?Joku taitaa vissiin ihan tahallaan yrittää hommatata itsellleen lomaa....
Sekalaista mussuttelua
- Viestiketjun aloittaja miheikki
- Aloitus PVM
Tiedät kyllä itse tasan tarkaan, lopeta tuo ilmiselvä röllääminen ja provosoiminen. Taisin joskus aikaisemminkin jo muistuttaa sinua samasta asiasta.
STI_Tactical9mm
Kenraali
Aikansa kutakin. Yleensä keskustelufoorumeilla on paras käyttöaikansa. Kun rekisteröidyin tänne niin oletin että kirjoitan korkeintaan muutamia viestejä. Ilmeisesti jossain määrin voisi sanoa että addiktoiduin. 5000 viestiä, mitä vittua? En ole militaristi eikä nojatuolikenraalina olo enää nappaa. Joten:
Okei. Mutta ajattelin lopettaa palstan käytön, joten banni olisi paikallaan. 3 vuotta kuulostaisi hyvältä, muttei ikibannikaan olisi pahitteeksi. Varmaan voit mielelläsi toteuttaa. Näitähän on ennenkin pyynnöstä jaettu. Ja minun kohdalla altterointia ei tarvitse pelätä
Bushmaster
Greatest Leader
Miksi tetra poistit ...? Oli sen verran 'kiinnostavaa proosaa" että olis suonut muidenkin sen lukevan...?
Sota-ajan Suomi ja rotuopit
Visiitti Moskovaan vaiensi blogini muutamaksi päiväksi. Siltä varalta, että googlettaminen ohjaa sivuilleni tänä iltana esitetyn, sotalapsioperaation taustoja ja seurauksia pohtineen A-piste -ohjelman nähneitä henkilöitä, laitan tähän nyt yhden vanhan kirjoitukseni. Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana minulle on käynyt tutuksi ilmiö, jossa väitöskirjastani korkeintaan takakannen lukeneet (ja senkin väärin ymmärtäneet) ja omaa "patrioottisuuttaan" alleviivaavat henkilöt ovat lingonneet suuntaani syytöksiä taistolaistuudesta, epäisänmaallisuudesta, maanpuolustusvihamielisyydestä tai ties mistä. Haluankin omistaa oheisen kuvan niille, jotka ovat vihjailleet henkisen kotini sijaitsevan jossain Punaisen Torin lähettyvillä.
Ennen kuin A-pisteessä esitetty haastatteluni saa aikaan jossain päin virtuaalimaailmaa samanlaisia reaktioita, haluan tarjota keskusteluun rotuoppien vaikutuksesta sota-ajan Suomessa vähän taustoja.
Aliokirjoitus Turun Sanomissa
Julkaistu 18.9.1998
Suomalaiset myötäilivät Saksan oppeja yleensä vain ulkopoliittisista syistä
ROTUTEORIAT OLIVAT 1940-LUVUN ALUN MUOTIVIRTAUKSIA
Markku Jokisipilä
TV 1:n MOT-ohjelmassa esitettiin hiljattain kahdessa osassa paljastuksia suomalaisten ja erityisesti suomalaisen lääkärikunnan yhteyksistä Saksan natseihin. Eniten kohua ovat herättäneet väitteet arkkiatri Arvo Ylpön osuudesta rodunjalostussuunnittelmien Suomeen tuomisessa. Ohjelman jälkimmäisessä osassa kerrottiin myös sodan loppuvaiheessa kaavaillusta lääkärien ja tutkijoiden muodostamasta natsihallituksesta.
MOT:n toimittajat kuitenkin jättivät tutkimuskohteensa sijoittamatta ajankohdan yleiseen todellisuuteen. He tarkastelivat suomalaisten lääkärien toimintaa leimallisesti nykypäivästä käsin, eikä annettu kuvaus ollut täysin oikeudenmukainen. Keskustelut rotuopista kuuluivat ajan henkeen. Juridiset ja eettiset käsitykset ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään ja ruumistaan ovat muuttuneet huomattavasti puolen vuosisadan aikana. 1940-luvun alun Suomessa keskustelut rotuopista ja rodunjalostuksesta kuuluivat ajan henkeen, varsinkin porvarillisissa piireissä ne olivat jopa tietynlaisia muotivirtauksia.
Rotuhygieniasta puhuivat monien eri alojen edustajat, ja vain murto-osa heistä oli natseja. Esimerkiksi presidentti Risto Ryti totesi keväällä 1943 keskustellessaan Väestöliiton edustajien kanssa, että väestön lisäämisen ohella liiton tulisi kiinnittää huomiota myös sen laadun parantamiseen. Hän piti perusteltuna estää fyysisesti ja psyykkisesti alaarvoisten ihmisten lisääntyminen steriloimalla heidät. Hän esitti myös ”moraalisiin sairauksiin” kohdistuvaa asiantuntijatutkimusta, jolla selvitettäisiin esimerkiksi se, miksi rikollisuus usein on periytyvää laatua.
Keskustelijoiden motiivit olivat hyvin erilaisia; joissakin rodunjalostus herätti tieteellisen intressin, toisille se taas oli kahvipöytäkeskustelunaihe siinä kuin mikä tahansa muukin päivänpolttava kysymys. Poliitikkojen puheenvuoroilla oli myös usein Suomen ja Saksan aseveljeyteen liittyvä ulkopoliittinen taustansa. Aktiivisesti rodunjalostusta kannattivat vain harvat suomalaiset. Suurimmalle osalle se oli etäinen kuriositeetti, jonka ei nähty koskettavan Suomea siinä määrin, että sen moraalisen ja eettisen pohjan tarkastelua olisi koettu tarpeelliseksi.
