Patu
Kenraali
No todellakin on feikki koreografioineen, hajoavine ikkunoineen ja jälkikäteen lisättyine äänineen.
Viimeksi muokattu:
Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Niinhän se oli, kuin kaikki muukin, minkä voi nähdä. Feikkiä.
Vei varmaan tekijöiltä nälän.
Pihatonttu
Respected Leader
Rupesin heti miettimään että jos se on kumartunut nostamaan letkua saunassa jossa ei ole letkua, niin mitähän letkua se on kännipäissään aikonut nostella?
Pelätty sekoitus surmasi alkoholisteja, joiden ihokin muuttui keltaiseksi
– Tutkija kertoo kamalasta virheestä, joka tapahtui Helsingissä 73 vuotta sitten
Keväällä 1948 sairaaloihin tuotiin iholtaan keltaisiksi muuttuneita miehiä, joista monet kuolivat. Heidän sisäelimissään oli vakavia vaurioita. Poliisi oli ymmällään, mitä Helsingissä tapahtui.
Miehiä nukkumassa Hampparilaaksossa vuonna 1970.
KUVA: EEVA RISTA / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
"
Kuolleiden maksassa, munuaisissa ja sydämessä todettiin vaikeat vauriot sekä verenvuotoja suolistossa.
Kaikkiaan kuolleita oli jo 19 ja myrkytystapauksia useita kymmeniä.
Rantojen miehissä oli useita sotaveteraaneja.
He olivat olleet rintamalla tykinruokana ja nähneet ystäviensä kaatuvan.
Monille oli jäänyt sodasta traumoja."
HUHTIKUISENA maanantaiaamuna vuonna 1948 Helsingin kulkutautisairaalaan tuotiin heikossa kunnossa ollut mies.
Hän oli 25-vuotias entinen maalari Paul Lenso. Miehen kerrotaan olleen aivan keltainen. Hän kuoli sairaalassa saman päivän iltana. Ennen kuolemaansa hän kertoi juoneensa tavallista viinaa.
Otsikko Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1948.
Paul Lenso oli jo kahdeksas kuolonuhri muutaman päivän aikana. Poliisi ja oikeuslääkärit olivat ymmällään.
Rannoilla ja siltojen alla majailevia miehiä kuljetettiin sairaalaan poikkeuksellisen huonossa kunnossa. Silminnäkijöiden mukaan miehet tuoksuivat oudoilta. Miehiä löytyi rannoilta tajuttomina, ja Siltasaaressa miehen kerrottiin kaatuneen suorilta jaloilta katuun.
Osa miehistä toipui sairaalassa, mutta huhtikuun puoleen väliin mennessä kahdeksan miestä oli kuollut.
POLIISI arveli, että miehet olivat juoneet jotain myrkyllistä ainetta. Epäilyt kohdistuivat kolinaan eli hajuveteen, jota käytettiin alkoholin korvikkeena.
Lääkärien mukaan kolinan ei pitäisi sisältää mitään hengenvaarallista ainetta. Kyse oli jostain muusta.
Heli Paakkonen on tutkinut ”rantojen miesten” elämää sodan jälkeisessä Suomessa. KUVA: PAULI JOKINEN
VÄITÖSKIRJATUTKIJA Heli Paakkonen on tutkinut ”rantojen miesten” elämää sotien jälkeisessä Helsingissä. Hän on perehtynyt etenkin Johan Knut Harjun elämään ja kirjoituksiin. ”Laitapuolen Lönnrotina” tunnettu Harju eli siltojen alla ja hätämajoituksissa ja kirjoitti niistä muistiinpanoja.
Paakkonen tietää, että korvikealkoholin käyttö oli tuohon aikaan yleistä laitapuolen kulkijoiden keskuudessa.
”Sotien jälkeen alkoholia säännösteltiin, ja sitä sai vain kortilla. Lisäksi korvikealkoholit olivat tavallista alkoholia halvempia.”
Korvikealkoholit eivät useimmiten itsessään olleet tappavia.
”1960-luvulla suosituksi aineeksi nousi taloussprii eli liekkiviina. Se aiheutti uneliaan tilan. Miehiä makoili pitkin poikin. Sprii sinällään ei juuri aiheuttanut kuolemia, mutta miehet olivat niin pökkyrässä, että saattoivat vaikkapa palaa nuotiossa.”
Asunnottomia miehiä Kalliossa vuonna 1970. KUVA: SIMO RISTA / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
SOTIEN jälkeisinä vuosikymmeninä Helsinkiä vaivasi asuntopula, ja sen takia miehiä joutui siltojen alle. Sodan aikana tuhoutui taloja, eikä uusia juuri rakennettu. Maalta alkoi muuttaa ihmisiä kaupunkiin. Evakoille piti löytää asuntoja.
”Ihmisiä majoitettiin pommisuojiin. Mutta niihin pääsi lähinnä perheitä. Yksinäiset miehet joutuivat kaduille. He jäivät systeemin ulkopuolelle. Jos oli alkoholiongelma, helposti hakeuduttiin porukoihin samankaltaisten ihmisten kanssa”, Paakkonen sanoo.
Irtolaiset kutsuivat itseään lintsareiksi.
”Aikoinaan kulkurit kiersivät ympäri Suomea ja etsivät töitä. Puhuttiin, että he ovat maantiellä ollessaan linjalla. Linjalla oleminen, lintsi, oli sitä, ettei asunut missään.”
LINTSARIT olivat huoltopoliisin silmätikkuja. Huoltopoliisia on luonnehdittu sosiaaliviranomaiseksi, jolla oli poliisin oikeudet.
”Huoltopoliisi nappasi kiinni irtolaisia. Juopuneena ei saanut olla yleisellä paikalla. Siitä sakotettiin. Jos sakkoja kerääntyi paljon, niitä joutui suorittamaan vankilaan.”
Kesällä alkoholistit majailivat rannoilla ja metsämajoissa. Talvisin saattoi järjestyä huoltolapaikka huoltopoliisin kautta. Niitä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Vankila oli yleinen paikka talvehtia.
”Hakaniemen sillan alusta oli suosittu paikka viettää aikaa. Lisäksi asunnottomat majailivat Ratabaarissa, joka on Hämeentien alittava tunneli Sörnäisissä”, Paakkonen kertoo.
HAMPPARILAAKSO oli sotien jälkeen tunnettu asunnottomien alkoholistien majapaikka. Se sijaitsi nykyisen kaupunginteatterin paikkeilla.
”Suosittuja paikkoja olivat sellaiset, joissa oli jotain suojaa, kuten autonromuja ja junavaunuja. Pasilassa majoituttiin kaatopaikalla.”
Huhtikuun loppupuolella 1948 sairaaloihin tuotiin yhä vain lisää huonokuntoisia miehiä. Yksi heistä oli 48-vuotias Gustav Lukander, joka kuoli Marian sairaalassa.
Kuolonuhrien määrä kasvoi. Yksi sairaalaan tuotu mies pelkäsi lääkäriä niin paljon, että otti huikkaa samasta pullosta, jossa arveltiin olevan myrkkyviinaa. Lehdistössä sitä kutsuttiin kuolemanjuomaksi.
Otsikko Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1948.
POLIISILLA ei ollut kunnollisia johtolankoja. Lääkärit osasivat sanoa vain sen, että miehet eivät olleet juoneet tavallista alkoholia.
Kuolleiden maksassa, munuaisissa ja sydämessä todettiin vaikeat vauriot sekä verenvuotoja suolistossa. Kaikkiaan kuolleita oli jo 19 ja myrkytystapauksia useita kymmeniä.
Rantojen miehissä oli useita sotaveteraaneja. He olivat olleet rintamalla tykinruokana ja nähneet ystäviensä kaatuvan. Monille oli jäänyt sodasta traumoja.
”Sodassa käytettiin korvikealkoholia ja vahvoja lääkkeitä. Se oli yleistä, eikä ihmisiä leimattu sen takia.”
