Sotahistoriallinen matkailu

Kunnioitukseni oli suuri, kun kävin ensimmäisen kerran Armeijamuseossa Tukholmassa. Suomi oli hyvin edustettuna, muutenkin laadukas. Tulikomennon raporttien mukaan muutkin museot samaa tasoa. Meillä olisi aihetta, muttei...mikä se olikaan...rahaa.(y)
 
Kunnioitukseni oli suuri, kun kävin ensimmäisen kerran Armeijamuseossa Tukholmassa. Suomi oli hyvin edustettuna, muutenkin laadukas. Tulikomennon raporttien mukaan muutkin museot samaa tasoa. Meillä olisi aihetta, muttei...mikä se olikaan...rahaa.(y)

Ruotsin laivastomuseo on vielä näkemättä mutta uskon että hieno se on. Kyllä länsinaapurissa panostetaan sotilasmuseoihin aivan eri lailla kuin meillä Suomessa.
 
Rahapula uhkaa ilmavoimien perintöä – ”vahingoittuvat muutamassa vuodessa”
Kari Kortelainen15.12.201918:00HISTORIATEKNIIKKAKONEET JA LAITTEET
449996b1-9205-5b57-ad82-703f5490536b

Mig-17 on saanut lapsilta uuden värityksen. KARI KORTELAINEN
@


Ilmavoimamuseo Tikkakoskella esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sadan vuoden ajalta.
Tikkakoskella sijaitsevan Jyväskylän lentokentän liepeillä toimii myös Suomen Ilmavoimamuseo. Museorakennus ei erotu teollisuusalueen muista halleista, mutta sen pihalla seisovat lentokoneet paljastavat rakennuksen museoksi.
Etuovella kävijää tervehtii hippiväreihin maalattu Mig-17. Lasten uudelleen värittämä tappokone vaikuttaa suorastaan sympaattiselta. Konetyyppiä ei koskaan ole käytetty Suomessa.

Sisätiloissa tunnelma on tyypillinen teknisen alan museolle, eli tiivis.
Yksi lentokone vaatii aina noin sata neliömetriä tilaa. Koneita on vieri vieressä ja osa on ripustettu kattoon. Niitä pääsee tarkastelemaan lähempää kipuamalla parvelle.
Ilmavoimamuseo esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sen alusta – noin sadan vuoden takaa – nykypäiviin saakka.
78e1c552-cacc-5744-8a59-82891a08d90f

Järvestä nostettu Brewster-hävittäjä. KARI KORTELAINEN

Esillä on Suomen ilmavoimien käytössä olleita lentokoneita, moottoreita ja lentovarusteita. Lisäksi museon pienoismallikokoelma antaa kuvaa ilmailun laajemmasta kirjosta.
Museo aloitti toimintansa Keski-Suomen Ilmailumuseona vuonna 1979. Vuodesta 1987 alkaen se on vastannut myös Ilmavoimien perinteiden tallentamisesta. Nimi muuttui vuonna 2016 Suomen Ilmavoimamuseoksi.

Kovaa kohtelua
Museon johtaja Kai Mecklin on huolestunut puolustusvoimien tavasta kohdella historiallista kalustoa. Ilmavoimamuseolla on ollut enimmillään käytössään lähes 2 000 neliömetriä varastotilaa, jotka puolustusvoimat vaatii nyt takaisin omaan käyttöönsä.
”Olemme jo karsineet kalustoa niin että pärjäämme noin 500 neliömetrillä. Siellä on kymmenkunta konetta ja arkaa viestintätekniikkaa, joita uhkaa toukokuun alussa siirto lämmittämättömiin ja kosteusvalvomattomiin säilytystiloihin. Siellä ne vahingoittuvat muutamassa vuodessa.”
Kaikki käytöstä poistettu sotilaskalusto on edelleenkin valtion omaisuutta. Mecklin on käynyt puhumassa poliittisille päättäjille ministeristä alkaen varmistaakseen, ettei historiallisen kaluston tuhoutuminen johdu ainakaan tiedon puutteesta.
”Vastaus on ollut että kiitos tiedosta, mutta rahaa ei ole. Tiedän, että muillakin museoilla on yhtä hankala tilanne.

Taidemuseot voivat sentään saada yksityistä sponsorirahaa, mutta meidän alallamme sitä perinnettä ei Suomessa ole.”

