Sodankäynti 1970-luvun tapaan

Puheenjohtajana on Pekka Termala joka on Suomen viimeisen hevospatterin päällikkö. Tykki hevoset lähti Niinisalossa 1971. Viimeisen kerran ne nähtiin rovajärvellä 1969
Videolla esiintyvä maj evp Pekka Termala vietti alkuvuonna 80-vuotispäiviään. Tehnyt mittavan päivätyön tämän hevosvetoisen kt:n perinteiden säilyttämisessä. Ongelmakin on tuttu: Puuttuu nuoria jatkajia; sekä miehiä että hevosia. BTW Hevosiahan PV:llä oli 1971 jälkeenkin Niinisalossa, sillä täällä sijaitsi Eläinlääkintäkoulu. Koulutti mm. kengittäjät ja lääk- sekä moottori-au:ta vastaavat aliupseerit.

Itelläkin on hauska muisto tästä perinnepatterista: Olin lämpimänä kesäyönä AUK-oppilaana vartiossa joskus aamuviideltä. Nojailin puomin tolppaan yrittäen pysyä hereillä. Yhtäkkiä näkyviin ilmestyy tykkivaljakko 8:n hevosen vahvuisena. Tykinjohtaja ratsasti arvokkasti ekana ja vasemmanpuolisilla hepoilla neljä ratsuria. Oikeanpuoleinen ns. käsihevonen sai tulla mukana omin päin. Piti oikein nipistää että olenko lainkaan hereillä. En tiennyt mitään koko perinnepatterista eikä tällaisella kokoonpanolla valjakot ole usein (jos koskaan muulloin) liikkuneet. Myöhemmin ei enää olis onnistunukaan kun ei ollu 8 kpl koulutettuja vetohevosia. Valjakko liikkui aamyöllä koska joku elokuvaohjaaja haki juuri oikeanlaista valoa.

Tämä hevosromantiikka on tietenkin ihan sivuseikka koko 1970-luvun mittakaavassa. Ei PV:n tulevaisuutta suunnitellu joukko vanhaan takertuvia hölmoläisiä vaan silloin luotiin pohja 80-luvun Maavoimien vuosikymmenelle. Rauhan vuosina voidaan myös toteuttaa kokeiluharjoituksia, jonka tulokset (melkein) kaikki tietää etukäteen. Eipä ainakaan tarvi sotaan lähteä kokeilemattomilla metodeilla kuten 1939 monessa jutussa kävi. Hevosista vaan luovuttiin niin nopeasti ettei kaikki ehkä pysyny perässä. Muistutti vähän myöhempien aikojen teemaa, jota voisi kuvailla sanaparilla: tietotekniikka ja taistelukenttä.
 
RUK:ssa oli vielä muonahevonen (hevosia), joka toi lounaan lähiharjoituksiin mtsään. Siis tämä talvella 1971-72.
 
70 luvun prikaati.
Prikaatin tykistörykmentti ja viestikomppania.
Kukahan nero lienee laatinu KTR:n kaaviot?

Siis: yhden pston tuliporras käsittää kolme tulipatteria joissa molemmissa 2 jaosta a´ 2 tki eli yhteensä 12 tkiä. Tämän lisäksi komento-osat jossa KntoJ, VJ ja MittJ. 18 tykin pstot tuli vasta Saksan kaupan myötä 1990-luvulla.

Tulenjohtopattereita oli 2 kpl/psto eli 4 koko KTR:ssä. Kun prikaatissa oli 4 patl niin saatiin yksi tjptri jokaiselle pataljoonalle. Siitä riitti tulenjohtue joka komppanialle eli komppanianpäällikön apuri ja asiantuntija epiksen jutuissa. Krh:sta tuli tulenjohtajia lisää, mutta joka joukkueelle niitä ei riittäny. Eikä ois ollu järkevääkään, sillä täydellisellä käsipelillä ja puheella tapahtunut tulenkäyttö rasitti nyt jo liikkuvissa sotatoimissa tuliportaan henkilöstöä aika lailla.

Oli myös erillisiä pstoja, joihin kuului ainoastaan 1 Tjptri.
 
Kukahan nero lienee laatinu KTR:n kaaviot?

Laatijasta en varsinaisesti tiedä, mutta juuri tuo kaavio on lähtöisin täältä.

Tykkimies 2000. Sivu 75.

Kirjan toimittanut Jouko Kivimäki.

1108_Tykkimies_20002822.jpg



Edit. Mauno Lassila evl evp on siis tuon kirjan käyttämä lähde.
 