Heli Paakkosen mukaan jo sodassa miehillä oli tapana käyttää korvikealkoholia. KUVA: PAULI JOKINEN
Paakkonen kertoo, että korvikealkoholista on jäänyt suomen kieleen lukuisia sanoja. Alkoholistit käyttivät pulituuria, joka on kiillotuslakka. Sen takia heitä ryhdyttiin kutsumaan puliukoiksi.
Talousspriitä eli T-spriitä kutsuttiin tenuksi, josta on johdannaisena tenukeppi. Denaturointi puolestaan tarkoittaa spriin tekemistä juomakelvottomaksi. Se ei aina haitannut, vaan sitä juotiin silti. Juojia kutsuttiin denoiksi.
TALOUSSPRIITÄ kutsuttiin myös liekkiviinaksi pullossa olleen liekin takia. Siitä sai nimensä Liekkihotelli, joka oli alkoholistien hätämajoitustila Ruoholahdessa. Liekkihotellin tiloissa toimi myöhemmin nuorisokulttuurikeskus Lepakko.
”Liekkihotelli sai alkunsa, kun vuonna 1967 Suomi täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi armahdettiin satoja vankeja. Ei kuitenkaan ajateltu, että he joutuivat suoraan kadulle. Marraskuussa tulivat kovat pakkaset, ja miehiä jäätyi kuoliaaksi. Hätäratkaisuksi perustettiin Liekkihotelli.”
Lopulta poliisi pääsi huhtikuun 1948 myrkkyviinajutun jäljille. Jäljet eivät johtaneet sylttytehtaalle vaan Vuorikadulla sijainneeseen kampaamoalan tukkuliikkeeseen. Kauppa myi kähertimien ja muiden kampaamotuotteiden ohella hiusöljyjä ja hajuvesiä.
ASIAKKAINA oli myös kodittomat rappioalkoholistit. Useimmiten he hankkivat liikkeestä kolinaa, mutta keväällä 1948 tavanomaiset tuotteet olivat loppuneet, jolloin heille myytiin tappavaa hiusvettä.
Asiakkaat eivät etukäteen tienneet, miten vaarallista se oli sisäisesti nautittuna. Eivätkä ilmeisesti tienneet tukkuliikkeen omistajatkaan.
Kysymys kuului: kenen oli vastuu? Kauppias puolustautui sillä, että hiusveden myymisessä ei ole mitään laitonta. Hiusvettä valmistanut tehdas oli vastuussa aineen valmistuksesta muttei ollut tarkoittanut sitä juotavaksi.
Oikeudessa tukkuliikkeen omistajia syytettiin 19 kuolemantuottamuksesta, mutta ei löytynyt näyttöä, että he olisivat tienneet hiusveden sisältävän myrkkyä. Ketään ei tuomittu.
Hiusliikkeen omistanut pariskunta kuitenkin lopetti yrityksensä.
ENTÄPÄ Paakkosen tutkimuksen kohde J. K. Harju? Joiko hän kuolemanjuomaa? Mahdollisesti olisi juonut, mutta hän sattui olemaan huhtikuussa 1948 työleirillä Suomenlinnassa.
Lue myös: He menivät suolle kuolemaan: Alkoholistit elivät järkyttävissä oloissa espoolaisella kaatopaikalla ja loivat omat lakinsa
Hän oli 25-vuotias entinen maalari Paul Lenso. Miehen kerrotaan olleen aivan keltainen. Hän kuoli sairaalassa saman päivän iltana. Ennen kuolemaansa hän kertoi juoneensa tavallista viinaa.
Otsikko Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1948.
Paul Lenso oli jo kahdeksas kuolonuhri muutaman päivän aikana. Poliisi ja oikeuslääkärit olivat ymmällään.
Rannoilla ja siltojen alla majailevia miehiä kuljetettiin sairaalaan poikkeuksellisen huonossa kunnossa. Silminnäkijöiden mukaan miehet tuoksuivat oudoilta. Miehiä löytyi rannoilta tajuttomina, ja Siltasaaressa miehen kerrottiin kaatuneen suorilta jaloilta katuun.
Osa miehistä toipui sairaalassa, mutta huhtikuun puoleen väliin mennessä kahdeksan miestä oli kuollut.
POLIISI arveli, että miehet olivat juoneet jotain myrkyllistä ainetta. Epäilyt kohdistuivat kolinaan eli hajuveteen, jota käytettiin alkoholin korvikkeena.
Lääkärien mukaan kolinan ei pitäisi sisältää mitään hengenvaarallista ainetta. Kyse oli jostain muusta.
Heli Paakkonen on tutkinut ”rantojen miesten” elämää sodan jälkeisessä Suomessa. KUVA: PAULI JOKINEN
VÄITÖSKIRJATUTKIJA Heli Paakkonen on tutkinut ”rantojen miesten” elämää sotien jälkeisessä Helsingissä. Hän on perehtynyt etenkin Johan Knut Harjun elämään ja kirjoituksiin. ”Laitapuolen Lönnrotina” tunnettu Harju eli siltojen alla ja hätämajoituksissa ja kirjoitti niistä muistiinpanoja.
Paakkonen tietää, että korvikealkoholin käyttö oli tuohon aikaan yleistä laitapuolen kulkijoiden keskuudessa.
”Sotien jälkeen alkoholia säännösteltiin, ja sitä sai vain kortilla. Lisäksi korvikealkoholit olivat tavallista alkoholia halvempia.”
Korvikealkoholit eivät useimmiten itsessään olleet tappavia.
”1960-luvulla suosituksi aineeksi nousi taloussprii eli liekkiviina. Se aiheutti uneliaan tilan. Miehiä makoili pitkin poikin. Sprii sinällään ei juuri aiheuttanut kuolemia, mutta miehet olivat niin pökkyrässä, että saattoivat vaikkapa palaa nuotiossa.”
Asunnottomia miehiä Kalliossa vuonna 1970. KUVA: SIMO RISTA / HELSINGIN KAUPUNGINMUSEO
SOTIEN jälkeisinä vuosikymmeninä Helsinkiä vaivasi asuntopula, ja sen takia miehiä joutui siltojen alle. Sodan aikana tuhoutui taloja, eikä uusia juuri rakennettu. Maalta alkoi muuttaa ihmisiä kaupunkiin. Evakoille piti löytää asuntoja.
”Ihmisiä majoitettiin pommisuojiin. Mutta niihin pääsi lähinnä perheitä. Yksinäiset miehet joutuivat kaduille. He jäivät systeemin ulkopuolelle. Jos oli alkoholiongelma, helposti hakeuduttiin porukoihin samankaltaisten ihmisten kanssa”, Paakkonen sanoo.
Irtolaiset kutsuivat itseään lintsareiksi.
”Aikoinaan kulkurit kiersivät ympäri Suomea ja etsivät töitä. Puhuttiin, että he ovat maantiellä ollessaan linjalla. Linjalla oleminen, lintsi, oli sitä, ettei asunut missään.”
LINTSARIT olivat huoltopoliisin silmätikkuja. Huoltopoliisia on luonnehdittu sosiaaliviranomaiseksi, jolla oli poliisin oikeudet.
”Huoltopoliisi nappasi kiinni irtolaisia. Juopuneena ei saanut olla yleisellä paikalla. Siitä sakotettiin. Jos sakkoja kerääntyi paljon, niitä joutui suorittamaan vankilaan.”
Kesällä alkoholistit majailivat rannoilla ja metsämajoissa. Talvisin saattoi järjestyä huoltolapaikka huoltopoliisin kautta. Niitä ei kuitenkaan riittänyt kaikille. Vankila oli yleinen paikka talvehtia.
”Hakaniemen sillan alusta oli suosittu paikka viettää aikaa. Lisäksi asunnottomat majailivat Ratabaarissa, joka on Hämeentien alittava tunneli Sörnäisissä”, Paakkonen kertoo.
HAMPPARILAAKSO oli sotien jälkeen tunnettu asunnottomien alkoholistien majapaikka. Se sijaitsi nykyisen kaupunginteatterin paikkeilla.
”Suosittuja paikkoja olivat sellaiset, joissa oli jotain suojaa, kuten autonromuja ja junavaunuja. Pasilassa majoituttiin kaatopaikalla.”
