Tuon lausuttuasi olet suorastaan velvoitettu kirjoittamaan aiheesta esseen.
Rakas ylioppilastutkintolautakunta. Vai oliko se tutkintovanki? Anyways. Kirjoitan teille nyt kolmatta kertaa, tällä kerralla aiheesta "Kuinka osoitan catch 22:n olemassaolon".
Kas kun meikäläinen on määrätty kotioloissa kantamaan kuulokkeita päässäni jos haluan haluamiani ääniä kallooni tunkea. Ymmärrän kyllä että se säkkipilli tai Esa Pakarinen, mitä nyt sattuu huvittamaan kuunnella, tähtitiedeluennoista lähtien, on pidemmän päälle koko orkesteria puuduttavaa. Minulla on asiaa varten kyllä välineistöä, hyvää sellaista mutta sitä ei oikein koskaan saa käyttää (paitsi kun olemme jälkeenjäävien kanssa keskenämme. Tällöin voin myös aikaansaada rakastamastani 30W Marshallin kitaravahvistimen ja reissussa rähjääntyneen Fender Stratocaster-kopion yhdistymisestä kuuluvan "tsö-tsöö":n. On minulla muitakin kitaroita kuten isäni veistämä Telecaster mutta ne eivät tähän kuulu).
Minulle on myös tätä ääni-asiaa varten toimitettu käteen perin laadukkaat langattomat kuulokkeet (toinen asia on sitten se että en saa käyttää melkein-ostamaani-robotti-imuria-jonka-sain-sitten-isänpäivälahjaksi-koska-siitä-tulee-meteliä mutta aina ei voi voittaa). Niinpä olen niitä opetellut käyttämään, hiostavat perkeleet mm. Kampalassa välillä mutta mitäpä sitä ei rakkauden eteen jne.
No, jälleen pääsi käymään siten että minä ja URSA ihmettelimme "Tähtitaivas nyt" kokatessa (minähän meillä aina spadet väännän, osin siksi että en tykkää syödä pahaa ruokaa jos ei ole pakko. Me huollon janarit olemme sellaisia) ja en kuullut kuinka vaimokulta lähti koiralenkille. Tuli siinä sitten ns. tars-nyt-vähän-jeesiä- tilanne kyökissä ja no hands on deck. Selvittiin kyllä.
Mainitsin asiasta ja "no kun sulla on aina ne luurit päässä". Koska esitin asian ovelan kierteen kautta, tuli sieltä kyllä myös "Ei sulla mitään tärkeätä olisi kuitenkaan ollut."
Osoitin kuulokepäisyyteni syyn sanomatta sanaakaan. Sormella. Ja voitin. Jerikon muurit murtuivat ja sieltä melkein tuli se "sori".
Ah tätä aviomiehen ja -vaimon välistä, mantereiden ja aikojen marinoimaa, lämminhenkistä yhteiseloa.
edit: Tänään 23 minuuttia ovesta sisään astumisensa jälkeen. Näin pitkään siksi että jälkeenjäävillä oli urheilemiskisoja lajeissaan ja jakaannuimme. Se taas jätti kotibunkkerin 8-15 allekirjoittaneen hallintaan. Polskija, uiva puolalainen, piti hakea kisabussilta 15 joten ähäpäs, tässä ryypiskelty ole. Tai nyt on, toinen kalja menossa. edit2: Ja rännit putsattu, terassit siivottu ja lenkit heitetty. Kiinalainen pitää jälkiemmeinään pulssia 20 iskua liian korkealla. Rauhaksiin mutta vituttaahan se.