Kuusakoski hoitaa
Ilmavoimamuseolla on hankesuunnitelma näyttelytilojen laajentamiseksi nykyisestä 4 000 neliömetristä noin 14 000 neliömetriin. Suunnitelma voitaisiin toteuttaa viidessä noin kahden miljoonan euron osassa. Se raha pitäisi vain löytää jostakin.
Väliaikaisena ratkaisuna voisi olla esimerkiksi kahden ilmavoimilta käyttämättömäksi jääneen hallin vuokraaminen Kauhavalta. Hallit ostanut yksityinen yritys tarjosi niitä vuokralle 200 000–300 000 euron vuosivuokralla. Siihenkään valtiolla ei ole varaa.
e160b612-cd83-5225-b7a8-9182d6fa2b5c

Ilmavoimat käytti Blenheim-pommikoneita vielä pitkään sodan jälkeenkin muun muassa ilmakuvauksiin. KARI KORTELAINEN

Ilmavoimamuseon ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt säilytettävän kaluston karsinta kovalla kädellä. Priorisointi on ankaraa. ”Viime kädessä museoon jäävät vain operatiivisessa käytössä olleet konetyypit. Kaiken muun hoitaa romuttaja Kuusakoski.”

Joitakin koneita on päätynyt erilaisiin kauppakeskuksiin vetonauloiksi. Se tuskin voi olla ilmavoimamuseon uusi toimintatapa.

 
Rahapula uhkaa ilmavoimien perintöä – ”vahingoittuvat muutamassa vuodessa”
Kari Kortelainen15.12.201918:00HISTORIATEKNIIKKAKONEET JA LAITTEET
449996b1-9205-5b57-ad82-703f5490536b

Mig-17 on saanut lapsilta uuden värityksen. KARI KORTELAINEN
@


Ilmavoimamuseo Tikkakoskella esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sadan vuoden ajalta.
Tikkakoskella sijaitsevan Jyväskylän lentokentän liepeillä toimii myös Suomen Ilmavoimamuseo. Museorakennus ei erotu teollisuusalueen muista halleista, mutta sen pihalla seisovat lentokoneet paljastavat rakennuksen museoksi.
Etuovella kävijää tervehtii hippiväreihin maalattu Mig-17. Lasten uudelleen värittämä tappokone vaikuttaa suorastaan sympaattiselta. Konetyyppiä ei koskaan ole käytetty Suomessa.

Sisätiloissa tunnelma on tyypillinen teknisen alan museolle, eli tiivis.
Yksi lentokone vaatii aina noin sata neliömetriä tilaa. Koneita on vieri vieressä ja osa on ripustettu kattoon. Niitä pääsee tarkastelemaan lähempää kipuamalla parvelle.
Ilmavoimamuseo esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sen alusta – noin sadan vuoden takaa – nykypäiviin saakka.
78e1c552-cacc-5744-8a59-82891a08d90f

Järvestä nostettu Brewster-hävittäjä. KARI KORTELAINEN

Esillä on Suomen ilmavoimien käytössä olleita lentokoneita, moottoreita ja lentovarusteita. Lisäksi museon pienoismallikokoelma antaa kuvaa ilmailun laajemmasta kirjosta.
Museo aloitti toimintansa Keski-Suomen Ilmailumuseona vuonna 1979. Vuodesta 1987 alkaen se on vastannut myös Ilmavoimien perinteiden tallentamisesta. Nimi muuttui vuonna 2016 Suomen Ilmavoimamuseoksi.

Kovaa kohtelua
Museon johtaja Kai Mecklin on huolestunut puolustusvoimien tavasta kohdella historiallista kalustoa. Ilmavoimamuseolla on ollut enimmillään käytössään lähes 2 000 neliömetriä varastotilaa, jotka puolustusvoimat vaatii nyt takaisin omaan käyttöönsä.
”Olemme jo karsineet kalustoa niin että pärjäämme noin 500 neliömetrillä. Siellä on kymmenkunta konetta ja arkaa viestintätekniikkaa, joita uhkaa toukokuun alussa siirto lämmittämättömiin ja kosteusvalvomattomiin säilytystiloihin. Siellä ne vahingoittuvat muutamassa vuodessa.”
Kaikki käytöstä poistettu sotilaskalusto on edelleenkin valtion omaisuutta. Mecklin on käynyt puhumassa poliittisille päättäjille ministeristä alkaen varmistaakseen, ettei historiallisen kaluston tuhoutuminen johdu ainakaan tiedon puutteesta.
”Vastaus on ollut että kiitos tiedosta, mutta rahaa ei ole. Tiedän, että muillakin museoilla on yhtä hankala tilanne.

