Sodankäynti 1970-luvun tapaan

Mukava raina katsottavaksi! Ja monta hyvää huomiota filmipätkästä. Oma palvelusaikani oli 80-luvun puolivälin tienoilla RVL:n puolella, joten peilaan vähän siihen.

Tellun kahvajuttu on kyllä perustavaa laatua oleva molemmat peukut vasemmalle. Aseen paikka ja saatavuus tarvittaessa miina- ja räjähdehommissa noin yleensäkin on aika olennainen tekijä.

Putkimiinat ja räjähteet puiden kyljissä olivat tuttu juttu. Noita vanhoja putkimiinojakin vm. -43 löytyi aina jostain, vaikka jakotavarana olivat uudemmat mallit. Empiirisissä testeissä todennettiin vanhemman mallin huonompi sirpalevaikutus pahviukkoihin.

Kylkimiinan asennus ja naamiointi ovat ajasta ja paikasta tietysti kiinni, mutta se on noin yleisesti ottaen hyvä naamioida edes kevyesti. Suuntaus vaikutti hätäiseltä, mutta ehkä siinä oli harjaantunut kaveri hommissa tai kiire oli kova.

Näistä sisseistä ja iskusta sen verran, että reppu selässä ei yleensä kyllä mitään ylläreitä tehdä. Mollukka selässä paljastaa hienosti taistelijan makuupaikan ja hankaloittaa liikkumista muutenkin. Jos tullaan yllätetyksi, asia saattaa olla toisin. Reput asemien taakse irtautumisreitille ellei niitä ole kätketty kilometrien päähän.

Ahkiossa makaavan haavoittuneen ase ja reppu olivat jääneet ilmeisesti taistelun tiimellyksessä pois matkasta.

Teltat, nuotiot jne. No joo. Kvkk:n somparatkaisu oli kätevä.
 
Eikä käännä miinan kantokahvaa sen alle (poispäin vihollisen tulosuunnasta.) Korvamakkeeta olisi tullut kouluttajalta.
Sitä oli kertauksissakin vielä muutama vuosi sitten. Pv varmaan ostanut sitä melkoisesti varastoon aikoinaan.
En tiedä. Meillekin ne jaettiin, mutta ei niitä koskaan käytetty.
Käännetty valkoinen puoli päällepäin. Joskus sattui Savonlinnan sotilaspiirin päällikkö tarkastamaan leirini, ja sain osakseni ärhentelyä, kun oli sissiteltassa maastokuviopuoli, vaikka edellisyönä oli tullut ensilumi.
Selotaja puhuu panssarimiinasta, mutta kuvassa on telamiina.(Minäkään en muistanut tuota kahvan suuntaa, allepanon kyllä.
Kesällä - 85 Hallissa pidettiin suntiksen kanssa alokkaana kaulaliinaa. Sen jälkeen sai olla kauluspaita ja solmio, mutta ne piti hankkia itse.
 
Kesällä - 85 Hallissa
Imeisesti tuolloinkin osa Hallin ryhmänjohtajista kävi aliupseerikoulunsa SavPr:ssa. Jostain muustakin Ilmavoimien joukko-osastosta niitä taisi Mikkelin AuK:hon tulla, lisäksi ainakin UudRakP:sta, KymJp:sta ja 3.Er.AutoK:sta. Nämä muiden varuskuntien kasvatit pitivät Mikkeliä takapajuisena paikkana, ja erityisesti Ilmavoimien miesten muistan olleen aluksi sokissa Prikaatin kovan kurin vuoksi.
 
Imeisesti tuolloinkin osa Hallin ryhmänjohtajista kävi aliupseerikoulunsa SavPr:ssa. Jostain muustakin Ilmavoimien joukko-osastosta niitä taisi Mikkelin AuK:hon tulla, lisäksi ainakin UudRakP:sta, KymJp:sta ja 3.Er.AutoK:sta. Nämä muiden varuskuntien kasvatit pitivät Mikkeliä takapajuisena paikkana, ja erityisesti Ilmavoimien miesten muistan olleen aluksi sokissa Prikaatin kovan kurin vuoksi.
Joo. Lentoteknin Auk oli Hallissa, jankaväki jne. toimintojen aukki hoidettiin pääosin Mikkelissä. Ja juu, Hallissa ei tarvinnut pitää väkeä kurissa. Osattiin tehdä ilmankin. :)
 
