Sekalaista mussuttelua

Täällä oli muistaakseni foliohattuketjukin, en löytänyt.

Onko kukaan länkkäri nähnyt kiinalaisten uhreja? Miten ne nyt ulkomailta tulevista sairaista on niin tohkeissaan?
Siinä jollekin unettomalle miettimistä, joka tykkää salaliittoteorioista. Minä en viitsi.:sleep:
 
LAUANTAI 28. MAALISKUUTA 2020
Kun suomalaisia kuoli kuin kärpäsiä

Kun koronavirus nyt hallitsee uutisointia, on täällä blogosfäärissä hyvä kääntää katse muihin asioihin, jotta tapahtuneelle saa jonkinlaisen vertailukohdan. Otetaan puheeksi siis Suomea aiemmin kohdanneita ainakin kahta kertaluokkaa nykyistä suurempia vaikeuksia, joista niistäkin olemme - tai siis esivanhempamme ovat - selvinneet kunnialla.

Siis sellaiset kuin isoviha. Eli ruotsalaisen suurvallan sortumiseen johtaneen Suuren Pohjan sodan aika Suomessa.

Maamme väkiluku oli vuonna 1695 noin puoli miljoonaa ihmistä. Ja kaiken mentyä ohi vuonna 1721 vain 391 000. Näin siitä huolimatta, että maahamme syntyi jatkuvasti uusia lapsia.

Samaan aikaan venäläiset - tai ryssät, kuten he itse itseään kutsuvat - ryöstelivät maatamme ja veivät kymmeniä tuhansia ihmisiä orjiksi Venäjälle. Jotain miehitysvallan asenteesta kertoo sekin, että tsaari käski tuhota Pohjois-Pohjanmaata kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten.

Kyrönmaan eli Etelä-Pohjanmaan miehistä peräti 70% kuoli varsinaisissa taisteluissa tai armeijassa liikkuneisiin tauteihin ja loput tapettiin myöhemmin heidän niskuroidessaan ankaran miehitysvallan alla. Ei siis ihme, että suomalainen isänmaallisuus elää edelleen kaikista vahvimmin juuri Pohjanmaan lakeuksilla - siellä ei haluta kokea uudelleen samanlaista kansanmurhaa vieraan vallan kädestä.

Orjiksi viedyistä harvat palasivat kotimaahan, mutta jotkut sen kuitenkin tekivät. Heistä meitä muistuttaa Zachris Topeliuksen kertomus Koivusta ja tähdestä. Tarinan taustalla olivat Topeliuksen isän isoisän Kristoffer Topeliuksen kokemukset. Hän nimittäin pakeni isonvihan aikaan äitinsä kanssa Oulusta Muhokselle piilopirttiin, mistä kasakat kuitenkin ryöstivät pojan ja veivät orjaksi Venäjälle.

Venäläiset eivät olleet tuon ajanjakson ainoita suomalaisten tappajia. Venäläisten miehitysaikaa nimittäin edelsivät suuret kuolonvuodet, joiden aikana suomalaisista kuoli noin kolmannes nälkään ja tauteihin. Myös isonvihan aikana maassa riehui rutto.

Nälän saavuttua ensimmäisten joukoissa menivät Heikki Ylikankaan mukaan ne perheet ja suvut, joiden nokkamiehet katsoivat 1600-luvun nousevan suurvallan ankaran verotuksen paineessa parhaaksi luopua talojensa isännyydestä - koska siihen liittyi koko maatilan väestön puolesta verojen maksaminen - ja siirtyä muiden palkollisiksi eli käytännössä renkimiehiksi. Kuolonvuosien aikana sellaisille ei luonnollisesti riittänyt ravintoa, kun ei sitä tahtonut riittää isäntäväellekään.

Tästä pääsemmekin suurvalta-ajan rasituksiin. 1600-luvun Ruotsihan kävi jatkuvaa sotaa naapureitaan vastaan. Vaikka se olikin Pohjan sotaa lukuun ottamatta enimmäkseen voitokasta, vaati vähäväkisen valtakunnan äärimmilleen viritetty sotakoneisto miehiä syötettäväksi taudeille sekä vihollisen luodeille ja miekoille. Eikä niitä vähäväkisessä pohjolassa löytynyt muualta kuin - ilman väenottoakin ankarien olojen eli pienen jääkauden - rasittamista taloista.