Se, mihin rotuteoriat olivat Saksassa johtaneet, oli hyvin harvojen suomalaisten tiedossa, eikä tuhoamisleirien ja juutalaisvainojen täydestä laajuudesta ollut Suomessa kenelläkään aavistusta.
Kansallissosialismi oli Suomessa marginaali-ilmiö
1930-luvulla Saksa oli suomalaisille Ruotsin jälkeen tärkein kontaktien ja vaikutteiden lähde. Kulttuurin ja tieteen alalla suhteet Saksaan olivat tiiviit ja vieraista kielistä saksa oli samassa asemassa kuin englanti nykyään.Suomessa kansallissosialistien valtaantulo herätti tyytyväisyyttä, vaikka sen keinoja ei aina hyväksyttykään. Suomalaiset olivat vuodesta 1918 alkaen tottuneet näkemään Saksan ainoana realistisena vastapainona Neuvostoliitolle, ja kansallissosialismi merkitsi kommunismin hyökyaallon pysähtymistä.
Porvaripiireissä Saksan osuutta vuoden 1918 sodassa jääkärien kouluttajana ja Helsingin vapauttajana muistelmtiin kiitollisuudella. Ennen talvisotaa maiden armeijoiden suhteet olivat läheiset, olivathan lähes kaikki suomalaiset kenraalit olleet uransa jossain vaiheessa koulutettavina Saksassa.
1930-luvulla oli perustettu natsien pääideologi Alfred Rosenbergin alainen Nordische Gesellschaft hoitamaan tiede- ja kulttuurisuhteita pohjoismaihin. Myös suomalaiset osallistuivat säännöllisesti sen järjestämiin kesäpäiviin. Kulttuurin alalla ahkerimmat Saksan-suhteiden vaalijat olivat kirjailijat Maila Talvio ja Weimarissa 1942 perustetun ”Euroopan kirjailijaliiton” varapuheenjohtajaksi valittu V.A. Koskenniemi sekä säveltäjä Yrjö Kilpinen, jotka yhdeydet pysyivät tiiviinä aina sodan loppuun. Tiedeyhteistyön kärjessä oli professoriryhmä, johon kuuluivat SS-vapaehtoistoimikunnan puheenjohtaja Rolf Nevanlinna, Niilo Pesonen, Emil Öhmann, Edwin Linkomies, Yrjö Reenpää ja J.J. Mikkola. Heistä Pesonen oli 1942 Nordische Gesellschaftin kutsumatana esitelmöimässä suomalaisista rotututkimuksista kymmenessä saksalaisessa kaupungissa.
Elokuussa 1939 solmitun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen etupiirijaon Suomessa synnyttämä pettymys muodostui vain välivaiheeksi. Hyvityssodan mahdollisuuden noustua näköpiiriin Hitlerin alkaessa valmistella idänhyökkäystään vanhat Saksan-sympatiat heräsivät nopeasti poliittisessa oikeistossa, upseeristossa, lakimieskunnassa, papistossa ja yliopistoissa. Nämä ryhmät tunsivat tunnepitoista kohtalonyhteyttä Saksaan ja näkivät jatkosodan vuonna 1918 alkaneen historiallisen linjan täyttymisenä.
Saksan-suhteet ensisijassa ulkopoliittinen väline
On syytä tehdä eroa yleisesti saksalaismielisten ja kansallissosialistisen ideologian ihailijoiden välille. Edellisiä oli paljon, kun taas jälkimmäiset muodostivat pienen, poliittiselta vaikutusvallaltaan hyvin vähämerkityksisen ryhmän. Valtaosalle Saksan-suhteet olivat ensisijaisesti väline Suomen omien tavoitteiden saavuttamiseksi.Ideologinen kiinnittyminen Hitlerin järjestelmään oli harvinaista.
Mahtavaa aseveljeä ei kuitenkaan haluttu menettää, ja tämä vaimensi kritiikin niin rotujen eriarvoisuusteoriaa kuin kansallissosialistien muitakin mielettömyyksiä kohtaan. Erityisesti politiikassa ”sen lauluja laulat, jonka leipää syöt” –mekanismi toteutui haluttaessa varmistaa Saksan apu taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Poliittisen tuen sekä elintarvike- ja aseavun varmistamiseksi oltiin valmiit antamaan natsijärjestelmästä myötämielisiäkin lausuntoja.
MOT:n esiin nostama suunnitelma natsimielisen lääkäreistä ja tutkijoista muodostetun hallituksen muodostamisesta oli täysin vailla onnistumisen mahdollisuuksia. Se olisi voinut tapahtua vain saksalaismiehityksen tuloksena, eikä Saksan sotilaallinen voima enää mainittuna aikana olisi siihen riittänyt. Muitakin vastaavia suunnitelmia tehtiin: esimerkiksi maalaisliiton Juho Niukkanen esitti syksyllä 1944 pienessä piirissä ajatuksen saksalaisten tukemasta isänmaallisten poliitikkojen ja upseerien ”tunturihallituksesta”.