"Olette epäsotilaallisten kapiaisten huonosti kouluttamia, mutta nyt se muuttuu", muistan sotilasmestarimme jyrisseen Ilmavoimien tulokkaille. :)
Oli meilläkin KaiPr:n kiväärilinjan Aukissa Kauhavalta Ilmavoimien miehiä. En nyt muista, oliko he kurista sen kummempaa mieltä. Alussa kuri oli kova, mutta löystyi, kun varusmiesjohtajat tuli tutuiksi. Vai löystyikö sen takia, että osalle santsareista tuli kessunjämät kaulukseen:)

Edit: saattoi ne Ilmavoimien miehet olla Tikkakoskelta.
 
Viimeksi muokattu:
Kesäkohtaukset on kuvattu Porin prikaatissa 1978. Oli silloin ehdottomasti valiojoukko kuten kuvastakin näkyy.

Taidat hyvikin olla oikeassa. Parissa lukemassani kirjassakin (mm. Heikki Tiilikaisen Kylmän sodan kujanjuoksu) mainitaan että PorPr oli joukko-osasto mitä mielellään esiteltiin PV:n ulkomaalaisille vieraille.
 
70-luku taisi olla traktoriprikaatien kultainen vuosikymmen. Viimeinkin oli päästy moottorointiin, mutta käsittääkseni myös ymmärrettiin, että vihollisen hyökätessä prikaati ei olisi liikkuvaan sodankäyntiin pystynyt esim. viivytyksessä. Jv-prikaati ei olisi päässyt irti, vaan olisi käytännössä jäänyt paikalleen, erillistaistelua käyviin pataljooniin. Jostain taitaa löytyä Jalkaväen vuosikirjan artikkelikin aiheesta.
No ei kyllä oltu päästy täysin moottorointiin, sillä Kontiorannassa ja Kajaanissa koulutettiin edelleen hevosmiehiä lähinnä Pohjois-Suomen sa-tarpeisiin. Vuosikymmenen ekan Jv:n Vuosikirjan eka artikkelikin on: "Hevonen vai moottori". Kirjoittaja ei tosin osaa päättää kumpi otetaan vaan on henkisesti jämähtänyt sinne kavioajalle. Huolenaiheena on, kun sotaväki käyttää hevosia ainoastaan varuskunnallisiin kuljetuksiin. Tämä nyt on selvää, koska polttoainekiintiöt oli paljon myöhemminkin aivan liian pienet ja (varusmiesten) aika taas ilmaista. Hauska kohta on kirjoittajan valittelu siitä, että hevosmiehiksi valikoituu alokasjoukon huonoin aines. Tämähän on väistämätöntä kun heistä pitää löytää johtajat, kuskit, erikoismiehet (lääk- ym) sekä lukuisat vielä erilaisiin komennustehtäviin määrättävät. On tosiaan tullu itekin nähtyä, millainen oli laadultaan se heikoin aines aikana, jolloin lähes 90 % nuorista intin kävi. Siten olisipa ollut mielenkiintoista seurata, mitä metsässä tapahtuu, kun tottumaton 0-motivaation hevosvarusmies koettaa jotain hevosellaan tehdä.

Aikojen muuttumista taas kuvaa erinomaisesti samassa artikkelissa mainittu sana "jalkaväen taisteluajoneuvo". Uskokaa tai älkää, niin käsite tarkoitti hevonen ja kärryt (talvella reki).
 
Screenshot_20191224-213427_Chrome.jpg
Pakko tarttua tähän koska pyörä pyörähtää ympäri. Koulutus 2020 varusmies on alokaskauden, sitten oman aselajinsa koulutushaarakauden (esim spol perusjutut), sitten aukkiin ja RUK, tulee syyskuussa takaisin jo kuukausia alikeiden pyörittämään komppaniaan ja vetelee joukkueenjohtajana joulukuun alkuun saakka ja reserviin. Kovin tutun näköinen kaava..


Tuo raskon putken naamiointi ei olisi montaa laukausta kestänyt ennen tuleen syttymistä.
 
