Sotahistoriallinen matkailu

Huhta

Greatest Leader
No niih, mitkä ovat ykköskohteita maailmassa sotahistorian harrastajille? Berliini, Hiroshima, Krakova, Sarajevo? Ensin mainitussa on yhä näkyvissä sodan jälkiä, mutta entä kolme jälkimmäistä, ovatko käymisen arvoisia? Itä-Eurooppa ja Aasia eivät koskaan ole olleet kaltaiseni ylemmän rodun edustajan ihannoinnin kohteita, mutta pitäisikö niissä kuitenkin vierailla?
 
No niih, mitkä ovat ykköskohteita maailmassa sotahistorian harrastajille? Berliini, Hiroshima, Krakova, Sarajevo? Ensin mainitussa on yhä näkyvissä sodan jälkiä, mutta entä kolme jälkimmäistä, ovatko käymisen arvoisia? Itä-Eurooppa ja Aasia eivät koskaan ole olleet kaltaiseni ylemmän rodun edustajan ihannoinnin kohteita, mutta pitäisikö niissä kuitenkin vierailla?

Berliini on ehdottomasti käymisen arvoinen kaupunki. Mutta yksi viikonloppu ei riitä alkuunkaan kaiken mielenkiintoisen näkemiseen. Aasiasta en sano mitään kun ei ole kokemuksia. Äiti-Venäjän taistelutantereet ovat myös jääneet tuntemattomiksi (Pietarin alue, Karjalan kannas, Laatokan Karjala ovat tutumpia). Moskovassa kävin kerran, mutta viikonloppureissu ei ajallisesti riitä mihinkään. Voisin kuvitella, että esim. Volgograd ja Kursk kuuluisivat yleissivistykseen.

Krakova ei itsessään tainnut kovin suuria taisteluja nähdä ja kaupunkihan säästyi tuholta. Tosin natsien pahamaineisin tuhoamisleiri löytyy läheltä, jos sen näkeminen kiinnostaa. Puolan reissuillani olen käynyt Varsovan lisäksi Gdanskissa. Jos sellainen erikoiskohde kiinnostaa, niin pitäisi varmaan mainita Westerplatte, eli paikka jossa virallisen historiankirjoituksen mukaan ammuttiin WW2:n alkutahdit.

Länsi-Euroopassa klassikkoja olisivat varmaan Normandia ja Ardennit. Jonkinlainen tietokanta löytyy täältä.

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/etusivu/
 
Jonkinlainen tietokanta löytyy täältä.

Sotahistoriallisen Seuran sivut ovat aarreaitta omatoimimatkailijalle kun sieltä löytyy paikkojen GPS -sijainnit. Hyvä tapa tutustua uusiin alueisiin ovat myös järjestettävät ryhmämatkat. Esim mainittu Normandia ulottuu Suomenlahdelle siirrettynä
Porkkalasta Kotkaan eli katsottavaa on runsaasti. Asiantuntevan opastuksen lisäksi on ryhmämatkoilla samanhenkistä, tosin ysein varsin eläkeläispainotteista seuraa.
 
Berliinissä tekniikan museo on käymisen arvoinen paikka, ja niin kuin yllä jo Tulikomento mainitsi, viikonloppu ei riitä kuin yhteen tai pariin "täsmäiskuun".

Luftwaffen museo tuohon lisäksi. :)

Onhan siellä kaupungissa uskomaton määrä museoita ja muistomerkkejä niin WW2:n kuin kylmän sodan vuosilta. Esim. ihan keskustassa Tiergartenin puiston välittömässä läheisyydessä tämä neukkujen sotamuistomerkki (jäi muuten Berliinin jaossa lännen puolelle, muistaakseni brittien sektorille). Myös ilmatorjuntabunkkereiden jäänteet ovat katsomisen arvoisia.

