyneistä turvapaikanhakijoista.
Verkosto laskee löytäneensä työtä yhteensä 825 ihmiselle. Useimmat heistä työllistyivät siivoojiksi, teollisuuteen, tarjoilijoiksi, kokeiksi ja kuljetusaloille.
Vaikeinta töihin pääsy on ollut naisille ja korkeakoulutetuille.
Naisilla on yleensä miehiä vähemmän työkokemusta ja kielitaitoa. Korkeakoulutettujen vaikeuksia työllistyä voi selittää se, että heidän ammateissaan vaaditaan yleensä hyvää kielitaitoa. Ulkomailla hankittuja tutkintoja ei myöskään välttämättä hyväksytä täällä.
Viime aikoina Startup Refugees on alkanut tehdä yhteistyötä myös it-firmojen kanssa, ja muutama turvapaikanhakija on jo löytänyt töitä alalta.
Aarikallio haluaisi saada turvapaikanhakijat töihin paljon nykyistä nopeammin. Hän uskoo, että silloin motivaatio työhön on suurempi eivätkä ihmiset ole vielä tottuneet elämään sosiaalituella.
Ulkomaalaislain kiristykset näkyvät Aarikallion mukaan siten, että kielteisen päätöksen saaneilta katkeaa työnteko-oikeus aiempaa herkemmin. Hän tietää tapauksia, joissa työpaikan löytänyt ihminen joutuu lopettamaan työn, vaikka hakeekin uudelleen turvapaikkaa.
Aarikallion mielestä se on järjetöntä.
”Jos joku on valmis muuttamaan Lappiin tai Sieviin ja tekemään töitä alalla, johon ei muuten työntekijöitä löydy, miksi me ei hyödynnetä sitä? Sitten nämä ihmiset elävät yhteiskunnan rahoilla, vaikka heillä olisi työpaikka”, hän sanoo.
SIEVIN kirkonkylä on talvisena arki-iltana hiljainen. Moni tuntee paikkakunnan Sievin jalkineen kenkätehtaasta, ja sillä onkin myymälä kylän keskustassa. Myymälän kyljessä on pitseria ja siellä ruokalista, joka on samanlainen kuin kaikkialla Suomessa: pitsaa, kebabia, noutopöydästä salaattia. Mies tiskin takana kertoo olevansa Irakin kurdi.
Syyskuussa perussuomalaisten kansanedustaja
Riikka Purra kysyi hallitukselta, ovatko ”veronmaksajalle kalliiksi tulevat kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet pitsan- ja kebabinpaistajat niitä teidän peräänkuuluttamianne huippuosaajia”.
Perussuomalaiset on noin viidentuhannen asukkaan Sievissä toiseksi suurin puolue. Kunta on perinteistä keskustan kannatusaluetta. Yrittäjähenki elää paikkakunnalla vahvana.
Hallitusohjelman kirjaus siitä, että turvapaikanhakijoiden työperäisiä oleskelulupia pitäisi helpottaa, nousi itse asiassa esiin alun perin keskustan aloitteesta. Hallitusneuvotteluissa mukana ollut keskustan kansanedustaja
Markus Lohi sanoo, että yrittäjiltä on tullut paljon yhteydenottoja aiheesta.
Suuressa osassa Suomea kärsitään työvoimapulasta, hän sanoo.
Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaalla oli viime syksynä te-toimiston mukaan avoimia työpaikkoja 8 500, mikä on 2 000 enemmän kuin vuotta aiemmin.
”Ei ole tarkoitus luoda mitään oikopolkua”, Lohi sanoo. ”Mutta jos turvapaikanhakija on työllistynyt täällä ollessaan ja työnantaja arvioi hänet tarpeelliseksi, ei ole tarkoituksenmukaista poistaa sellaista ihmistä maasta.”
Sekä työnantajat että työtekijät valittavat, että nykyisin lupaprosessi on työläs ja arvaamaton.