Kaiken kaikkiaan 1600-luvulla täysi-ikäiseksi päässeistä suomalaisista miehistä kuoli armeijan palveluksessa noin 30 prosenttia. Kyse oli siis valtavasta tragediasta, joka tuskin on luonut tuolloin pohjolan perukoilla asuville ihmisille kovin auvoisia näköaloja tulevaisuudesta.

Pahimman välttämiseksi toki keksittiin keinoja. Esimerkiksi vauraimpiin taloihin oli tapana ottaa piikojen lehtolapsia, orpoja tai muuten vain kaupan olleita pikkupoikia, jotta nämä voisivat aikanaan astua armeijan rulliin isännän tai hänen poikiensa sijasta.

Toki isännät palkkasivat myös aikuisia miehiä sijaisikseen silloin kun sellaisia oli saatavissa. Koska armeijaan lähtö oli käytännössä kuolemantuomio, olivat luvatut palkkiotkin sen mukaisia.

1600-luvulla tällaisen rekryytin palkka vastasi siten korvaussummaa, joka määrättiin oikeudessa maksettavaksi tapetun miehen omaisille. Joissain tapauksissa myös ihmisen tappaminen kompensoitiin sillä, että syyllinen tai hänen sukulaisensa lähti uhrin talon puolesta sotaan.

Jos talossa ei ollut kasvattipoikia eikä palkkamiehiäkään ollut saatavilla, ei kruunu antanut armoa vaan vei talosta oman pojan tai sellaisen puuttuessa itse isännän. Tämän seurauksena kylmeni maastamme lukematon määrä savuja vain siirtyäkseen toisen perheen asutettavaksi kruunulle maksettavaa veroa - ja sotaväkivelvoitteita - vastaan.

Listaa voisi toki vielä jatkaakin, mutta koska pahimmat tragediat tuli jo mainituksi, niin riittäköön tämä tällä kertaa. Näin siksi, että jo edelle kirjoitettu tehnee selväksi sen, ettei suomalaisten elämässä ole ollut Ruotsin suurvalta-ajan valossa mainittavia vaikeuksia minun elämäni aikana. Eikä edes koronavirus ole sellainen.

Tässä suhteessa on hyvä huomata myös se, ettei nykyisten nuorten elämä ole kaikesta oppineiden valituksesta huolimatta oikeasti näköalatonta. Sen sijaan se on sikäli ongelmallista, ettemme me vanhemmat ole osanneet antaa heille realistisia elämän eväitä - syistä, joita itse kukin voi mielessään pohtia.
 
LAUANTAI 21. MAALISKUUTA 2020
Koronaviruspandemian hyvistä puolista

Koko maailmassa oli eiliseen mennessä varmistettu noin 250 000 koronatapausta, joista suunnilleen 11 000 oli johtanut kuolemaan. Tartunnoista 450 oli havaittu Suomessa.

Kuolleita meillä ei vielä ole, mutta niitäkin saadaan mitä todennäköisimmin jo lähiaikoina. Samoin taloudellista harmautta, jonka torjumiseksi Sanna Marinin (sd) hallitus päätti velkaannuttaa maatamme 15 miljardilla eurolla. Pidän ratkaisua tässä tilanteessa hyvänä - vai pitäisikö sanoa kahdesta tolkuttoman huonosta vaihtoehdosta parempana.

Mutta ei koskaan niin pahaa, ettei jotain hyvää. Kiinasta on kuulunut tietoja siitä, kuinka kaupunkien umpisaastunut hengitysilma on muuttunut paremmaksi ja sininen taivas on näyttäytynyt pitkästä aikaa ihmisille. Venetsiassa taas kanaalit ovat kirkastuneet, vaikka huhujen mukaan niissä uiskentelevat delfiinit taitavatkin olla pelkkää toiveajattelua.

