En oikeen keksinyt tällekään parempaa säiettä..mutta jos sellainen on jollain tiedossa niin saa siirtää...
Minusta hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus ..olkaa hyvät !
Älä koske, se on suutari
http://takkirauta.blogspot.com/2015...ed&utm_campaign=Feed:+Takkirauta+(Takkirauta)
Termillä "suutari" tarkoitetaan yleensä toimimatonta vekotinta tai systeemiä, joka ei ole lauennut, varsinkin ampumatarviketta. Englanninkielinen termi on puhekielessä "dud", virallisemmin "unexploded ordnance" (UXO). Suutari siis tekee varsinaisessa toimenkuvassaan vain mekaanista vahinkoa pudotessaan. Mutta
ne ovat silti vaarallisia.
Projektiili voi jäädä suutariksi monesta syystä. Tärkein syy on toimimaton sytytin. Sytyttimessä on
monta liikkuvaa osaa, joiden on toimittava juuri tietyllä tavalla. Yksikin mekaaninen häiriö tuossa
Rube Goldberg -laitteessa voi estää varsinaisen funktion eli detonaation. Voi olla, että pommi on osunut vinossa kulmassa kohteeseen ja sytyttimen iskuri on vaurioitunut. Tai lähellä on räjähtänyt toinen pommi ja vaurioittanut sytytintä. Mutta myös aloiteräjähteen, nallin tai sähkövirtalähteen parasta ennen -päivämäärä voi olla ohi. Tai aneroidipohjainen paineilmaisin ei ole toiminut. Tai magneettisytytin ei ole saanut riittävää magneettivuota. Tai ammustehtaassa on maanantaivuoro. Tai sabotööri työvuorossa. Tai pommi on tehnyt pehmeän laskun eikä sytytin ole saanut riittävää iskua. Syitä on monia.
Arvioidaan, että noin 3%-5% kaikista epäsuoran tulen ammuksista ja lentopommeista jää suutareiksi. Jos kyseessä on ydinase, englannin kielessä on termi
absolute dud. Termi
fizzle, "sihahdus", tarkoittaa ammusta, jonka aloiteräjähde on lauennut mutta itse pääräjähde ei. Eli jos tykistöpatteri (4-6 putkea) ampuu kukin kuusi laukausta maaliin, niin noin 1-2 kranaattia jää räjähtämättä. Se on suoraan sanoen aika paljon.
Ja tilanne vain pahenee. Mitä pitemmälle sota tai kriisi etenee, sitä vanhempia ammuksia joudutaan ampumaan, sitä todennäöisemmin niiden parasta ennen -päivämäärä on jo ohi ja sitä pahempia poropeukaloita ammustehtaisiin joudutaan värväämään kun kaikki pätevät lähetetään tykinruoaksi rintamalle. Arvioidaan, että Afganistanissa 1980-luvulla neuvostoliittolaisten ammuksista noin 30% jäi räjähtämättä.
Mutta suutarit ovat silti yhä erittäin vaarallisia. Niissä on yleensä yhä sekä sytytin että räjähdysaine olemassa, ja ne voivat räjähtää yhä saadessaan sopivan tällin. Ja
ne voivat olla toimintakuntoisia vuosikymmeniä. Yleensä tällainen suutari tehdään vaarattomaksi poistamalla siitä sytytin; tai sitten pioneerit yksinkertaisesti räjäyttävät sen hallitusti
in situ. Ja tämä tekee maamiinoista erityisen ikäviä, sillä miinoitteet jäävät aivan liian usein purkamatta. Arvioidaan, että Libyan ja Tunisian viljelykelpoisesta maa-alasta 20% on käyttökelvotonta saksalaisten sinne viime sodassa kylvämien
Hyppy-Heikkien vuoksi. Jotka ovat yhä 75 v jälkeenkin toimintakuntoisia. Suomessa pioneereilla oli sodan jälkeen täysi työ raivaamisessa, varsinkin Lapissa.