100_1704_mid.jpg

Itselläni ei aika riittänyt kuin ihan pintapuoliseen viikonloppureissuun, mutta olen lueskellut että sangen moni sotahistoriaturisti jatkaa Berliinistä itään Seelowen kukkuloille Oder-joen länsirannalle. Siellä jytisi ja kunnolla keväällä 1945.

http://www.sotahistoriallisetkohteet.fi/app/sights/view/-/id/242
 
Lontoo on ehdoton ykkönen. RAF museo, Tower of London, Imperial War Museum, risteilijä Belfast jne. Ja ne kirjakaupat!!! Kun kävin siellä muutama vuosi sitten, oli Imperial War Museum:ssa Special Air Service (SAS) erikoisnäyttely:solthum:
 
Lontoo on ehdoton ykkönen. RAF museo, Tower of London, Imperial War Museum, risteilijä Belfast jne. Ja ne kirjakaupat!!! Kun kävin siellä muutama vuosi sitten, oli Imperial War Museum:ssa Special Air Service (SAS) erikoisnäyttely:solthum:

Vielä kun vähän laajentaa ympyrää niin lähellä on mm IWM Duxford missä näkee lentäviä sotalintuja, Bovingtonin tankkimuseo ja Bletchley Park missä Enigma murrettiin.

Normandia on todellakin huippupaikka. Muita mieleenpainuneita:
- Maginot-linja
- Auschwitz
- Kotkanpesä
- Sudenpesä
- Ardennit ihan ok, ei mikään super
- Kanaalin rannikon linnoitukset ja La Coupole
- Market Garden mestat
- Deutsche Panzermuseum
- Peenemünde
- Prora
- Dachau
- Nürnberg, huippupaikka
- Salpalinja

To do - listalla:

- Berliini
- Moskova (odottaa parempia aikoja)
- Seelow
- Rooma
- Sisilia ja Messinan salmi
- Anzio ja Monte Cassinon huudit
- Englannin itärannikko
- Volgograd (joskus Putinin jälkeen tämäkin)
- Saumurin tankkimuseo
- St. Nazairen U-boot laiturit

Sitten jos kauemmaksi pääsee niin rapakon takana olis melko monta museota kierrettävänä, joskus pitää vielä lentotukialukselle päästä. Harmi ettei Euroopassa ole yhtään museoituna.
 
Viimeksi muokattu:
Helsinkiläisille likeinen paikalliskohde. Suomen pankin edustalla voi käydä katsomassa Snellmannin patsaan jalustaan tulleita pommituksen vaurioita. Ja meillä Tampereella taas voi katsoa pääsiäisen 1918 jälkiä Tullintorin tiiliseinissä - luodiniskemiä Tampereen valtauksen taisteluista.
 
Myös Pitkäsillan länsipuoleen on jätetty iskemät korjaamatta. Ne näkyvät kyllä, jos menee rantapenkereelle.

Vammelsuu, Kuuterselkä, Tali. Ovat aika lähellä. Viipurissa voi käydä Papulanmäellä ja vaikka vanhalla Kempin komentopaikalla. Raatteentie. Uhtua. Muna- ja makkarakukkulat jne.
 
Myös Pitkäsillan länsipuoleen on jätetty iskemät korjaamatta. Ne näkyvät kyllä, jos menee rantapenkereelle.

Vammelsuu, Kuuterselkä, Tali. Ovat aika lähellä. Viipurissa voi käydä Papulanmäellä ja vaikka vanhalla Kempin komentopaikalla. Raatteentie. Uhtua. Muna- ja makkarakukkulat jne.

Kävin 2010 kesällä parin päivän kesä 1944 -teemareissulla. Matkaan lähdettiin muutaman hengen äijäseurueessa. Ensimmäisenä päivänä Ihantala (Pyöräkangas ja JR 12:sta asemat), Portinhoikka ja Tali. Sitten Viipuri ja Rautakorven varikko(se mistä 20. prikaati ei saanut ammustäydennystä). Sitten Kuuterselkä josta ajeltiin Terijoelle. Kuusisen "hallituspalatsi" jäi mieleen. Suomenlahden rantaa pitkin mentiin Rajajoelle ja sen yli Levasovoon, jossa on Stalinin terrorin uhrien hautuumaa.

