Rajajääkäri
Ylipäällikkö
Ihmeellisen hyvin saa kultamitalilla nussia.
Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Lentävät koneet, jotka tappavat
Itsemurhalennokit ovat vaanivia aseita, joilla saatettiin ratkaista viime syksynä kokonainen sota. Itsekseen lentävät tuhokoneet kehittyvät, mutta niin kehittyy myös lennokkien torjunta. Muuttuuko sodankäynnin kuva?
Azerbaidžan esitteli lennokkikalustoaan voitonparaatissa pääkaupunki Bakussa Vuoristo-Karabahin sodan päätyttyä voittoon joulukuussa 2020.KUVA: AZIZ KARIMOV / REUTERS
VUORISTO-KARABAHIN itsehallintoalueella tuhoutui bussi, jonka kyydissä oli armenialaisia vapaaehtoisia. Seitsemän ihmistä kuoli.
Tapaus sattui jo keväällä 2016: se oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Armenian arkkivihollinen Azerbaidžan käytti israelilaista itsemurhalennokkia eli vaanivaa asetta.
Nyt lennokkien kehitys ja käyttö on siinä pisteessä, että ne muuttavat sotien kulkua. Ainakin viime syksynä itsemurhalennokeilla eli vaanivilla aseilla oli Vuoristo-Karabahin sodassa niin iso rooli, että ne ratkaisivat useampia taisteluita.
Hollantilainen ajatushautomo Oryx laski osapuolien dokumentoituja menetyksiä. Armenia menetti 232 panssarivaunua ja 77 panssariajoneuvoa. Vastaavissa kategorioissa Azerbaidžanin menetykset näyttivät tältä: 51 panssarivaunua, 23 panssariajoneuvoa.
VAANIVAT aseet ovat sotilaslennokkeja, jotka partioivat ilmassa räjähdelastissa, kunnes löytävät tuhottavan kohteen ja hyökkäävät. Ne siis lentävät kohdetta päin ja räjähtävät.
Syksyllä 2020 Azerbaidžanilla oli käytössään ainakin Israelista ja Turkista ostettuja vaanivia aseita ja muita lennokkeja. Armenialla oli itse kehitettyjä sotilaslennokkeja sekä Venäjältä hankittua laitteistoa, mutta Azerbaidžanin kalusto oli nykyaikaisempaa.
”Vaanivat lennokkiprojektiilit olivat kustannustehokas ratkaisu siinä toimintaympäristössä”, sanoo Mikko Sarantola Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän työskentelee ilmasotaopin pääopettajana.
”Sodankäynnin muutoksesta niiden kohdalla ei voi puhua, vaan asejärjestelmien kehittymisestä ja kaupallisen teknologian hyödyntämisestä niissä.”
Sotimisen yhteydessä käytetään yleensä sanaa sotilaslennokit, sillä lennokeista puhuttaessa termi sisältäisi myös kaupalliset laitteet, kuten naapurin Iiron kuvauskopterin.
Erilaiset sotilaslennokit voidaan jakaa tehtävän mukaan esimerkiksi tiedustelu- ja maalinosoituslennokkeihin ja taistelulennokkeihin.
Autonomian eli itseohjautuvuuden mukaan ne voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen osaan: in the loop -järjestelmä on kokonaan ihmisen ohjaama. On the loop -järjestelmässä ihminen ohjaa lennokkia pitkänkin matkan päästä etäältä. Lennokki voi toimia pitkälti tekoälyn ohjaamana, mutta tappokäskyt antaa ihminen. Off the loop -lennokilla ei ole komentoyhteyttä ollenkaan, eli se suorittaa tehtävän ennakkotietojen ja -ohjelmoinnin sekä tekoälynsä pohjalta.
SOTILASLENNOKKIEN kehitystyö on alkanut jo 1970-luvulla. Torjunta otti aimo harppauksen eteenpäin, kun terroristijärjestö Isis alkoi muokkaamaan kaupallisista pienlennokeista aseita.
Kun sotilaallinen torjunta tehostuu, tehostuvat myös tuhoamiseen käytettävät sotilaslennokit. Mikko Sarantola kuvaa monipuolistumista oravanpyöräksi. Kun joku kehittää toimen, siihen täytyy kehittää vastatoimi.
Moni uusi sotilaslennokki on edeltäjiään pienempi. Mitä pienempi lennokki on, sitä vaikeampaa sitä on tunnistaa tutkalla tai muillakaan sensoreilla. Esimerkiksi amerikkalainen mini-itsemurhalennokki Switchblade on vain 130 senttiä pitkä.
Toisaalta esimerkiksi Israelin Harop-lennokki kehitettiin tutkien tuhoamiseen tarkoitetun Harpya-lennokin pohjalta, ja Harop on Harpyaa isompi. Yhdysvalloilla on myös varsinaisia jättiläisiä, kuten ohjuslennokit Reaper ja Predator.
Sotilaslennokit tunnetaan ehkä parhaimmin Yhdysvaltojen jättilennokeista. Heinäkuussa Virossa Ämarin lentotukikohdassa kuvatun MQ-9 Predator -lennokin siipiväli on 20 metriäKUVA: JANIS LAIZANS / REUTERS
Kuvakaappaus Harop-valmistaja IAI:n videolta.
Miehittämättömien sotilaslennokkien kehityksessä Israel on edelläkävijä. Mikko Sarantola taustoittaa, että Israelin ”ilmaherruus” on peruja jo Jom Kippurin sodan ajoilta 1970-luvun alusta. Silloin Israel käytti lennokkeja Egyptin ilmavoimien harhauttamisessa.
Tiettävästi myös Neuvostoliitto kehitti omia lennokkejaan jo 1970-luvulla, mutta juuri israelilaisia Harop-lennokkeja Azerbaidžan käytti syksyllä voittaessaan Armenian. Haropeja ovat hankkineet myös ainakin Saksa, Intia ja Turkki.
Lentoaika on noin yhdeksän tuntia, ja lentosäde parisataa kilometriä.
Harop toimii myös valvontalennokkina, mutta samalla se etsii tuhottavaa kohdetta. Kun Harop on löytänyt kohteensa, se alkaa laskeutua ja kiihdyttää. Torjuminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä nopeammin torjuttava kohde kulkee.
Joidenkin lähteiden mukaan Haropin kiihdyttäessä kohti tuhokohdetta siitä kuuluu aavemainen, vinkuva ääni. Vouuu, kuuluu hetkiä ennen kohteeseen osumista ja räjähdystä.
