Sinänsä hämmästyttävää on, että kulttuurintutkijat ovat kyenneet tekemään erittäin pitkälle meneviä johtopäätöksiä eri kulttuurien suhteesta makkaraan.
Esim. From ja Stetson klassisessa tutkimuksessaan "Sausage as a Mirror of Soul" Harvard 1969 laativat nelikentän, joka vieläkin toimii tutkimuksen pohjana.
Siinä indikaattoreina ovat makkaran raakuus/kypsyys ja paloittelemattomuus/paloittelu.
Korkeimmalla tasolla ovat kulttuurit, joissa on syöty kypsennettyä makkaraa paloiteltuna, ja alimpana makkaransa yhtenä raakana kappaleena nauttineet.
Esimerkkeinä mainittakoon:
1) Raaka, kokonainen makkara - Tulimaan alkuasukkaat, jotka pippaloivat nakusillaan näköetäisyyden päässä Antarktiksesta rannikolla, jolle tuulee sekä Atlantilta että Tyyneltä valtamereltä.
2) Raaka, paloiteltu makkara - Siperian nenetsit, paimentolaisia jotka tunkevat -666 asteen pakkasessa raakaa poronlihaa poronsuoleen ja jakavat herkun keskenään.
3) Kypsennetty, kokonainen makkara - Vandaalit, jotka hävittivät Rooman keisarikuntaa, kunnes perustivat kuningaskuntansa Espanjaan ja Pohjois-Afrikkaan ja olivat tunnettuja keitettyinä nauttimistaan makkaroista, joihin kelpasi mikä tahansa "eläinperäinen" raaka-aine.
4) Kypsennetty, paloiteltu makkara - Suomalainen reserviläinen, jonka ravinnon perustan muodostaa kypsennetty ja paloiteltu makkara rasvassa keitetyn hiilihydraatin ja etikkasäilykkeiden kera (=JUMALA!)
Mielenkiintoinen oli parivaljakon havainto siitä, että hierarkisessa järjestelmässä toimivien kohdalla havaittiin merkittäviä poikkeuksia verrokkiryhmien suhteen. Esim. Rooman keisarikunnassa yläluokka piti makkarakeittoa suurena herkkunaan (kypsä, paloiteltu), mutta legioonat söivät mieluummin prosessoimatonta lihaa.
Kyllä kyllä, suomalainen ressu taantuu muutamassa vuodessa alkuasukkaaksi sijoitusmielessä.
.