Ja erityisen ikäviä suutarit ovat, kun kyseessä on rypälepommi.
Cluster bomb muuttuu helposti muotoon
cluster f*ck koska rypälepommien tytärräjähteet tekevät helposti pehmeän laskun tai niiden sytyttimet vaurioituvat. Rypälepommien suutariprosentti on pikeminkin yli kuin alle 10% pintaan. Talvisin suutariprosentti voi olla jopa 15% ja enemmän.
Suutarit ovat vaarallisia skä vihollisille että omille, ja ne ovat ammusten tuhlausta. Mutta erityisen vaarallisia ne ovat siviileille. Jokainen varmasti muistaa Mikko Niskasen elokuvan
Pojat ja miten Tuiran pojille, jotka olivat varastaneet 75 mm kranaatin, kävi. Yhä edelleenkin Suomessa löytyy vuosittain useita suutareita, jotka areijan pioneerit sitten käyvät tekemässä vaarattomiksi.
Mutta on yksi suutari vailla vertaa, ja se löytyi Britanniasta. Ja
se olikin Iso Jytky.
Sir Barnes Wallis oli ilmeisesti aika kova bridgen pelaaja, sillä
hänen suunnittelemansa 22,000 lb pommi (noin 10 tonnia siis) sai nimen
Grand Slam, "isoslammi". Tällaista erikoispommia käytti RAF viime sodan aikana erittäin vahvasti linnoitettujen kohteiden, kuten bunkkerien, tunnelien ja viaduktien tuhoamiseen; se oli aerodynaamisesti muotoiltu niin, että se pudotessaan ylitti äänennopeuden ja se kaivautui syvälle maahan, jossa se aiheutti pienen maanjäristyksen. Viime sodan lentokoneista vain yksi, Avro Lancaster, kykeni kuljettamaan kyseisen pommin. Niitä valmistettiin 99 kpl, joista 42 pudotettiin sodan aikana. Sodan jälkeen niitä sitten deaktivoitiin ja niistä poistettiin r-aine ja niitä on museoitu paljon.
Mutta yhdestä tällaisesta pommista tuli RAF Scamptonin lentotukikohdan porttivahti. Se pystytettiin betonijalustalle - pystyyn - ja se seisoi tukikohdan portilla 15 vuotta. Kaikki olivat aivan varmoja, että kyseessä oli pelkkä pommin kuori.
Kunnes sitten RAF Scampton lakkautettiin, ja nosturiauto tuli nostamaan porttivahdin pois.
Ei liikahtanut.
Sotilaat miettivät, että onkohan pommin kuori valettu täyteen betonia kun ei liikahda.
Vai - ei Herrajumala...
Grand Slamissa on tarkistusluukku, jonka kautta pommi viritetään. Niinpä eräälle sotilaalle sitten tuoli mieleen tuokin vaihtoehto. Kyseinen sotilas sitten rapsutti monta kerrosta maalia pois, ja avasi tuon luukun. Ja sieltä löytyi täysin koskematon sytytin ja laukaisumekanismi.
Pommi oli täysin koskematon ja täysin räjähdyskuntoinen. Siinä oli liki viisi tonnia Torpexia sisällä. Se määrä olisi riittänyt lennättämään koko tukikohdan ilmaan. Niinpä sitten paikalle tilattiin isoin nosturiauto mitä löytyi, ja erityispehmustettu kuljetus. Pommi kuljetettiin rantaan, Shoeburynessiin, jossa pioneerit sitten panostivat ja neutraloivat sen. Räjähdyksen synnyttämä shokkiaalto rikkoi ikkunoita vielä 15 kilometrin päässä. Jos pommi olisi räjähtänyt RAF Scamptonin portilla, se olisi aiheuttanut valtavaa tuhoa Lincolnin kaupungissa siinä vieressä. Ja se seisoi siinä portilla 15 vuotta ilman että kukaan oli epäillyt sen olevan täysin toimintakuntoinen...
Hupsista.