Vuonna 2018 Azerbaidžan vilautti Harop-kalustoaan rajavartioston ja iskelmälaulaja Narmin Karimbayovan tekemällä propagandavideolla.
Itsemurhalennokki on kertakäyttöinen tuote. Se näkyy tuotteiden hinnoissa. Amerikkalaisen Switchblade-itsemurhalennokin arvioidaan maksavan noin 65 000 euroa. Hinta kuulostaa hurjalta, kun ajattelee, että laitteen perimmäinen tarkoitus on tuhoutua. Mutta jos satojenkin tuhansien hintaisella lennokilla tuhotaan miljoonien hintainen panssarivaunu, itsemurhalennokeissa onkin yllättäen järkeä.
Vuoristo-Karabahin sodassa Azerbaidžan tuhosi israelilaisilla Harop-lennokeilla Armenian arvokkaita ohjusjärjestelmiä huijattuaan niiden tutkat hereille muilla lentokoneilla, kertoi Middle East Eye. Azerbaidžanin kustannukset jäivät todennäköisesti alle puolen miljoonan, mutta Armenian tuhottu S-300-ohjusjärjestelmä voi maksaa 120 miljoonaa.
MONIPUOLISTUMINEN johtaa siihen, että myös torjunnan on monipuolistuttava.
”Kun sotilaslennokkeja on matkustajakoneen kokoisista kämmenenkokoisiin, torjuntakeinot menevät kohteen mukaan – kineettisessä torjunnassa haulikosta hävittäjään”, Sarantola sanoo.
Kineettisen torjunnan eli ampumalla tuhoamisen lisäksi on ei-kineettinen torjunta. Ratkaisuihin voivat kuulua esimerkiksi elektronisesta sodankäynnistä tutut häirintäsignaalit. Lisäksi on lennokkien päälle ammuttavia verkkoja. HS:n muiden lähteiden mukaan näitä verkkoja on kokeiltu Suomen puolustusvoimissakin.
”Kehittelyvalikoimissa on sähkömagneettisella pulssilla ja laserilla torjuvia laitteita ja killer droneja eli lennokkeja, jotka torjuvat lennokkeja”, Sarantola kertoo.
”Joitakin vuosia sitten julkisuudessa esiteltiin lennokkien torjuntaan koulutettuja metsästyslintujakin.”
Lintujen käyttö herätti pahennusta: eläinparkojen kynnet tuhoutuvat. Mutta kun puhutaan sotilaslennokeista ihmisiä tappavina aseina, on pohdittava niiden eettisiä ongelmia myös ihmisen näkökulmasta.
Vuoristo-Karabahin itsehallintoalueen pääkaupunki Stepanakertin lähellä näkyi tuhoutuneen sotilaslennokin kappaleita. Kuva on lokakuulta 2020.KUVA: STRINGER / REUTERS
Vanha mies seisoi raunioilla Vuoristo-Karabahin Hardutissa vain päiviä sodan alkamisen jälkeen syyskuussa 2020. Azerbaidžanin itsemurhalennokki oli osunut lähelle ja surmannut hänen vaimonsa.KUVA: CELESTINO ARCE LAVIN
Viime kädessä on kyse siitä, miten kukin valtio on sitoutunut noudattamaan sodankäynnin pelisääntöjä, sanoo professori Pekka Appelqvist puolustusministeriöstä. Hän kuuluu Suomen delegaatioon YK:n asevalvontaneuvotteluissa, jossa luodaan sääntöjä autonomisten aseiden käytölle.
Autonomiset aseet on paljon laajempi ja monisyisempi asia kuin pelkät sotilaslennokit. Mutta sotilaslennokit käyvät yhdestä esimerkistä.
Sodassa maalittamisen ja tulenkäytön keskeisiä oikeudellisia periaatteita on kolme: erotteluperiaate, suhteellisuusvaatimus ja varotoimet.
”Ensimmäinen tarkoittaa kohteen valinnan laillisuutta, toinen on kohteen valinnan suhteellisuus sotilaallisiin päämääriin. Eli kokonaisen kaupungin tuhoamista ei voi perustella yhden sillan haltuun ottamisella”, Appelqvist kuvaa.
”Kolmas periaate velvoittaa vastuussa olevat tekemään tarpeelliset varotoimet, jotta varmistetaan, että edelliset periaatteet toteutuvat ja vahingot minimoituvat.”
Laitteilla on oltava tekniset edellytykset suoriutua muiden muassa näistä Geneven sopimusten asettamista velvoitteista niissä tehtävätyypeissä, joita varten ne suunnitellaan.
”Asejärjestelmässä autonomian taso suhteessa näihin vaatimuksiin on keskeinen kysymys, koska järjestelmien selviytyminen tehtävästä on hyvin tapauskohtaista.”
Tämä tarkoittaa, että ilman ihmisen ohjausta toimiva sotilaslennokki voi tunturissa, merellä tai erämaassa suoriutua tunnistamisesta ja tehtävästä algoritmiensa varassa sodan sääntöjen mukaan. Mutta sama järjestelmä ei onnistu kaupungissa, jossa sotilaat ja siviilit ovat sekaisin.
”Tämä tekee sääntöjen luomisesta vaikeaa. Järjestelmät kehittyvät erittäin nopeasti ja sääntöjen pitäisi myös kestää aikaa.”
KYLMÄN sodan aikana teknologiakehityksessä suurvaltojen sotilaallinen tuotekehitys johti innovaatioita. Esimerkiksi GPS kehitettiin ensin sotilaskäyttöön. Vasta myöhemmin se valui jokaisen älypuhelimen omistajan taskuun.
”Nyt dynamiikka on toisin päin. Siviilikehitys kulkee edellä, ja sotavoimilla on iso päänsärky seurata kehitystä ja päästä teknologiaan ja innovaatioihin käsiksi ja soveltaa niitä sotaväen tarkoituksiin”, Appelqvist sanoo.
Tähän liittyy ristiriita, jota Appelqvist kuvaa itäisten ja läntisten kulttuurien yhteentörmäykseksi.
”Vallitsevassa tilanteessa itäisillä epädemokratioilla on erilainen suhtautuminen ainakin teknologiaan käsiksi pääsemiseen.”
Esimerkiksi Kiinan epäillään kopioineen israelilaisen Harop-lennokin edeltäjäversion Harpyn. Kiina osti Israelilta Harpyja 1990-luvulla, ja esitteli osapuilleen identtisen oman lennokkijärjestelmän vuonna 2017.