Myös suomalaiset SS-miehet kaavailivat keväällä 1945 vallankaappausta. Kaikkien edellytysten puuttuessa nämäkään suunnitelmat eivät edenneet alkua pidemmälle. Heimoaate leimasi rotuopin ilmentymiä Suomalaisten rotuoppiajatusten esikuvana luonnollisesti oli Saksa, mutta niissä oli myös historiaan liittyvää kansallista omaleimaisuutta. Eniten aiheesta keskusteltiin jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaisten joukkojen edettyä Itä-Karjalaan. 1930-luvulta periytyneet Suur-Suomi –ajatus ja heimoaktivismi saivat nyt aivan uutta tuulta purjeisiinsa. Ensimmäisissä suomalaisissa rotuopin käytännön sovelluksissa olikin niihin liittyvä vahva nationalistinen leimansa.
19.9.1941 kotijoukkojen esikunta antoi eversti A.E. Martolan allekirjoittaman käskyn sotavankileireillä toteutettavasta rotuerottelusta. Käskyssä määrättiin perustettavaksi erityisleiri, jonne sijoitettaisiin Itä-Karjalasta, Inkeristä, vepsäläisalueelta, Virosta, Tveristä ja Novgorodista kotoisin olevia suomea hyvin tai auttavasti puhuvat vangit. Näihin ei luettu tsheremissejä, mordvalaisia eikä ”muita sellaisia suomensukulaisia, jotka eivät kuulu pohjoismaisiin rotuihin”. Erityisleirin tarkoituksena oli kasvattaa vangeista ”kelvollisia, lähinnä Itä-Karjalan asuttamiseen käytettäviä Suomen kansalaisia”. Muita leirejä varten oli päämajan tiedusteluosaston ehdotuksesta painatettu rotututkimusasiantuntijoiden laatima peräti 89 kansallisuutta sisältävä jaottelukaavake, joka leirien johdon oli täytettävä kerran kuukaudessa.
Kouriintuntuvimpia käytännön kosketuksia saksalaiseen rotuoppiajatteluun suomalaiset saivat vapaaehtoisen SS-pataljoonan värväyksessä. Tämän Kaukasuksella taistelleen suomalaisen vapaaehtoisosaston muodostamisesta vastasi erityinen kansalaistoimikunta, mutta kaikki tapahtui hallituksen tieten. Osaston syntyajankohtana se palveli ulkopoliittisia tarkoitusperiä voimistamalla Suomen ja Saksan yhteyttä.
Värväystä saapui Suomeen valvomaan saksalaisia rotuspesialisteja, jotka lääkärintarkastuksessa tutkivat vapaaehtoisten rodulliset tuntomerkit. He kiinnittivät huomiota erityisesti pääkallon muotoon karsiakseen pois sellaiset miehet, joilla oli kallossaan ”epäarjalaisia kuhmuja tai painanteita”. Toinen yleinen rodullisesta epäpuhtaudesta kielivä piirre oli silmäluomissa esiintyvä ns. mongolipoimu.
Kaikupohjaa antisemitismille
Heimoaatteen ohella rotuoppi tarjosi myös Suomessa kaikupohjaa juutalaisvastaisuudelle. Eniten antisemitismiä löytyi saksalaismielisimmistä IKL:n ja kokoomuksen eduskuntaryhmistä. J.W. Rangellin hallituksen kokoomuslainen sisäministeri Toivo Horelli kieltäytyi käsittelemästä juutalaisten anomuksia päästä Suomen kansalaisiksi. Hän oli myös siunannut pakolaisten Saksan Gestapolle luovuttamisen, joka päättyi vasta marraskuussa 1942, kun sosiaalidemokraatit tekivät asiasta julkisen skandaalin.
Luovutettujen 77 pakolaisen joukossa olleista juutalaisista vain yksi selvisi hengissä Auschwitzin tuhoamisleiriltä. Arkkiatri Ylpön epäsuorasti todistetut natsikontaktit ovat pieniä syntejä verrattuna Valtiollisen poliisin johtaja Arno Anthonin ja Horellin pakolaisten kohtelussa osoittamaan tunteettomuuteen.
Visiitti Moskovaan vaiensi blogini muutamaksi päiväksi. Siltä varalta, että googlettaminen ohjaa sivuilleni tänä iltana esitetyn, sotalapsioperaation taustoja ja seurauksia pohtineen A-piste -ohjelman nähneitä henkilöitä, laitan tähän nyt yhden vanhan kirjoitukseni. Parin viimeksi kuluneen vuoden aikana minulle on käynyt tutuksi ilmiö, jossa väitöskirjastani korkeintaan takakannen lukeneet (ja senkin väärin ymmärtäneet) ja omaa "patrioottisuuttaan" alleviivaavat henkilöt ovat lingonneet suuntaani syytöksiä taistolaistuudesta, epäisänmaallisuudesta, maanpuolustusvihamielisyydestä tai ties mistä. Haluankin omistaa oheisen kuvan niille, jotka ovat vihjailleet henkisen kotini sijaitsevan jossain Punaisen Torin lähettyvillä.Ennen kuin A-pisteessä esitetty haastatteluni saa aikaan jossain päin virtuaalimaailmaa samanlaisia reaktioita, haluan tarjota keskusteluun rotuoppien vaikutuksesta sota-ajan Suomessa vähän taustoja.
Aliokirjoitus Turun Sanomissa
Julkaistu 18.9.1998
Suomalaiset myötäilivät Saksan oppeja yleensä vain ulkopoliittisista syistä
ROTUTEORIAT OLIVAT 1940-LUVUN ALUN MUOTIVIRTAUKSIA
Markku Jokisipilä
TV 1:n MOT-ohjelmassa esitettiin hiljattain kahdessa osassa paljastuksia suomalaisten ja erityisesti suomalaisen lääkärikunnan yhteyksistä Saksan natseihin. Eniten kohua ovat herättäneet väitteet arkkiatri Arvo Ylpön osuudesta rodunjalostussuunnittelmien Suomeen tuomisessa. Ohjelman jälkimmäisessä osassa kerrottiin myös sodan loppuvaiheessa kaavaillusta lääkärien ja tutkijoiden muodostamasta natsihallituksesta.