Lain mukaan työnantajan pitää varmistua siitä, että työntekijällä on oikeus tehdä työtä. Aiemmin Maahanmuuttovirastolla oli sitä varten palvelupuhelin, mutta se lakkautettiin. Nykyisin työntekijä voi tilata maksullisen todistuksen. Sen saaminen saattaa kestää, ja lausuntoja on pidetty sekavina.
Työlupaa varten työnantajan pitää osoittaa, että tehtävään ei ole saatavilla työntekijää EU- tai ETA-alueelta. Tätä kutsutaan saatavuusharkinnaksi, ja se koskee osaa duunarialoista. Ratkaisun tekee työ- ja elinkeinotoimisto.
Mutta vaikka te-toimisto näyttäisi vihreää valoa, Maahanmuuttoviraston päätös voi silti olla kielteinen.
Maahanmuuttovirasto voi tulkita työsuhteen keinotekoiseksi, vaikka se sinänsä näyttäisi täyttävän luvan edellytykset. Esimerkiksi kotitalouksien perustamia siivousrinkejä on tulkittu näin. Maahanmuuttovirasto on saattanut katsoa, että pyrkimyksenä on ollut vain kiertää maassaoloa koskevia säännöksiä.
On myös tilanteita, joissa ihmisellä on työpaikka ja työluvan käsittely kesken, mutta poliisi on poistanut hänet maasta kielteisen turvapaikkapäätöksen vuoksi. Ja tilanteita, joissa alun perin turvapaikkaa hakenut henkilö on valmistumassa ammattiin työvoimapulasta kärsivälle alalle Suomessa ja sitten hänet poistetaan.
Vaikka Irakiin on juuri nyt vaikea palauttaa ihmisiä, Afganistaniin Suomi palauttaa. Esimerkiksi tällaisia tapauksia:
Hazaravähemmistöön kuuluva parikymppinen mies. Puhuu suomea. Oli töissä maatilalla Varsinais-Suomessa, kun hänet palautettiin.
Parikymppinen mies, jolla oli kokkiopinnot kesken. Puhuu suomea. Kokopäivätyö ravintolassa Pohjois-Savossa. Olisi valmistunut ammattikoulusta lokakuussa. Palautettiin pari kuukautta sitä ennen.
Parikymppinen mies. Opiskellut kolme ja puoli vuotta kestäneen turvapaikkaprosessin aikana lähes valmiiksi lähihoitajaksi. Puhuu sujuvaa suomea. Palautusjonossa.
Vähän yli parikymppinen mies. Työskennellyt Suomessa asuvan, syöpään sairastuneen isoäitinsä osa-aikaisena omaishoitajana, mistä hän on saanut omaishoidon korvausta. Sai lisäksi töitä siivoojana, mutta ei saanut työlupaa. Poliisi on käynyt etsimässä häntä isoäidin luota kahdesti palauttaakseen hänet.
Ojala Groupin tehtaanjohtaja Marko Niskanen ja henkilöstöpäällikkö Hannu Hosio tekivät kaiken mahdollisen löytääkseen metallityöntekijöitä. (KUVA: PAKOLAISTEN TYÖLLISTYMINEN)
METALLIN taivuttaminen on vaikeaa. Pitää tietää tarkalleen, miten tietynlainen levy venyy taipuessaan. Särmäyskoneella on valtava puristusvoima.
”Puolikas milli pieleen, ja koko levy pitää heittää roskiin”, Ojala Groupin tehtaanjohtaja Marko Niskanen sanoo.
Hän ei halua ottaa kantaa politiikkaan mutta sanoo, että työnantajan näkökulmasta työlupien saaminen on tehty ”vanhakantaisen byrokraattiseksi”. Samat asiat joutui hänen mukaansa todistamaan kahteen kertaan, sekä Maahanmuuttovirastolle että te-toimistolle.
”Julkisesti puhutaan paljon työperäisestä maahanmuutosta, mutta samaan aikaan taustalla tehdään toisin. Nämä eivät ole oikein linjassa keskenään.”
