Sodankäynti 1970-luvun tapaan

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Old Boy
  • Aloitus PVM Aloitus PVM
Kiitos ja kumarrus alkuun korottamisestani mp.netin asiantuntijaryhmään tässä aiheessa!
Ja kuten vastauksestasi ilmeni, olit täysin luottamuksen arvoinen :)(y). Tuo vetävä peräkärry sotilaskäytössä kiinnosti erityisesti.
En ole asemassa ketään korottaa, mutta mieleni säilöö hyvin tiettyjen kantakirjoittajien asiantuntemusta, ja tyylini on, että mielelläni kysyn, jos ja kun en itse tiedä.
 
Tämä nyt ei ollu erityisen monimutkainen mutta näiden venäläisten radioiden käyttöliittymistä löytyi runsaasti "idän ihmeitä".

03:31 Piikkinokkaisessa Gaz-69 radioautossa radioina olivat kuvan Lv 404 sekä monelle tutun Lv 305:n tehovahvistimella "terästetty" malli Lv 306.
Näistä tuli mieleen, että keskustelua voisi siirtää hepoisista vaikka viestipuolelle. Joulun aikaan selailin Doriaa ja tällainen tarttui verkkoon.
Olennaiset kohdat lihavoitu.
1970-lukua koskeva osuus alkaa sivulta 50.

https://www.doria.fi/handle/10024/116066
Perusyhtymän viestijoukkojen suorituskyvyn kehittyminen jatkosodasta alueelliseen puolustukseen
Tiivistelmästä:
"Puhelin- ja keskuskaluston vanheneminen ja radiokaluston puutteet alkoivat muodostaa todellisen ongelman perusyhtymän suorituskyvyn kannalta. Taistelunkuvan muuttuminen 1960-luvulla vaati perusyhtymän kokoonpanon tarkistamista. Erityisesti operatiivisen ja taktisen liikkuvuuden parantamiseen tähdänneen uudistuksen aikana suunniteltiin prikaati 70.
Viestikomppanian osalta muutos pienensi yksikön vahvuutta ja jakoi sen aiempaa pienempiin osiin. Jaolla pyrittiin joustavoittamaan prikaatin, erityisesti esikunnan, tarvitsemien yhteyksien rakentamista. Kaapeliyhteyksien rakentamisvoiman karsiminen sitoi perusyhtymän johtamistoiminnan osittain kantaviestiverkon yhteyksiin. Kaluston puutteita yritettiin korvata hankkimalla välttämätön määrä jo valmiiksi teknisesti vanhentunutta materiaalia Neuvostoliitosta. 1950-luvulla suunnitellut radiot päätettiin hylätä ja lopulta 1973 siirryttiin länsimaisen radiokaluston käyttöön.
Viestitoimintaan suunnattujen määrärahojen vähyyden vuoksi perusyhtymille ei saatu hankittua niiden tarvitsema viestikalustoa tutkittavalla aikakaudella. Viestimateriaalin puutteiden vuoksi perusyhtymät eivät olisi kyenneet toteuttamaan ohjesääntöjen ja oppaiden mukaista taktiikkaa."

sivu 51:
LV-306 ei ollut tekniikaltaan kovinkaan modernia ja Viestiosaston asiakirjoista päätellen hankintaan ei suhtauduttu täysin varauksetta.

Pataljoona- ja prikaatiradioiden puutteiden paikkaaminen alkoi vuodesta 1973 lähtien, kun kotimaisesti alettiin valmistaa lisenssillä amerikkalaista AN PCR-77 (LV-217) radiota. Vaikkakin radioiden hankintamäärät olivat tutkittavalla aikakaudella verrattain pieniä, silti uuteen kalustotyyppiin siirtyminen nosti ainakin teoriassa pataljoonan ja prikaatin radioverkkojen suorituskykyä.