Ekan päivän aikana käytiin vielä Valkeasaaren aukeilla, niissä JR 1:n vanhoissa asemissa. Ehdittiin sitten vielä Siiranmäelle. Majapaikka oli varattu muistaakseni Muolaasta. Aamulla jatkettiin Äyräpään harjanteelle. Vuosalmen puolella ei käyty. Itseltäni on vielä talvisodan taistelupaikat käymättä. Ainakin Taipale ja Summa kiinnostaisivat.
 
Gorban valtaan noustua olin Kannaksen suurtaistelualueilla käymässä ja tuolloin pystyi näkemään hyvin sen, että on siellä oikeasti ruutia poltettu. Kuoppa kuopan vieressä ja puusto kovin tasaikäistä. Näkyyhän se varmasti vieläkin.
 
Gorban valtaan noustua olin Kannaksen suurtaistelualueilla käymässä ja tuolloin pystyi näkemään hyvin sen, että on siellä oikeasti ruutia poltettu. Kuoppa kuopan vieressä ja puusto kovin tasaikäistä. Näkyyhän se varmasti vieläkin.

Kuulemma Siiranmäkeä kaavaillaan parhaillaan jonkun venäläisyhtiön sorakuopaksi. Äyräpää-Vuosalmella näkee datshoja. Taipaleenjoella käynyt kaverini kertoo, että samaa näkyy myös siellä. On tässä taistelukenttämatkailussa toki se hyvä puoli, että kun pääsee itse paikalle katsomaan seutuja, niin kirjoista luetut manööverit avautuvat kyllä paremmin. Toki on hyvä olla mukana karttojakin. Ja toki maisema on jonkin verran muuttunut noista ajoista. Se perivenäläinen hällä väliä -mentaliteetti rehottaa. Maaseutu varsinkin on rempallaan. Ja aina yhtä ihana jättiputki se kasvaa ja voi hyvin.
 
Se perivenäläinen hällä väliä -mentaliteetti rehottaa.

Onhan siinä melkoinen kulttuurishokki, kun ajaa tältä puolelta sille toiselle puolelle. Minua tuo rajantaus ei ole puhutellut koskaan käymispaikkana, ei sitten never ja käynnit ovatkin jääneet vähiin ja voi olla, että tässä elämässä en enää löydä aihetta sinne poiketa.
 
Onhan siinä melkoinen kulttuurishokki, kun ajaa tältä puolelta sille toiselle puolelle. Minua tuo rajantaus ei ole puhutellut koskaan käymispaikkana, ei sitten never ja käynnit ovatkin jääneet vähiin ja voi olla, että tässä elämässä en enää löydä aihetta sinne poiketa.

Syrjäseutuahan nämä entiset suomalaisalueet ovat Moskovasta käsin tarkasteltuna. Eteläinen osa Karjalan kannasta on varattu jonkinlaiseksi Pietarin esikaupunkialueeksi. Koiviston öljysatamaan on panostettu, mutta oikeastaan kaikki muu on rempallaan. Näkyy hyvin ihan päivittäin täällä meillä. Imatran ja naapurikaupunki Svetogorskin (Enso) välillä vallitsee aikamoinen elintaso- ja mentaliteettikuilu. Laatokan Karjala on vähintään yhtä huonossa jamassa.

Itsekin olen ajatellut niin, että Putinin Venäjälle minulla ei ole mitään asiaa. Taidan jäädä odottelemaan aikoja parempia.
 
olen ajatellut niin, että Putinin Venäjälle minulla ei ole mitään asiaa.

Aika monihan noin ajattelee...
Silloin saa varautua odottamaan. Viipurin kuitenkin on saaneet aika hyvään kuntoon, tosin raunioituvia rakennuksiakin on vielä jäljellä. Noista mainitsemistasi kohteista Siiranmäellä saattaa löytyä kompromissi joka säästää osan mäkeä. Äyräpään kirkon
paikka on muistomerkkinä kun taas Taipaleeseen ei pääse kuin maastoautolla ja sinne on rakennettu datsojen lisäksi pienkonekenttäkin taistelumaaston päälle.

