Organisaatioista puhuttaessa olen kokenut äärimmäisen hyväksi keinoksi organisaatiokaavioiden eli kuvien käyttämisen. Näistä ymmärtää yleensä hyvin nopeasti, mistä on kysymys.
Katso liite: 3010
Organisaatio 1 kuvaa karkeasti perinteistä järjestelmää. Maavoimien komentaja johtaa sotilasalueita, jotka johtavat omia prikaatejaan. Prikaatien johdossa olevat pataljoonat johtavat omia komppanioitaan ja niin edelleen aina ryhmänjohtajan johtamiin yksittäisiin miehiin asti. Kenelläkään ei ole suoranaisia alaisia juuri kymmentä enempää. Pataljoonan ja sitä ylempien organisaatioiden komentajia avustavat esikunnat.
Kaaviossa on avattu vain yksi joukko alaosiinsa selkeyden vuoksi. Tietenkin jokainen "oksa" jakaantuu suurin piirtein samalla tavalla pienempiin osiin. Alajohtoportaiden lukumäärä vaihtelee, kuvassa on vain esimerkki. Lisäksi johtoportaalla voi olla erillisjoukkoina pienempiä organisaatioita, esimerkiksi prikaatilla on pataljoonien lisäksi erilliskomppanioita. Edelleen selkeyden vuoksi pataljoona voidaan tässä kuviossa korvata patteristolla tai taisteluosastolla, komppania patterilla ja joukkue jaoksella.
Prikaatit on jo nyt jaettu pataljooniin. Tästä viestistä useimmat ovat todennäköisesti saaneet kuvan, että prikaatit poistettaisiin organisaatiosta kokonaan ja uusi kuvio näyttäisi jotakuinkin tältä:
Katso liite: 3011
Eli suoraan maavoimien alla lukuisia yksittäisiä pataljoonia.
Taistelua tukeva osa, joka ei ole omassa johdossa voi saada muita tehtäviä tai sen kyky tukea voi olla rajallinen. (Aika, kalusto, maasto...)
Vaikka panssarivaunuja voidaan käyttää tulituessa, panssaripataljoona ei ole tulitukeen tarkoitettu joukko, vaan sen päätarkoitus on hyökkäys.
Nyanssi, mutta tykistön komppanian kokoisesta osastosta käytetään nimitystä patteri.
20 panssarivaunulla saadaan muodostettua kaksi vanhan mallin komppaniaa, joten niidenkin organisaatio olisi tässä muuttumassa. Kokonaisvahvuus 500 miestä ei riitä järkevään määrään mekanisoitua jalkaväkeä, jota ilman panssarivaunujen teho putoaa huomattavasti. Jokainen erillinen panssarijoukko tarvitsee oman kyvyn huoltaa ja edistää liikettä. Suomella ei ole riittävästi esimerkiksi panssarihuoltoon tai panssaripioneeritoimintaan sopivaa kalustoa, jos nykyiset joukot hajautetaan erillisiksi panssaripataljooniksi.
Koska liikkuvuus kärsii tukitoimien puutteesta, erillisillä panssarijoukoilla ei päästä sinne, missä tarvetta on.
Tästä mainitsin jo ylempänä, mutta kerrataan vielä. Jos tukeva tuliyksikkö ei ole omassa johdossa, sen tukemiskyky voi olla rajallinen. Lisäksi toiminnan suunnittelu epävarman tuen varaan aiheuttaa lisää epävarmuutta. Tuliyksikkö, jolla halutaan tukea kaikkia tarvitsijoita, ei yleensä tue ketään täydellä kyvyllä.
Erillisiä joukkoja, joiden johtosuhteet voivat muuttua, on todella hankala pitää hallinnassa. Esimerkiksi "panssaripataljoonalla", jonka pitää tilanteen mukaan poukkoilla sinne tänne taistelualuetta, ei ole selkeää tehtävää. Samoin tukevalla tuliyksiköllä, joka ei ole selkeästi kenenkään johdossa, on todennäköisesti erittäin monimutkainen ja muuttuva tehtävä.
Panssariprikaatejahan ei ole vuosiin ollut, kuten joku muu mainitsikin. Toiminnan kärjistämistä en tajunnut, mutta johtuu siitä, että olen tyhmä panssarijääkäri.
Toistan vähän itseäni, mutta joukko ilman orgaanista tykistöä ei voi 100% varmuudella luottaa tykistön tukeen. Ylijohdolla on jo nyt "ylimääräisiä" tykistöjoukkoja, joilla voidaan luoda tulenkäytön painopiste. Kaiken tykistön irrottaminen joukoilta lisää suunnittelutarvetta ja stressiä taistelujoukoille.