Huhtikuun loppupuolella 1948 sairaaloihin tuotiin yhä vain lisää huonokuntoisia miehiä. Yksi heistä oli 48-vuotias Gustav Lukander, joka kuoli Marian sairaalassa.
Kuolonuhrien määrä kasvoi. Yksi sairaalaan tuotu mies pelkäsi lääkäriä niin paljon, että otti huikkaa samasta pullosta, jossa arveltiin olevan myrkkyviinaa. Lehdistössä sitä kutsuttiin kuolemanjuomaksi.
Otsikko Helsingin Sanomissa huhtikuussa 1948.
POLIISILLA ei ollut kunnollisia johtolankoja. Lääkärit osasivat sanoa vain sen, että miehet eivät olleet juoneet tavallista alkoholia.
Kuolleiden maksassa, munuaisissa ja sydämessä todettiin vaikeat vauriot sekä verenvuotoja suolistossa. Kaikkiaan kuolleita oli jo 19 ja myrkytystapauksia useita kymmeniä.
Rantojen miehissä oli useita sotaveteraaneja. He olivat olleet rintamalla tykinruokana ja nähneet ystäviensä kaatuvan. Monille oli jäänyt sodasta traumoja.
”Sodassa käytettiin korvikealkoholia ja vahvoja lääkkeitä. Se oli yleistä, eikä ihmisiä leimattu sen takia.”
Heli Paakkosen mukaan jo sodassa miehillä oli tapana käyttää korvikealkoholia. KUVA: PAULI JOKINEN
Paakkonen kertoo, että korvikealkoholista on jäänyt suomen kieleen lukuisia sanoja. Alkoholistit käyttivät pulituuria, joka on kiillotuslakka. Sen takia heitä ryhdyttiin kutsumaan puliukoiksi.
Talousspriitä eli T-spriitä kutsuttiin tenuksi, josta on johdannaisena tenukeppi. Denaturointi puolestaan tarkoittaa spriin tekemistä juomakelvottomaksi. Se ei aina haitannut, vaan sitä juotiin silti. Juojia kutsuttiin denoiksi.
TALOUSSPRIITÄ kutsuttiin myös liekkiviinaksi pullossa olleen liekin takia. Siitä sai nimensä Liekkihotelli, joka oli alkoholistien hätämajoitustila Ruoholahdessa. Liekkihotellin tiloissa toimi myöhemmin nuorisokulttuurikeskus Lepakko.
”Liekkihotelli sai alkunsa, kun vuonna 1967 Suomi täytti 50 vuotta ja sen kunniaksi armahdettiin satoja vankeja. Ei kuitenkaan ajateltu, että he joutuivat suoraan kadulle. Marraskuussa tulivat kovat pakkaset, ja miehiä jäätyi kuoliaaksi. Hätäratkaisuksi perustettiin Liekkihotelli.”
Lopulta poliisi pääsi huhtikuun 1948 myrkkyviinajutun jäljille. Jäljet eivät johtaneet sylttytehtaalle vaan Vuorikadulla sijainneeseen kampaamoalan tukkuliikkeeseen. Kauppa myi kähertimien ja muiden kampaamotuotteiden ohella hiusöljyjä ja hajuvesiä.
ASIAKKAINA oli myös kodittomat rappioalkoholistit. Useimmiten he hankkivat liikkeestä kolinaa, mutta keväällä 1948 tavanomaiset tuotteet olivat loppuneet, jolloin heille myytiin tappavaa hiusvettä.
Asiakkaat eivät etukäteen tienneet, miten vaarallista se oli sisäisesti nautittuna. Eivätkä ilmeisesti tienneet tukkuliikkeen omistajatkaan.
Kysymys kuului: kenen oli vastuu? Kauppias puolustautui sillä, että hiusveden myymisessä ei ole mitään laitonta. Hiusvettä valmistanut tehdas oli vastuussa aineen valmistuksesta muttei ollut tarkoittanut sitä juotavaksi.
Oikeudessa tukkuliikkeen omistajia syytettiin 19 kuolemantuottamuksesta, mutta ei löytynyt näyttöä, että he olisivat tienneet hiusveden sisältävän myrkkyä. Ketään ei tuomittu.
Hiusliikkeen omistanut pariskunta kuitenkin lopetti yrityksensä.
ENTÄPÄ Paakkosen tutkimuksen kohde J. K. Harju? Joiko hän kuolemanjuomaa? Mahdollisesti olisi juonut, mutta hän sattui olemaan huhtikuussa 1948 työleirillä Suomenlinnassa.
Lue myös: He menivät suolle kuolemaan: Alkoholistit elivät järkyttävissä oloissa espoolaisella kaatopaikalla ja loivat omat lakinsa
Ykä-mummo valittaa kaivinkoneesta
Puhelin soi ja jätit vastaamatta?
Se riitti toimittajia ja oppositiota vakoilevan ohjelman asentumiseksi
Puhelin soi ja jätit vastaamatta? Se riitti toimittajia ja oppositiota vakoilevan ohjelman asentumiseksi
NSO Group on israelilainen yritys, joka myy vakoiluohjelmistoja eri maiden hallituksille ja turvallisuusviranomaisille. Nyt yhtiö on otsikoissa, kun sen työkaluja on käytetty journalistien ja toisinajattelijoiden vakoiluun.
Viimeksi muokattu:
Monet menevät ensin armeijaan tai merijalkaväkeen ja sen jälkeen poliisiksi. Olisikohan siinä yksi syy liialliseen liipasinherkkään gung-ho meininkiin? Lyhyen koulutuksen lisäksi.
Veikkaisin että koulutuksen taso jo ala-asteesta lähtien, riippuen vanhempien tuloista, on aiheuttanut tämän. Sekä tietysti se, että kuka tahansa mielipuoli saa minkä tahansa aseen käyttöönsä hyvin helposti. Ei siinä poliisillakaan tietysti niin helppoa ole, kun saa aina pelätä, että minkälainen kaheli minkälaisen konekiväärin kanssa milloinkin on vastassa
Fremen
Greatest Leader
Tai vankilaan...
tässä muuten yksi älyttömimmistä taloista myynnissä, nyt kun kuulemma kämppäkauppa käy (asiasta toiseen siis, tämä todellakin on sekalaista mussuttelua), jopa jossain Sipoon jorpakossa, Suomenlahden kuravetisimmän poukaman pohjoisrannalla(?), 8km(!) lähimpään kauppaan, ja miedot 11000 euroa neliö.
Mutta kattokaas kuvat, koko talo onnettomasti varjostaa pysyvästi ainoaa terassia, mutta varsinainen hupi alkaa sisätiloissa... tämä on meinaan aika selkeästi jonkun vauraahkon venäläisen vaimo-akan suunnittelema.
Ei voi olla suomalaisen kynänjälkeä nämä aivopierut, "vinkkaavat" ikkunat, "reiälliset" kalaverkko-kaapinovet keittiössäkin, idioottimaiset sisäkatot, random-läpiviennit keittiöhormeille tjms. vesikaton läpi rannikolla, jonkinlainen laivaköysi kiukaan "suojana" saunassa...
yksi elämäni suuria tragedioita on ettei oikotiessä ole mahdollisuutta kommentointiin
. Turhauttavaa, joten päätin tulla tänne mussuttamaan koska virtuaalinen talonäyttö sekä välittäjän joustava suhde suomen kielen kielioppiin voimaannuttivat minua hyväksi toviksi!Enjoy!
213 m² Sivermaantie 32, 01180 Sipoo Omakotitalo 5h myynni...
Katso 30 kuvaa tästä 2300000 €, 5h, oh, k, s, terassi, 213 m² ...
asunnot.oikotie.fi
Mun vanhempien työnä on suihku saunahuoneessa. Saa kätevästi saunan seinät, katon ja lauteet pestyä sillä. Ja samaten myös ei tarvitse vaivautua suihkuhuoneeseen lisää vettä noutamaan.
