Olettaisin että näiden ilmailuketjujen suurkuluttajat kyllä tuntevat noita Valtion lentokonetehtaan suunnitelmien asteelle jääneitä projekteja. Pommikone Vihurikin kuopattiin pitkälti Junkers Ju 88:n tulon myötä.
Mutta omalla tavallaan mielenkiintoisia nämä what if -koneet. Toinen esimerkki vaikkapa VL Puuska.
https://fi.wikipedia.org/wiki/VL_Puuska
Minusta nämä eri suunnitelmat kertovat siitä, että jatkosodan aikana tehtaan prioriteetit olivat hukassa tai vähintäänkin levällään. Tehdas valmisti lisenssikoneita (mm. Fokker DXXI, Blenheim), suoritti jo käytössä olevan kaluston huoltoa, suunnitteli ja rakensi VL Myrskyä, VL Humua ja VL Pyörremyrskyä. Ja ihan kun tuossa ei olisi ollut vielä tarpeeksi, niin suunnittelivat sitten vielä näitä erikoisprojektejaan.
Kumma tuo usko lentokonetehtaan kykyyn tuottaa itse koneita.
Niin Myrsky Humu kuin Pyörremyrsky eivät täyttäneet suoritusarvoja joita niiltä odotettiin.
Kun taas Fokker DXXI, Blenheim lisenssikoneet olivat suoritus arvoiltaan esikuviensa mukaiset.
Yleensä homma meni pieleen jo lähdössä.
Valittiin moottori (määriteltiin tarvittava teho) mutta ei varmistettu moottorin saatavuutta.
Jouduttiin käyttämään sitten jotain korvike moottoria.
Valmiin koneen oma paino arvioitiin liian alas suunnitelmissa.
Lopputuloksena oli kone jonka tehopainosuhde ei vastannut tarvetta.
Ja samat virheet toistettiin jokaisen koneen osalta.
Blenheim yöhävittäjänä olisi kyllä ollut varmaan toteuttamisen arvoinen projekti.
Olisi ollut edes jotain millä häiritä jo tulevia viholliskoneita.
Tietenkin kaukotoimitta olisi aiheuttanut paljonkin harmaita hiuksia venäläisille.
Ennen kieltoa saksasalaiset saavuttivat hyviä tuloksia englannin yllä vanhemmallakin kalustolla.
Muuten mutta kone olisi ollut hidas.
Suurin nopeus: 370 km/h pinnassa, 430 km/h 5 000 metrissä
Koska tutka, pakoputkisto ja aseistus söisivät koneen nopeutta vielä (40-60kmh).