Viimeksi muokattu:
Maataloustraktorit olivat myös kehittyneet teknisiltä ominaisuuksiltaan ripeästi. Esimerkiksi vetävällä perävaunulla varustettunamaataloustraktorioli veto-ja nousukyvyltään jo hyvin tehokas. Vetävällä perävaunulla ja puoliteloilla varustettuna traktorin katsottiin lähes täyttävän kivääripataljoonalle asetetut liikkuvuusvaatimukset.Vetävistä perävaunuista sotilaskäyttöön soveltuviaarvioitiin1960-luvun loppupuolella olevan Suomessanoin 12.000 –13.000 kappaletta. Näiden traktori-perävaunu yhdistelmien määrä olisi mahdollistanut silloistenpataljoonien varustamisen vetävillä perävaunuilla.
Meille oli eksynyt muutama vetävä peräkärry ja ne olivat Valmetin perässä melko maastokelpoisia raskaan heittimen vetämisessä. Huono puoli siinä oli se, että asemaan mentäessä ja ukkojen tullessa laitojen yli, oli pudotus melkoinen. Se on jonkun verran korkeampi, meinaan se vetävä.
Yhden alikersantin kotiutuminen viivästyi pari kuukautta, kun lensi isopyöräisen laidan yli kivikkoon, solisluu ja joku käsivarren luu meni poikki.
 
Eihän meillä sellaisia enää ollu 1970-luvun alussakaan, vaan jv-pataljoonat liikkui traktoreilla samoin tykistö oli jo kokonaan moottoroitu
Kun viimeinen rauhan ajan tykistöyksikkö saatiin moottoroitua 1970-luvun alussa, niin luulisi, että perustettavissa sodan ajan yksiköissä olisi ollut hevosvetoisia vielä myöhemminkin 1970-luvulla.
 
Huono puoli siinä oli se, että asemaan mentäessä ja ukkojen tullessa laitojen yli, oli pudotus melkoinen. Se on jonkun verran korkeampi, meinaan se vetävä.
Allekirjoittaneella on hieman kokemusta moisesta. Onneksi ei ikinä tapahtunut pahemmin.
 
Laskuvarjojääkärit 1971
Ylpeitä ovat bareteistaan tuolloinkin
Katos vaan, edesmennyt sukulaismieskin vilahti filmillä, hyvä kantahenkilöstö/sotilasura kaatui epäonnistuneeseen hyppyyn ja polven pettämiseen. Kohtalona oli kuolla yksinäisenä ja katkerana postinjakajana Tukholmassa. Mutta anyways, oli lapsuuden sankari, laskuvarjojääkäri ja vääpeli :)
 
Last edited by a moderator:
Kun viimeinen rauhan ajan tykistöyksikkö saatiin moottoroitua 1970-luvun alussa, niin luulisi, että perustettavissa sodan ajan yksiköissä olisi ollut hevosvetoisia vielä myöhemminkin 1970-luvulla.
KarTR lopetti hevosvetoisten kouluttamisen noin vuonna 1967 ja SaTR vuoteen 1970 mennessä. Molemmat joukko-osastot koulutti loppuvuosina rinnan sekä auto- että hevosvetoisia pstoja. Moottorointi tarkoitti siis sitä, että hevosvetoisten koulutus lopetettiin kokonaan. Aika nopeasti kaikki perustettavat pstotkin muuttuivat auto- tai traktorivetoisiksi, kun maassa ei enää hevosia ollu.

Nämä hevospstot ei ollu niitä ihan ekaksi eikä tokaksikaan perustettavia, joten pattereiden päälliköt oli ressuja. Päällikön kulkuvälineeksi oli valittu joko Gaz-maastoauto, siis se piikkinokka. Tai sitten ratsuhevonen. Tykkimiesten perimätieto kertoo, että aika harva ressu sen ratsun alleen otti...
 
Kukahan nero lienee laatinu KTR:n kaaviot?

Tulenjohtopattereita oli 2 kpl/psto eli 4 koko KTR:ssä. Kun prikaatissa oli 4 patl niin saatiin yksi tjptri jokaiselle pataljoonalle. Siitä riitti tulenjohtue joka komppanialle eli komppanianpäällikön apuri ja asiantuntija epiksen jutuissa. Krh:sta tuli tulenjohtajia lisää, mutta joka joukkueelle niitä ei riittäny. Eikä ois ollu järkevääkään, sillä täydellisellä käsipelillä ja puheella tapahtunut tulenkäyttö rasitti nyt jo liikkuvissa sotatoimissa tuliportaan henkilöstöä aika lailla.