HS KÄVI artikkelia varten useita taustakeskusteluja sotilasteknologiaan ja sodankäynnin kuvaan perehtyneiden ihmisten kanssa. Osassa keskusteluista nousi esiin huoli siitä, että Kiina myy kehittämäänsä teknologiaa kolmannen maailman maihin. Tällä tavalla itsemurhalennokki voi tulla suomalaiselle vastaan esimerkiksi silloin, kun suomalainen on kriisinhallintaoperaatiossa rauhanturvaajana.
Myös Venäjä kehittää ja kokeilee omia lennokkijärjestelmiään Suomea vastaavissa olosuhteissa.
Armenian armeijan palanut panssarivaunu Azerbaidžanin puolella Jabrayilissa joulukuussa 2020, jolloin tulitaukosopimus oli juuri allekirjoitettu.KUVA: AZIZ KARIMOV / REUTERS
Suomeen ei Haropin kaltaisia itsemurhalennokkeja kannata lähivuosina odottaa. Suomen ja Vuoristo-Karabahin olosuhteiden vertailu ei muutenkaan toimi, sillä Vuoristo-Karabahissa ei ole yhtä lailla puita tai pilviä.
”Suomessa on metsiä, pilvikorkeus usein matala ja ajoittain paljon pimeämpää. Se, että sotilaslennokin maalinosoitus toimii pilvien läpi, vaatii kehittyneempää teknologiaa”, Mikko Sarantola kuvailee.
Toistaiseksi Suomella on tiettävästi käytössään kaupallisten pikkulennokkien lisäksi vain valvonta- ja tiedustelulennokkeja: sveitsiläisiä Ranger- ja israelilaisia Orbiter-lennokkeja. Rangerit alkavat olla käyttöikänsä puolesta jo parikymppisiä eli aika vanhoja.
”Kyllä Suomi seuraa sotilaslennokkien kehitystä tiiviisti ja kokeilee erilaisia torjuntaratkaisuja”, sanoo Sarantola.
”Lohtajan ilmapuolustusharjoituksissa lennokkien alas ampumistakin harjoitellaan kaksi kertaa vuodessa. Seuraavan kerran nyt toukokuussa.”
Mies paimensi lehmiään Stepanakertin lähellä Vuoristo-Karabahissa tammikuussa. Etualalla näkyvät sodan jäljet.KUVA: ARTEM MIKRYUKOV / REUTERS
Tapaus sattui jo keväällä 2016: se oli tiettävästi ensimmäinen kerta, kun Armenian arkkivihollinen Azerbaidžan käytti israelilaista itsemurhalennokkia eli vaanivaa asetta.
Nyt lennokkien kehitys ja käyttö on siinä pisteessä, että ne muuttavat sotien kulkua. Ainakin viime syksynä itsemurhalennokeilla eli vaanivilla aseilla oli Vuoristo-Karabahin sodassa niin iso rooli, että ne ratkaisivat useampia taisteluita.
Hollantilainen ajatushautomo Oryx laski osapuolien dokumentoituja menetyksiä. Armenia menetti 232 panssarivaunua ja 77 panssariajoneuvoa. Vastaavissa kategorioissa Azerbaidžanin menetykset näyttivät tältä: 51 panssarivaunua, 23 panssariajoneuvoa.
VAANIVAT aseet ovat sotilaslennokkeja, jotka partioivat ilmassa räjähdelastissa, kunnes löytävät tuhottavan kohteen ja hyökkäävät. Ne siis lentävät kohdetta päin ja räjähtävät.
Syksyllä 2020 Azerbaidžanilla oli käytössään ainakin Israelista ja Turkista ostettuja vaanivia aseita ja muita lennokkeja. Armenialla oli itse kehitettyjä sotilaslennokkeja sekä Venäjältä hankittua laitteistoa, mutta Azerbaidžanin kalusto oli nykyaikaisempaa.
”Vaanivat lennokkiprojektiilit olivat kustannustehokas ratkaisu siinä toimintaympäristössä”, sanoo Mikko Sarantola Maanpuolustuskorkeakoulusta. Hän työskentelee ilmasotaopin pääopettajana.
”Sodankäynnin muutoksesta niiden kohdalla ei voi puhua, vaan asejärjestelmien kehittymisestä ja kaupallisen teknologian hyödyntämisestä niissä.”
Sotimisen yhteydessä käytetään yleensä sanaa sotilaslennokit, sillä lennokeista puhuttaessa termi sisältäisi myös kaupalliset laitteet, kuten naapurin Iiron kuvauskopterin.
Erilaiset sotilaslennokit voidaan jakaa tehtävän mukaan esimerkiksi tiedustelu- ja maalinosoituslennokkeihin ja taistelulennokkeihin.
Autonomian eli itseohjautuvuuden mukaan ne voidaan jakaa karkeasti ottaen kolmeen osaan: in the loop -järjestelmä on kokonaan ihmisen ohjaama. On the loop -järjestelmässä ihminen ohjaa lennokkia pitkänkin matkan päästä etäältä. Lennokki voi toimia pitkälti tekoälyn ohjaamana, mutta tappokäskyt antaa ihminen. Off the loop -lennokilla ei ole komentoyhteyttä ollenkaan, eli se suorittaa tehtävän ennakkotietojen ja -ohjelmoinnin sekä tekoälynsä pohjalta.
SOTILASLENNOKKIEN kehitystyö on alkanut jo 1970-luvulla. Torjunta otti aimo harppauksen eteenpäin, kun terroristijärjestö Isis alkoi muokkaamaan kaupallisista pienlennokeista aseita.
Kun sotilaallinen torjunta tehostuu, tehostuvat myös tuhoamiseen käytettävät sotilaslennokit. Mikko Sarantola kuvaa monipuolistumista oravanpyöräksi. Kun joku kehittää toimen, siihen täytyy kehittää vastatoimi.
Moni uusi sotilaslennokki on edeltäjiään pienempi. Mitä pienempi lennokki on, sitä vaikeampaa sitä on tunnistaa tutkalla tai muillakaan sensoreilla. Esimerkiksi amerikkalainen mini-itsemurhalennokki Switchblade on vain 130 senttiä pitkä.