Vanha kunnon Venttiseiska oli ilmeisesti nuorisokielellä ilmaistuna kuuminta hottia 1970-luvulla.

sivu 52:
Sotien jälkeen kenttäpuhelinkalusto ei kokenut suuria muutoksia ennen 1970-luvun alkua jolloin Puolustusvoimat teki ensimmäisen suuren kenttäpuhelinhankintansa Neuvostoliitosta.194 Uusien kenttäpuhelinten hankinta tuli osittain uuden radiokaluston seurauksena. Uudet koti-maiset kenttäpuhelimet eivät soveltuneet radioiden kaukokäyttöön, mutta neuvostoliittolainen TA-57 oli varustettu kyseisellä ominaisuudella.

sivu 53:
Arvion mukaan prikaateilta puuttui noin 75 prosenttia niiden tarvitsemista kenttäparikaapelimääristä.

sivu 65:
Prikaatien moottorointi paransi suorituskykyä osassa perusyhtymiä, mutta pääosa perusyhtymistä olisi saanut todellisuudessa käyttöönsä noin 60–75 prosenttia suunnitellusta kuljetuskalustosta ja sillä olisi ollut väistämättä vaikutusta myös viestitoimintaan.

Mitäköhän tuo tarkoittaa? Kohta puhuu kuitenkin 70-luvun ajasta.
 
Pataljoona- ja prikaatiradioiden puutteiden paikkaaminen alkoi vuodesta 1973 lähtien, kun kotimaisesti alettiin valmistaa lisenssillä amerikkalaista AN PCR-77 (LV-217) radiota. Vaikkakin radioiden hankintamäärät olivat tutkittavalla aikakaudella verrattain pieniä, silti uuteen kalustotyyppiin siirtyminen nosti ainakin teoriassa pataljoonan ja prikaatin radioverkkojen suorituskykyä.

Vanha kunnon Venttiseiska oli ilmeisesti nuorisokielellä ilmaistuna kuuminta hottia 1970-luvulla.

Sehän oli lisenssikopio jenkkien Vietnamin sodan aikaisesta kenttäradiosta. Itse sain koulutuksen nimenomaan venttiseiskaan ja ihmettelin sen akkujen heikkoa pakkaskestävyyttä.

 
Sehän oli lisenssikopio jenkkien Vietnamin sodan aikaisesta kenttäradiosta. Itse sain koulutuksen nimenomaan venttiseiskaan ja ihmettelin sen akkujen heikkoa pakkaskestävyyttä.

Prick-77, :D. Joka puolela rakkaat varusesineet saavat kuvaavia nimiä.
Mikä oli akkujen pakkaskestävyys käytännössä? Omalta kohdalta sitä en muista, vaikka Venttiseiska kuului siihen jääkärin pyhiin koulutettaviin asioihin.
Tulee muistaa, että 70-luvulla se oli maailmankärkeä, tai ainakin länsimainen. Itse en koskaan ehtinyt oppia (onneksi) venäläistä kalustoa, mutta huhupuheen mukaan niiden virittämisessä tarvittiin kolme kättä ja tarkka kuuloaisti. Ketjun ajankohdassa oli vielä kalustoa, joka käytti lipeäakkuja, ja ilmeisesti niiden kanssa toimiminen oli telme sinänsä. Oliskin mukava, jos joku avaisi lipeäakkujen varaamista.
 
Samat muistikuvat itsellä. ItPtrin johtopaikalle sai akkuja kantaa kuin halkoja sylissä. Ja Rovaniemellä sitä kylmää riitti.

Prick-77, :D. Joka puolela rakkaat varusesineet saavat kuvaavia nimiä.
Mikä oli akkujen pakkaskestävyys käytännössä? Omalta kohdalta sitä en muista, vaikka Venttiseiska kuului siihen jääkärin pyhiin koulutettaviin asioihin.
Tulee muistaa, että 70-luvulla se oli maailmankärkeä, tai ainakin länsimainen. Itse en koskaan ehtinyt oppia (onneksi) venäläistä kalustoa, mutta huhupuheen mukaan niiden virittämisessä tarvittiin kolme kättä ja tarkka kuuloaisti. Ketjun ajankohdassa oli vielä kalustoa, joka käytti lipeäakkuja, ja ilmeisesti niiden kanssa toimiminen oli telme sinänsä. Oliskin mukava, jos joku avaisi lipeäakkujen varaamista.

Varmasti parempi ja laadukkaampi mitä vastaavan ajankohdan neukkuradiot.