Sähköisiä järjestelmiä ja tietokoneohjelmia käytetään jo nyt ja niitä kehitetään koko ajan. Kehitystyö on perinteiseen sotilastapaan kohtuullisen hidasta, mutta eteenpäin se menee. Yksittäinen johtoporras kykenee käsittelemään vain rajallisen määrän alaisten tilanneraportteja. Maksimimäärä lienee vähän yli kymmenen. Tämä on yksi syy johtoportaiden olemassaoloon. Joka tasolla, aina ryhmänjohtajasta lähtien, johtoportaan yhtenä tehtävänä on tiivistää alaistensa tilanne ja ilmoittaa se ylemmäs. Ihmiset kuitenkin tekevät edelleen päätökset, eikä päätöksentekoon ole aikaa, jos tilannetietojen seuraamiseen kuluu suurin osa.
Nykykehitys on menossa juuri pataljoonan taisteluosastoihin, joilla on oma orgaaninen tykistö ja muita tukevia osia. Näillä pelimerkeillä pataljoonan taisteluosasto kykenee itsenäiseen toimintaan. Nykyinen pataljoonakin kykenee rajoitetusti itsenäiseen toimintaan. Prikaatitasoa kuitenkin tarvitaan muun muassa pataljoonien yhteistoiminnan koordinoimiseksi ja tilannetietojen kokoamiseen ja suodattamiseen.
Edelleen paras ja varmin tiedonvälitystapa on henkilökohtainen tapaaminen. Erityisesti käskyjen antamisessa mikään tekninen väline ei omien havaintojeni mukaan pysty korvaamaan henkilökohtaista tapaamista kenttäolosuhteissa. Ei nyt eikä lähitulevaisuudessa.
Ja ne panssariprikaatithan meni jo vuosia sitten. Niistä muodostettiin pienempiä ja ketterämpiä mekanisoituja taisteluosastoja. Panssarijoukkojen käytöstä on keskusteltu jo muualla foorumilla, mutta voin kerrata tarvittaessa. Hajautettu käyttö ei toimi.
Eli tykistölle pitäisikin olla orgaaninen ilmatorjunta, mutta kenelläkään muulla ei saisi olla orgaanisesti tuliyksiköitä tukemassa? Panssari-ilmatorjuntajoukkoja meillä ei riitä hajauttamaan yhtään nykyistä enempää. Kuten jo aikaisemmin sanoin, jokainen erillinen panssarijoukko tarvitsee omat tukevat osat.
Ammattisotilaiden kohdalla kannattaa ymmärtää se, että heitä saattaa ajoittain turhauttaa kirjoittaa moneen kertaa melko lailla samoista asioista. Kun lähtötiedot ovat radikaalisti eri tasolla asiasta tietävien ammattisotilaiden ja asiasta kiinnostuneiden reserviläisten välillä, niin joissakin tilanteissa ammattisotilaan pitäisi kirjoittaa kolmen lauseen tiivistys vuosien koulutuksesta ja kokemuksesta. Tämä ei ole helppoa ja saattaa aiheuttaa usein toistuessaan lievää harmistumista. Tajuan kyllä senkin, että innokasta henkilöä myös harmittaa lyhyt ja tyly vastaus.
Ennenkuin saadaan luotua todellinen tekoäly, ohjelmat ovat vain apuväline ja ihminen tarvitaan sinne väliin. Ihmisten tiedon vastaanottamis- ja käsittelykyky on rajallinen, joten liian monesta lähteestä tuleva tieto käy ylivoimaiseksi.
Yksikkö ei voi olla itsenäinen, jos sillä ei ole kaikkea sitä, mitä se tarvitsee taisteluunsa ja taistelunsa tukemiseksi. Jos tällä tarkoitetaan pienryhmätoimintaa, niin nykyiset hajautetut joukothan toimivat partioina tai ryhminä. Hajautettujakin joukkoja kuitenkin johdetaan perinteisellä komppania-pataljoona/taisteluosasto-prikaati putkella, jotta eri joukkojen toiminnalla saataisiin tehokkaampi yhteisvaikutus.
