Sotahistoriallinen sukututkimus

Osaatteko sanoa onko mistään mahdollista löytää tietyn sotilaan yksikköä, jos tiedossa on vain nimi ja syntymäaika? Onko ainoa vaihtoehto kysellä henkilöiltä jotka ovat kyseisen sotilaan tunteneet?
 
Osaatteko sanoa onko mistään mahdollista löytää tietyn sotilaan yksikköä, jos tiedossa on vain nimi ja syntymäaika? Onko ainoa vaihtoehto kysellä henkilöiltä jotka ovat kyseisen sotilaan tunteneet?

Jos henkilö ei ole menehtynyt sodassa, jää nähtävästi ainoaksi keinoksi kantakortin tilaaminen. Sen voi tilata nimen ja syntymäajan perusteella. Jos henkilö on elossa, pitää olla ko. henkilön valtakirja.

Tuurilla voi toki löytyä Rintamamiehet-matrikkeleista.
 
Jos henkilö ei ole menehtynyt sodassa, jää nähtävästi ainoaksi keinoksi kantakortin tilaaminen. Sen voi tilata nimen ja syntymäajan perusteella. Jos henkilö on elossa, pitää olla ko. henkilön valtakirja.

Tuurilla voi toki löytyä Rintamamiehet-matrikkeleista.

Jep ja palvelushistoriassa voi olla useampia joukko-osastoja. Päivämäärät auttavat huomaamaan onko esim. ollut jonkin tapahtuman aikana vaikka muualla komennuksella jne.

Moni ihmettelee, miksi vaari-vainaa kertoi jostain tapahtumasta, kun kerran yksikkö ei ollut siellä päinkään silloin. Vaarin jutut herättävät epäilyksiä, mutta kantakortista löytyykin aikaisempi joukko-osasto, pitkä komennus tms.
 
@TomTom tai @setämies voisi varmaan vaihtaa ketjun nimen sellaiseksi, joka viittaisi esim. ns. isoisätutkimukseen, koska ketjuhan juuri käsittelee tuota aihetta, vaikka mainittu alik. Rekola ei tässä tapauksessa olekaan aloittajan lähisukua. Tässä on kuitenkin sen verran paljon jo nyt vinkkiä, että se helpottaisi tulevaisuudessa muitakin samalla asialla olevia ja uudella nimellä se olisi selkeämmin havaittavissa.

Ketjun nimi siis voisi olla vaikkapa Sotahistoriallinen sukututkimus tai Isoisän sotataipaleen tutkinta.

Hyvä idea! Muutin otsikon vastaamaan yleisemmin aihekokonaisuutta. Lisäksi vastaisuudessa ketju on pysyvästi näkyvillä sotahistoria osiossa.

-setämies-
 
Onkohan ne Äyräpään sankarivainajat (jotka olivat löydettävissä) haudattu kaikki samaan montuun ja onkohan niitä hautoja siellä montakin, vai siirrettiinkö heidät johonkin hieman sivummalle sieltä?
Luulisi metallinpaljastimen piippaavan koko ajan jos siellä semmosen kanssa kulkisi.
 
Onkohan ne Äyräpään sankarivainajat (jotka olivat löydettävissä) haudattu kaikki samaan montuun ja onkohan niitä hautoja siellä montakin, vai siirrettiinkö heidät johonkin hieman sivummalle sieltä?
Luulisi metallinpaljastimen piippaavan koko ajan jos siellä semmosen kanssa kulkisi.

Sillanpäästä ei kaikkia 1944 kaatuneita varmaankaan saatu pois.

Taistelukentälle jääneiden tai tuhoutuneiden tahi muutoin kadonneiden yhteinen lukumäärä arvioitiin 1990-luvulla tehdyn tarkistuslaskennan perusteella lähes 13 000:ksi. Noin viisituhatta heistä kaatui tai katosi kesällä 1944.

Vainajia on etsittykin. Opetusministeriön hoitamissa etsinnöissä vuosina 1992—1997 löytyivät kaikkiaan 731 suomalaisen sotilaan jäänteet. Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksen hoitamissa etsinnöissä seuraavina vuosina löydettiin edelleen kaikkiaan 414 kaatuneen jäänteet. Vuoden 2012 loppuun mennessä oli etsinnöissä löydetty kaikkiaan 1145 suomalaisen sotilaan jäänteet. Henkilöllisyydeltään oli kyetty tunnistamaan kaikkiaan 317 sanakarivainajaa.

http://www.mikaelagricolaseura.fi/?p=387
 
Aikaa tapahtumista on kulunut niin paljon, että eipä yksi metallinpaljastin & lapiomies esim Äyräpäässä saa mitään konkreettista aikaan, ellei tietäisi metrin parin tarkkuudella mihin vainaja on jäänyt. Päällä kasvaa täysi tukkimetsä aluskasvillisuuksineen.