Oli myös erillisiä pstoja, joihin kuului ainoastaan 1 Tjptri.

Nyt jäi hieman vaivaamaan. Itsellä ei tietoa ole,niin joudun turvautumaan muiden tietoon.

Mikä tuossa kaaviossa oli varsinaisesti väärin? Vai oliko?
Tuo rykmentin tulenjohtopatteri?


Muissakin kaaviossa on tuo rykmentin tulenjohtopatteri.

Esim tässä.
Screenshot_20191226-225228__01.jpg


Tässä se "alkuperäinen" jonka laitoin.
Screenshot_20191225-182959__01.jpg




Tykistö taistelee tulellaaan. Pasi Kesseli
Sanotaan näin KTR m70.
https://www.doria.fi/handle/10024/144136
Screenshot_20191226-235418.jpg




Viestin ensimmäinen kaavio täältä.
https://www.doria.fi/handle/10024/125151

Perusyhtymän epäsuoran tulivoiman kehittyminen jatkosodan päättymisestä alueelliseen puolustukseen.
Screenshot_20191227-000303__01.jpg
Screenshot_20191227-000303__02.jpg
 
Viimeksi muokattu:
Jalkaväen vuosikirja, s. 53:
https://jalkavakimuseo.fi/wp-content/uploads/2019/07/Jalkavaen_Vuosikirja_XIII_1977-1978.pdf
Nyt selvisi tuo moottorointi tarkemmin.
Jv-pataljoonasta poistettiin vuodesta 1970 alkaen kaikki hevoset ja liikuntavälineiksi tulivat traktorit. Kiväärikomppaniaan traktoreita 12 kpl, yhteensä pataljoonassa 106 traktoria, 23 moottoripyörää ja lisäksi huoltokomppaniassa kolme! kuorma-autoa.
Melkoista.

Minua alkoi Majorilla traktoriopin saaneena kiinnostaa ko. ajan traktoreiden soveltuminen SA-tehtäväänsä merkeittäin. Selvää on, että lukumääräisesti traktoreita oli riittävästi, mutta entäpä ominaisuudet?
Intillä on ollut tarkkaa tietoa asiasta:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/144332/VärriMK_YEK58.pdf?sequence=1&isAllowed=y
Tuossa on myös vertailtu hevosen soveltumista maastokuljetuksiin. Yksi mielenkiintoinen kohta:
Yhtenä harjoituksessa tehdyn liikkuvuuskokeilunhavaintona oli kuitenkin se, että määrävahvuinen kivääripataljoona kykeni 10 kilometrin purilasuran varassa hevosia käyttäen täydentämään kolmen vuorokauden aikana vain noin neljäsosan vuorokautisesta ampumatarvikkeiden tuliannoksesta. Tämän ampumatarvikemäärän katsottiin olevan aivan riittämätön. Lisäksi taistelijoiden ylimääräiset varusteet jäivät kauaksi joukon jälkeen.

Sivu 67:
Maataloustraktoreista Fordson Major-traktoriosoittautui kokeilussa hieman Valmet 33-traktoria tehokkaammaksi. Tämän katsottiin johtuvan pitkälti Valmet 33:n puoliteloissa havaituista ongelmista.Kokeiltavana olleet paripyörillä varustetutValmet 20-traktorit osoittautuivatlumiolosuhteissa liian heikkotehoisiksi sotilastarkoituksiin. Unimog-traktoreista suurempi osoittautui kokeiluissa selkeästi paremmaksi, mutta umpihangessa sen liikkumiskyky oli huomattavasti puoliteloilla varustettuamaataloustraktoria heikompi. Puolitelat olivat huomattavasti lumiketjuja paremmat.

Sivu 84:
Maataloustraktorit olivat myös kehittyneet teknisiltä ominaisuuksiltaan ripeästi. Esimerkiksi vetävällä perävaunulla varustettunamaataloustraktorioli veto-ja nousukyvyltään jo hyvin tehokas. Vetävällä perävaunulla ja puoliteloilla varustettuna traktorin katsottiin lähes täyttävän kivääripataljoonalle asetetut liikkuvuusvaatimukset.Vetävistä perävaunuista sotilaskäyttöön soveltuviaarvioitiin1960-luvun loppupuolella olevan Suomessanoin 12.000 –13.000 kappaletta. Näiden traktori-perävaunu yhdistelmien määrä olisi mahdollistanut silloistenpataljoonien varustamisen vetävillä perävaunuilla.

