Sikäli kun muistan, on teodoliitti ollut käytössä jo pitkään. Mitat teräksisellä mittanauhila joiden lämpötila ja jännitys olivat oleellisia, samoin kuin se että nauha oli aina aakasuorassa.
Etäisyysmittarit yleistyivät kai 80-luvulla ja takymetrit sen jälkeen. Sitten tuli robotit ja satelliittimittaus. Alkuun oli pelkät GPS-satelliitit ja niitäkin harvakseen, keli piti katsoa aina aamulla netistä ja suunnitella työt ja tauot sen mukaan.
Teikkejä ja prismoja on käytetty yleisesti suorakulmaisessa ja ruutumittauksessa, mutta alkuperäiseen kysymykseen tarjoan kahta vastausta:
A. Teodoliitti
B. Kanada
Kanada on väärin
eikä teodoliitillakaan siä maastossa paljon käyttöä ole.
Maanmittarit veti ihan taakottamalla, siis keppejä silmällä katsomalla jonoon. Ne oli kyllä velhoja siinä tarkkuudessa. Optiset mittarit (teodoliitit ja vaaituskoneet) oli lähinnä rakentamisessa, kun työmailla mittakaava on sellainen, että on suora näköyhteys.
Murrosikäisenä olin aputyövoimana toimituksessa, kun suvun perintöpalstoja lohkottiin. Tehtiin 1200 metriä pitkät rajalinjat. Bussolilla (siis periaatteessa kompassi, siinon vain suorakulma 100 astetta=veden kiehumispiste; ei se Poutiaisen Eikka ihan väärässä ollut, Jonnet ei muista
) ja prismalla insinööri otti suunnan peruslinjalta ja lähdettiin kohti palstan toista reunaa. Me apulaiset raivattiin, insinööri taakotti ja mittamies 50 metrin mitalla todellakin mittasi. Kaksi samansuuntaista linjaa tehtiin, toisena päivänä valtion mittamies oli jäänyt sairastaan krapulaa joten insinööri taakotti ja myös mittasi, oli kyä pro. Kun sinne oli pyykit rakennettu (maastosta kerätyistä kivistä), ne linjat tarkastusmitattiin, kertoo inssin ammattitaidosta ja itseluottamuksesta, kun käski rakentaa pyykit ennen tarkistusmittausta, kyllä niihin palstoihin ihan tasajako syntyi. Siinä oli kaikista sukuhaaroista aputyövoimaa ja kyllähän me miehissä kytättiin, ettei vilunkia pelata.
Tein ihan työkseni ennen tekuun lähtöä hiukan noita maastohommia. Silmä, mittanauha (+ ne metallitikut), bussoli ja prisma siellä käytössä oli. Urani huipulla olin mittanauhan perämiehenä, oli kyllä leuhka homma harjoittelijapojalle.
Tuttava on nyttemmin jo eläköitynyt maanmittausinsinööri ja teki työuransa virkamiehenä, siis maanmittauslaitoksella. Muistelen hänen tarinoineen, että 90-luvun lopulla saivat sillä differentiaali GPS:llä alkaa jo mittaamaan, kun silloin GPS oli normitilassa huonossa tarkkuudessa. Jenkit taisi poistaa sen häirinnän joskus 2000-luvulla? Nykyään ne kai mittaa kaiken satelliitilla.