Omalta osaltani olen iloinnut asiasta, josta en ole huomannut mediassa juurikaan puhuttavan. On nimittäin niin, että jos ja kun ihmiset nyt kiertävät toisensa kaukaa ympäri maailman, tekee se elämän tukalaksi kaikenlaisille influenssa-, rino- ja tappavaa SARS-CoV-2 virusta kesymmille koronaviruksille sekä kaikille muillekin ihmisten välillä tarttuville viruksille. Näin myös tavallisten nuhakuumeiden määrä tulee romahtamaan parissa viikossa ja viruskannat joutuvat taistelemaan jopa olemassaolostaan.

Jos oikein hyvin käy, saattaa joku tavallinen flunssavirus suorastaan kuolla sukupuuttoon - vaikka se totta puhuen onkin perin epätodennäköistä. Mutta joka tapauksessa pelkkä viruskantojen pieneneminen saattaa näkyä seuraavien kuukausien ja ehkä vuosienkin aikana tavallisten nuhakuumeiden määrissä.

Niinpä veikkaan, että jos ja kun nykyinen SARS-CoV-2 viruskanta saadaan aikanaan kuriin, voimme ryhtyä rakentamaan epidemian aikana sakannutta talouttamme jonkin verran tavanomaista vähäisempien nuhakuumeiden riivaamana. Näin ainakin siinä tapauksessa, että ihmisten eristämistoimet muodostuvat maailmanlaajuisiksi, saavat kaikki toimimaan niiden mukaisesti ja kestävät pitkään.
 
Olen tässä parina viikonloppuna siivoskellut tuulenkaatoja. Tiputellut konkelot, pätkinyt ja "klapittanut". Huomasin kunnon huonontuneen viime viikonlopusta, kun sahaa pitää vähän ylempänä, henki toppaa ja sydän hakkaa. Ei tartte hengitystä pidätellä, huomaa kyllä muutenkin. Varmaan perinteistä, kun ei kuumetta eikä päänsärkyä ole.
Se miksi niitä tuulen kaatamia on nyt niin paljon johtuu siitä, että mökkinaapuri kaatoi tontiltansa (n.2ha) kaikki puut!?!?!?
Aikaisemmin siinä kasvoi pirun isoa kuusta vieri vieressä, että pihalla ei ilman valoa kasvanut kuin sammal. Nyt tuuli puhaltaa, kilometrin peltoaukealta vauhtia ottaen, kaikki vähäiset kuuseni nurin. Tottuneet tuulen suojassa kasvamaan, kivikkoisessa maassa.
Rakastamani koomikon ja tanhuajan sanoin "Voiko vitutukseen kuolla?"
 
On se vaan niin h*lvetin mukavaa keskeyttää aamukahvin nauttiminen, kun koira karkaa ja karkeasti juoksuttaa neliökilometrin kokoisella alueella puoli tuntia. Ei edes kerkä yövaatteita vaihtaa ja tässä kelissä vielä juosta sen perässä. V*ttu!
 
Hutkin klapeja pieniksi,vaihteeksi kirveellä,aurinko paistaa ja porokoira makoilee vieressä,aika mukavaa,varsinkin kun traktori eikä klapikone ole tekemässä helvetin moista meteliä,kurjet vittuilee toisilleen tuolla salolla,aika kärkevästi kuuluvat mielipiteitään vaihtavan,kun nyt ei vaan tulisi tappelua niille..
 
Hutkin klapeja pieniksi,vaihteeksi kirveellä,aurinko paistaa ja porokoira makoilee vieressä,aika mukavaa,varsinkin kun traktori eikä klapikone ole tekemässä helvetin moista meteliä,kurjet vittuilee toisilleen tuolla salolla,aika kärkevästi kuuluvat mielipiteitään vaihtavan,kun nyt ei vaan tulisi tappelua niille..
Onhan se hienoa, kun ei tuule. Muutkin vittuilee, kuin kurjet.:D
 
Jää tosi paljon ratkaisemattomia asioita jälkeen. Esmes, onko Valkeakoskella Mokkapirtti niminen kuppila?