Viimeksi muokattu:
No ei kyllä oltu päästy täysin moottorointiin, sillä Kontiorannassa ja Kajaanissa koulutettiin edelleen hevosmiehiä lähinnä Pohjois-Suomen sa-tarpeisiin. Vuosikymmenen ekan Jv:n Vuosikirjan eka artikkelikin on: "Hevonen vai moottori". Kirjoittaja ei tosin osaa päättää kumpi otetaan vaan on henkisesti jämähtänyt sinne kavioajalle. Huolenaiheena on, kun sotaväki käyttää hevosia ainoastaan varuskunnallisiin kuljetuksiin. Tämä nyt on selvää, koska polttoainekiintiöt oli paljon myöhemminkin aivan liian pienet ja (varusmiesten) aika taas ilmaista. Hauska kohta on kirjoittajan valittelu siitä, että hevosmiehiksi valikoituu alokasjoukon huonoin aines. Tämähän on väistämätöntä kun heistä pitää löytää johtajat, kuskit, erikoismiehet (lääk- ym) sekä lukuisat vielä erilaisiin komennustehtäviin määrättävät. On tosiaan tullu itekin nähtyä, millainen oli laadultaan se heikoin aines aikana, jolloin lähes 90 % nuorista intin kävi. Siten olisipa ollut mielenkiintoista seurata, mitä metsässä tapahtuu, kun tottumaton 0-motivaation hevosvarusmies koettaa jotain hevosellaan tehdä.

Aikojen muuttumista taas kuvaa erinomaisesti samassa artikkelissa mainittu sana "jalkaväen taisteluajoneuvo". Uskokaa tai älkää, niin käsite tarkoitti hevonen ja kärryt (talvella reki).
Niin unohdin todellakin, että tuolloin oli vielä hevosiakin varattu joillekin joukoille. Mitä nämä Pohjois-Suomen sa-tarpeet olivat? Huono ja harva tiestö? Nimittäin oletan, että yhteiskunnassa kyllä oli jo 70-luvulla traktoreita ja autokalustoa kylliksi.
Vai miten se meni? :unsure: Pitäisikö paaluttaa eka tontin rajat ennen rakentamista, eli mikäs se oli suunniteltu SA-vahvuus ja esim. prikaatien lukumäärä täydessä LKP:ssä 1970-luvulla? Nämä ovat minulle tuntemattomia yksityiskohtia, eikä nyt ole lähdeteostakaan käsillä. 700.000 miestä?

Hauska yksityiskohta tuo hevosmieheksi huonoin aines. Enoni oli intissä joskus ihan 60-luvun lopulla, kaupunkilaispoika, eikä koskaan ollut ollut hevosten kanssa tekemisissä. Eipä ole tullut mieleen ihmetellä, miksi hän oli hevosmiehenä, mutta tämä antaa osviittaa.
Yksi hyvä inttitarina hänellä on. Hän sai tehtäväkseen ottaa hevosen ja nousta taisteluajoneuvon kyytiin sitä ohjastamaan. Viisas eläin tajusi, että tuo tuossa ei ymmärrä yhtään mitään siitä mitä tekee. Enoni kertoi varsin elävästi (nauroin kippurassa sitä kuunnellessa), kuinka hevonen hitaasti käänsi päätään ja mulkoili häntä pahansuovasti, kun hän yritti ohjaksista saada sen liikkeelle. Sitten se lähti täysillä juoksemaan pitkin varuskuntaa ja sen mehtiä, yhtään välittämättä mitä eno yritti tehdä. Loppujen lopuksi hän vain makasi mahallaan kärryssä ja piti kiinni toivoen, että tuo helvetillinen kyyti loppuisi joskus.
Ilmeisesti intin hevoset olivat melkoisia tapauksia. Varusmies toisensa jälkeen oli opettanut niille vaikka mitä.
 
Katso liite: 35750
Pakko tarttua tähän koska pyörä pyörähtää ympäri. Koulutus 2020 varusmies on alokaskauden, sitten oman aselajinsa koulutushaarakauden (esim spol perusjutut), sitten aukkiin ja RUK, tulee syyskuussa takaisin jo kuukausia alikeiden pyörittämään komppaniaan ja vetelee joukkueenjohtajana joulukuun alkuun saakka ja reserviin. Kovin tutun näköinen kaava..
Minä olen odotellut sotilaspiiri-nimityksen palaamista.
 