Toisaalta esimerkiksi Israelin Harop-lennokki kehitettiin tutkien tuhoamiseen tarkoitetun Harpya-lennokin pohjalta, ja Harop on Harpyaa isompi. Yhdysvalloilla on myös varsinaisia jättiläisiä, kuten ohjuslennokit Reaper ja Predator.
Sotilaslennokit tunnetaan ehkä parhaimmin Yhdysvaltojen jättilennokeista. Heinäkuussa Virossa Ämarin lentotukikohdassa kuvatun MQ-9 Predator -lennokin siipiväli on 20 metriäKUVA: JANIS LAIZANS / REUTERS
Kuvakaappaus Harop-valmistaja IAI:n videolta.
Miehittämättömien sotilaslennokkien kehityksessä Israel on edelläkävijä. Mikko Sarantola taustoittaa, että Israelin ”ilmaherruus” on peruja jo Jom Kippurin sodan ajoilta 1970-luvun alusta. Silloin Israel käytti lennokkeja Egyptin ilmavoimien harhauttamisessa.
Tiettävästi myös Neuvostoliitto kehitti omia lennokkejaan jo 1970-luvulla, mutta juuri israelilaisia Harop-lennokkeja Azerbaidžan käytti syksyllä voittaessaan Armenian. Haropeja ovat hankkineet myös ainakin Saksa, Intia ja Turkki.
Lentoaika on noin yhdeksän tuntia, ja lentosäde parisataa kilometriä.
Harop toimii myös valvontalennokkina, mutta samalla se etsii tuhottavaa kohdetta. Kun Harop on löytänyt kohteensa, se alkaa laskeutua ja kiihdyttää. Torjuminen muuttuu sitä vaikeammaksi, mitä nopeammin torjuttava kohde kulkee.
Joidenkin lähteiden mukaan Haropin kiihdyttäessä kohti tuhokohdetta siitä kuuluu aavemainen, vinkuva ääni. Vouuu, kuuluu hetkiä ennen kohteeseen osumista ja räjähdystä.
Vuonna 2018 Azerbaidžan vilautti Harop-kalustoaan rajavartioston ja iskelmälaulaja Narmin Karimbayovan tekemällä propagandavideolla.
Itsemurhalennokki on kertakäyttöinen tuote. Se näkyy tuotteiden hinnoissa. Amerikkalaisen Switchblade-itsemurhalennokin arvioidaan maksavan noin 65 000 euroa. Hinta kuulostaa hurjalta, kun ajattelee, että laitteen perimmäinen tarkoitus on tuhoutua. Mutta jos satojenkin tuhansien hintaisella lennokilla tuhotaan miljoonien hintainen panssarivaunu, itsemurhalennokeissa onkin yllättäen järkeä.
Vuoristo-Karabahin sodassa Azerbaidžan tuhosi israelilaisilla Harop-lennokeilla Armenian arvokkaita ohjusjärjestelmiä huijattuaan niiden tutkat hereille muilla lentokoneilla, kertoi Middle East Eye. Azerbaidžanin kustannukset jäivät todennäköisesti alle puolen miljoonan, mutta Armenian tuhottu S-300-ohjusjärjestelmä voi maksaa 120 miljoonaa.
MONIPUOLISTUMINEN johtaa siihen, että myös torjunnan on monipuolistuttava.
”Kun sotilaslennokkeja on matkustajakoneen kokoisista kämmenenkokoisiin, torjuntakeinot menevät kohteen mukaan – kineettisessä torjunnassa haulikosta hävittäjään”, Sarantola sanoo.
Kineettisen torjunnan eli ampumalla tuhoamisen lisäksi on ei-kineettinen torjunta. Ratkaisuihin voivat kuulua esimerkiksi elektronisesta sodankäynnistä tutut häirintäsignaalit. Lisäksi on lennokkien päälle ammuttavia verkkoja. HS:n muiden lähteiden mukaan näitä verkkoja on kokeiltu Suomen puolustusvoimissakin.
”Kehittelyvalikoimissa on sähkömagneettisella pulssilla ja laserilla torjuvia laitteita ja killer droneja eli lennokkeja, jotka torjuvat lennokkeja”, Sarantola kertoo.
”Joitakin vuosia sitten julkisuudessa esiteltiin lennokkien torjuntaan koulutettuja metsästyslintujakin.”
Lintujen käyttö herätti pahennusta: eläinparkojen kynnet tuhoutuvat. Mutta kun puhutaan sotilaslennokeista ihmisiä tappavina aseina, on pohdittava niiden eettisiä ongelmia myös ihmisen näkökulmasta.
Vuoristo-Karabahin itsehallintoalueen pääkaupunki Stepanakertin lähellä näkyi tuhoutuneen sotilaslennokin kappaleita. Kuva on lokakuulta 2020.KUVA: STRINGER / REUTERS
Vanha mies seisoi raunioilla Vuoristo-Karabahin Hardutissa vain päiviä sodan alkamisen jälkeen syyskuussa 2020. Azerbaidžanin itsemurhalennokki oli osunut lähelle ja surmannut hänen vaimonsa.KUVA: CELESTINO ARCE LAVIN
Viime kädessä on kyse siitä, miten kukin valtio on sitoutunut noudattamaan sodankäynnin pelisääntöjä, sanoo professori Pekka Appelqvist puolustusministeriöstä. Hän kuuluu Suomen delegaatioon YK:n asevalvontaneuvotteluissa, jossa luodaan sääntöjä autonomisten aseiden käytölle.
Autonomiset aseet on paljon laajempi ja monisyisempi asia kuin pelkät sotilaslennokit. Mutta sotilaslennokit käyvät yhdestä esimerkistä.
Sodassa maalittamisen ja tulenkäytön keskeisiä oikeudellisia periaatteita on kolme: erotteluperiaate, suhteellisuusvaatimus ja varotoimet.
”Ensimmäinen tarkoittaa kohteen valinnan laillisuutta, toinen on kohteen valinnan suhteellisuus sotilaallisiin päämääriin. Eli kokonaisen kaupungin tuhoamista ei voi perustella yhden sillan haltuun ottamisella”, Appelqvist kuvaa.
”Kolmas periaate velvoittaa vastuussa olevat tekemään tarpeelliset varotoimet, jotta varmistetaan, että edelliset periaatteet toteutuvat ja vahingot minimoituvat.”
Laitteilla on oltava tekniset edellytykset suoriutua muiden muassa näistä Geneven sopimusten asettamista velvoitteista niissä tehtävätyypeissä, joita varten ne suunnitellaan.