MOT:n toimittajat kuitenkin jättivät tutkimuskohteensa sijoittamatta ajankohdan yleiseen todellisuuteen. He tarkastelivat suomalaisten lääkärien toimintaa leimallisesti nykypäivästä käsin, eikä annettu kuvaus ollut täysin oikeudenmukainen. Keskustelut rotuopista kuuluivat ajan henkeen. Juridiset ja eettiset käsitykset ihmisen oikeudesta päättää omasta elämästään ja ruumistaan ovat muuttuneet huomattavasti puolen vuosisadan aikana. 1940-luvun alun Suomessa keskustelut rotuopista ja rodunjalostuksesta kuuluivat ajan henkeen, varsinkin porvarillisissa piireissä ne olivat jopa tietynlaisia muotivirtauksia.
Rotuhygieniasta puhuivat monien eri alojen edustajat, ja vain murto-osa heistä oli natseja. Esimerkiksi presidentti Risto Ryti totesi keväällä 1943 keskustellessaan Väestöliiton edustajien kanssa, että väestön lisäämisen ohella liiton tulisi kiinnittää huomiota myös sen laadun parantamiseen. Hän piti perusteltuna estää fyysisesti ja psyykkisesti alaarvoisten ihmisten lisääntyminen steriloimalla heidät. Hän esitti myös ”moraalisiin sairauksiin” kohdistuvaa asiantuntijatutkimusta, jolla selvitettäisiin esimerkiksi se, miksi rikollisuus usein on periytyvää laatua.
Keskustelijoiden motiivit olivat hyvin erilaisia; joissakin rodunjalostus herätti tieteellisen intressin, toisille se taas oli kahvipöytäkeskustelunaihe siinä kuin mikä tahansa muukin päivänpolttava kysymys. Poliitikkojen puheenvuoroilla oli myös usein Suomen ja Saksan aseveljeyteen liittyvä ulkopoliittinen taustansa. Aktiivisesti rodunjalostusta kannattivat vain harvat suomalaiset. Suurimmalle osalle se oli etäinen kuriositeetti, jonka ei nähty koskettavan Suomea siinä määrin, että sen moraalisen ja eettisen pohjan tarkastelua olisi koettu tarpeelliseksi.
Se, mihin rotuteoriat olivat Saksassa johtaneet, oli hyvin harvojen suomalaisten tiedossa, eikä tuhoamisleirien ja juutalaisvainojen täydestä laajuudesta ollut Suomessa kenelläkään aavistusta.
Kansallissosialismi oli Suomessa marginaali-ilmiö
1930-luvulla Saksa oli suomalaisille Ruotsin jälkeen tärkein kontaktien ja vaikutteiden lähde. Kulttuurin ja tieteen alalla suhteet Saksaan olivat tiiviit ja vieraista kielistä saksa oli samassa asemassa kuin englanti nykyään.Suomessa kansallissosialistien valtaantulo herätti tyytyväisyyttä, vaikka sen keinoja ei aina hyväksyttykään. Suomalaiset olivat vuodesta 1918 alkaen tottuneet näkemään Saksan ainoana realistisena vastapainona Neuvostoliitolle, ja kansallissosialismi merkitsi kommunismin hyökyaallon pysähtymistä.
Porvaripiireissä Saksan osuutta vuoden 1918 sodassa jääkärien kouluttajana ja Helsingin vapauttajana muistelmtiin kiitollisuudella. Ennen talvisotaa maiden armeijoiden suhteet olivat läheiset, olivathan lähes kaikki suomalaiset kenraalit olleet uransa jossain vaiheessa koulutettavina Saksassa.
1930-luvulla oli perustettu natsien pääideologi Alfred Rosenbergin alainen Nordische Gesellschaft hoitamaan tiede- ja kulttuurisuhteita pohjoismaihin. Myös suomalaiset osallistuivat säännöllisesti sen järjestämiin kesäpäiviin. Kulttuurin alalla ahkerimmat Saksan-suhteiden vaalijat olivat kirjailijat Maila Talvio ja Weimarissa 1942 perustetun ”Euroopan kirjailijaliiton” varapuheenjohtajaksi valittu V.A. Koskenniemi sekä säveltäjä Yrjö Kilpinen, jotka yhdeydet pysyivät tiiviinä aina sodan loppuun. Tiedeyhteistyön kärjessä oli professoriryhmä, johon kuuluivat SS-vapaehtoistoimikunnan puheenjohtaja Rolf Nevanlinna, Niilo Pesonen, Emil Öhmann, Edwin Linkomies, Yrjö Reenpää ja J.J. Mikkola. Heistä Pesonen oli 1942 Nordische Gesellschaftin kutsumatana esitelmöimässä suomalaisista rotututkimuksista kymmenessä saksalaisessa kaupungissa.
Elokuussa 1939 solmitun Molotovin-Ribbentropin sopimuksen etupiirijaon Suomessa synnyttämä pettymys muodostui vain välivaiheeksi. Hyvityssodan mahdollisuuden noustua näköpiiriin Hitlerin alkaessa valmistella idänhyökkäystään vanhat Saksan-sympatiat heräsivät nopeasti poliittisessa oikeistossa, upseeristossa, lakimieskunnassa, papistossa ja yliopistoissa. Nämä ryhmät tunsivat tunnepitoista kohtalonyhteyttä Saksaan ja näkivät jatkosodan vuonna 1918 alkaneen historiallisen linjan täyttymisenä.