Niin unohdin todellakin, että tuolloin oli vielä hevosiakin varattu joillekin joukoille. Mitä nämä Pohjois-Suomen sa-tarpeet olivat? Huono ja harva tiestö? Nimittäin oletan, että yhteiskunnassa kyllä oli jo 70-luvulla traktoreita ja autokalustoa kylliksi.
Vai miten se meni? :unsure: Pitäisikö paaluttaa eka tontin rajat ennen rakentamista, eli mikäs se oli suunniteltu SA-vahvuus ja esim. prikaatien lukumäärä täydessä LKP:ssä 1970-luvulla? Nämä ovat minulle tuntemattomia yksityiskohtia, eikä nyt ole lähdeteostakaan käsillä. 700.000 miestä?

Hauska yksityiskohta tuo hevosmieheksi huonoin aines. Enoni oli intissä joskus ihan 60-luvun lopulla, kaupunkilaispoika, eikä koskaan ollut ollut hevosten kanssa tekemisissä. Eipä ole tullut mieleen ihmetellä, miksi hän oli hevosmiehenä, mutta tämä antaa osviittaa.
Yksi hyvä inttitarina hänellä on. Hän sai tehtäväkseen ottaa hevosen ja nousta taisteluajoneuvon kyytiin sitä ohjastamaan. Viisas eläin tajusi, että tuo tuossa ei ymmärrä yhtään mitään siitä mitä tekee. Enoni kertoi varsin elävästi (nauroin kippurassa sitä kuunnellessa), kuinka hevonen hitaasti käänsi päätään ja mulkoili häntä pahansuovasti, kun hän yritti ohjaksista saada sen liikkeelle. Sitten se lähti täysillä juoksemaan pitkin varuskuntaa ja sen mehtiä, yhtään välittämättä mitä eno yritti tehdä. Loppujen lopuksi hän vain makasi mahallaan kärryssä ja piti kiinni toivoen, että tuo helvetillinen kyyti loppuisi joskus.
Ilmeisesti intin hevoset olivat melkoisia tapauksia. Varusmies toisensa jälkeen oli opettanut niille vaikka mitä.

Koskas Kekkostiet valmistu Kainuuseen? Inari Sevetti tie oli vielä 70-luvun alussa traktoriura?
 
Tässä 70-luvun simputusta elokuvan keinoin? En ole tätä katsonut, enkä äkistään saanut selville missä tämä on kuvattu.
Minkälaista simputus oli pahimmillaan noihin aikoihin?

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2008/07/28/tykkimies-kauppalan-viimeiset-vaiheet#media=32435
54:40

"Poikakodin ja vankilan kasvatti, tykkimies Kauppala on armeijan kapiaisille hankala tapaus. Sotaväen säännöt ja määräykset ovat miehelle myrkkyä. Elokuvan pääroolissa on Vesa-Matti Loiri, joka piirtää hermoherkästä ja ristiriitaisesta nuorukaisesta uskottavan kuvan.

Kun Kauppala astuu armeijan harmaisiin, on miehen hurja maine kaikkien tiedossa.Tykistöpatterin kapiaiset päättävät kuitenkin ottaa mieheltä luonnon pois.

Aluksi Kauppala yrittää sopeutua kuriin ja järjestykseen. Mielivaltainen simputus johtaa kuitenkin hetkessä siihen, että Kauppala lyö koko homman ranttaliksi. Säännöt ja määräykset eivät ole häntä varten.

Armeijan kapiaiset ovat niskuroivan alaisen edessä neuvottomia.

Kun muuta keinoa ei ole, esimiehet turvautuvat koko patterin simputukseen. Tämä taas johtaa siihen, että myös joukkueen sisäiset suhteet joutuvat koetukselle.

Vesa-Matti Loirin upeasti tähdittämä tv-elokuva on raju kuvaus yksilön ja yhteisön välisistä ristiriidoista.

Vuonna 1977 valmistuneen tv-elokuvan käsikirjoittaja on Alpo Ruuth ja ohjaaja Veli-Matti Saikkonen. Elokuva perustuu tositapahtumiin. Alunperin se tehtiin näytelmäksi, jonka kantaesitys oli Turun Kaupunginteatterissa vuonna 1974."
 
Ilmeisesti intin hevoset olivat melkoisia tapauksia. Varusmies toisensa jälkeen oli opettanut niille vaikka mitä.

Faija oli KarTR:ssä joskus 67-68. Ylämylly ja Lappeenranta nyt ainakin. Kotiutui tulenjohtajana. Siihen aikaan oli varusveijareilla tallipalvelusta ja yksi faijan kertomista muistoista oli, että kavioita puhdistettaessa konin nilkka otettiin jakkaralla istuessa oman polven päälle. Pollet osasivat tehdä kiusaa ja laskea semmoiset parisataa kiloa painoa siihen varusmiehen polvelle. Siinä kuulemma vähän sääri tutisi painosta ja jännityksestä.
 