Taidemuseot voivat sentään saada yksityistä sponsorirahaa, mutta meidän alallamme sitä perinnettä ei Suomessa ole.”

Kuusakoski hoitaa
Ilmavoimamuseolla on hankesuunnitelma näyttelytilojen laajentamiseksi nykyisestä 4 000 neliömetristä noin 14 000 neliömetriin. Suunnitelma voitaisiin toteuttaa viidessä noin kahden miljoonan euron osassa. Se raha pitäisi vain löytää jostakin.
Väliaikaisena ratkaisuna voisi olla esimerkiksi kahden ilmavoimilta käyttämättömäksi jääneen hallin vuokraaminen Kauhavalta. Hallit ostanut yksityinen yritys tarjosi niitä vuokralle 200 000–300 000 euron vuosivuokralla. Siihenkään valtiolla ei ole varaa.
e160b612-cd83-5225-b7a8-9182d6fa2b5c

Ilmavoimat käytti Blenheim-pommikoneita vielä pitkään sodan jälkeenkin muun muassa ilmakuvauksiin. KARI KORTELAINEN

Ilmavoimamuseon ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt säilytettävän kaluston karsinta kovalla kädellä. Priorisointi on ankaraa. ”Viime kädessä museoon jäävät vain operatiivisessa käytössä olleet konetyypit. Kaiken muun hoitaa romuttaja Kuusakoski.”

Joitakin koneita on päätynyt erilaisiin kauppakeskuksiin vetonauloiksi. Se tuskin voi olla ilmavoimamuseon uusi toimintatapa.

:cry: Surkeaa on touhu tässä maassa. Rahaa kyllä löytyy sitten monikulttuurisuusprojekteihin ja seksuaalivähemmistöjen alakulttuurien ym. p*skan tukemiseen verovaroilla.
 
Tuli käytyä eilen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen museo Militariassa ja sen jälkeen Parolan sotkussa munkkikahveilla. En muistanutkaan edelliskerrasta että miten paljon siellä on nähtävää.
 
Jos nyt satutte tuolla päin liikkumaan, niin suosittelen. Muistomerkkiä merkityksellisempi tarina.
 
Viimeksi muokattu:
Nämä nyt eivät ole sotahistoriakohteita, mutta mielestäni käymisen arvoisia paikkoja. Jokainen näistä museoista esittelee arkipäivän elämää neukkumiehittäjän ikeen alla. Antaa perspektiiviä siihen mitenkä suomalaisillekin olisi erittäin todennäköisesti käynyt, jos Ihantala olisi murtunut ja Suomesta olisi tullut kansantasavalta.

Prahan kommunismin museo


Vastaavanlainen museo Varsovassa


DDR-museo Berliinissä


Miehitysmuseo Tallinnassa

 
Ilmasotahistoriaa Juvalla.

Sain kunnian tutustua Blenheimien mekaanikkoon. Oli kerran päässyt myös pommituslennolle mukaan mutta tällöin pudottivat pelkästään lentolehtisiä. Sain lahjaksi häneltä taulun jossa Blenheim tukikohta. Talvisodan aikana oli taas ampunut venäläisen upseerin upean valkoisen ratsun selästä.
 

Kävin tutustumassa Ruotsin Armeijan museoon Tukholmassa.
Ei huono tapa käyttää aikaa kaupungissa, museo on aivan keskustan kauppakatujen vieressä ja itse perusnäyttely on ilmainen. Voi suositella.
 
Esimies käski alkaa suunnitella kesäloman pitämistä. N. 30 vuorokautta olisi tämän vuoden vuosilomakiintiö. Ajattelin linkittää koko hela hoidon tulevalle kesälle. Heittäkääs poijat joitain hyviä sotahistoriakohteita mitä alkaa suunnitella. Rajauksena Eurooppa. Itte ajattelin jo vähän Berliiniä. Upea kaupunki. 2013 lomalla tuli siellä jo käytyä. Luftwaffen museo oli hieno, mutta paljon jäi vielä näkemättä.
 
Back
Top