Edelleenkin erilliset panssarijoukot tarvitsevat erilliset panssaritukijoukot. Pienen joukon torjuminen on myös helppoa, joten eri suunnista tai eri aikaan alueelle tulevat pienet yksiköt voidaan torjua ilman suurempia vaikeuksia. Erillisten yksiköiden johtaminen on myös vaikeaa. Nykyjärjestelmässä mekanisoitu joukko on johtamissuhteissa koottuna. Väistö- tai lähtöalueella ollessaan se on maastollisesti hajautettu kuitenkin siten, että sen huoltaminen ja johtaminen on helppoa. Siirtyessään taistelualueelle sen kyvyt riittävät liikkeenedistämiseen ja toiminnan suojaamiseen noin 2-4 reitillä. Siirtymisen jälkeen mekanisoitu joukko hyökkää kootusti, koska missään muussa tavassa ei ole hirveästi järkeä. Mekanisoitujen joukkojen toimintapaan voin palata myöhemmin, jos ei halua lukea muutamaa muuta viestiketjua läpi.
Jos toiminta vaikuttaa vastustajan mielestä sekavalta, se on yleensä sitä myös omasta mielestä. Oman toiminnan vaikeuttaminen kannattaa pitää minimissä. Hajautettu maalitus toteutuu jo nyt hajautetuilla joukoilla, hyökkäävillä joukoilla lähtöalueella ja tietyssä mielessä myös puolustavilla joukoilla. Olen henkilökohtaisesti vahvasti eri mieltä pienen joukon henkisestä ja fyysisestä iskunkestävyydestä. Kolmen hengen partiolla yksittäinen vihollinen on jo paha vastus, taistelijapari pitäisi päästä jo yllättämään. Yhden miehen haavoittuessa mies joko hylätään (henkisesti tosi kivaa) tai partio keskeyttää tehtävänsä ja aloittaa evakuoinnin. Totta on se, että pieneen maaliin on vaikeampi osua, mutta kun osuma tulee, niin harmittaa.
Mikään nykyinen ohjelma ei pysty ennustamaan koulutettua ihmistä paremmin tulevia tapahtumia. Ohjelmia käytetään jo nyt ennustamisen tukena, mutta taistelukentällä on niin paljon muuttujia, että mikään ohjelma ei pysy niissä perässä. Ennustuksia tekeviä ihmisiä on jo pataljoonien ja sitä isompien organisaatioiden esikunnissa.
Lisäksi psykologiaa, teatraalisuutta ja intuitiivisuutta. Pelkällä laskemisella on yleensä päädytty huomattaviin tappioihin tai suoranaiseen epäonnistumiseen. Kaikki tiedot eivät kuitenkaan ole olemassa tai ne muuttuvat liian nopeasti.
Kyllä, mutta nappi on selkeä silloin, kun se on suurin piirtein pysyvä ja se tietää mistä langasta se roikkuu. Jos johtosuhteet, tehtävä ja kokoonpano muuttuvat, pitää taas kuluttaa aikaa opetteluun ja suunnitteluun.
Henkilökohtaisesti pidän vaikeimpana johdettavana komppaniaa. Komppanianpäällikkö on lähellä taisteluita ja tilanteet voivat olla nopeita ja pikaisia päätöksiä vaativia. Kuitenkin toisinaan päällikön pitäisi harkita ja miettiä asioita. Valinta nopean toiminnan ja suunnitellun toiminnan välillä on joskus vaikea. Komppaniassa ei myöskään ole johtamista tukevaa esikuntaa.
Pataljoonassa on esikunta ja johtaminen ei yleensä ole niin kiivasta. Prikaatissa aikaa on vielä enemmän kuten myös esikuntaa. Pataljoonan ja prikaatin johtamisen vaikeutta en osaa arvioida, koska ne ovat niin erilaisia vastuiltaan ja mittasuhteiltaan. Prikaati ei kuitenkaan johda tuhansia miehiä, vaan alaisiaan pataljoonia. Samoin pataljoona ei johda suoraan miehiä, vaan komppanioitaan.
En ole koskaan kuullut sellaisesta pelistä tai simulaattorista, joka vastaisi tarkasti sotaa tai taistelua. Edes oikeilla joukoilla toteutetut KASI-taistelut eivät pysty siihen tai parhaimpana sotilastietokonesimulaattorina pitämäni Steel Beasts.
Itse asiassa historiassa on poukkoiltu joukkojen koossa ylös ja alas. Roomalaisista legioonista siirryttiin pieniin ritarijoukkoihin, joista sitten hypättiin suurempiin jalkaväkijoukkoihin. Nämä jalkaväkijoukot pienenivät, kunnes päästiin Napoleonin kansallistunnon avustamaan massa-armeijaan. Totta on, että nyt ollaan taas menossa alaspäin, mutta annetaanpa ajan kulua. Nykytrendithän perustuvat vahvasti vastakumoukselliseen sodankäyntiin, joka ei ole suoraan verrannollinen valtiollisten toimijoiden välisiin sotiin. Onko tulevaisuudessa sitten entisenlaisia valtioiden välisiä sotia jää vielä hämäräksi.