Saksan-suhteet ensisijassa ulkopoliittinen väline
On syytä tehdä eroa yleisesti saksalaismielisten ja kansallissosialistisen ideologian ihailijoiden välille. Edellisiä oli paljon, kun taas jälkimmäiset muodostivat pienen, poliittiselta vaikutusvallaltaan hyvin vähämerkityksisen ryhmän. Valtaosalle Saksan-suhteet olivat ensisijaisesti väline Suomen omien tavoitteiden saavuttamiseksi.Ideologinen kiinnittyminen Hitlerin järjestelmään oli harvinaista.
Mahtavaa aseveljeä ei kuitenkaan haluttu menettää, ja tämä vaimensi kritiikin niin rotujen eriarvoisuusteoriaa kuin kansallissosialistien muitakin mielettömyyksiä kohtaan. Erityisesti politiikassa ”sen lauluja laulat, jonka leipää syöt” –mekanismi toteutui haluttaessa varmistaa Saksan apu taistelussa Neuvostoliittoa vastaan. Poliittisen tuen sekä elintarvike- ja aseavun varmistamiseksi oltiin valmiit antamaan natsijärjestelmästä myötämielisiäkin lausuntoja.
MOT:n esiin nostama suunnitelma natsimielisen lääkäreistä ja tutkijoista muodostetun hallituksen muodostamisesta oli täysin vailla onnistumisen mahdollisuuksia. Se olisi voinut tapahtua vain saksalaismiehityksen tuloksena, eikä Saksan sotilaallinen voima enää mainittuna aikana olisi siihen riittänyt. Muitakin vastaavia suunnitelmia tehtiin: esimerkiksi maalaisliiton Juho Niukkanen esitti syksyllä 1944 pienessä piirissä ajatuksen saksalaisten tukemasta isänmaallisten poliitikkojen ja upseerien ”tunturihallituksesta”.
Myös suomalaiset SS-miehet kaavailivat keväällä 1945 vallankaappausta. Kaikkien edellytysten puuttuessa nämäkään suunnitelmat eivät edenneet alkua pidemmälle. Heimoaate leimasi rotuopin ilmentymiä Suomalaisten rotuoppiajatusten esikuvana luonnollisesti oli Saksa, mutta niissä oli myös historiaan liittyvää kansallista omaleimaisuutta. Eniten aiheesta keskusteltiin jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana suomalaisten joukkojen edettyä Itä-Karjalaan. 1930-luvulta periytyneet Suur-Suomi –ajatus ja heimoaktivismi saivat nyt aivan uutta tuulta purjeisiinsa. Ensimmäisissä suomalaisissa rotuopin käytännön sovelluksissa olikin niihin liittyvä vahva nationalistinen leimansa.
19.9.1941 kotijoukkojen esikunta antoi eversti A.E. Martolan allekirjoittaman käskyn sotavankileireillä toteutettavasta rotuerottelusta. Käskyssä määrättiin perustettavaksi erityisleiri, jonne sijoitettaisiin Itä-Karjalasta, Inkeristä, vepsäläisalueelta, Virosta, Tveristä ja Novgorodista kotoisin olevia suomea hyvin tai auttavasti puhuvat vangit. Näihin ei luettu tsheremissejä, mordvalaisia eikä ”muita sellaisia suomensukulaisia, jotka eivät kuulu pohjoismaisiin rotuihin”. Erityisleirin tarkoituksena oli kasvattaa vangeista ”kelvollisia, lähinnä Itä-Karjalan asuttamiseen käytettäviä Suomen kansalaisia”. Muita leirejä varten oli päämajan tiedusteluosaston ehdotuksesta painatettu rotututkimusasiantuntijoiden laatima peräti 89 kansallisuutta sisältävä jaottelukaavake, joka leirien johdon oli täytettävä kerran kuukaudessa.
Kouriintuntuvimpia käytännön kosketuksia saksalaiseen rotuoppiajatteluun suomalaiset saivat vapaaehtoisen SS-pataljoonan värväyksessä. Tämän Kaukasuksella taistelleen suomalaisen vapaaehtoisosaston muodostamisesta vastasi erityinen kansalaistoimikunta, mutta kaikki tapahtui hallituksen tieten. Osaston syntyajankohtana se palveli ulkopoliittisia tarkoitusperiä voimistamalla Suomen ja Saksan yhteyttä.
Värväystä saapui Suomeen valvomaan saksalaisia rotuspesialisteja, jotka lääkärintarkastuksessa tutkivat vapaaehtoisten rodulliset tuntomerkit. He kiinnittivät huomiota erityisesti pääkallon muotoon karsiakseen pois sellaiset miehet, joilla oli kallossaan ”epäarjalaisia kuhmuja tai painanteita”. Toinen yleinen rodullisesta epäpuhtaudesta kielivä piirre oli silmäluomissa esiintyvä ns. mongolipoimu.
Kaikupohjaa antisemitismille
Heimoaatteen ohella rotuoppi tarjosi myös Suomessa kaikupohjaa juutalaisvastaisuudelle. Eniten antisemitismiä löytyi saksalaismielisimmistä IKL:n ja kokoomuksen eduskuntaryhmistä. J.W. Rangellin hallituksen kokoomuslainen sisäministeri Toivo Horelli kieltäytyi käsittelemästä juutalaisten anomuksia päästä Suomen kansalaisiksi. Hän oli myös siunannut pakolaisten Saksan Gestapolle luovuttamisen, joka päättyi vasta marraskuussa 1942, kun sosiaalidemokraatit tekivät asiasta julkisen skandaalin.
