Rahapula uhkaa ilmavoimien perintöä – ”vahingoittuvat muutamassa vuodessa”
Kari Kortelainen15.12.201918:00
HISTORIATEKNIIKKAKONEET JA LAITTEET
Mig-17 on saanut lapsilta uuden värityksen. KARI KORTELAINEN
@
Ilmavoimamuseo Tikkakoskella esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sadan vuoden ajalta.
Tikkakoskella sijaitsevan Jyväskylän lentokentän liepeillä toimii myös Suomen Ilmavoimamuseo. Museorakennus ei erotu teollisuusalueen muista halleista, mutta sen pihalla seisovat lentokoneet paljastavat rakennuksen museoksi.
Etuovella kävijää tervehtii hippiväreihin maalattu Mig-17. Lasten uudelleen värittämä tappokone vaikuttaa suorastaan sympaattiselta. Konetyyppiä ei koskaan ole käytetty Suomessa.
Sisätiloissa tunnelma on tyypillinen teknisen alan museolle, eli tiivis.
Yksi lentokone vaatii aina noin sata neliömetriä tilaa. Koneita on vieri vieressä ja osa on ripustettu kattoon. Niitä pääsee tarkastelemaan lähempää kipuamalla parvelle.
Ilmavoimamuseo esittelee suomalaista ilmailuhistoriaa sen alusta – noin sadan vuoden takaa – nykypäiviin saakka.
Järvestä nostettu Brewster-hävittäjä. KARI KORTELAINEN
Esillä on Suomen ilmavoimien käytössä olleita lentokoneita, moottoreita ja lentovarusteita. Lisäksi museon pienoismallikokoelma antaa kuvaa ilmailun laajemmasta kirjosta.
Museo aloitti toimintansa Keski-Suomen Ilmailumuseona vuonna 1979. Vuodesta 1987 alkaen se on vastannut myös Ilmavoimien perinteiden tallentamisesta. Nimi muuttui vuonna 2016 Suomen Ilmavoimamuseoksi.
Kovaa kohtelua
Museon johtaja
Kai Mecklin on huolestunut puolustusvoimien tavasta kohdella historiallista kalustoa. Ilmavoimamuseolla on ollut enimmillään käytössään lähes 2 000 neliömetriä varastotilaa, jotka puolustusvoimat vaatii nyt takaisin omaan käyttöönsä.
”Olemme jo karsineet kalustoa niin että pärjäämme noin 500 neliömetrillä. Siellä on kymmenkunta konetta ja arkaa viestintätekniikkaa, joita uhkaa toukokuun alussa siirto lämmittämättömiin ja kosteusvalvomattomiin säilytystiloihin. Siellä ne vahingoittuvat muutamassa vuodessa.”
Kaikki käytöstä poistettu sotilaskalusto on edelleenkin valtion omaisuutta. Mecklin on käynyt puhumassa poliittisille päättäjille ministeristä alkaen varmistaakseen, ettei historiallisen kaluston tuhoutuminen johdu ainakaan tiedon puutteesta.
”Vastaus on ollut että kiitos tiedosta, mutta rahaa ei ole. Tiedän, että muillakin museoilla on yhtä hankala tilanne.
Taidemuseot voivat sentään saada yksityistä sponsorirahaa, mutta meidän alallamme sitä perinnettä ei Suomessa ole.”
Kuusakoski hoitaa
Ilmavoimamuseolla on hankesuunnitelma näyttelytilojen laajentamiseksi nykyisestä 4 000 neliömetristä noin 14 000 neliömetriin. Suunnitelma voitaisiin toteuttaa viidessä noin kahden miljoonan euron osassa. Se raha pitäisi vain löytää jostakin.
Väliaikaisena ratkaisuna voisi olla esimerkiksi kahden ilmavoimilta käyttämättömäksi jääneen hallin vuokraaminen Kauhavalta. Hallit ostanut yksityinen yritys tarjosi niitä vuokralle 200 000–300 000 euron vuosivuokralla. Siihenkään valtiolla ei ole varaa.
Ilmavoimat käytti Blenheim-pommikoneita vielä pitkään sodan jälkeenkin muun muassa ilmakuvauksiin. KARI KORTELAINEN
Ilmavoimamuseon ainoaksi vaihtoehdoksi on jäänyt säilytettävän kaluston karsinta kovalla kädellä. Priorisointi on ankaraa. ”
Viime kädessä museoon jäävät vain operatiivisessa käytössä olleet konetyypit. Kaiken muun hoitaa romuttaja Kuusakoski.”
Joitakin koneita on päätynyt erilaisiin kauppakeskuksiin vetonauloiksi. Se tuskin voi olla ilmavoimamuseon uusi toimintatapa.
Tekniikka&Talous tarjoaa oivalluksia, näköaloja ja hyötytietoa teknologiasta ja sen vaikutuksista.
www.tekniikkatalous.fi