”Asejärjestelmässä autonomian taso suhteessa näihin vaatimuksiin on keskeinen kysymys, koska järjestelmien selviytyminen tehtävästä on hyvin tapauskohtaista.”
Tämä tarkoittaa, että ilman ihmisen ohjausta toimiva sotilaslennokki voi tunturissa, merellä tai erämaassa suoriutua tunnistamisesta ja tehtävästä algoritmiensa varassa sodan sääntöjen mukaan. Mutta sama järjestelmä ei onnistu kaupungissa, jossa sotilaat ja siviilit ovat sekaisin.
”Tämä tekee sääntöjen luomisesta vaikeaa. Järjestelmät kehittyvät erittäin nopeasti ja sääntöjen pitäisi myös kestää aikaa.”
KYLMÄN sodan aikana teknologiakehityksessä suurvaltojen sotilaallinen tuotekehitys johti innovaatioita. Esimerkiksi GPS kehitettiin ensin sotilaskäyttöön. Vasta myöhemmin se valui jokaisen älypuhelimen omistajan taskuun.
”Nyt dynamiikka on toisin päin. Siviilikehitys kulkee edellä, ja sotavoimilla on iso päänsärky seurata kehitystä ja päästä teknologiaan ja innovaatioihin käsiksi ja soveltaa niitä sotaväen tarkoituksiin”, Appelqvist sanoo.
Tähän liittyy ristiriita, jota Appelqvist kuvaa itäisten ja läntisten kulttuurien yhteentörmäykseksi.
”Vallitsevassa tilanteessa itäisillä epädemokratioilla on erilainen suhtautuminen ainakin teknologiaan käsiksi pääsemiseen.”
Esimerkiksi Kiinan epäillään kopioineen israelilaisen Harop-lennokin edeltäjäversion Harpyn. Kiina osti Israelilta Harpyja 1990-luvulla, ja esitteli osapuilleen identtisen oman lennokkijärjestelmän vuonna 2017.
HS KÄVI artikkelia varten useita taustakeskusteluja sotilasteknologiaan ja sodankäynnin kuvaan perehtyneiden ihmisten kanssa. Osassa keskusteluista nousi esiin huoli siitä, että Kiina myy kehittämäänsä teknologiaa kolmannen maailman maihin. Tällä tavalla itsemurhalennokki voi tulla suomalaiselle vastaan esimerkiksi silloin, kun suomalainen on kriisinhallintaoperaatiossa rauhanturvaajana.
Myös Venäjä kehittää ja kokeilee omia lennokkijärjestelmiään Suomea vastaavissa olosuhteissa.
Armenian armeijan palanut panssarivaunu Azerbaidžanin puolella Jabrayilissa joulukuussa 2020, jolloin tulitaukosopimus oli juuri allekirjoitettu.KUVA: AZIZ KARIMOV / REUTERS
Suomeen ei Haropin kaltaisia itsemurhalennokkeja kannata lähivuosina odottaa. Suomen ja Vuoristo-Karabahin olosuhteiden vertailu ei muutenkaan toimi, sillä Vuoristo-Karabahissa ei ole yhtä lailla puita tai pilviä.
”Suomessa on metsiä, pilvikorkeus usein matala ja ajoittain paljon pimeämpää. Se, että sotilaslennokin maalinosoitus toimii pilvien läpi, vaatii kehittyneempää teknologiaa”, Mikko Sarantola kuvailee.
Toistaiseksi Suomella on tiettävästi käytössään kaupallisten pikkulennokkien lisäksi vain valvonta- ja tiedustelulennokkeja: sveitsiläisiä Ranger- ja israelilaisia Orbiter-lennokkeja. Rangerit alkavat olla käyttöikänsä puolesta jo parikymppisiä eli aika vanhoja.
”Kyllä Suomi seuraa sotilaslennokkien kehitystä tiiviisti ja kokeilee erilaisia torjuntaratkaisuja”, sanoo Sarantola.
”Lohtajan ilmapuolustusharjoituksissa lennokkien alas ampumistakin harjoitellaan kaksi kertaa vuodessa. Seuraavan kerran nyt toukokuussa.”
Mies paimensi lehmiään Stepanakertin lähellä Vuoristo-Karabahissa tammikuussa. Etualalla näkyvät sodan jäljet.KUVA: ARTEM MIKRYUKOV / REUTERS
Onko tyypillisen huudahtelevan ja kiroilevan Spandex-ohjuksen kehityskaaren selitys siinä, että kun talven polkee tasatahtia oikealla sykealueella katse luotuna pirtin tiiliseinään on vaikea rikkoa sitä putkinäköä kevään tullen yhdistetyillä jalka-pyöräkäytävillä? En minä muuta selitystä oikein keksi, kun kuulee ihmisten kerrontaa näistä humuista. Eilen yksi kampihaaveilija noitui minulle, kun en kuulemma osannut kävellä kyhnyttää oikealla puolella käytävää....kehotin häntä positiivisesti: pole nyt vaan veikkonen helvetti sitä hevostasi ja mene eteenpäin. 
Muuttuiko se jo? Ilman tätä vakavasti otettavaa kysymystä voi seuraavalla sankarillisella torjuntavoittokierroksella tulla tukkaan nasakasti.
Tämä kirja avasi silmät jo ~ 5 vuotta sitten.
Mutta ainakin tuolloin, tällaisten linjasta poikkeavien näkemysten/mielipiteiden estäminen, ei ollut suotavaa/terveellistä.
Nykyistä tilannetta en tiedä.
Kuinka suotavaa omien näkemysten estäminen on.
skärdis
Greatest Leader
Majurska Mikkonen myös.
Ei paljoa kiinnosta, mutta piti ottaa pieni briiffi ennen työviikkoa. Pomoni on armoton BB-fani ja jotain pitäis osata sanoa.. Tuplatohtori, vanha piika ja BB-fani. Olemme ehdotelleet, josko menisi itse..
Riippuu paljon siitä, missä seurassa esität -poikkeavan- mielipiteen. Aika helposti tässä meidän kuplassa meille hankalat asiat pois selitetään lähinnä tasoilla sauna, viina ja terva ja Talvisodan Ihme. Kun on mehtää ja pusikkoa ja laaksoa ja kukkulaa jne.