Luovutettujen 77 pakolaisen joukossa olleista juutalaisista vain yksi selvisi hengissä Auschwitzin tuhoamisleiriltä. Arkkiatri Ylpön epäsuorasti todistetut natsikontaktit ovat pieniä syntejä verrattuna Valtiollisen poliisin johtaja Arno Anthonin ja Horellin pakolaisten kohtelussa osoittamaan tunteettomuuteen.
STI_Tactical9mm
Kenraali
Vittu Mitä Paskaa! 
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016061421729472_ul.shtml
USA:ssa puolustetaan jopa terroristiksi epäillyn oikeutta aseeseen
Tiistai 14.6.2016 klo 18.32
Aselainsäädäntö iso kysymys tulevissa presidentinvaaleissa.
Ihmiset sytyttivät kynttilöitä joukkosurman 50 uhrin muistoksi Orlandossa Floridassa. (EPA/JEROME FAVR)
Orlandon joukkoampuminen kirvoitti ikuisuuskeskustelun Yhdysvaltain aselainsäädännöstä. Maan aselakeihin ei ole tehty radikaaleja kiristyksiä toisin kuin Euroopassa, jossa on reagoitu nopeillakin lainmuutoksilla vastaavien tapausten yhteydessä. Yhdysvalloissa saavat asetta kantaa käytännössä kaikki maan kansalaiset, joilla ei ole todettua mielenterveyshäiriötä, rikosrekisteriä tai joita ei ole erotettu maan asevoimista.
Laaja aseenkanto-oikeus pohjaa perustuslain toiseen lisäykseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja maataan, kertoo Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Rani-Henrik Andersson.
Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtajan Benita Heiskasen mukaan kyse on myös symbolisesta yksilönvapaudesta.
- Aselakien tiukennukset nähdään tämän vapauden rajoittamisena, Heiskanen sanoo.
Liittovaltion lakeja on vaikea muuttaa
Presidentti Barack Obama on esittänyt jatkokaudellaan aselakien kiristämistä, mutta yritykset karahtivat republikaanienemmistöisen kongressin vastustukseen. Esimerkiksi vuonna 2013 demokraatit eivät saaneet kongressissa riittävästi kannatusta rynnäkkökiväärien myyntikiellolle, joten kielto pudotettiin pois lakiesityksestä.
Republikaanit puolustavat jopa maan viranomaisten terroriepäiltyjen listalla olevien ihmisten aseenkanto-oikeutta.
Orlandon ampuja oli ollut tällaisella listalla. Andersonin mukaan ilmeisesti pelkkä terrorismiepäily ei kuitenkaan riittänyt rajoittamaan aseensaantia.
- Hän oli Yhdysvaltain kansalainen eikä häntä ollut syytetty tai tuomittu mistään.
Benita Heiskasen mukaan myöskään Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen (NRA) roolia ei voi ohittaa.
- Kongressiedustajienkin kampanjoita tukevalla aselobbari NRA:lla on valtavasti valtaa ja rahaa.
Lait eroavat osavaltioittain
Heiskasen mukaan perustuslain muuttamisesta ei edes keskustella Yhdysvalloissa. Vaaditut muutokset keskittyvät muun muassa myytäviin asetyyppeihin ja ostajille tehtäviin taustatarkistuksiin.
- Näitä säännellään lähinnä osavaltiotasolla, Heiskanen kertoo.
Aselait eroavat merkittävästi osavaltiosta riippuen. Osassa osavaltioita, kuten Floridassa, voi Law Center to Prevent Gun Violence -järjestön mukaan esimerkiksi ostaa rynnäkkökiväärin. Myöskään taustaselvityksiä ei yksityishenkilöiden välisessä asekaupassa vaadita, vaan myyjät ja ostajat saavat käydä asekauppaa ilman lupia. Esimerkiksi Californiassa taas vaaditaan aina taustaselvitys, sekä luvat myyjältä ja ostajalta. Myös useimmat konetuliaseet ovat kiellettyjä.
Aselakikysymys näkyy myös vaaleissa
Heiskasen mukaan aselainsäädäntö on keskeinen kysymys tulevissa presidentinvaaleissa, sillä sen seuraukset ovat läsnä maassa niin monella elämän alueella.
Todennäköisistä presidenttiehdokkaista Hillary Clinton ajaa Anderssonin mukaan tiukempaa asepolitiikkaa, mutta Donald Trumpkaan tuskin löyhentäisi aseiden saantia.
Eron huomaa myös ehdokkaiden suhtautumisessa Orlandon tapaukseen.
- Clinton esittää automaattiaseiden saannin rajoittamista ja Trump taas tekee Orlandosta maahanmuuttokysymyksen, Andersson kertoo.
Anderson uskoo, että Clinton selviytyy asekeskustelussa voittajana, sillä hänen argumenttinsa perustuvat faktoihin.
- Myös suurimmassa osassa mielipidemittauksista enemmistö amerikkalaisista on sitä mieltä, että aseiden saannin tiukentaminen lisäisi turvallisuutta, Andersson sanoo.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016061421729472_ul.shtml
USA:ssa puolustetaan jopa terroristiksi epäillyn oikeutta aseeseen
Tiistai 14.6.2016 klo 18.32
Aselainsäädäntö iso kysymys tulevissa presidentinvaaleissa.