Venäläiset penkovat itsekin entisiä suomalaisseutuja jostain syystä. Kun käytiin tutun evakon kotiraunioita eräässä sikäläisessä korvessa penkomassa keväällä, niin niityllä tallusteli jamppa metallinpaljastimen kanssa. Kai etsi mitä tahansa rahanarvoista ?
 
Onkohan ne Äyräpään sankarivainajat (jotka olivat löydettävissä) haudattu kaikki samaan montuun ja onkohan niitä hautoja siellä montakin, vai siirrettiinkö heidät johonkin hieman sivummalle sieltä?
Luulisi metallinpaljastimen piippaavan koko ajan jos siellä semmosen kanssa kulkisi.
Olen siellä kulkenut ja kyllähän se jatkuvasti piippasi. Haudan löytämiseksi täytyisi tosiaan olla edes suurpiirteinen paikkatieto.
 
Aikaa tapahtumista on kulunut niin paljon, että eipä yksi metallinpaljastin & lapiomies esim Äyräpäässä saa mitään konkreettista aikaan, ellei tietäisi metrin parin tarkkuudella mihin vainaja on jäänyt. Päällä kasvaa täysi tukkimetsä aluskasvillisuuksineen.

Venäläiset penkovat itsekin entisiä suomalaisseutuja jostain syystä. Kun käytiin tutun evakon kotiraunioita eräässä sikäläisessä korvessa penkomassa keväällä, niin niityllä tallusteli jamppa metallinpaljastimen kanssa. Kai etsi mitä tahansa rahanarvoista ?
Metallinetsintä on varsin suosittu harrastus rajan takana. Erityisesti venäläisiä kiinnostavat sotaromut sekä mahdolliset suomalaisten lähtiessään tekemät kätköt. Jälkimmäisten perässä olen itsekin tuolla joskus liikkunut ja törmännyt myös venäläisiin etsijäkollegoihin, joilta minun onnekseni puuttui kaikki karjalaisevakoilta saatu paikkatieto.
 
Mekaanisesta sodasta kertoo kyllä paljon, että 5000 miestä katoaa jäljettömiin yhden kesän aikana niin, ettei jää kuin vyön solki kankaalle. Onhan se aika pitkä jono nuoria miehiä.

Ihmettelen suuresti, miten ne, jotka kokivat Valkeasaaren-Suomenvedenpohjan, Kuuterselän-Sahakylän, Vammelsuun tai sitten Äyräpää-Vuosalmen ja Tali-Ihantalan, enää kykenivät niissä oloissa säilyttämään terveen järjen.
 
Niin, raakaa se touhu on ollut. Ei sitä tämän päivän ihminen voi edes kuvitella.
Sitä vaan tuumailen, että eikö kukaan siellä päin ole innostumut tuohon metallinpaljastin-touhuun, vai lieneekö se laitonta. Ja tunuuko turhauttavalle jos piippaa koko ajan. Mutta luulisi edes joskus löytyvän muutakin kuin vyön solki, vaikka huimaa ois jo sekin.
Tietämättömänä ihmettelen kuinka syvältä tuo matallinpaljastin löytää? Saiaikohan sitä miliisit niskaansa jos menisi noille pahimmille taistelupaikoille penkomaan, kun ei ole paikallinen?
 
Niin, raakaa se touhu on ollut. Ei sitä tämän päivän ihminen voi edes kuvitella.
Sitä vaan tuumailen, että eikö kukaan siellä päin ole innostumut tuohon metallinpaljastin-touhuun, vai lieneekö se laitonta. Ja tunuuko turhauttavalle jos piippaa koko ajan. Mutta luulisi edes joskus löytyvän muutakin kuin vyön solki, vaikka huimaa ois jo sekin.
Tietämättömänä ihmettelen kuinka syvältä tuo matallinpaljastin löytää? Saiaikohan sitä miliisit niskaansa jos menisi noille pahimmille taistelupaikoille penkomaan, kun ei ole paikallinen?

Olen käynyt sotahistoriallisella retkellä Äyräpäässä. Siellä en etsinyt mitään, mutta Vammelsuussa menin kerran pesäkkeen etualalle (paikassa, jossa käy turisteja ja on varmasti kaluttu vuosien mittaan irtoroinasta) ja siirtelin vähän kengänkärjellä neulasia. Hylsyjä tuli esiin heti. Joten kyllä siinä metallinpaljastin huutaisi ihan koko ajan. Ruosteista roinaa on kuorikerroksen alla ihan tavattomasti. Mieti nyt pelkästään hylsyjen ja sirpaleiden määrää.

Löytääksesi metallia Äyräpäästä et juuri puutarhakuokkaa kummempaa esinettä tarvitse! Motonetin 90 euron pro-etsin ilmaisee hiekassakin 0,7 metriin. Kolmellakympillä saat samasta paikasta miinaharavan, joka ilmaisee 0,4 metriin.