Toisen maailmansodan aikaista panssarijoukkojen käyttöä eivät asiaan vihkiytyneet ole yrittäneet sitten jom kippur -sodan vuonna 1973. Viime aikoina ei ole kunnon panssaritaisteluita käyty, mutta simulaattoreilla saadut havainnot eivät puolla panssarijoukkojen hajauttamista.
Tämänkaltainen toiminta on viivytystä. Sen huonoja puolia on, että vihollista ei kyetä torjumaan, vaan pelkästään hidastamaan. Jossain vaiheessa se on kuitenkin pääkaupunkiseudulla. Samoin viivytystehtävässä panssarijoukko menettää lievästi vaurioituneet korjauskelpoiset vaunut, koska se ei pysty niitä evakuoimaan. Eli kärsii turhia tappioita. Samoin vaunujen käyttö viivytyksessä tarkoittaa sitä, että niille on oltava reitti taaempiin asemiin. Tätä reittiä voi käyttää myös hyökkääjä, koska sitä ei ehditä sulkea samalla tarkkuudella kuin muuta maastoa, jos ehditään sulkea ollenkaan.
Painopiste on kohtuullisen yleisesti tunnustettu taktinen periaate. Ratkaisukohdassa on oltava vihollista vahvempi. Hajauttamalla joukkoja emme pysty luomaan painopistettä emmekä siis ratkaisemaan mitään. Jos meillä ei ole ratkaisutaisteluun kykeneviä joukkoja (määrä ja laatu), vihollisen ei tarvitse varata joukkoja tai valmistautua muulla tavalla ratkaisutaisteluun. Vihollinen voi siis käyttää kaikkia joukkoja hitaaseen kuluttamiseen (jos ei saa nopeaa ratkaisua) ja aina tarvittaessa vihollinen voi keskeyttää hyökkäyksen ja lepuuttaa joukkoja.
Etkö sinä ymmärrä, että kilpailua käydään eri armeijoiden välillä juurikin informaation saannin, käsittelyn ja niiden avittamien johtopäätösten kehittämiseksi. Koko ajan mennään nopeatemoisempaan ja monipuolisempaan. Tässä on pysyttävä mukana ja mieluusti kehityksen edellä, kuin perisuomalaiseen tyyliin 10-20 vuotta jäljessä. Suomalainen yritysjohtajahan nauttii kyseenalaista mainetta pelaajana, joka pyrkii selviytymään, eikä luomaan uutta tai ratkaisemaan ongelmia, puhumattakaan riskin otosta, joten toimintatapa muistuttaa naisjohtajaa, jolla takaraivossa kummittelee sukupuolipaine. Esittämäni mallihan on sitä, mihin ollaan menossa kuitenkin. Yhdysvalloissa ollaan siirtymässä ensi vuosikymmenellä jo vahvasti taistelijan bottien ympäröivään maailmaan. Ymmärrätkö sinä mitä se tarkoittaa huollon ja kokonaisuuden toimivuuden kannalta? Myös Venäjä on uhitellut, että sen armeija tulee koostumaan pitkälti erilaisista boteista ensi vuosikymmenellä. On väläytelty jopa 1/3. Jos yhtään olet seurannut tieteen jättiharppauksia, nii kyllä siellä PV:ssäkin pitäisi olla hereillä. En tiedä millainen mies sinä olet ja missä roolissa? Mutta ethän ota esimerkiksi mitään Israelin tilannetta, kun Suomessa on paljon metsää, kapeita teitä, peltoja ja kyliä. Itse suosin vahvaa tykistöä teknisesti kehittyneen jalkaväen tuella. Panssarien käyttö on tänä päivänä hyvin tarkkaan harkittua, mikä myöskin puoltaa niiden käyttämistä pienissä ryhmisssä. Panssari on vain yksinkertaisesti niin törkeän suosittu maali ja kallis hankinta. Voimme keskustella panssarivaunun taktisesti järkevästä käytöstä myöskin. Se 2mms aikainen ei toimi enää, eikä niitä SAA keskittää. Eikä Suomen luonto ole vertailukelpoinen Puolan tai Israelin olosuhteisiin.