Osaavatko paremmin tuon ajan traktoreista perillä olevat kommentoida? Majori, Nuhvi, ja mitkä Valmeteista jne. @Ikarus @PSB 5500 ja muut?
Nuo vetävät perävaunut katosivat sitten jossain vaiheessa tyystin. Minulla on käsitys, että niitä tehtailtiin muutenkin aika pajameingillä, auton perä aihiona.
Kiitos ja kumarrus alkuun korottamisestani mp.netin asiantuntijaryhmään tässä aiheessa!
En ole tätä ketjua ehtinyt lukemaan yhtään, joten joku varmaan on jo vastannutkin aiheeseen. Oma näkemykseni aiheeseen on että varmasti 60-luvun lopun traktorit ovat jo olleet melko tasaväkisiä erilaisissa vertailuissa jos ovat olleet saman kokoisia, eli esim n 60-hevosvoimaisia ja 2-3tonnia painavia. Ne vetävät peräkärryt joita silloin on ollut ovat käsittääkseni olleet ns kyläseppien tekemiä kuorma-autoista. Eli varsin kirjavaa kalustoa olisi ollut. Vetävä kärry tosiaan lisää traktorin maastokelpoisuutta merkittävästi. Mutta toimiakseen kunnolla tällainen kärry vaatii että traktorissa on oltava ns ajovoimanotto jolloin kärryn veto toimii synkronoituna traktorin kanssa. Normaali voimanotolla kärryssä on vain yksi toimiva nopeus eteenpäin ja yksi taaksepäin joka on vielä joka kerta esim peruuttaessa käytävä kärryn vaihdelaatikosta erikseen valitsemassa. Tämä ns ajovoimanotto löytyi tuolloin vain Valmeteista ja Massey Fergusoneista. Eli melko säätämistä olisi ollut oikeasti tuo homma. Tällaisten yhdistelmien käyttö oli vielä muutenkin hankalaa esim tuonaikaisten nivelakseleiden kestävyyden takia.
70-luvulle tultaessa Weckmann-konepaja alkoi valmistaa tehdastekoisia vetäviä kärryjä joiden veto oli sovitettu toimimaan Valmet 702-802-903 mallien kanssa yhteen. Näitä voi nähdä vielä nykyäänkin jossain, ainakin PV:n kalustohuutokaupoissa. Kärryissä oli peltilava ja maasto/traktorikuvioiset ykköspyörät.
 
Epäilen että jo 60-luvun lopussa hevosista pienempi osa on ollut työhevosia. Suomenhevosista taitaa nykyään suurin osa olla ravureita?
Suomenhevosen työhevossuvut katosivat lähes täysin, joten nykyään valtaosa on ravureita tai ainakin niiden jälkeläisiä, ja tietyt entisajan ravikuninkaat esiintyvät melkein kaikkien nykyisten suomenhevosten sukupuussa. Tämä pullonkaula lajin perimässä aiheuttaa nyt ongelmia.
 
Nyt jäi hieman vaivaamaan. Itsellä ei tietoa ole,niin joudun turvautumaan muiden tietoon.
Mikä tuossa kaaviossa oli varsinaisesti väärin? Vai oliko?
Tuo rykmentin tulenjohtopatteri?
Ylempänä olevasta käyrästä näkyy hyvin maamme hevosmäärän romahtaminen. 1970-luvun alun innovatiivinen säästötoimi eli hevosten käytö varuskuntien sisäisissä kuljetuksissa näkyi joskus ikävästi maanpuolustustahdossa. Vielä 10-20 vuotta myöhemmin saattoi kuulla: "Vanha koni toi muonaa maastoon", kun silloiset varusmiehet muistelivat palvelusaikaansa. Hehän eivät osanneet erottaa varuskunnan ra-toimintoja sotavalmiudesta. Onneksi siihen aikaan ei vielä käynyt ulkomaisia vieraita.

Ehdotan kuitenkin, että jätämme hevoset sillä nehän oli langan otsikon vuosikymmenellä enää marginaalissa. Mitä taas tulee Prikaati 70:n edellä oleviin tykistön organisaatiolaatikoihin, niin eihän niistä ota selvää Erkkikään. Patteristossa oli siis 4 perusyksikköä; 3 tulipatteria ja esikuntapatteri, jota tosin kutsuttiin silloin pston komento-osiksi. Kaavion "Tupo" tuo mieleen parhaillaan ajankohtaiset neuvottelut.