Kukaan ei ole sinusta liiemmin kiinnostunut, jos menet sotahistoriallisen retken joukossa ja tutkit jotain vanhoja asemia.

Äyrääpään kirkon rauniot 2008.

P1000227.jpg


Kirkonmäen asemia.

P1000229.jpg


Vuoksi

P1000230.jpg
 
Ps. Muistathan, että Äyräpään kirkonmäellä taisteltiin myös keväällä 1940. Ja Äyräpäässä on myös vanha suomalainen sankarihauta, johon haudattiin jatkosodan hyökkäysvaiheen aikana oman kunnan vainajat jne. Mäki kätkee niin venäläis- kuin suomalaiskohtaloita tavattoman määrän.
 
Tunnetuimmat taistelupaikat on niin koluttuja Kannaksella. Suomalaisia päivämatkailijoita on tehnyt bussiretkiä puoli vuosisataa ainakin viikoittain. Ihantalassakin voi olla ruuhkaa niin ettei kaikki eläkeläiset mahdu muistomerkkille. Ja naapuri on levittänyt roskaa ja törkyä aivan joka paikkaan. Varmasti maasto kätkee vieläkin asioita sisäänsä, mutta ympäristö ei mitenkään inspiroi "uraauurtavan" historiantutkimuksen/etsinnän tekemiseen.
 
Ihantalassa löytyy hylsyjä ja kranaatinsirpaleita ihan kun vain hieroo kantapäällä maata sen verran, että saa tupakan tumpattua. Noissa paikoissa on ihan järkyttävä määrä terästä...
 
Tunnetuimmat taistelupaikat on niin koluttuja Kannaksella. Suomalaisia päivämatkailijoita on tehnyt bussiretkiä puoli vuosisataa ainakin viikoittain. Ihantalassakin voi olla ruuhkaa niin ettei kaikki eläkeläiset mahdu muistomerkkille. Ja naapuri on levittänyt roskaa ja törkyä aivan joka paikkaan. Varmasti maasto kätkee vieläkin asioita sisäänsä, mutta ympäristö ei mitenkään inspiroi "uraauurtavan" historiantutkimuksen/etsinnän tekemiseen.

Niin on totta. Hylsyn takia pitkä retki. Niistä annan takuun kolutuimmillakin paikoilla. Mielenkiintoista tietenkin on käydä ohjatulla retkellä ja kuunnella asiantuntevaa opastusta.

Kaverini lähti kerran etsimään Taipaleesta kaivoa, joka esiintyy Yrjö Jylhän runossa. Hän väitti löytäneensä sen. Googlettaessani I/JR57:ää löysin hyvähenkisen kertomuksen siitä, millaisia löytöretkiä voi tehdä vaikka kotimaassa:

http://historianhavinaa.blogspot.fi/2011/08/erik-erkki-kujalan-asevelihenki.html
 
millasilla "valmisretkillä" olette siellä käyneet? Ilmoitetaanko niistä jossain etukäteen jotta halukkaat voivat lähteä mukaan? Vai ootteko koonneet oman porukan?
Yksin en uskaltaisi lähteä, jo siksi kun kielitaito ei riitä.
Ajatuksissa on ollut jos vaikka ensi kesänä kävisi ns. 20-vuotishääpäivän kunniaksi. Isännän mielipidettä asiasta en tiedä, minä kun se näistä asioista kiinnostunut.
 
Karjalan liiton sivuiltakin pääsee jonkinlaiseen alkuun ryhmämatkailun suhteen. Melkein jokaisella pitäjällä/kyllällä on oma matkoja tekevä perinneyhdistyksensä, mitkä tietenkin hiipuvat pikkuhiljaa evakkojen määrän huvetessa.

Kovin ihmeellistä se ei vaadi, vaikka omalla autolla lähtisi ajelemaan. Tiet ovat toki käsittämättömän huonoja ja vanhoihin suomalaiskyliin ei välttämättä pääse kuin maastoautolla.
 
millasilla "valmisretkillä" olette siellä käyneet? Ilmoitetaanko niistä jossain etukäteen jotta halukkaat voivat lähteä mukaan? Vai ootteko koonneet oman porukan?
Yksin en uskaltaisi lähteä, jo siksi kun kielitaito ei riitä.
Ajatuksissa on ollut jos vaikka ensi kesänä kävisi ns. 20-vuotishääpäivän kunniaksi. Isännän mielipidettä asiasta en tiedä, minä kun se näistä asioista kiinnostunut.

Melko lailla moni reserviläisyhdistys järjestää tai osallistuu järjestetyille retkille. Valtakunnallisesti näyttävät mainostavan retkiä mm. alan lehdissä. Omat reissuni olen käynyt lähipiirin veteraanien kanssa tai asiasta kiinnostuneiden nuorempien kesken, joten en uskalla mennä suosittelemaan mitään matkanjärjestäjää. Kysäisisin paikallisesta yhdistyksestä ensimmäiseksi.
 
Back
Top