Kehitys kehittyy ja sodankäynti on monesti ollut kehityksen veturi. Mitä tulee tähän ao. aiheeseen, niin kyllä ainakin minut pani mietteliääksi se, miten lähes kehitysmaatason sotavaltio soti viimeisintä sodanpoikasta. Näissä meidän keskusteluissa korostuu liian usein unohdettu tosiasia, nimittäin vihollisellakin on oma tahtonsa. Vähän niinkuin futiskentällä, valmentaja kertoo pelaajille, miten pidetään oma aloite ja moukaroidaan vastustajan maaliverkkoa kappaleiksi näin ja näin ja näin. Mutta kun sillä vastapuolellakin on tahtonsa ja temppunsa.
Solidsnake
Respected Leader
Ylimielisyys yhdistettynä piilevään kamikazehenkeen aikaansaa nuo ilmiöt, joskus sitten losahtaaOnko tyypillisen huudahtelevan ja kiroilevan Spandex-ohjuksen kehityskaaren selitys siinä, että kun talven polkee tasatahtia oikealla sykealueella katse luotuna pirtin tiiliseinään on vaikea rikkoa sitä putkinäköä kevään tullen yhdistetyillä jalka-pyöräkäytävillä? En minä muuta selitystä oikein keksi, kun kuulee ihmisten kerrontaa näistä humuista. Eilen yksi kampihaaveilija noitui minulle, kun en kuulemma osannut kävellä kyhnyttää oikealla puolella käytävää....kehotin häntä positiivisesti: pole nyt vaan veikkonen helvetti sitä hevostasi ja mene eteenpäin.
Aulis Lintusella on mittarissa 96 vuotta ja koettuna pari sotaa, mutta liikunnallisen elämäntavan ansiosta askel nousee yhä.KUVA: MIKA RANTA / HS
Pitkän matkan kävelijä
Kaikkien aikojen suurin suomalainen liikuntatapahtuma järjestettiin 80 vuotta sitten, kun Maaottelumarssi sai suomalaiset joukolla kävelemään. Koko ikänsä liikkunut sotaveteraani Aulis Lintunen, 96, muistelee marssia ja vähän muutakin – ja kävelee jälleen.
Lotta Loikkanen HS
2:00 | Päivitetty 6:17
”EI sodassa paljon kuulosuojaimista puhuttu”, sanoo 96-vuotias Aulis Lintunen ja osoittaa kuulolaitettaan.
Olemme tulleet Espoon keskuspuistoon kävelemään ja puhumaan maaottelumarssista, josta tulee tänä vuonna kuluneeksi 80 vuotta. Lintunen osallistui tapahtumaan ollessaan 16-vuotias.
Maaottelumarssi oli ensimmäinen ja edelleen suurin koskaan Suomessa järjestetty koko kansan kuntoliikuntatapahtuma. Se sai alkunsa, kun Suomen Urheiluliittoon saapui tammikuussa 1941 kirje: Ruotsin kävelyliitto haastoi suomalaiset kävelemään kilpaa ruotsalaisten kanssa.
Haaste otettiin vastaan innokkaasti. Mukaan lähtivät kunnat, seurat ja muut yhteisöt. Mukana oli aikansa julkkiksia näyttelijöistä urheilutähtiin yhtä lailla kuin tavallista kansaa. Eduskunnan marssiin osallistui 90 edustajaa, ja myös presidentti käveli oman osuutensa.
MAINOS (TEKSTI JATKUU ALLA)
MAINOS PÄÄTTYY
”Se oli vähän huvittavaa, kun Risto Ryti käveli juhlapuvussa”, Lintunen hymähtää.
Maaottelumarssilla Ruotsia vastaan toukokuussa 1941 marssivat presidentti Risto Ryti (edessä keskellä) tyylilleen uskollisena, kauppa- ja teollisuusministeri Toivo Salmio (vas.), sisäasiainministeri Ernst von Born, toinen kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Vilho Annala, toinen valtiovarainministeri Juho Koivisto ja pääministeri J. W. Rangell.KUVA: OSVALD HEDENSTRÖM
PIENEMMÄN väkiluvun Suomelle olisi ollut tarjolla hyvityspisteitä, mutta niitä ei tarvittu. Tuolloin noin 3,6 miljoonan kokoisesta kansasta lähti liikkeelle 42 prosenttia.
Suomen 1,5 miljoonaa kävelijää voittivat Ruotsin vajaan miljoonan kävelijän joukon kevyesti.
Lintunen uskoo, että suuri osallistujamäärä johtui hiljattain päättyneestä talvisodasta.
”Talvisota tavallaan hävittiin, vaikka torjuntavoitto se oli. Yhteishenki oli silloin kova.”
SODISTA Lintusella riittääkin kerrottavaa. Hän on kotoisin Nurmeksen Kuokkastenkoskelta Pohjois-Karjalasta.
Talvisodan aikaan hän oli suojeluskuntapoika, joka vartioi ja päivysti esikunnassa. Jo tuona aikana elämä oli kahdesti veitsenterällä.
”Olimme suojeluskuntatalolla, kun kuului hirmuinen vingunta ja tunsin, että nyt tulee lähelle. Räjähdyspommi meni muutaman metrin päähän, tuli suutariksi ja halkesi.”
Toisessa tapauksessa sotapoliisi hätisteli Lintusta pommisuojaan mutta nuorukainen halusi mieluummin nähdä, mitä ympärillä tapahtui, ja jäi männikön suojiin.
Räjähdyspommi putosi juuri suojan kohdalle ja tappoi joukon sinne paenneita ihmisiä.
Vuonna 1941 järjestettiin kävelykilpailu Ruotsin ja Suomen kesken. Tapahtumaa kutsuttiin maaottelumarssiksi. Juosta ei saanut, mutta kovakuntoiset kävelivät varsin ripeästi.KUVA: HS-ARKISTO
ISTAHDAMME penkille. Ohi kulkee tasaisesti sauvakävelijöitä ja lenkkeilijöitä. Aurinko paistaa, ja ajatus pommituksista tuntuu hyvin kaukaiselta.
Mutta palataan maaottelumarssiin. Se tarjosi rauhanomaisen mahdollisuuden voittaa toinen naapurimaa. Ruotsin päihittämisessä urheilukentillä on pitkät ja antoisat perinteet.
”Ruotsin voittaminen on kautta aikain ollut urheilun keskeinen tekijä. Maaottelut vedettiin aina henkeen ja vereen. Suomihan on ollut Ruotsin vallan alla. Luojan kiitos jouduimme Venäjälle, muuten olisimme tänä päivänäkin ruotsalaisia”, Lintunen sanoo.