Kahdeksan seuraavan vuoden aikana Ojala Groupilta eläköityy 40 ihmistä. Niskanen soisi, että nuoret hakeutuisivat useammin metallialalle, mutta se ei taida olla realismia. Sievissä syntyvyys on muuhun Suomeen nähden korkeaa, mutta monet nuoret hakeutuvat kasvukeskuksiin.
Suomen talouden iso ongelma on se, että työtä tekeviä on liian vähän. Heitä kaivataan etenkin tulevina vuosina, kun väestö vanhenee vauhdilla.
Turvapaikanhakijat eivät riitä korjaamaan koko tätä ongelmaa. Totta on sekin, että tutkimusten mukaan turvapaikanhakijoina ja pakolaisina maahan tulleet ovat keskimäärin työllistyneet heikosti. Etenkin vuosina 1990–2009 Suomeen tulleiden somalien, afgaanien ja irakilaisten on ollut vaikea työllistyä, vaikka he olisivat olleet vuosikymmenen maassa.
Työntekijöitä kaipaavissa yrityksissä turvapaikanhakijat voivat paikata työvoimapulaa. Ja yksittäisiä ihmisiä ajatellen työnteko on tietysti – no, parempi kuin monet muut vaihtoehdot.
Ojala Groupin tehtaalla on ollut työvoimaa myös itäisestä Keski-Euroopasta. Sieltä ihmiset tulevat kuitenkin harvoin jäädäkseen, Niskanen sanoo. He hankkivat hieman työkokemusta ja jatkavat matkaa muualle Eurooppaan.
Mutta jäävätkö irakilaiset tai afganistanilaiset Sieviin?
ALAQABI kävelee autonsa luo tehtaan parkkipaikalle ja lähtee ajamaan kotia kohti. Rivitaloasunto sijaitsee lyhyen matkan päässä.
Sisällä on vaaleanruskea sohvaryhmä, Marimekon pöytäliina, pitsiverhot ja niin lämmintä, että lapset tarkenevat paljain jaloin.
Alaqabilla on työlupa, kuten muillakin tehtaan entisistä turvapaikanhakijoilla, ainakin toistaiseksi. Mutta se ei välttämättä riitä.
Jotta maahanmuuttaja saisi oleskeluluvan myös puolisolleen ja kahdelle lapselleen perheenyhdistämisen perusteella, pitäisi ansaita nettona lapsilisineen vähintään 2 600 euroa kuussa. Kolmen lapsen kanssa vastaava summa on 2 900 euroa.
Ojala Groupin tehtaalla särmääjän kuukausipalkka on työehtosopimuksen mukaan bruttona noin 2 000 euroa sekä lisät. Sievin vuokratasolla se riittää elämiseen hyvin, tehtaan maahanmuuttajataustaiset työntekijät sanovat.
Hallitusohjelmassa on luvattu, että tulorajojen kohtuullisuutta selvitetään.
Alaqabin perheen hakemuksen käsittely on toistaiseksi kesken. Alaqabin vaimo on täyspäiväinen suomen kielen opiskelija, ja Ojala Group on kirjoittanut Maahanmuuttovirastolle ja vedonnut perheen puolesta. Se haluaisi pitää työntekijänsä.
Alaqabi itse ei valita lupaprosessin vaikeuksista. Hän puhuu mieluummin siitä, mikä nyt on hyvin: Lasten päiväkoti. Mukavat naapurit.
Missä hän haluaisi asua tulevaisuudessa?
Alaqabi kaivaa esiin puhelimen käännösohjelman mutta sanoo sittenkin asian suomeksi.
Tulevaisuus on aina tuntematon, hän sanoo, mutta lasten kanssa Sievi on hyvä paikka. Alaqabi on kuullut paljon hyvää myös Tampereesta. Helsinki sen sijaan on hänestä liian täynnä ihmisiä, sinne hän ei ainakaan tahdo.
Eikä perhe tahdo takaisin Irakiin. Heillä on monta syytä olla palaamatta.
www.iltalehti.fi