Kuuterselkä näyttää nykyään tältä:


032.JPG
 
Pelkästään sotahistoriallisiin kohteisiin ja/tai muistomerkkeihin kohdistuvia matkoja en ole vielä omatoimisesti järjestäni - pidän eniten ns. omatoimimatkailusta, jotka voin suunnitella itsenäisesti ja päättää ohjelmasta ilman ryhmäpainetta. Mutta olen kuitenkin pyrkinyt sisällyttämään matkoilleni vierailuja mahdollisuuksien puitteissa alueen merkittäviin kohteisiin, museoihin ja muihin vastaaviin paikkoihin - toisinaan yksittäinen muistomerkki voi olla käynnin arvoinen.

No alkuun voi todeta, että jo lapsuudessa tuli vierailtua useamman kerran Salpalinjaan kuuluvilla linnotteilla Lappeenrannassa, paikkakuntalaiset ehkäpä tuntevat bunkkerisaaren ja alueen lukuisat bunkkerit ja korsut. Myöhemmin on tullut vierailtua Salpalinjan muillakin kohteilla.

Suomesta muina kohteina ovat olleet Helsingin alueen venäläisvallan aikaiset linnoitteet, ehkäpä Suomenlinnakin sopii mainita tässä yhteydessä kansallisesti arvokkaana historiallisena kohteena, jonka sotahistoriallisesta tarjoaa vieraalle paljon nähtävää. Sukellusvene Vesikko. Pääkaupunkiseudulla myös Ilmailumuseo tarjoaa nähtävää sotahistoriasta kiinnostuneelle, tai itse lasken sen tähän joukkoon kuuluvaksi. Lukuisia muitakin muistomerkkejä ja sotahistoriaan liittyviä paikkoja olisi toki huomioitava, joissa on tarkoituksella tai sattumalta vieraillut.

Lukuisilla Ukrainan reissuillani olen vieraillut useammassa museossa, joista osa tarjoaa nähtäväksi etenkin kiinnostavia kokonaisuuksia puna-armeijalla käytössä olleista asejärjestelmistä. Kiovassa vierailin toukokuussa National Museum of the History of Ukraine in the Second World War'issa, jossa oli tuolloin esillä myös Itä-Ukrainan sodan sotasaalisaseistusta sekä tietty toisen maailmansodan ja sitä edeltävien sotien ja yhteenottojen aseistusta. Kiovasta löytyy muitakin sodankäyntiin liittyviä muistomerkkejä, kuten Afganistanin sodan veteraanien muistomerkki, matkalla edellä mainittuun museokokonaisuuteen. Käytännössä saman kadun varrelta löytyy myös Holomodor-museo, joka nyt ei suoranaiseen sodankäyntiin liittyvä museo ole, mutta ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja liittyyhän se olennaisilta osin Stalinin ajan julmuuksiin. Babi Jarin alueella Kiovan kaupunkialueella olen myös vieraillut, joskaan en varsinaisella muistomerkillä.

Donetskissa ja sen alueella olen vieraillut paikallisilla muistomerkeillä kuin myös toisen maailmansodan (suuri isänmaallisen sodan) aika on esillä. Muistelen, että vielä tuolloin, muutama vuosi sitten, Donetskin museon nimessä Suuri isänmaallinen sota oli huomioitu. Itä-Ukrainan sodan alun jälkeen useimmista museoista ja muistomerkeistä "Suuri isänmaallinen -sota" on nimenä pudonnut pois. Donetskin pohjoispuolella Sviatohirsk Lavran ylle kohoavilla kallioilla on myös sodan uhrien muistomerkki, tulevaisuudessa sen rooli varmaan pienenee, koska kyseisen alueen merkittävin muistomerkki on kommunisjohtaja Artemin patsas. Muistomerkissä on myös kivimuuri, johon on kirjattu tuhansien (?) alueella taistelleiden puna-armeijan ja partisaanien nimet.