Jos tuo talo on sinusta jotenkin omituinen, et ole ilmiesesti käynyt asuntomessuilla kovin usein. Älä toivo itsellesi sisustusvimmaista suomalaista vaimoa! Joutuisit kokemaan ihmeellisiä asioita, kun asentelisit frouvan toiveita ja visioita kattojen, seinien ja lattioiden läpi. Voin vakuuttaa, että yhdenkin sukulaiseni ilme oli näkemisen arvoinen, kun vaimonsa halusi kirkkaanpunaisen lattian olohuoneeseen. Ja myös sai senTai vankilaan...
tässä muuten yksi älyttömimmistä taloista myynnissä, nyt kun kuulemma kämppäkauppa käy (asiasta toiseen siis, tämä todellakin on sekalaista mussuttelua), jopa jossain Sipoon jorpakossa, Suomenlahden kuravetisimmän poukaman pohjoisrannalla(?), 8km(!) lähimpään kauppaan, ja miedot 11000 euroa neliö.
Mutta kattokaas kuvat, koko talo onnettomasti varjostaa pysyvästi ainoaa terassia, mutta varsinainen hupi alkaa sisätiloissa... tämä on meinaan aika selkeästi jonkun vauraahkon venäläisen vaimo-akan suunnittelema.
Ei voi olla suomalaisen kynänjälkeä nämä aivopierut, "vinkkaavat" ikkunat, "reiälliset" kalaverkko-kaapinovet keittiössäkin, idioottimaiset sisäkatot, random-läpiviennit keittiöhormeille tjms. vesikaton läpi rannikolla, jonkinlainen laivaköysi kiukaan "suojana" saunassa...
yksi elämäni suuria tragedioita on ettei oikotiessä ole mahdollisuutta kommentointiin
Enjoy!
213 m² Sivermaantie 32, 01180 Sipoo Omakotitalo 5h myynni...
Katso 30 kuvaa tästä 2300000 €, 5h, oh, k, s, terassi, 213 m² ...
.Ja jos tuo on venäläisen talo, kyseessä on persaukinen musikka. Jos venäläisellä on massia povessa, se näkyy. Tässä ihan kulmilla on kaksi taloa, joista toisessa on venäläinen vaimo ja toisen talon omistaa holdingyhtiö jonka ulkomainen omistaja ei kauheasti itseään mainosta...
Toinen talo on 3-kerroksinen. Siinä on mm. sisällä liukumäki lapsille. Nimittäin 3-kerroksinen liukumäki!
Toisessa talossa on käytetty kultaa niin paljon, mm. viemärinkannet ovat ehtaa metallia. Jotenkin masentava ajatus, että pelkkä vessan lattia maksaa saman kuin härmäläisen kämppä
.Ei sinänsä. Kyllä kaikki kansat osaavat ökyillä aivan yhtä lailla. Ökyilyn muodot vain hieman vaihtelevat. En pidä monia modernin taiteen teoksia joilla rikkaat prameilevat yhtään sen järkevämpinä kuin kultaisia viemärinkansia.
Minuuteista kiinni
Ensihoitolääkäri Jouni Nurmen työ on alituista taistelua elämän ja kuoleman rajamailla.Nurmella on kaksi elintärkeää toivetta jokaiselle suomalaiselle.
Työvuoro | Tällainen on ammatti, jossa kuolema tulee iholle lähes päivittäin – osa suomalaisista käyttäytyy onnettomuuspaikalla tavalla, joka pöyristyttää pelastajia
Ensihoitolääkäri Jouni Nurmen työ on alituista taistelua elämän ja kuoleman rajamailla. Nurmella on kaksi elintärkeää toivetta jokaiselle suomalaiselle.
www.hs.fi
Ensihoitolääkäri Jouni Nurmi tarkistaa pelastushelikopterin kalustoa tarkastuslistan kanssa.
KUVA: VILLE MAALI / HS
PUHELIN piippaa ärhäkästi.
Leppoisa turiseminen aamiaispöydässä keskeytyy kuin veitsellä leikaten. Nyt on hätä. Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Jouni Nurmi jättää kahvikuppinsa, lentäjä Anssi Vuolle tipauttaa lusikkansa kesken aamupuuron.
Raivaustöihin lähtenyt mies on jäänyt kaatuneen puun alle.
”Helikopterilla mennään”, Vuolle sanoo. Tiimin kolmas jäsen, hems-pelastaja Teppo Koskue pukeutuu haalariin ja ottaa käteensä kypärän.
Viiden minuutin päästä keltavihreä kopteri nousee ilmaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kainalosta ja leikkaa kiitoratojen yli. Jos matkustajakone sattuisi olemaan lähdössä, se odottaisi ja antaisi tilaa.
Yleensä näin ei tarvitse tehdä. Lennonjohto organisoi ilmassa sukkuloivat koneet taitavasti kuin tetrispalikat.
Toimittaja seurasi tätä juttua varten Jouni Nurmen työvuoroa yhden päivän ajan. Jutun kuvat on otettu kahtena eri päivänä.
ONNETTOMUUSPAIKALLE on tullut jo aiemmin ambulanssi, ja ensihoitajat ovat työssään. Potilaan tila heikkenee, joten Finnhemsin helikopterissa istuva Nurmi antaa heille toimintaohjeita mikrofonin kautta.
Elvytys on aloitettava.
Valtionyhtiö Finnhems vastaa lääkärihelikopteritoiminnasta Suomessa yhdessä yliopistollisten sairaanhoitopiirien kanssa. Nurmen työnantaja on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.
”Hems” on lyhenne englanninkielisistä sanoista helicopter emergency medical service, joka tarkoittaa kiireellistä lääkärihelikopteritoimintaa. Lentäjästä, ensihoitolääkäristä ja hems-pelastajasta koostuva tiimi tuo potilaalle nopeasti sairaalatasoisen ensihoidon.
Nyt apu saapuu 17 minuutissa.
Elvytysyrityksistä huolimatta potilas kuolee.
”X-1”, Nurmi sanoo viranomaisten radioon. Koodi kertoo kaiken.
SEURAAVA hälytys tulee saman tien.
Ympäryskunnassa asuva mies on saanut aivoinfarktin ja tarvitsee ilmakuljetusta Meilahden sairaalaan. Tiimi nousee helikopteriin, tappaa sisätiloihin eksyneet parikymmentä paarmaa ja lähtee matkaan.
Jokainen minuutti merkitsee, koska aivoissa oleva tukos pitäisi saada liuotettua puolentoista tunnin sisällä.
Tunnin päästä Finnhemsin Vantaan tukikohtaan laskeutuu kolme hikistä miestä. Yli 30 asteen lämpötila tekee helikopterista pätsin. Rajavartioston kopterit lentävät sen takia toisinaan sivuovi auki, hems-pelastaja Teppo Koskue kertoo.
Nurmi päättää käydä suihkussa vasta työvuoron lopussa.
”Hälytys voi tulla milloin vain. Suihkusta on inhottavaa lähteä minuutissa.”
Hems-lentäjä Anssi Vuolteen aamupuuro jäi pöydälle, kun hälytys tuli. KUVA: VILLE MAALI / HS
EINESPAKETIN kääre roskiin, kylmä ruoka mikroon, lämmin ulos. Fiiniin ateriaan ei kannata satsata.
Nurmi syö kasvispulla-annoksen ja alkaa kirjata potilastietoja tietokantaan. Aivoinfarktipotilas saatiin siirrettyä ambulanssista helikopteriin kuudessa minuutissa, erinomainen tulos.
”Tätä on harjoiteltu paljon”, Nurmi sanoo.
Potilas pääsi helikopterin ansiosta 45 minuuttia nopeammin hoitoon kuin ambulanssilla. Jokainen minuutti merkitsee ja parantaa potilaan ennustetta.
42-VUOTIAS Nurmi oli jo nuorena mukana vapaapalokunnassa. Astma esti palomiehen uran, joten hän opiskeli yläasteen jälkeen lähihoitajaksi ja jatkoi taivalta yliopistoon.
Tohtorinhatun Nurmi sai 26-vuotiaana, dosentuurin 36-vuotiaana.
Finnhems lähetetään paikalle vain kaikkein kriittisimpiin tilanteisiin. Siksi ensihoitolääkäri on erikoistumisalaltaan yleensä anestesiologi.