Oma muistikuva marraskuulta 2002 Rovajärveltä on, että tavalliset akut hyytyivät muutamassa tunnissa (pari, kolme tuntia ?). Ne paremmat (litiumakut ?) kestivät jo lähes vuorokauden kovassa pakkasessa.
 
Prick-77, :D. Joka puolela rakkaat varusesineet saavat kuvaavia nimiä.
Mikä oli akkujen pakkaskestävyys käytännössä? Omalta kohdalta sitä en muista, vaikka Venttiseiska kuului siihen jääkärin pyhiin koulutettaviin asioihin.
Tulee muistaa, että 70-luvulla se oli maailmankärkeä, tai ainakin länsimainen. Itse en koskaan ehtinyt oppia (onneksi) venäläistä kalustoa, mutta huhupuheen mukaan niiden virittämisessä tarvittiin kolme kättä ja tarkka kuuloaisti. Ketjun ajankohdassa oli vielä kalustoa, joka käytti lipeäakkuja, ja ilmeisesti niiden kanssa toimiminen oli telme sinänsä. Oliskin mukava, jos joku avaisi lipeäakkujen varaamista.
Lipeäakkuja taisin päästä kerran lataamaan, mutta en edes muista että missä laitteessa niitä käytettiin. Oletettavasti aihe oli ikävä koska olen onnistunut unohtamaan sen täysin :D
Edit:oiskohan ollu jotain linkkiautojen kamppeita, niillä tuli oltua vähemmän
 
Last edited by a moderator:
Varmasti parempi ja laadukkaampi mitä vastaavan ajankohdan neukkuradiot.

Oma muistikuva marraskuulta 2002 Rovajärveltä on, että tavalliset akut hyytyivät muutamassa tunnissa (pari, kolme tuntia ?). Ne paremmat (litiumakut ?) kestivät jo lähes vuorokauden kovassa pakkasessa.
Hetkinen hetkinen, mitä tarkoittaa tavallinen akku ja litium-akku. Meillä oli pelkästään litium-akkuja.
Litium-akussa piti olla tarkkana... jossain :unsure:, mitä en muista, mutta eihän akkua väärin voinut asentaa?? Joku jippo siinä oli, kun muistais :unsure::cry:
 
Hetkinen hetkinen, mitä tarkoittaa tavallinen akku ja litium-akku. Meillä oli pelkästään litium-akkuja.
Litium-akussa piti olla tarkkana... jossain :unsure:, mitä en muista, mutta eihän akkua väärin voinut asentaa?? Joku jippo siinä oli, kun muistais :unsure::cry:
Tais olla NiMh akkuja tavalliset. Litium akkuja oli myös mutta niitä säästeltiin. Tais olla siihen aikaan niin arvokkaita ja toisaalta meillä oli latausvehkeet kokoajan tulilla
 
Hetkinen hetkinen, mitä tarkoittaa tavallinen akku ja litium-akku. Meillä oli pelkästään litium-akkuja.
Litium-akussa piti olla tarkkana... jossain :unsure:, mitä en muista, mutta eihän akkua väärin voinut asentaa?? Joku jippo siinä oli, kun muistais :unsure::cry:
Oli joku jippo, vaan mikä, en saa päähäni enää minäkään. Lataukseen tai sen käyttöön liittyvä, eikö sitä saanut purkaa täysin tyhjäksi? Vai oliko sen latauksessa joku max aika, jota ei saanut ylittää?

Jollakin tempulla ne kalliit akut oli mahdollista pilata ja tästä varoiteltiin.
 
Jollakin tempulla ne kalliit akut oli mahdollista pilata ja tästä varoiteltiin.
Juu, tämän minä muistan just presiis. Kuin pommia olis käsissään pidellyt :).
Ehkäpä veli @Erkki on oikeilla jäljillä, saattoi olla, että ne pystyi töhöillessä asentamaan väärin. Mutta ohjeet oli kyllä tosi töhöille, sehnä oli tosi yksinkertaista se homma, ihan perusjuttua.
 
