Mitä enemmän kristitty kaipaa Raamatusta oikeutusta väkivallalle vääräuskoisia kohtaan sitä enemmän kyseisen kristityn on käytettävä mielikuvitustaan ja lennokkaita tulkintoja juurikin VT:n puolelta unohtaen UT:n. Tätä on tietysti historiassa tapahtunut, paljonkin, aikakausina jolloin kaikilla oli paljon alempi kynnys käyttää väkivaltaa etujensa ajamiseen.
Euroopasta on tullut sivilisaatio. Mutta kalifaatti ja myös Taleban haluavat elää keskiajalla ja pelkäävät muutosta ja vallan menetystä.
Vaan nyt olemme jo niin kaukana pakolaisuudesta puhtaassa teologisessa väännössä etten jatka tästä enempiä, voi vaikka modet suuttua
Laitetaan viestistä 8736 alkaen mussutteluketjuun, jossa on vähän vapaampaa kun se on alakerrassa ja tarvittaessa voidaan perustella "iltavapailla", jos sattuu syyttäjän silmä katselemaan.
Miksi siis mielestäni keskustelua turvapaikkaprosessista, siirtolaisista ja pakolaisista ei kannta kytkeä
uskontoon eli pelkkään ortodoksiaan, vaan lähinnä tiloihin, sopeutumiseen, tarpeeseen ym.
Se, mitä kalifaatti vihaa eniten, on juuri euroislamismi. Eli puhtaan sharia-lain hylkääminen. Ja myös kalifaattia turvapaikanhakijat pakenevat. Eurooppa on yliliberaali sivilisaatio, joka turmelee Allahin lapset. Mielestäni on aika turhaa käydä
uskonsotaan samoilla välineillä, jollain vuohipaimenten tarinoilla. Pyhien kirjojen kertomukset on aina sovitettu yhteen politiikan kanssa eikä tästä ole seurannut mitään hyvää.
Arvostetun kirjallisuushistorioitsijan Henrik Schückin mukaan Israelin vanhin kertomaperinne on säilynyt hyvin turmeltuina mukailuina. Babylonialaiset, kanaanilaiset ja israelilaiset tarut olivat runsaita. Pieni osa otettiin kaanoniin: voittaneen puolueen kirjoitukset. Niillä tarukronikoilla, jotka edelsivät Mooseksen kirjoja, ei vielä ollut uskonnollista luonnetta. Pakkosiirtolaisuuden aikana uskonnollisista laeista, kuten Sefer Hattorasta (Mooseksen kirja 12 - 26), tuli ensimmäinen yhdistävä side. Se oli tarkoituksenmukaista.
Pappiskoodeksi on toinen pakkosiirtolaisuuden ajan kirja. Siinä Hesekiel luo uskonnollisen perustan pappisvaltiolle, joka silloin kangasteli hänen puoluelaistensa mielissä. Samaan tapaan syntyi profeettakaanon. Tarut sovitettiin ajan poliittiseen henkeen.
Kanaanilaiset olivat rauhaarakastavia talonpoikia ja paimentolaisia, joilla oli useampia jumalia, joista tärkeimmät olivat El Olam, El Eljon ja El Laharoi. Nämä kolme vilahtavat muuten vieläkin Mooseksen ensimmäisessä kirjassa. Schückin mukaan aivan toisenlaisia olivat israelilaiset, sotaisa rosvoheimo, joka hyökkäsi Kanaaniin autiomaasta noin 1380 eKr. Heidän heimojumalansa
Jahve oli alkuaan vulkaaninen vuori- ja myrskyjumala, myöhemmin sodan jumala. Israelilaiset olivat intohimoisia sotureita ja uskonnollisia puoluemiehiä. Kreikkalaisten humaani käsitys vihollisista oli heille vieras. Heidän runoutensa on perusluonteeltaan uskonnollista; babylonialaisten ja kanaanilaisten tarusto taas oli jotain muuta.
Vanhin tunnettu israelilainen runo, Lemekin sotalaulu kuuluu näin:
"Minä surmaan miehen haavastani / ja nuorukaisen mustelmastani, / Niin, Kain kostetaan seitsenkertaisesti, / mutta Lemek seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa."
Huomautan, että Uuden testamentin nasaretilainen toisinajattelija määräsi antamaan anteeksi täsmälleen saman määrän.
Israelilaiset olivat jakautuneet toisistaan riippumattomiin klaaneihin, samoin olivat kanaanilaiset. Asukkailla oli jatkuvaa kahakointia, sillä kyläyhdyskunnat sijaitsivat toistensa lomassa. Tämän ajan israelilaisten runot ovat kostonhimoisia ja sotaisia. Tarut kertovat taisteluista kanaanilaisia, moabilaisia, ammonilaisia ja uusia tunkeutujia, filistealaisia vastaan. Runoissa Jahve yleensä sotii taivaan joukkojen kärjessä, ja Jahve todella olikin ainoa selväpiirteinen heimojumala alueella.
Varsinainen lakijuutalaisuus alkaa Hesekielistä. Hän esitti pakkosiirtolaisille, että Jerusalem oli kukistunut, koska kansa ei ollut seurannut sääntöjä Jahven palvelussa. Elpyminen riippui nyt täysin lain tarkasta noudattamisesta. Hesekielin uneksima pappisvaltio synnytettiin. 445 eKr Esra ja Nehemia saattoivat viisi Mooseksen kirjaa voimaan Jerusalemissa. Asiasta kiisteltiin valtavasti. Vastustus oli ankaraa.
Kaikki "kerettiläinen" kirjallisuus tuomittiin häviöön. Ensimmäinen opillinen vallankumous juutalaisten parissa orasti juuri 2000 vuotta sitten, mutta se päättyi ristille. Samalla kylvettiin monien barbaarikansojen tulevan pääuskonnon siemen.