Maaottelumarssissa vaihtoehtoina olivat 10 ja 15 kilometrin kävelymatkat, jotka tuli suorittaa määräajassa. Lyhyempi matka sai kestää tunnin ja 40 minuuttia, pidempi kaksi tuntia ja 20 minuuttia.
Nurmeksesta kävelylle lähdettiin isolla joukolla. Lintunen muistelee, että kävelijöitä olisi ollut 1 500. Reitti kulki Pielisen rantaa pitkin, ja joukko venyi pitkäksi vanaksi.
”Se oli reipastahtinen marssi. Minä olin tietysti ihan keulajoukossa, kun olin urheilua harrastanut.”
Maaottelumarssin kävelymatkat 10 ja 15 kilometriä piti suorittaa tavoiteajassa, jotta tulos hyväksyttiin.KUVA: WIKIMEDIA COMMONS
URHEILU ja kisailu kuuluivat Lintusen lapsuuteen. Kun Ilmari Salminen, Arvo Askola ja Volmari Iso-Hollo juoksivat vuonna 1936 Berliinin olympialaisissa kolmoisvoittoon, koko pitäjä innostui juoksemaan.
”Isä piti kilpailuja. Meillä oli pihapiirissä 800 metrin rata. Meidän mylläri oli sellainen pullea kaveri, ja sekin juoksi niin että kultakello heilui.”
Lintusen päämatkat juoksussa olivat 800 ja 1 500 metriä. Hänen 800 metrin ennätyksensä 1.51,80 riittäisi näinäkin päivinä SM-mitaleille. Lintunen harjoitteli jopa Lontoon vuoden 1948 olympialaisiin, mutta metsätöissä kävi ikävä sattumus.
”Siellä kun piruuttaan tehtiin toisille, niin kaveri särki kepillä ampiaispesän ja minä lähdin juoksemaan, kompastuin ja jalka kipeytyi niin, etten pystynyt menemään.”
Aulis Lintunen osallistui maaottelumarssiin 80 vuotta sitten ja aikoo osallistua myös juhlavuoden Kävelykipinä-haasteeseen.KUVA: MIKA RANTA / HS
LONTOOSEEN Lintunen silti lähti ja osallistui kisoihin katsomosta. Jos olympialaisiin valmistauduttiin tekemällä metsätöitä, ulkomaanmatkalla osattiin kuulemma nauttia muustakin kuin urheilusta.
”Siellä se meidän edustaja oli naisten kanssa koko yön juhlinut eikä oikein jaksanut 1 500:aa metriä juosta. Minä olisin verrytellessä juossut nopeammin.”
Lontoon olympialaisten jälkeen Lintunen ei enää panostanut kilpaurheiluun. Elämässä kun oli muitakin asioita.
”Meitä oli neljä lasta, jotka kaikki opiskelivat, eikä silloin mitään avustuksia ollut. Isä ja äiti kouluttivat meidät. Ei ollut varaa urheilla kuin sen verran, että pysyi kunnossa.”
SITTEMMIN Lintusesta tuli innokas kuntoliikkuja. Hän on esimerkiksi hiihtänyt Pirkan hiihdon 27 kertaa ja Finlandia-hiihdon kymmenesti. Kuntoliikkujanakin hän on aina halunnut, että on jokin tavoite, jota kohti harjoitella.
Lintunen on myös ollut mukana järjestämässä kuntoliikuntaa ja tunsi hyvin muun muassa liikuntavaikuttaja Lauri ”Tahko” Pihkalan.
”Olimme Tahkon kanssa hyvät ystävät. Juttelimme muutakin kuin propagandaa. Kun Tahko ideoi Pirkan hiihtoa, niin sanoin, eikö riittäisi, jos 30 kilometriä hiihdettäisiin, mutta hän sanoi ei. Matkan pitää olla niin pitkä, että se tuntuu sulalta hulluudelta, silloin se vetää. Ja se piti paikkansa.”
Vasta ihan viime vuosina Lintunen on luopunut hiihtämisestä. Toissa talvena hän menetti puolisonsa, ja viime talvena jalat olivat heikossa kunnossa.
Nyt Lintunen on saanut jumpattua jalat kuntoon omilla lihaskuntoliikkeillään ja aikoo osallistua toukokuussa maaottelumarssin juhlavuoden kunniaksi järjestettävään Kävelykipinä-haasteeseen.
Koronarajoitusten takia mitään suurtapahtumia ei voida järjestää, mutta esimerkiksi Suomen Ladun paikallisyhdistykset järjestävät pienempiä tapahtumia, joissa voidaan kävellä rajoitusten mukaisissa ryhmissä.
Aulis Lintusen pusakan kaulusta koristavat kuntoliikuntatapahtumista saadut merkit. Mukana (vas.) maaottelumarssin rintaneula.KUVA: MIKA RANTA / HS
MAAOTTELUMARSSI oli aikansa merkkitapaus, mutta Lintusen ajatukset kulkeutuvat herkästi sen aikakauden muihin isoihin asioihin. Palaamme hetkeksi rintamalle, josta on jäänyt jäljet sotaveteraanin mieleen ja kehoon.
Vasta 16-vuotias Lintunen osallistui vapaaehtoisena jatkosotaan.
”Meidän komppania oli käytännössä katsoen kasattu Kainuun ja Nurmeksen oppikoulupojista. Olimme erillinen yksikkö, jonka tehtävänä oli partiointi.”
Lintusen työparina oli Kaarina-niminen sotakoira. Kaarinan tarkka vainu pelasti Lintusen useasti.
”Olimme talvella lähdössä partioon, kun 400 metrin päässä Kaarina nosti karvat pystyyn. Viholliset olivat hautautuneet lumeen, että voisivat yllättää meidät.”
Toisella kertaa Kaarina varoitti, mutta Lintunen tulkitsi koiran käytöksen väärin. Lintunen luuli Kaarinan pelkäävän koskea, jonka he ylittivät partiointimatkallaan.
”Kun pääsimme toiselle puolelle, niin siellä oli vihollisten iso partio, joka yllättyi myös. Lähdimme takaisin, oma porukka antoi tulitukea. Luokkatoveria osui päähän, ja hän jäi siihen. Minä koiran kanssa selvisin pois.”
MONESTI Lintusella on ollut onni myötä. Kerran luoti osui, mutta ei kuolettavasti.