Aikansa kun kaivais varastosta, niin varmaan löytyis aiheesta koulutuskorttikin. Voi vaan olla aika hyvin hautautuneena ;)
 
Itse en koskaan ehtinyt oppia (onneksi) venäläistä kalustoa, mutta huhupuheen mukaan niiden virittämisessä tarvittiin kolme kättä ja tarkka kuuloaisti. Ketjun ajankohdassa oli vielä kalustoa, joka käytti lipeäakkuja, ja ilmeisesti niiden kanssa toimiminen oli telme sinänsä. Oliskin mukava, jos joku avaisi lipeäakkujen varaamista.
Kaikille epiksessä palvelleille oli tuttu venäläinen Lv 305. Referoimallani videolla näkyy sen radioautoversio Lv 306, joko on sama vehje mutta lisättynä tehovahvistimella. Se ei turhaan hukannu (vahvistettavaa) tehoa vaan käynnistyi vasta kun oli jotain vahvistettavaa. Ei siis vielä tangentin painamisesta niinkuin olisi voinu kuvitella vaan vasta sitten kun alkoi puhe. Mutta tämä myös tarkoitti, että laite nielaisi aina säännöllisesti ekan sanan. Siksi radioviestien alkuun piti sanoa "EROTUS" jotta varsinainen viesti tuli perille. Radiopuolen taajuusasteikko piti kalibroida joka kerta ennen käyttöä, kun virta laitettiin päälle. Sitä varten oli etukannessa reikä josta työnnettiin pieni meisseli kääntämään ruuvia. Samalla kuunneltiin kuulokkeista vihellystä. Kun se lakkasi oli asteikko kohdallaan.

Lv 305:n lipeäakut oli nesteakkuja, jotka ei olis soveltunu nykypäivän valmiusjoukoille sillä akkuja säilytettiin varastoituna kuivana. Käyttöön otettaessa hapotuskäsittely kesti vaatimattomat 3 vrk. Se ei haitannu Kylmän sodan aikana sillä Nliiton politbyroon päätöksistä aina tihkui länsimaihin tietoja, joista Suomikin pääsi osille. Afganistanin miehityksestä tuli tieto tosin ainoastaan 2 vrk etukäteen, mutta eipä se meitä koskenutkaan.

Liikaa lataaminen oli kuolemanvaarallista sillä neste alkoi kiehua ja pian oli koko akku pilalla.
 
Lv 305:n lipeäakut oli nesteakkuja, jotka ei olis soveltunu nykypäivän valmiusjoukoille sillä akkuja säilytettiin varastoituna kuivana. Käyttöön otettaessa hapotuskäsittely kesti vaatimattomat 3 vrk.
Jostain syystä vanha intin kalusto kiinnostaa minua suuresti. Miten pitkään tällaisissä nesteakuissa kesti virta? Entä sitten uudelleen lataus käyttöönoton jälkeen?
 
Jostain syystä vanha intin kalusto kiinnostaa minua suuresti. Miten pitkään tällaisissä nesteakuissa kesti virta? Entä sitten uudelleen lataus käyttöönoton jälkeen?
En muista tätäkään millään, mutta jotenkin jäi se kuva, että lipeäakkuja ei kovin korkealle noteerattu. Googlaimellakaan ei juuri infoa lipeäakuista löytynyt, viitattiin joissain jutuissa siihen, että kestäisivät kylmää hyvin. Ilmeisesti junissa käytetty ratkaisu?
Täälainen tuli vastaan noista vanhoista viestiratkaisuista:
https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/116066/SM 945.pdf?sequence=2&isAllowed=y
 
Last edited by a moderator:
Jostain syystä vanha intin kalusto kiinnostaa minua suuresti. Miten pitkään tällaisissä nesteakuissa kesti virta? Entä sitten uudelleen lataus käyttöönoton jälkeen?
Mä en valitettavasti muista enää. Mutta ilahduta perinteen säilyttäjiä ja laitapa sähköpostia Kouvolaan. Siellä sijaitsee maamme ainoa sotilasradiomuseo, osana isompaa radio ym museota. Auki kesäisin; käymisen arvoinen paikka.
 
Muistaakseni sen lipeä akun lataaminen oli vähän aikakriittinen, eli sen ollessa täysi sitä ei sopinut jättää laturiin kovin pitkäksi aikaa.

Ei noiden kanssa hirveästi tullut toimittua

Edit: Oldboy vastasi jo, meni kännykällä katsoessa ohi
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top