Touko-kesäkuun matkan yhteydessä huomasin myös sen, että Länsi-Ukrainassa tavattoman moni Suuren isänmaallisen sodan muistomerkki on riisuttu kommunismiin viittaavista symboleista (dekommunisaation myötä). Joistain myös panssarivaunut ja muut aseet oli poistettu. Ei nähdä tarpeelliseksi juhlistaa puna-armeijaa.

Samalla reissulla tuli vierailtua muutamilla toisen maailmansodan ja sen jälkeisten vuosien ukrainalaisnationalistien muistomerkeillä, niiden ryhmien, jotka taistelivat puna-armeijaa ja miehittäjiä vastaan.

Yhdysvalloissa olen käynyt pariin otteeseen. Jokunen museo on sielläkin nähty, erityisen kiinnostava oli Yankee Airmuseum Detroitin alueella. Kyseisen museon kokoelmiin kuului tuolloin, vielä lentokuntoinen, B-17 pommittaja (museon henkilökuntaan kuului toisessa maailmansodassa palvellut B-17 pommittajan taka-ampumon konekivääriampuja (tulipa vaikeasti selitettyä hänen rooli). Jutustelin miekkosen kanssa jonkin aikaa. Hän kertoi useammasta pommituslennosta Euroopan ylle.

Museon kokoelmiin kuului myös Vietnamin sodan pommituslentoihin osallistunut B-52 strateginen pommikone, ulkona taivasalla säilytettynä. B-17 oli arvolleen sopivasti sisätiloissa hallissa.

En tiedä kuinka toimintakuntoinen kyseinen museo tänäpäivänä on. Tuolloin se painiskeli jonkin sortin talousongelmien parissa.

Neuvostoliitossa ja sittemmin Venäjällä Pietarissa/Leningradissa on taistelupaikoilla ja museoissa tullut vierailtua - tykistömuseossa vain ulkonäyttelyssä.

Tässä ehkäpä merkittävimmät sotahistorialliset museot joissa olen vieraillut. Muutamilla taistelupaikoilla on myös tullut käytyä, ne ovat lähinnä olleet uteliaisuudesta johtuvia vierailuita, jotta konkreettisesti näki ne paikat joissa on käyty raskaita taisteluita.

Palaillaan aiheeseen myöhemmin uudelleen - ny on mentävä.

vlad
 
Sotahistoriallisista museoista, muistomerkeistä ja alueista tuli mieleeni Ukrainan lounaisosissa ja Unkarin hallinnoimilla alueilla (myös Romaniassa) sijainnut Árpád-linja. Itse en ole vieraillut siellä - vielä. Harmillista, että sain tietää alueella sijaitsevista museonähtävyyksistä ja linnoitteiden jäljellä olevista bunkkereista kevään reissua ajatellen liian myöhään. Tulevaisuudessa pitää vierailla tällä Karpaateille aikanaan pystytetyllä puolustuslinjalla.

SSS1.jpg

Allekirjoittajan suomentama kirjoitus aiheesta: http://www.sss-radio.ee/et-blogi/ukrainan-historiaa-kirjeenvaihtajamme-vlad

vlad
 
Hiroshimassa haluttas käydä. Siellähän on tämä rakennus joka oli 160m ground zerosta ja pysyi ehjänä vain sen takia että paine tuli ylhäältä päin eikä sivulta. Kaikki sisällä olleet toki kuoli hetkessä. Se on muistomerkki nykyään.
Hiroshima%20Atomic%20Dome.jpg


Hiroshimassa ja Nagasakissa on ihmisistä jääneitä varjoja jotka on oikeastaan ainoa näistä ihmisistä jäljelle jäänyt asia
nuclearblastshadows.jpg

nuclearshadows2.jpg

Jopa kolikot suli taskussa möykyksi
150717155658-10-hiroshima-70th-anniversary-artifacts-super-169.jpg
 
Back
Top