Faija oli KarTR:ssä joskus 67-68. Ylämylly ja Lappeenranta nyt ainakin. Kotiutui tulenjohtajana. Siihen aikaan oli varusveijareilla tallipalvelusta ja yksi faijan kertomista muistoista oli, että kavioita puhdistettaessa konin nilkka otettiin jakkaralla istuessa oman polven päälle. Pollet osasivat tehdä kiusaa ja laskea semmoiset parisataa kiloa painoa siihen varusmiehen polvelle. Siinä kuulemma vähän sääri tutisi painosta ja jännityksestä.
Rakuunoissa oli 1965 hevonen nimeltä Maija. Kun Maijalle antoi käskyn: -Maija TULTA, niin takapuolesta paukkui.
Kertoi isäni.
 
Olin palveluksessa juuri tuolloin, kun nämä on kuvattu. Siksi en huomannut ensimmäisellä kerralla mitään outoa, kaikki oli niin tuttua ja tavallista. Jotain joukko-osasto kohtaisia eroja oli kuten kypärat ja ajoneuvot. Tuo kaulaliina (könsyrätti) oli kauluslaattojen värinen, meillä ainakin vain alokasajan ja loma-asun kanssa.
Lensi kaapin perimmäiseen nurkkaan alokasajan päättyessä.

Ne rukkaset olivat häväritilastojen kärjessä, koska ne otettiin kädestä heti kun piti suorittaa jotakin, sillä ne kädessä ei yksinkertaisesti voinut tehdä mitään. Spollilla oli liikenteenojausrukkaset, no niillä voi ohjata liikennettä ja näkyi kauas.

Sisäpiippu kevytsinkoon oli muistaakseni konepistoolin patruunalle ja valojuovia ammuttiin, jotta saattoi kokea onnistumisen tunteen reaaliaikaisesti
(Liikkuva panssarivaunun kuva). Joskus ammuttiin sementtipäitä, ampuessa poskiontelot tyhjeni, mutta vastaanottopäässä ystävällisempi.

Taulu normaali rintakuvio, johon yleensä paukuteltiin taisteluammunnat sun muut. Tvällärin uran kohokohta oli, kun paineilmakäyttöisillä Saabin maalilaitteilla käänneltiin rintakuviotauluja, ihan hi-tec, aah.

Itsekin kiinnitin huomiota särmään marssimiseen ja käden laskuun nauhana.(y) Saattaa olla, että verkkokalvoilleni on palanut ikuisiksi ajoiksi tämänvuotinen Itsenäisyyspäivän paraati. No se saattoi näyttää huonommlta kuin olikaan, kuvaus suoraan edestä tekee tepposia.

Kaikenkaikkiaan aika messevä kokemus, ruudin-ja bensankäry välittyi väriseviin sieraimiini.
 
Tässä 70-luvun simputusta elokuvan keinoin? En ole tätä katsonut, enkä äkistään saanut selville missä tämä on kuvattu.
Minkälaista simputus oli pahimmillaan noihin aikoihin?
Elokuvan tapahtumat on sijoitettu Oulun Hiukkavaaran kassuilla silloin majailleen PohmTR:iin. Perustuu tositapahtumiin, väitetään esittelyssä. Kun muistaa tuon ajan (1977) armeijavastaisen ryöpytyksen TV:ssä, niin tositapahtumia on ehkä ollut ainoastaan nimeksi. Käsikirjoittaja-ohjaaja "taistelupari" tunnetut yhteiskuntakriitikot Alpo Ruuth ja Veli-Matti Saikkkonen. Muistan nähneeni tämän kun olin lomalla Niinisalon AUKista ja pidin silloin liioiteltuna. Näin ainakin muistan. Omalla P-kaudella sekä AUKissa ei simputusta ollut lainkaan, sillä kaikki mitä meillä teetettiin oli koulutusta....

Filmi on kuvattu Suomenlinnassa, jossa silloin viimeisiä aikoja majaili "Slörtti" eli Suomenlinnan Rannikkotykistorykmentti SlRtR. Tai ehkä oli jo siirtynyt kokonaisuudessaan linnakkeille, ja jäljellä oli esteratoja ym hyvää kuvauspaikkaa.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top