”Olimme Rukajärven suunnalla suon reunassa, ja siellä oli pikkuinen tönö toisella puolella. Sanoin pojille, että varokaa, sieltä ammutaan. Sen kun ehdin sanoa, niin luoti tuli.”
Luoti lävisti Lintusen olkapään, josta puuttuu sen vuoksi yksi jänne. Liikunta on helpottanut vaivoja, mutta Lintunen on myös itse ottanut paljon asioista selvää ja kuntouttanut itseään.
”Eiväthän suomalaiset lääkärit silloin ymmärtäneet yhtään mitään lihashuollosta, eikä se kummoista nytkään ole. Rupesin lukemaan amerikkalaista kirjallisuutta ja sieltä löysin tietoa. Minulla oli myös hyvä hieroja.”
KORKEASTA iästään huolimatta Lintunen asuu yhä omillaan. Aamulla hän keittelee puuron ja syö vitamiinit. Sen jälkeen hän tekee tunnin voimistelun, jossa käy läpi kaikki lihasryhmät. Myös iltaan kuuluu pieni voimistelu.
”Jos en sitä tekisi, niin en minä tässä olisi. Jos ei terveydenhuoltoa itse tee, niin ei sitä kukaan muukaan tee.”
Toimintakykyään ylläpitääkseen Lintunen käy joka toinen tiistai hieronnassa ja joka toinen tiistai naprapaatilla.
Päiviin kuuluu kävelyäkin. Lintunen käy jalkaisin kaupassa ja säiden salliessa läheisellä liikuntareitillä. Kävelyä tulee päivittäin noin 3–5 kilometriä.
Lintunen on myös keksinyt hyvän tavan saada lisää hyötyliikuntaa: taloyhtiössä on kierrätyspiste, josta tullessaan Lintunen nousee aina portaita.
”Muovit, lasit, pahvit, kaikki jaotellaan. Kun käyn yhden kerran, nousen 32 porrasta, mutta eilenkin kävin kolme kertaa, kun sanomalehtiä kertyy niin hirveästi. Sain lähes sata porrasta.”
Kuntoillessa Lintunen on ehtinyt vilkuilla hieman ympärilleen ja seurata Espoon Olarissa muita, oletettavasti häntä nuorempia kulkijoita.
”Katson heidän menoaan ja mietin, että voi tuotakin ukkoa ja mummoa: jos he harrastaisivat lihashuoltoa, niin kävelisivät huomattavasti paremmin.”
Aulis Lintunen käveli Akilleen majan maisemissa Espoon Puolarmetsässä.KUVA: MIKA RANTA / HS
Kävelykipinä kannustaa liikkeelle
Maaottelumarssin juhlavuoden kunniaksi Suomen Latu ja Tahko Pihkala -seura haastavat kaikki suomalaiset kävelemään toukokuussa.Latuyhdistykset, urheiluseurat, kunnat, järjestöt ja liikeyritykset halutaan mukaan järjestämään kävelytapahtumia ja keräämään kilometrejä 4.–25. toukokuuta kaikkialla Suomessa.
Tapahtuman suojelija on tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Putinin patriootit
Toukokuun yhdeksäntenä tänä vuonna Venäjällä juhlitaan toisen maailmansodan päättymisen 75-vuotisjuhlaa. Pienessä Jelnjan kylässä juhlaan valmistaudutaan perinteisesti suurella innolla. Sotilaallisesti värittyneisiin juhlallisuuksiin osallistuu koko kylä, tarhaikäisistä eläkeläisiin. (Venäjä, 2021)
Ikarus
Respected Leader
Koskaan en ole jaksokaan katsonut. Olenko kenties jäänyt paljosta paitsi?
Viimeksi muokattu:
StepanRudanskij
Respected Leader
Ladan käynnistäminen kammesta on lajeista jaloimpia.
Näin Turun Heidekenillä syntyneenä täytyy tunnustaa. Nyt Manse vetää kyllä pitkän korren.
www.is.fi
Tampereella on pian Laawu Rooftop Terrace & Sauna – ”Ei tällaisella pääsisi läpi oikeinkirjoituskokeesta”
Tampereen kaupunki antoi luvan monikielisen kattoterassin rakentamiselle Uros Live -areenan yhteyteen. Suomen kielen seuralta lupaa ei kysytty.
www.is.fi
Tuli ostettua uusi kattila joka mahdollisimman tehokkaasti ottaisi itseensä spriipolttimen lämmön.
On myös kokoon taitettava jolloin vain n. 5cm paksu.
Testasin lieden päälllä että karkaako liekit ulos pitkin kattilan kylkiä. Ei karkaa.
Kattilalla myös kansi.
On myös kokoon taitettava jolloin vain n. 5cm paksu.
Testasin lieden päälllä että karkaako liekit ulos pitkin kattilan kylkiä. Ei karkaa.
Kattilalla myös kansi.
Viimeksi muokattu:
Fremen
Greatest Leader
No nyt ponnahti... saat näköalan Jätkäsaareen (kyllä, kuulitte oikein) ja suoraan etelään naapuriliiteriin hintaan... 17114,91 eur neliö.
Lauttasaaren itärantaa, mä tiedän nää kämpät, nyt on kyllä maailmankirjan sekaisin, kun tollasta hintaa huudetaan.
Tämä on ihan väärään suuntaan lisäksi.
Tolla ostais jo Oslosta kämpän mistä tahansa.
Paitsi täältä, noi Varassaaren kämpät on maantäytöllä kärkeen tehty poikkeustapaus. 27t neliö euroissa, huonona sunnuntaina.
Kuinkas vahvaa tupakkia siellä Härmässä oikein poltellaan nykyään
?
asunnot.oikotie.fi
Lauttasaaren itärantaa, mä tiedän nää kämpät, nyt on kyllä maailmankirjan sekaisin, kun tollasta hintaa huudetaan.
Tämä on ihan väärään suuntaan lisäksi.
Tolla ostais jo Oslosta kämpän mistä tahansa.
Paitsi täältä, noi Varassaaren kämpät on maantäytöllä kärkeen tehty poikkeustapaus. 27t neliö euroissa, huonona sunnuntaina.
Kuinkas vahvaa tupakkia siellä Härmässä oikein poltellaan nykyään
?
204,5 m² Purjeentekijänkuja 13, 00210 Helsinki Kerrostalo...
Katso 65 kuvaa tästä 3500000 €, 4-5h,k,th,2xkph,wc,khh,vh,baar...
asunnot.oikotie.fi