Nurmen erikoisosaamista ovat kivunhoito, nukutus ja elintärkeiden elintoimintojen, kuten hengityksen, ylläpitäminen.
Tiimi on pelastanut useita ihmisiä esimerkiksi vakavilta aivovammoilta, koska kopteriyksikkö on onnistunut vakauttamaan potilaan tilan ajoissa.
TYÖ on alituista kamppailua kuoleman ja elämän rajamailla.
Noin neljäsosa hoitotiimin kohtaamista potilaista kuolee. Musta laahus ei kuitenkaan seuraa Nurmea enää seuraavalle hälytykselle tai kotiin.
Kuolema on osa työnkuvaa, eikä kipuun voi jäädä kiinni.
”Omaisten surun kohtaaminen on henkisesti raskainta. Olen harjoitellut sitä, että en mene emotionaalisesti liian paljon suruun mukaan.”
Nurmen on pysyttävä toimintakykyisenä. Pian hänen pitää taas elvyttää, nukuttaa, lievittää kipuja, asettaa hengitysputkia, poistaa ylipainetta rintaontelon sisältä.
Kuoleman ohella syntymä on läsnä.
Nurmen edellisessä päivystysvuorossa synnytyksiä oli kaksi: toinen synnyttävän äidin kotona, toinen autossa tienvarrella.
”Molemmat vauvat syntyivät pari minuuttia ennen tuloamme. Lähdemme näille hälytyksille aina, koska vastasyntynyt voi tarvita elvytystä ja synnytykseen saattaa liittyä massiivinen verenvuoto.”
FINNHEMSIÄ työllistävät eniten vakavat sairastumiset, kaatumis- ja putoamistapaturmat, myrkytykset ja liikenneonnettomuudet.
Tosin yhä useampi selviää liikenneonnettomuuksista suhteellisen hyvässä kunnossa, koska autot ovat nykyään niin turvallisia, Nurmi kertoo.
Kesällä korostuvat erityisesti humalassa sattuneet tapaturmat.
Nurmella onkin suomalaisille kaksi toivetta: Älkää juoko itseänne liian humalaan, ja opetelkaa ensiaputaitojen perusteet.
Jälkimmäinen on merkittävä hengenpelastaja.
”Lennämme paikalle yli 200 kilometrin tuntivauhtia, mutta ensimmäiset minuutit ovat usein ratkaisevia. Se, mitä paikalla olevat ihmiset tekevät.”
Jos potilaalla on esimerkiksi sydänpysähdys, niin paineluelvytys moninkertaistaa hänen mahdollisuutensa selvitä hengissä.
NURMEN mukaan jokaisen tulisi osata kylkiasento, paineluelvytys, ulkoisen verenvuodon tyrehdyttäminen, sydäniskurin käyttö ja vieraan esineen poistaminen hengitysteistä.
”Nämä taidot pitäisi opettaa kaikille ikäluokille esimerkiksi jo peruskoulussa.”
Ensiaputaidot myös rohkaisevat toimimaan.
Jos maallikko näkee portaissa kaatuneen, tajuttoman ihmisen, hän ei välttämättä uskalla koskea tähän, jotta ei aiheuttaisi kaularankavammaa.
”Vammalla ei ole mitään merkitystä, jos potilaan hengitys on estynyt ja hän tukehtuu”, Nurmi sanoo.
PÖYDÄLLÄ oleva hälytyspuhelin piippaa jälleen. Tällä kertaa apua tarvitsee lammesta pelastettu, tajuton mies.
Lentäjien ja pelastajien työvuorot ovat vaihtuneet, ja nyt matkaan lähtevät vanhempi hems-pelastaja Heikki Aarela ja lentäjä Jouni Romppanen.
Onnettomuuspaikka on ajomatkan päässä Vantaalla, joten Aarela istuu auton rattiin ja Romppanen tämän viereen. Nurmi on takapenkillä puhelimen, tietokoneen ja toimittajan kanssa.
”Oikealta ei tule ketään. Tilaa on. Vapaa bussikaista. Neljänkympin alue”, Romppanen ohjeistaa ratissa olevaa Aarelaa taukoamatta kuin kartturi rallikuskia.
”Vastaantuleva auto havaittu. Kuorma-auton väliin päästään”, Aarela vastaa.
Kaksikko puhuu toisilleen koko matkan. Mittarissa on pelastusajoneuvolle sallittu maksimi eli 40 kilometrin ylinopeus, kun ohitamme tien vierustalla jököttävän peltipoliisin.
”Perhepotretti”, Romppanen tokaisee.
Musta huumori auttaa jaksamaan.
ONNETTOMUUSPAIKALLA odottaa jo ambulanssi. Paikalla olevat ensihoitajat auttavat miestä, joka on tullut tajuihinsa. Miehen kaveri oli kiskonut hänet vedestä rantaan ja aloittanut elvytyksen.
Ilman sitä mies olisi Nurmen mukaan kuollut.
Nurmi tutkii potilaan. Tila on vakaa, ja hänet voidaan nostaa ambulanssin kyytiin. Mieheltä mitataan 2,4 promillen lukemat – tottumattomalle hengenvaarallinen tila.
Kun tilanne rauhoittuu, keskustelu palaa automatkan tapahtumiin.
Aarelan ja Romppasen välinen ohjeistus autossa oli kuin taidokasta pallottelua. Romppanen kertoo, että tapa on luotu Finnhemsin tukikohdassa Vantaalla.
”Hems-pelastajamme Jani Pohjolainen kehitti hälytysajoon ohjeistuksen. Meillä ei ole ollut liikenneonnettomuuksia pitkiin aikoihin. Ohjeistus on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta.”
Puhe keskeytyy hälytykseen. Porvoon moottoritiellä on sattunut raju auto-onnettomuus.
”Olemme autolla liikkeellä, emme tarvitse laskeutumispaikkaa”, Nurmi kuittaa viranomaisradioon ja hyppää auton takapenkille.
”Musta Volvo, luulisi näkevän. Pysähtyi. Ei jalankulkijaa. Viidenkympin alue.”
Ruttuun mennyt auto seisoo kyljellään.
Yhteiskunnan koneisto on reagoinut minuuteissa, ja paikalla on jo ambulansseja, poliisiautoja ja palokunta. Yhteistyö eri viranomaisten kanssa sujuu Nurmen mielestä erinomaisesti.
Kuskiin saadaan puheyhteys. Se tarkoittaa, että hän on tajuissaan ja hengittää. Hätäirroitukselle, joka voisi aiheuttaa lisävammoja, ei ole tarvetta. Palomies leikkaa auton katon varovasti niin, että kuljettaja voidaan nostaa paareille selkärangan suuntaisesti.
Onnettomuuspaikan viereinen kaista on käytössä.
Romppanen käskee toimittajaa pysymään tien laidassa, koska ”mitä tahansa voi tapahtua”.
TODEN totta. Osa ohiajavista kuskeista ei keskity ajamiseen, vaan onnettomuuspaikan kuvaamiseen kännykällään.
”He riskeeraavat pelastajien terveyden. Kiinnostus sosiaalipornoon on kiusallisen kova”, Romppanen sanoo.
Onpa hän todistanut sitäkin, kuinka jonottamiseen kyllästynyt kuski ohittaa koko letkan pientareen kautta.
”Onnettomuuspaikan ohi pitäisi ajaa tasaisen hitaasti ja varovaisesti.”
Autokuski saadaan ambulanssiin. Nurmen mukaan tämä on todennäköisesti selvinnyt kohtalaisen lievin vammoin, kiitos uudehkon, turvallisen auton.
FINNHEMSIN auto starttaa ja ajaa takaisin tukikohtaan – tällä kertaa rauhallisesti ilman perhepotretteja.
Nurmi riisuu vihreän haalarinsa ja tekee loput paperityöt. Hänen työpäivänsä on päättymäisillään, jäljellä on enää palaveri väitöskirjan ohjaamisesta.
Tutkimustyö on Nurmen intohimo. Hän on paraikaa mukana ryhmässä, joka selvittää esimerkiksi sitä, hyötyvätkö tajunnan alenemisesta kärsivät myrkytyspotilaat nukutuksesta ja hengityskoneeseen laitosta.