Ihmiset sytyttivät kynttilöitä joukkosurman 50 uhrin muistoksi Orlandossa Floridassa. (EPA/JEROME FAVR)
Orlandon joukkoampuminen kirvoitti ikuisuuskeskustelun Yhdysvaltain aselainsäädännöstä. Maan aselakeihin ei ole tehty radikaaleja kiristyksiä toisin kuin Euroopassa, jossa on reagoitu nopeillakin lainmuutoksilla vastaavien tapausten yhteydessä. Yhdysvalloissa saavat asetta kantaa käytännössä kaikki maan kansalaiset, joilla ei ole todettua mielenterveyshäiriötä, rikosrekisteriä tai joita ei ole erotettu maan asevoimista.
Laaja aseenkanto-oikeus pohjaa perustuslain toiseen lisäykseen, jonka mukaan jokaisella on oikeus puolustaa itseään ja maataan, kertoo Helsingin yliopiston Yhdysvaltain tutkimuksen professori Rani-Henrik Andersson.
Turun yliopiston Pohjois-Amerikan tutkimuksen John Morton -keskuksen johtajan Benita Heiskasen mukaan kyse on myös symbolisesta yksilönvapaudesta.
- Aselakien tiukennukset nähdään tämän vapauden rajoittamisena, Heiskanen sanoo.
Liittovaltion lakeja on vaikea muuttaa
Presidentti Barack Obama on esittänyt jatkokaudellaan aselakien kiristämistä, mutta yritykset karahtivat republikaanienemmistöisen kongressin vastustukseen. Esimerkiksi vuonna 2013 demokraatit eivät saaneet kongressissa riittävästi kannatusta rynnäkkökiväärien myyntikiellolle, joten kielto pudotettiin pois lakiesityksestä.
Republikaanit puolustavat jopa maan viranomaisten terroriepäiltyjen listalla olevien ihmisten aseenkanto-oikeutta.
Orlandon ampuja oli ollut tällaisella listalla. Andersonin mukaan ilmeisesti pelkkä terrorismiepäily ei kuitenkaan riittänyt rajoittamaan aseensaantia.
- Hän oli Yhdysvaltain kansalainen eikä häntä ollut syytetty tai tuomittu mistään.
Benita Heiskasen mukaan myöskään Yhdysvaltain kansallisen kivääriyhdistyksen (NRA) roolia ei voi ohittaa.
- Kongressiedustajienkin kampanjoita tukevalla aselobbari NRA:lla on valtavasti valtaa ja rahaa.
Lait eroavat osavaltioittain
Heiskasen mukaan perustuslain muuttamisesta ei edes keskustella Yhdysvalloissa. Vaaditut muutokset keskittyvät muun muassa myytäviin asetyyppeihin ja ostajille tehtäviin taustatarkistuksiin.
- Näitä säännellään lähinnä osavaltiotasolla, Heiskanen kertoo.
Aselait eroavat merkittävästi osavaltiosta riippuen. Osassa osavaltioita, kuten Floridassa, voi Law Center to Prevent Gun Violence -järjestön mukaan esimerkiksi ostaa rynnäkkökiväärin. Myöskään taustaselvityksiä ei yksityishenkilöiden välisessä asekaupassa vaadita, vaan myyjät ja ostajat saavat käydä asekauppaa ilman lupia. Esimerkiksi Californiassa taas vaaditaan aina taustaselvitys, sekä luvat myyjältä ja ostajalta. Myös useimmat konetuliaseet ovat kiellettyjä.
Aselakikysymys näkyy myös vaaleissa
Heiskasen mukaan aselainsäädäntö on keskeinen kysymys tulevissa presidentinvaaleissa, sillä sen seuraukset ovat läsnä maassa niin monella elämän alueella.
Todennäköisistä presidenttiehdokkaista Hillary Clinton ajaa Anderssonin mukaan tiukempaa asepolitiikkaa, mutta Donald Trumpkaan tuskin löyhentäisi aseiden saantia.
Eron huomaa myös ehdokkaiden suhtautumisessa Orlandon tapaukseen.
- Clinton esittää automaattiaseiden saannin rajoittamista ja Trump taas tekee Orlandosta maahanmuuttokysymyksen, Andersson kertoo.
Anderson uskoo, että Clinton selviytyy asekeskustelussa voittajana, sillä hänen argumenttinsa perustuvat faktoihin.
- Myös suurimmassa osassa mielipidemittauksista enemmistö amerikkalaisista on sitä mieltä, että aseiden saannin tiukentaminen lisäisi turvallisuutta, Andersson sanoo.
AMERICAN SNIPER -TARKKA-AMPUJA CHRIS KYLEN JA JESSE VENTURAN OIKEUSJUTUSSA UUSI KÄÄNNE – JÄTTIKORVAUKSISTA KYSE
Edesmennyt Navy SEAL -joukkojen sotilas Chris Kyle on ollut syytettynä oikeudessa, menehtyneenäkin.
Tapaus kumpuaa Kylen American Sniper -kirjassaan kertomaansa tapaukseen, jossa hän oli väitetysti päätynyt baaritappeluun ”scruffy faceksi” kutsumansa henkilön kanssa. Hän paljasti myöhemmin, että ”scruffy face” oli entinen showpainija, Minnesotan kuvernööri ja ex-Navy SEAL itsekin – Jesse Ventura.