Ei, se on kuvattu Ystävyydentalo-nimisessä paikassa. Joskin ainakin viime kesäksi sinne suunniteltiin Mokkapirttiä, en tiedä toteutuivatko suunnitelmat.
 
Täällä oli muistaakseni foliohattuketjukin, en löytänyt.

Onko kukaan länkkäri nähnyt kiinalaisten uhreja? Miten ne nyt ulkomailta tulevista sairaista on niin tohkeissaan?
Siinä jollekin unettomalle miettimistä, joka tykkää salaliittoteorioista. Minä en viitsi.:sleep:
Iltavapaissa kahlaa taaksepäin. Jos uhvoihin liittyvää, niin näille kokonaan oma vitja myös.
 
Olen tässä parina viikonloppuna siivoskellut tuulenkaatoja. Tiputellut konkelot, pätkinyt ja "klapittanut". Huomasin kunnon huonontuneen viime viikonlopusta, kun sahaa pitää vähän ylempänä, henki toppaa ja sydän hakkaa. Ei tartte hengitystä pidätellä, huomaa kyllä muutenkin. Varmaan perinteistä, kun ei kuumetta eikä päänsärkyä ole.
Se miksi niitä tuulen kaatamia on nyt niin paljon johtuu siitä, että mökkinaapuri kaatoi tontiltansa (n.2ha) kaikki puut!?!?!?
Aikaisemmin siinä kasvoi pirun isoa kuusta vieri vieressä, että pihalla ei ilman valoa kasvanut kuin sammal. Nyt tuuli puhaltaa, kilometrin peltoaukealta vauhtia ottaen, kaikki vähäiset kuuseni nurin. Tottuneet tuulen suojassa kasvamaan, kivikkoisessa maassa.
Rakastamani koomikon ja tanhuajan sanoin "Voiko vitutukseen kuolla?"
Otappa huomioon, että naapurisi saattoi ottaa siitä 1000 mottia puuta ja kesällä uusi mese kiiltelee naapurisi pihassa:) Se ottaa huurteista teranssilla, ja sinä hakkaat hullunkiilto silmissäsi halkoja.. sitten voit vielä syvällisemmin mietiskellä tuota aforismiä.
 
Otappa huomioon, että naapurisi saattoi ottaa siitä 1000 mottia puuta ja kesällä uusi mese kiiltelee naapurisi pihassa:) Se ottaa huurteista teranssilla, ja sinä hakkaat hullunkiilto silmissäsi halkoja.. sitten voit vielä syvällisemmin mietiskellä tuota aforismiä.
Siinä hän seisoo tuulen tuivertamalla pihallansa ja vahaa Mezeänsä.
Katkera naapuri on kussut tankkiin.sahara-4155321_960_720.jpg
 
Olen tässä parina viikonloppuna siivoskellut tuulenkaatoja. Tiputellut konkelot, pätkinyt ja "klapittanut". Huomasin kunnon huonontuneen viime viikonlopusta, kun sahaa pitää vähän ylempänä, henki toppaa ja sydän hakkaa. Ei tartte hengitystä pidätellä, huomaa kyllä muutenkin. Varmaan perinteistä, kun ei kuumetta eikä päänsärkyä ole.
Se miksi niitä tuulen kaatamia on nyt niin paljon johtuu siitä, että mökkinaapuri kaatoi tontiltansa (n.2ha) kaikki puut!?!?!?
Aikaisemmin siinä kasvoi pirun isoa kuusta vieri vieressä, että pihalla ei ilman valoa kasvanut kuin sammal. Nyt tuuli puhaltaa, kilometrin peltoaukealta vauhtia ottaen, kaikki vähäiset kuuseni nurin. Tottuneet tuulen suojassa kasvamaan, kivikkoisessa maassa.
Rakastamani koomikon ja tanhuajan sanoin "Voiko vitutukseen kuolla?"
Sen takia sitä metsää tai tonttia pitää olla sen verran, että naapurin tekemät ratkaisut eivät häiritse omaa zeni-tilaa ;)
 
Back
Top