Näin tehdään lähes kaikille. Saattaa olla, että toimista ei ole erityistä hyötyä.
”Suuri osa potilaista näyttää selviävän hengissä ilmankin. Tällainen tutkimustieto vapauttaa resursseja, jotka voidaan käyttää tehokkaammin esimerkiksi aivohalvauspotilaiden kuljettamiseen.”
Työ elämän ja kuoleman rajapinnassa on opettanut Jouni Nurmelle sen, että elämä on tässä eikä viiden vuoden päästä. ”En enää eläisi huonosti nyt, jotta asiat olisivat paremmin joskus myöhemmin.” KUVA: VILLE MAALI / HS
FINNHEMSILLÄ on kuusi tukikohtaa ympäri Suomea. Paraikaa suunnitteilla on tukikohdat Pohjanmaalle ja Kaakkois-Suomeen.
Toiminta maksaa Suomen valtiolle noin 30 miljoonaa vuodessa.
Jos jotain Nurmi toivoo, niin lisää tutkimusrahoitusta.
”Tutkimustyön lisäkustannus on mielettömän pieni verrattuna sen hyötyyn. Tiedon avulla pystyisimme parantamaan hoidon laatua ja kohdentamista.”
Nurmen mukaan hänen tiiminsä tehtävänä ei ole varmistaa, että potilas pääsee elossa sairaalaan, vaan että potilas pääsee sairaalasta pois mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Aina näin ei käy.
Esimerkiksi massiivisesta aivoverenvuodosta voi jäädä jäljet loppuelämäksi. Nurmi on ajatellut monesti, että osaa potilaista on kohdannut lohduton tragedia.
”Kun olen sitten myöhemmin tavannut ihmisiä, niin yllättävän moni sopeutuu lopulta tilanteeseen. Heidän elämästään tuleekin vielä hyvää.”
NURMEN työpäivä päättyy, ja ensihoitolääkäri Juhana Hallikainen ottaa vetovastuun. Hallikainen on tullut töihin polkupyörällä, kuten moni muukin henkilökunnan jäsen.
Finnhemsissä työskenteleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Se auttaa jaksamaan myös henkisesti.
Jos tämä työ jotain opettaa, niin arvostamaan elämää, Nurmi sanoo. Hän onkin mielestään keskivertoa varovaisempi ihminen.
”En koskaan pyöräile ilman kypärää, pudota lumia katolta ilman valjaita tai hanki moottoripyörää.”
Auton mittari näyttää 151 km/h. Hälytys kuitenkin perutaan, ja uusi tulee heti tilalle. Syynä peruutuksiin on useimmiten se, että tilanteesta selvitäänkin ilman Finnhemsin apua. Kun Finnhems hälytetään, kyse on aina hengestä. KUVA: EMILIA ANUNDI / HS
PÄIVÄN päätteeksi puheeksi nousee vielä edellisen päivän hälytystehtävä, jossa Hallikainen oli mukana.
Nainen oli lähtenyt uimaan ja jättänyt tavaransa rannalle. Kun hän oli ollut poissa yli puoli tuntia, muut rannalla olijat huolestuivat ja soittivat hälytyskeskukseen.
Paikalle tuli Finnhemsin ja rajavartiolaitoksen helikopterit sekä palokunta. Hallikainen näki helikopterin ikkunasta rouvan uimassa meressä – tämä olikin vain tehnyt pidemmän retken.
Kun rouva palasi rantaan, pelastustoimen johtaja pyysi häntä nousemaan vedestä laiturille.
”Rouva kieltäytyi, koska oli ilmeisesti alasti”, Hallikainen muistelee.
Osa hälytyksistä päättyy hymyyn.
kello 7.45
Työvuoro alkaa, vaatteiden vaihto.
kello 8.0
Kuppi kahvia. Raportti edellisen vuoron päivystävältä ensihoitolääkäri Maria Kratzilta.
kello 8.20
Hälytystehtävä helikopterilla. Kolme hälytystä putkeen: trauma, aivoinfarkti ja tajuttomuuskohtaus. Kolmas hälytystehtävä perutaan, koska potilas herää läheisen tekemän elvytyksen ansiosta ja on ambulanssin tullessa jo jalkeilla.
kello 10.30
Paluu tukikohtaan. Hoitovarusteiden huoltamista ja tarkastamista. Työvuoroon tullut lentäjä tarkastaa helikopterin.
kello 11
Lounas.
kello 11.20
Potilastietojen kirjaus tietokantaan ja sähköpostien läpikäyntiä. Nurmi antaa työn ohessa puhelinkonsultaatiota apua tarvitseville ensihoitajille.
kello 13:05
Hälytystehtävälle lähtö autolla. Humaltunut mies pelastettu lammesta.
kello 13.30
Hälytystehtävä moottoritielle, jossa auto joutunut onnettomuuteen.
kello 14.30
Tiimi palaa tukikohtaan, Nurmi kirjaa tietokantaan hälytykset.
kello 15.30
Punasoluyksiköiden siirto uuteen kylmäsäilytyslaatikkoon. Potilaille voidaan antaa hälytystehtävissä tarvittaessa verta.
kello 15:45
Päivystysvastuun vaihto, tarkistuslistan läpikäynti ja tehtävien raportointi vuoroon tulevalle ensihoitolääkärille.
kello 16
Uuden tutkimuksen suunnittelupalaveri väitöskirjaohjattavan kanssa. Työpäivä päättyy.
Leppoisa turiseminen aamiaispöydässä keskeytyy kuin veitsellä leikaten. Nyt on hätä. Anestesiologian ja tehohoidon erikoislääkäri Jouni Nurmi jättää kahvikuppinsa, lentäjä Anssi Vuolle tipauttaa lusikkansa kesken aamupuuron.
Raivaustöihin lähtenyt mies on jäänyt kaatuneen puun alle.
”Helikopterilla mennään”, Vuolle sanoo. Tiimin kolmas jäsen, hems-pelastaja Teppo Koskue pukeutuu haalariin ja ottaa käteensä kypärän.
Viiden minuutin päästä keltavihreä kopteri nousee ilmaan Helsinki-Vantaan lentoaseman kainalosta ja leikkaa kiitoratojen yli. Jos matkustajakone sattuisi olemaan lähdössä, se odottaisi ja antaisi tilaa.
Yleensä näin ei tarvitse tehdä. Lennonjohto organisoi ilmassa sukkuloivat koneet taitavasti kuin tetrispalikat.
Toimittaja seurasi tätä juttua varten Jouni Nurmen työvuoroa yhden päivän ajan. Jutun kuvat on otettu kahtena eri päivänä.
ONNETTOMUUSPAIKALLE on tullut jo aiemmin ambulanssi, ja ensihoitajat ovat työssään. Potilaan tila heikkenee, joten Finnhemsin helikopterissa istuva Nurmi antaa heille toimintaohjeita mikrofonin kautta.
Elvytys on aloitettava.
Valtionyhtiö Finnhems vastaa lääkärihelikopteritoiminnasta Suomessa yhdessä yliopistollisten sairaanhoitopiirien kanssa. Nurmen työnantaja on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri Hus.
”Hems” on lyhenne englanninkielisistä sanoista helicopter emergency medical service, joka tarkoittaa kiireellistä lääkärihelikopteritoimintaa. Lentäjästä, ensihoitolääkäristä ja hems-pelastajasta koostuva tiimi tuo potilaalle nopeasti sairaalatasoisen ensihoidon.
Nyt apu saapuu 17 minuutissa.
Elvytysyrityksistä huolimatta potilas kuolee.
”X-1”, Nurmi sanoo viranomaisten radioon. Koodi kertoo kaiken.
SEURAAVA hälytys tulee saman tien.
Ympäryskunnassa asuva mies on saanut aivoinfarktin ja tarvitsee ilmakuljetusta Meilahden sairaalaan. Tiimi nousee helikopteriin, tappaa sisätiloihin eksyneet parikymmentä paarmaa ja lähtee matkaan.