Ventura oli väitetysti kritisoinut Navy SEAL -joukkoja ja Irakin sotaa baarissa, josta Kyle oli hermostunut. Tappelun tiimellyksen ja pöytien lentelyn jälkeen Ventura olisi päätynyt lattialle, jonka jälkeen Kyle olisi poistunut paikalta.
Ventura väittää Kylen valehdelleen kirjassaan ja nosti oikeusjutun. Ventura voitti aluksi ja hänelle tuomittiin maksettavaksi 1,8 miljoonaa dollaria korvauksia. Juttua uudelleen käsiteltäessä kolme Navy SEAL -jäsentä todisti, että minkäänlaista tappelua ei ollut kyseisenä iltana.
Oikeus päätti, että 1,35 miljoonan dollarin osaa korvauksista ei makseta ja 500 000 dollarin osuus käsitellään oikeudessa uudelleen.
Clint Eastwood ohjasi hyvin menestyneen elokuvan nimeltä American Sniper, joka käsitteli Chris Kylen matkaa Navy SEAL -sotilaaksi ja tarkka-ampujaksi Irakin sodassa. Jesse Ventura on nähty muun muassa Predator-elokuvassa Blainin roolissa.
Edesmennyt Navy SEAL -joukkojen sotilas Chris Kyle on ollut syytettynä oikeudessa, menehtyneenäkin.
Tapaus kumpuaa Kylen American Sniper -kirjassaan kertomaansa tapaukseen, jossa hän oli väitetysti päätynyt baaritappeluun ”scruffy faceksi” kutsumansa henkilön kanssa. Hän paljasti myöhemmin, että ”scruffy face” oli entinen showpainija, Minnesotan kuvernööri ja ex-Navy SEAL itsekin – Jesse Ventura.
Ventura oli väitetysti kritisoinut Navy SEAL -joukkoja ja Irakin sotaa baarissa, josta Kyle oli hermostunut. Tappelun tiimellyksen ja pöytien lentelyn jälkeen Ventura olisi päätynyt lattialle, jonka jälkeen Kyle olisi poistunut paikalta.
Ventura väittää Kylen valehdelleen kirjassaan ja nosti oikeusjutun. Ventura voitti aluksi ja hänelle tuomittiin maksettavaksi 1,8 miljoonaa dollaria korvauksia. Juttua uudelleen käsiteltäessä kolme Navy SEAL -jäsentä todisti, että minkäänlaista tappelua ei ollut kyseisenä iltana.
Oikeus päätti, että 1,35 miljoonan dollarin osaa korvauksista ei makseta ja 500 000 dollarin osuus käsitellään oikeudessa uudelleen.
Clint Eastwood ohjasi hyvin menestyneen elokuvan nimeltä American Sniper, joka käsitteli Chris Kylen matkaa Navy SEAL -sotilaaksi ja tarkka-ampujaksi Irakin sodassa. Jesse Ventura on nähty muun muassa Predator-elokuvassa Blainin roolissa.
D
Deleted member 1262
Guest
Ikarus
Respected Leader
– Tällä hetkellä tasa-arvokehitys kulkee taaksepäin, siksi tarvitaan feminististä politiikkaa, sanoo Maryan Abdulkarim, yksi puolueen perustajista.
Ikarus
Respected Leader
Minulla on kohta symbolinen omistusoikeus puolariini, kun eu-jehut käy sen takavarikoimassa. Jos sattuvat löytämään. Nyt kun oikein tarkasti muistelen, se taisi lipsahtaa veneestä viime syksynä sorsareisulla. Ihan tarkasti en järveäkään muista, niitä kun meillä tuhansia.
BlackFox
Ylipäällikkö
Miksi intissä joutuu odottamaan?
"Ylipäänsä meillä varusmiehillä on tapana, että jos on ulkopalvelusta, ollaan 10 minuuttia aiemmin paikalla ja sisäpalveluksessa 5 minuuttia. Näin aina kun palvelus alkaa, ollaan ajoissa paikalla."
Jokainen kun laittaa sen 5-10min plussaa päälle että ei varmasti myöhästy
"Ylipäänsä meillä varusmiehillä on tapana, että jos on ulkopalvelusta, ollaan 10 minuuttia aiemmin paikalla ja sisäpalveluksessa 5 minuuttia. Näin aina kun palvelus alkaa, ollaan ajoissa paikalla."
Jokainen kun laittaa sen 5-10min plussaa päälle että ei varmasti myöhästy
Lone Soldier
Kapteeni
Opit odottamaan, ettet kuole. Kiirus yleensä aiheuttaa ylimääräisiä reikiä. 
Militaristille uusi nimitys naisystävälle/vaimolle?
Mie tässä vähän päivitin maastopukuani, ostin käyttämättömän CS95 DPM, combat, jacket, light. Teetätin siitä liivin eli hihat pois ja hihoista selkätaskut sisäpuolelle. Nyt on maastovaatteessa valinnanvaraa: voi käyttää liiviä sellaisenaan kuumalla säällä tai voi laittaa liivin Gorkatakin päälle ja muuttaa sen väritystä jos siltä tuntuu tai jos maasto vaatii.
Viimeksi muokattu:
miheikki
Greatest Leader
Minä olen siirtänyt kyseisen säännön siviilielämään, enkä ole myöhästynyt yhdestäkään sovitusta tapaamisesta. Vaimolla on taasen tapana miettiä aikataulut ilman löysiä jonka takia aina tuntuu olevan kauhea hässäkkä pysyä aikataulussa. Erityisesti kun yrittää lasten kanssa samaa.
STI_Tactical9mm
Kenraali