Mullakin oli virhe, kun unohdin tykistörykmentin tulenjohtopatterin. Nämä tj-patterit oli 1970-luvullla isoja yksiköitä: vahvuus tasan 100 miestä. Eivät kyllä koossa olleet enää perustamisen jälkeen vaan jaettiin heti jv-pataljoonille. Niiden hallinto säilyi kuitenkin edelleen tykistöllä, mm henkilöasiakirjojen säilytys, pv-rahojen ja res palkan maksu ym. Tämä on tietysti monimutkaista ja myöhemmin tj-patterit siirrettiinkin jv:n organisaatioihin; tosin huomattavasti miesmäärältään pienentyneinä.
 
En voi olla pistämättä tätä, kyllä se läheltä aihetta liippaa kuitenkin.
80-luvun alussa oltiin YK-Ķoulutuskeskuksessa Niinisalossa. Makasimme poterossa, tai ne oli sellaisia laakeita kuoppia, mihin 5-6 ukkoa mahtui. Polvilleen kun nousi, niin nenä ulottui montun reunaan asti. En muista harjoituksen aihetta, mutta harjoiteltiin varmaankin pelkäämään. Yhtäkkiä alkoi kuulua merkillistä kuminaa ja tanner tömisi. Nostin nokkani montun reunalle ja havaitsin joukon ratsastajia tulevan kohti. Näky oli hämmentävä varmaankin siksi, kun ratsastajat olivat sotilasasuissa. Katselimme pölypilven perään sanattomina ja mietin oliko niillä sapelit käsissään.
Tuskin Tykistörykmentin ElLääkK ja Rauhanturvaajat sentään yhteisiä harjoituksia piti. Ne olivat aamulenkillä ja me pelkäämässä.

 
Yhtäkkiä alkoi kuulua merkillistä kuminaa ja tanner tömisi. Nostin nokkani montun reunalle ja havaitsin joukon ratsastajia tulevan kohti. Näky oli hämmentävä varmaankin siksi, kun ratsastajat olivat sotilasasuissa. Katselimme pölypilven perään sanattomina ja mietin oliko niillä sapelit käsissään.
Tuskin Tykistörykmentin ElLääkK ja Rauhanturvaajat sentään yhteisiä harjoituksia piti. Ne olivat aamulenkillä ja me pelkäämässä
Vastataan nyt vielä tähän kaakkikysymykseen, mutta sen jälkeen pitänee pyytää modet siirtämään off-topicit muualle.
Kyseessä oli Niinisalossa harrastettu maastoratsastus, jonka kilpailuissa tuli joskus oltua toimitsijana. Painelivat täyttä laukkaa vaikeissa maastoissa, joissa jalkamieskin sai olla varovainen. Ilmeisesti sotilaiden maastoratsastus loppui 1990-luvun puolivälissä, kun intin viimeiset hevoset myytiin pois.

Jv-hyökkää rainasta löytyy lisää hienoja yksityiskohtia kun vaan tarkkaan katsoo:

02:12 Etualan pitkän taistelijan kupeella näkyy kaasunaamarilaukku, joka roikkui kapean kangashihnan varassa olkapäällä. Laukku sijaitsi juuri tetsarien alapuolella joten tämä nauha painoi ikävästi olkapäätä. M65 kantojärjestelmän suunnittelijat ei vielä tunteneet koko ergonomia-sanaa.

02:34 "Vihreä kaulaliina on yhteinen tunnus jne..." Selostaja ei muista katsoa kuvaa, jossa näkyy pst-koulutushaaran musta harmaareunainen kauluslaatta sekä tietysti myös musta kaulaliiina. Kovin huonosti kyllä laittaa; ei ois mulle kelvannu. Sen tilalla sai käyttää solmiota ja kauluspaitaa P-kauden jälkeen. Tämä oli yksi kenr Keinosen edellisen vuosikymmenen uudistuksista.

02:43 Alokaspatterin vääpeli näyttää huonoa esimerkkiä, sillä ulkona piti aina olla lakki päässä.

03:25 Viestimies virittelee radioauton lanka-antennia, Selostajan mukaan "yhä monimutkaisempia laitteita". Tämä nyt ei ollu erityisen monimutkainen mutta näiden venäläisten radioiden käyttöliittymistä löytyi runsaasti "idän ihmeitä".

03:31 Piikkinokkaisessa Gaz-69 radioautossa radioina olivat kuvan Lv 404 sekä monelle tutun Lv 305:n tehovahvistimella "terästetty" malli Lv 306. Nämä rättikattoiset radioautot säilyivät käytössä 80-luvulle asti. Niillä ajamista voi kuvata vaikka sanalla "mielenkiintoinen".
 
Back
Top