Jokainen minuutti merkitsee, koska aivoissa oleva tukos pitäisi saada liuotettua puolentoista tunnin sisällä.
Tunnin päästä Finnhemsin Vantaan tukikohtaan laskeutuu kolme hikistä miestä. Yli 30 asteen lämpötila tekee helikopterista pätsin. Rajavartioston kopterit lentävät sen takia toisinaan sivuovi auki, hems-pelastaja Teppo Koskue kertoo.
Nurmi päättää käydä suihkussa vasta työvuoron lopussa.
”Hälytys voi tulla milloin vain. Suihkusta on inhottavaa lähteä minuutissa.”
Hems-lentäjä Anssi Vuolteen aamupuuro jäi pöydälle, kun hälytys tuli. KUVA: VILLE MAALI / HS
EINESPAKETIN kääre roskiin, kylmä ruoka mikroon, lämmin ulos. Fiiniin ateriaan ei kannata satsata.
Nurmi syö kasvispulla-annoksen ja alkaa kirjata potilastietoja tietokantaan. Aivoinfarktipotilas saatiin siirrettyä ambulanssista helikopteriin kuudessa minuutissa, erinomainen tulos.
”Tätä on harjoiteltu paljon”, Nurmi sanoo.
Potilas pääsi helikopterin ansiosta 45 minuuttia nopeammin hoitoon kuin ambulanssilla. Jokainen minuutti merkitsee ja parantaa potilaan ennustetta.
42-VUOTIAS Nurmi oli jo nuorena mukana vapaapalokunnassa. Astma esti palomiehen uran, joten hän opiskeli yläasteen jälkeen lähihoitajaksi ja jatkoi taivalta yliopistoon.
Tohtorinhatun Nurmi sai 26-vuotiaana, dosentuurin 36-vuotiaana.
Finnhems lähetetään paikalle vain kaikkein kriittisimpiin tilanteisiin. Siksi ensihoitolääkäri on erikoistumisalaltaan yleensä anestesiologi.
Nurmen erikoisosaamista ovat kivunhoito, nukutus ja elintärkeiden elintoimintojen, kuten hengityksen, ylläpitäminen.
Tiimi on pelastanut useita ihmisiä esimerkiksi vakavilta aivovammoilta, koska kopteriyksikkö on onnistunut vakauttamaan potilaan tilan ajoissa.
TYÖ on alituista kamppailua kuoleman ja elämän rajamailla.
Noin neljäsosa hoitotiimin kohtaamista potilaista kuolee. Musta laahus ei kuitenkaan seuraa Nurmea enää seuraavalle hälytykselle tai kotiin.
Kuolema on osa työnkuvaa, eikä kipuun voi jäädä kiinni.
”Omaisten surun kohtaaminen on henkisesti raskainta. Olen harjoitellut sitä, että en mene emotionaalisesti liian paljon suruun mukaan.”
Nurmen on pysyttävä toimintakykyisenä. Pian hänen pitää taas elvyttää, nukuttaa, lievittää kipuja, asettaa hengitysputkia, poistaa ylipainetta rintaontelon sisältä.
Kuoleman ohella syntymä on läsnä.
Nurmen edellisessä päivystysvuorossa synnytyksiä oli kaksi: toinen synnyttävän äidin kotona, toinen autossa tienvarrella.
”Molemmat vauvat syntyivät pari minuuttia ennen tuloamme. Lähdemme näille hälytyksille aina, koska vastasyntynyt voi tarvita elvytystä ja synnytykseen saattaa liittyä massiivinen verenvuoto.”
FINNHEMSIÄ työllistävät eniten vakavat sairastumiset, kaatumis- ja putoamistapaturmat, myrkytykset ja liikenneonnettomuudet.
Tosin yhä useampi selviää liikenneonnettomuuksista suhteellisen hyvässä kunnossa, koska autot ovat nykyään niin turvallisia, Nurmi kertoo.
Kesällä korostuvat erityisesti humalassa sattuneet tapaturmat.
Nurmella onkin suomalaisille kaksi toivetta: Älkää juoko itseänne liian humalaan, ja opetelkaa ensiaputaitojen perusteet.
Jälkimmäinen on merkittävä hengenpelastaja.
”Lennämme paikalle yli 200 kilometrin tuntivauhtia, mutta ensimmäiset minuutit ovat usein ratkaisevia. Se, mitä paikalla olevat ihmiset tekevät.”
Jos potilaalla on esimerkiksi sydänpysähdys, niin paineluelvytys moninkertaistaa hänen mahdollisuutensa selvitä hengissä.
NURMEN mukaan jokaisen tulisi osata kylkiasento, paineluelvytys, ulkoisen verenvuodon tyrehdyttäminen, sydäniskurin käyttö ja vieraan esineen poistaminen hengitysteistä.
”Nämä taidot pitäisi opettaa kaikille ikäluokille esimerkiksi jo peruskoulussa.”
Ensiaputaidot myös rohkaisevat toimimaan.
Jos maallikko näkee portaissa kaatuneen, tajuttoman ihmisen, hän ei välttämättä uskalla koskea tähän, jotta ei aiheuttaisi kaularankavammaa.
”Vammalla ei ole mitään merkitystä, jos potilaan hengitys on estynyt ja hän tukehtuu”, Nurmi sanoo.
PÖYDÄLLÄ oleva hälytyspuhelin piippaa jälleen. Tällä kertaa apua tarvitsee lammesta pelastettu, tajuton mies.
Lentäjien ja pelastajien työvuorot ovat vaihtuneet, ja nyt matkaan lähtevät vanhempi hems-pelastaja Heikki Aarela ja lentäjä Jouni Romppanen.
Onnettomuuspaikka on ajomatkan päässä Vantaalla, joten Aarela istuu auton rattiin ja Romppanen tämän viereen. Nurmi on takapenkillä puhelimen, tietokoneen ja toimittajan kanssa.
”Oikealta ei tule ketään. Tilaa on. Vapaa bussikaista. Neljänkympin alue”, Romppanen ohjeistaa ratissa olevaa Aarelaa taukoamatta kuin kartturi rallikuskia.
”Vastaantuleva auto havaittu. Kuorma-auton väliin päästään”, Aarela vastaa.
Kaksikko puhuu toisilleen koko matkan. Mittarissa on pelastusajoneuvolle sallittu maksimi eli 40 kilometrin ylinopeus, kun ohitamme tien vierustalla jököttävän peltipoliisin.
”Perhepotretti”, Romppanen tokaisee.
Musta huumori auttaa jaksamaan.
ONNETTOMUUSPAIKALLA odottaa jo ambulanssi. Paikalla olevat ensihoitajat auttavat miestä, joka on tullut tajuihinsa. Miehen kaveri oli kiskonut hänet vedestä rantaan ja aloittanut elvytyksen.
Ilman sitä mies olisi Nurmen mukaan kuollut.
Nurmi tutkii potilaan. Tila on vakaa, ja hänet voidaan nostaa ambulanssin kyytiin. Mieheltä mitataan 2,4 promillen lukemat – tottumattomalle hengenvaarallinen tila.
Kun tilanne rauhoittuu, keskustelu palaa automatkan tapahtumiin.
Aarelan ja Romppasen välinen ohjeistus autossa oli kuin taidokasta pallottelua. Romppanen kertoo, että tapa on luotu Finnhemsin tukikohdassa Vantaalla.
”Hems-pelastajamme Jani Pohjolainen kehitti hälytysajoon ohjeistuksen. Meillä ei ole ollut liikenneonnettomuuksia pitkiin aikoihin. Ohjeistus on herättänyt valtakunnallista kiinnostusta.”
Puhe keskeytyy hälytykseen. Porvoon moottoritiellä on sattunut raju auto-onnettomuus.
”Olemme autolla liikkeellä, emme tarvitse laskeutumispaikkaa”, Nurmi kuittaa viranomaisradioon ja hyppää auton takapenkille.
”Musta Volvo, luulisi näkevän. Pysähtyi. Ei jalankulkijaa. Viidenkympin alue.”
ONNETTOMUUSPAIKALLA odottaa lohduton näky. Auto on ajautunut väärälle kaistalle ja lentänyt useita kertoja ympäri.
Ruttuun mennyt auto seisoo kyljellään.
Yhteiskunnan koneisto on reagoinut minuuteissa, ja paikalla on jo ambulansseja, poliisiautoja ja palokunta. Yhteistyö eri viranomaisten kanssa sujuu Nurmen mielestä erinomaisesti.
Kuskiin saadaan puheyhteys. Se tarkoittaa, että hän on tajuissaan ja hengittää. Hätäirroitukselle, joka voisi aiheuttaa lisävammoja, ei ole tarvetta. Palomies leikkaa auton katon varovasti niin, että kuljettaja voidaan nostaa paareille selkärangan suuntaisesti.
Onnettomuuspaikan viereinen kaista on käytössä.
Romppanen käskee toimittajaa pysymään tien laidassa, koska ”mitä tahansa voi tapahtua”.
TODEN totta. Osa ohiajavista kuskeista ei keskity ajamiseen, vaan onnettomuuspaikan kuvaamiseen kännykällään.
”He riskeeraavat pelastajien terveyden. Kiinnostus sosiaalipornoon on kiusallisen kova”, Romppanen sanoo.
Onpa hän todistanut sitäkin, kuinka jonottamiseen kyllästynyt kuski ohittaa koko letkan pientareen kautta.
”Onnettomuuspaikan ohi pitäisi ajaa tasaisen hitaasti ja varovaisesti.”
Autokuski saadaan ambulanssiin. Nurmen mukaan tämä on todennäköisesti selvinnyt kohtalaisen lievin vammoin, kiitos uudehkon, turvallisen auton.
FINNHEMSIN auto starttaa ja ajaa takaisin tukikohtaan – tällä kertaa rauhallisesti ilman perhepotretteja.
Nurmi riisuu vihreän haalarinsa ja tekee loput paperityöt. Hänen työpäivänsä on päättymäisillään, jäljellä on enää palaveri väitöskirjan ohjaamisesta.
Tutkimustyö on Nurmen intohimo. Hän on paraikaa mukana ryhmässä, joka selvittää esimerkiksi sitä, hyötyvätkö tajunnan alenemisesta kärsivät myrkytyspotilaat nukutuksesta ja hengityskoneeseen laitosta.
Näin tehdään lähes kaikille. Saattaa olla, että toimista ei ole erityistä hyötyä.
”Suuri osa potilaista näyttää selviävän hengissä ilmankin. Tällainen tutkimustieto vapauttaa resursseja, jotka voidaan käyttää tehokkaammin esimerkiksi aivohalvauspotilaiden kuljettamiseen.”
Työ elämän ja kuoleman rajapinnassa on opettanut Jouni Nurmelle sen, että elämä on tässä eikä viiden vuoden päästä. ”En enää eläisi huonosti nyt, jotta asiat olisivat paremmin joskus myöhemmin.” KUVA: VILLE MAALI / HS
FINNHEMSILLÄ on kuusi tukikohtaa ympäri Suomea. Paraikaa suunnitteilla on tukikohdat Pohjanmaalle ja Kaakkois-Suomeen.
Toiminta maksaa Suomen valtiolle noin 30 miljoonaa vuodessa.
Jos jotain Nurmi toivoo, niin lisää tutkimusrahoitusta.
”Tutkimustyön lisäkustannus on mielettömän pieni verrattuna sen hyötyyn. Tiedon avulla pystyisimme parantamaan hoidon laatua ja kohdentamista.”
Nurmen mukaan hänen tiiminsä tehtävänä ei ole varmistaa, että potilas pääsee elossa sairaalaan, vaan että potilas pääsee sairaalasta pois mahdollisimman hyvässä kunnossa.
Aina näin ei käy.
Esimerkiksi massiivisesta aivoverenvuodosta voi jäädä jäljet loppuelämäksi. Nurmi on ajatellut monesti, että osaa potilaista on kohdannut lohduton tragedia.
”Kun olen sitten myöhemmin tavannut ihmisiä, niin yllättävän moni sopeutuu lopulta tilanteeseen. Heidän elämästään tuleekin vielä hyvää.”
NURMEN työpäivä päättyy, ja ensihoitolääkäri Juhana Hallikainen ottaa vetovastuun. Hallikainen on tullut töihin polkupyörällä, kuten moni muukin henkilökunnan jäsen.
Finnhemsissä työskenteleminen vaatii hyvää fyysistä kuntoa. Se auttaa jaksamaan myös henkisesti.
Jos tämä työ jotain opettaa, niin arvostamaan elämää, Nurmi sanoo. Hän onkin mielestään keskivertoa varovaisempi ihminen.
”En koskaan pyöräile ilman kypärää, pudota lumia katolta ilman valjaita tai hanki moottoripyörää.”
Auton mittari näyttää 151 km/h. Hälytys kuitenkin perutaan, ja uusi tulee heti tilalle. Syynä peruutuksiin on useimmiten se, että tilanteesta selvitäänkin ilman Finnhemsin apua. Kun Finnhems hälytetään, kyse on aina hengestä. KUVA: EMILIA ANUNDI / HS
PÄIVÄN päätteeksi puheeksi nousee vielä edellisen päivän hälytystehtävä, jossa Hallikainen oli mukana.
Nainen oli lähtenyt uimaan ja jättänyt tavaransa rannalle. Kun hän oli ollut poissa yli puoli tuntia, muut rannalla olijat huolestuivat ja soittivat hälytyskeskukseen.
Paikalle tuli Finnhemsin ja rajavartiolaitoksen helikopterit sekä palokunta. Hallikainen näki helikopterin ikkunasta rouvan uimassa meressä – tämä olikin vain tehnyt pidemmän retken.
Kun rouva palasi rantaan, pelastustoimen johtaja pyysi häntä nousemaan vedestä laiturille.
”Rouva kieltäytyi, koska oli ilmeisesti alasti”, Hallikainen muistelee.
Osa hälytyksistä päättyy hymyyn.
Ensihoitolääkäri Jouni Nurmen työpäivä heinäkuussa
kello 7.45
Työvuoro alkaa, vaatteiden vaihto.
kello 8.0
Kuppi kahvia. Raportti edellisen vuoron päivystävältä ensihoitolääkäri Maria Kratzilta.
kello 8.20
Hälytystehtävä helikopterilla. Kolme hälytystä putkeen: trauma, aivoinfarkti ja tajuttomuuskohtaus. Kolmas hälytystehtävä perutaan, koska potilas herää läheisen tekemän elvytyksen ansiosta ja on ambulanssin tullessa jo jalkeilla.
kello 10.30
Paluu tukikohtaan. Hoitovarusteiden huoltamista ja tarkastamista. Työvuoroon tullut lentäjä tarkastaa helikopterin.
kello 11
Lounas.
kello 11.20
Potilastietojen kirjaus tietokantaan ja sähköpostien läpikäyntiä. Nurmi antaa työn ohessa puhelinkonsultaatiota apua tarvitseville ensihoitajille.
kello 13:05
Hälytystehtävälle lähtö autolla. Humaltunut mies pelastettu lammesta.
kello 13.30
Hälytystehtävä moottoritielle, jossa auto joutunut onnettomuuteen.
kello 14.30
Tiimi palaa tukikohtaan, Nurmi kirjaa tietokantaan hälytykset.
kello 15.30
Punasoluyksiköiden siirto uuteen kylmäsäilytyslaatikkoon. Potilaille voidaan antaa hälytystehtävissä tarvittaessa verta.
kello 15:45
Päivystysvastuun vaihto, tarkistuslistan läpikäynti ja tehtävien raportointi vuoroon tulevalle ensihoitolääkärille.
kello 16
Uuden tutkimuksen suunnittelupalaveri väitöskirjaohjattavan kanssa. Työpäivä päättyy.
Tällä lukemisella on Tarkoitus. En minä NYT noita kaikkia kokonaan lue, vaan palan sieltä ja toisen täältä. Tosin osan luin ja luen tässä aikaikkunassa kokonaankin. Samalla sitten kokoan niistä paloista palapeliä, joka on tai ei ole vähän noita palapelejä erilaisempi.
